APUA: 1v9kk mukaan Australiaan vaiko ei?
Hei!
Nyt on hyvät neuvot tarpeen!
Saimme kutsun häihin Australiaan, niin läheisen sukulaisen häät että on " pakko mennä" .
Alun perin olimme ajatelleet, että lapset, (tammikuussa matkan aikana 5v5kk ja 1v9kk) jäisivät mummon hoiviin matkan ajaksi ja kävisimme Australiassa vain pikaisesti mieheni kanssa.
No, nyt kävikin niin, että 5-vuotias esikoisemme on häissä sulhaspoikana, joten hän lähtee mukaan matkaan.
Minulla ei ole talvilomaa kuin muutama päivä (palasin juuri hoitovapaalta takaisin töihin), joten matkaan menee yhteensä 2 viikkoa. 3 päivää lentoihin edestakaisin ja puolitoista viikkoa perillä.
Aikaero on 8 h eli suuri. Ja matka yhteen suuntaan kestään noin 30h, sis. koneen vaihdon Lontoossa ja Singaporessa...
Kuopus on tällä hetkellä huono nukkuja, herää hyvänäkin yönä 5 krt, ja kauhea kiipeilemään. Eli ajatus hänestä yli vuorokauden turvavöissä lentokoneen istuimessa kauhistuttaa... kun ei kotona tällä hetkellä ole hetkeäkään paikalla. Eikä vielä kiinnosta värityskirjat, lasten videot tai lukeminenkaan, ainakaan pitkiä aikoja...
Toisaalta 2 viikkoa ilman häntä ja hän ilman meitä mietityttää kovasti. Ikävä on ainakin minulla ja kova... mutten enää muista, miten vajaa kaksivuotias ikävöi - vai pärjäisikö hän mummolassa ilman lyhyt- tai pitkäaikaisia psyykkisiä vaikutuksia!? :)
Kiva olisi mennä koko perheen voimin, ja sukulaiset siellä tietysti haluaisivat nähdä molemmat pojat. Mutta perille päästyämme jet lag vaivaa kaikkia, pari ekaa yötä valvotaan ja päivisin nukuttaa... eikä häiden ajaksi ole lapsenvahtia...
Mitä ihmettä me teemme? Miten te olette menetelleet / menettelisitte?
Kiitos kovasti mielipiteistä!
T: Hemppu & the boys
Kommentit (9)
Meidän poika oli kuin eri ihminen puolitoistavuotiaana ja 1 v 9 kk iässä. Sillä välillä oppi esim. keskittymään vähän katselukirjoja pitempiin kirjoihin ja värittämään värityskirjaa (ei tosin kovin keskittyneesti, mutta ehkä paremman puutteessa menisi..?).
Olen vähän samaa mieltä kuin edellinen vastaaja, että itse en kyllä raskisi jättää pientä niin pitkäksi aikaa hoitoon ihan oman ikävöintini takia... mutta matka olisi varmaan parhaassakin tapauksessa hankala. Teillä on ilmeisesti jossain välilasku/ja, että voi vähän juoksennella?
Käytiin Keski-Euroopassa pojan ollessa 9 kk, ja vastoin odotuksia hän nukkui kaikki lentomatkat. On erittäin huonouninen tapaus normaalisti, mutta pääteltiin, että se äänimaisema aiheutti nukahtamisen jo rullausvaiheessa :)
Meilläkin on vain positiivisia kokemuksia lentomatkoista, joista pisin on kestänyt 16 tuntia kahdella välilaskulla - ja esikoisemme oli tuolloin vasta alle 1,5-vuotias. Hirvitti kyllä etukäteen, mutta kaikki meni hyvin. Samoin aikaerosta (-10h) lapsi ei tuntunut olevan juuri moksiskaan, kun taas meiltä aikuisilta kesti kotiinpaluun jälkeen varmaan viikko ennen kuin oli " normaali" olo ;)
Yleensä lapset on yllättävän sopeutuvaisia ja tosiaan innoissaan kaikesta uudesta, kuten lentokoneen istuinten nappuloista :D Mitään kummoisia virikkeitä ei siis välttämättä edes tarvita; naposteltavat auttavat, jos uni ei maittaisikaan. Moni tuttavaperhe on reissannut ympäri maailmaa isommankin lapsikatraansa kanssa ilman ongelmia, kunhan reissut vain on suunniteltu hyvin etukäteen.
Ja varmaan arvaatkin, miten me ratkaistaisiin tilanne ;) Lähtisimme koko perhe matkaan (tai jättäisimme häät väliin, vaikka kyse olisi kuinka läheisistä ihmisistä tahansa). Olemme yrittäneet itse pitää kiinni suosituksesta " niin monta yötä erossa vanhemmista kuin lapsella on ikävuosia" , kun mitään totaalista pakkoa siitä poikkeamiseen ei ole tullut ainakaan vielä eteen. Vaikea olisi pikkusisarukselle selittää, miksi koko muu perhe lähtee reissuun, eikä 2-vuotias vielä hahmota aikaa niin hyvin, että välttämättä ymmärtäisi ainakaan enää viikon jälkeen vanhempien edes palaavankin vielä joskus...? No, jälkimmäinen nyt oli kärjistys, mutta oikeasti: 2-vuotias on minusta tosi pieni olemaan erossa koko muusta perheestään kaksi viikkoa.
Moikka,
Ota koko perhe mukaan vain rohkeasti! Rankka reissu se varmasti on, mutta varmasti koko perheellä tehtynä lopulta palkitseva. Me oltiin 1v 8 kk vilkkaan ja omapäisen pojan kanssa Japanissa viime vuonna. Tosin lentomatkat eivät olleet ihan noin pitkiä, mutta reissu meni peloistani huolimatta todella hyvin. Hankaluuksia oli tietysti, mutta huumorilla ja kärsivällisyydellä niistä selvittiin. Ja matka ja matkustaminen oli pienelle niin mielenkiintoista, ettei hänkään jaksanut kitistä vaan oli uteliaana kaikesta. Ei kyllä nukkunut kovinkaan hyvin, mutta aikaero meni mielestäni todella hienosti kun lapsi vain oli niin innoissaan kaikesta ja koko perhe yhdessä tekemässä kaikenlaista jännittävää.
milonmi
(Tulinkin lähettäneeksi tämän viestin vahingossa omana ketjun aloituksena tuonne... Kopioin sen tänne - eihän se muuten löydy)
kyllä ottaisin mukaan kaikesta huolimatta! Kaksi viikkoa on pitkä aika ja olisihan se ihanaa nauttia matkasta koko perheellä ja tämä " pikkulapsi" vaihe kuitenkin kuuluu elämään. Uskon, että hänen mukana olo tuo kuitenkin enemmän iloa kuin murhetta.
Itselläni on 5 ja 2 vuotiaat lapset ja en todellakaan kestäisi 2 viikoa ilman kuopusta. Tuntuisi, että hän jää paljosta paitsi. Kyllä se matka menee ihan mukavasti. Lapsen ehdoilla vain elämää vielä seuraavat vuodet. Ja eikös hän pääse vielä ilmaiseksi lentokoneessa?
Minä ja mieheni ollaan oltu aina innokkaita matkustelijoita ja aina matkustetaan jonnekkin " kaukomaihin" , joihin lento vähintään 10 h. Nyt menossa on mukana poika (tällä hetkellä 1v1,5kk), viime joulu-uusi vuosi oltiin Etelä-Afrikassa, nyt lähdetään jouluksi ja uudeksi vuodeksi Karibian risteilylle (lento Miamiin). Ja tehdään matkoja jatkossakin.
Meillä kun ei olisi edes vaihtoehtoa jättää lasta minnekkään hoitoon pidemmäksi aikaa, kun meillä ei ole sellaista hoitajaa...
Suunnittelette vaan lapsen kannalta matkan (esim. vaihtoihin kannattaa varata aikaa), niin hyvin menee. Hyvää matkaa :)!
Minä jouduin jättämään pariksi viikoksi pojan (1v8kk) mummolle sairaalassaolon takia. Se sujui todella hyvin, on tosin ollut mummolle ennenkin muutaman yön ja mummo meillä. Olen lentänyt muutaman kerran tuon välin Australiaan ja lennot ovat kyllä pitkiä, varsinkin Eurooppa-Aasia väli, jolloin kyllä koko kone nukkuu ja valotkin sammutetaan. Muistaakseni lennoilla olleet lapsetkin ovat saaneet unesta kiinni mutta kovin pieniä matkustajia en muista siellä nähneeni. Myös lentojen väliset odotukset saattavat olla erittäin rassaavia, omaa poikaani en tässä iässä ottaisi mukaan. Kärsisin mielummin ikävästä kuin pojan raijaamisesta maapallon toiselle puolelle. Meilläkin on niin eläväinen poika etten edes muutaman tunnin junamatkaa tässä vaiheessa harkitse..! Mutta jokainen varmaan itse lopulta parhaiten osaa arvioida, minkäpituisia reissuja missäkin vaiheessa jaksaa.
t.Anny & poika
olen mukaan ottamisen kannalla. Ystäväpariskunta oli vasta aikoinaan pitämättä jääneellä häämatkallaan reilun viikon ja puolitoistavuotias poika oli mummon kanssa kotona. Oli kuulemma mennyt reissu ihan pilalle vanhempien ikävän takia. Ja onhan olemassa se nyrkkisääntö, että lapsesta olisi hyvä olla erossa vain päivä per ikävuosi eli 1v 1 päivä jne. Voi tuntua jotenkin mustavalkoiselta ajattelulta, mutta itse ainakin kannatan tätä.
Meilläkin sujui lentomatkat ja ulkomailla olo odottamattoman hyvin 1v 5kk kanssa. Tsemppiä!
Minä ainakin ottaisin mukaan. En pystyisi millään olemaan erossa noin kauaa. Kuolisin ikävään!!! Ja luulen että kaksi viikkoa on lapsellekkin aivan liian pitkä aika olla erossa molemmista vanhemmista. Ja onhan se lapsen hoitajallekkin todella pitkä aika varsinkin kun ei ole tottunut valvomaan jne. Ja reissu voi mennä todella hyvin lapsienkin kanssa. Monesti ylittävät itsensä, koska on niin paljon katsomista ja kaikki erilaista kuin kotona.