G: Imetyksestä

Meillä on myös ollut melkoisen haastavaa tämä imetysaika.. aluksi vauva ei saanut otetta rinnasta ja käytettiin rintakumia lähes kuukausi. Sitten sain lääkekuurin vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen ja jouduin lopettamaan imetyksen muutamaksi päiväksi, lypsin maitoa sen ajan ja sehän meinasi loppua. Rinnanpäät punaisina lypsin vähän väliä ettei maito ehtyisi. No, tästä kun selvittiin tytöllä todettiin maitoallergia ja jouduin omasta ruokavaliosta jättämään maitotuotteet ja kananmunan pois. Kova paikka jogurttia (ja vähän suklaata) rakastavalle. Kun tyttö oppi kääntymään ja ryömimään tuli kuvioihin tissilakkoilut, eihän sitä malttaisi syödä kun on paljon muutakin tekemistä :) Kun imeminen väheni,väheni myös maidon tulo ja herumisen käynnistyminen kesti niin pitkään että vauva ei malttanut enää imeä ja lopetti kesken-> aloin taasen lypsää maitoa,että sitä tulisi vuolaammin. 5 kk iässä tuli ensimmäiset alahampaat ja alkoi rinnan pureminen, joskus rinnanpäät suorastaan vuosivat verta ja kipiät olivat! Siinä vaiheessa olin varma että tämä leikki loppuu nyt.. mutta sisulla jatkettiin ja pureminen loppui. Tällähetkellä tyttöni on 10 kk vanha ja imetän edelleen, nyt on vaikeudet takana ja imettäminen helppoa. Nykyisin neiti syö noin 4-6 kertaa päivässä ja pari kertaa yöllä. Uskoisin että lähes kaikilla on imettämisen alkutaival syystä tai toisesta hankalaa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mutta usein se helpottaa ajan myötä. Oikein paljon teille onnea vauvanne johdosta ja ihanaa vauvavuotta! toivottelee Anne ja Anna-vauva

takkuili imetys alkuvaiheessa, teki kipeää ja rinnanpäät oli ihan turtana, joka imetys kerta sai melkein tajun lähtemään ja itku tuli...ajattelin että lopetan imetyksen kun en nauttinut siitä todellakaan.kokeilin rintakumia ja sen kanssa imetys ei sattunut yhtään, oli todella kivutonta, imetin niin kuukauden pari ja kokeilin ilman mutta nännit tuli taas tosi kipeeks joten päätin että kumilla mennään imetysaika sitten koska sentään sillä tavalla saan maitoa lapselleni, nyt tyttö kohta 6kk ja imetys jatkuu enkä viel raaski lopettaa pitkää aikaa...' !

koita vaikka rintakumia jos helpottas ja sitkun rinnanpäät paremmat niin koita ilman vaikka..nii kylse siitä! tsemppiä vaan ja älä ota paineita =)

...ettet ole saanut opastusta neuvolasta tai synnytyssairaalasta! Itse olen kaikki kolme synnyttänyt Hyvinkäällä ja ollut oikein tyytyväinen, aina on neuvottu, kysytty ja ohjattu. Ja oikein kirjallinen ohjekin on sieltä annettu. Samoin neuvolassa heti alkuunsa kyseltiin imetyksen sujuvuudesta.



Meillä siis kolmas nyt 6kk. Kaikkia olen täysimettänyt juuri tuon puoli vuotta ja sitten kiinteiden tullessa kehiin vuoden ikään saakka. Kaikkien kanssa on ensimmäiset pari viikkoa ollut yhtä tuskaa nänninpäiden kanssa. Eka kuukausi yleensäkin on ollut kivuliasta. Ja meillä kyllä kaikki ovat osanneet imeä hyvin. Sanoisin, että se on ihan normaalia, että nänninpäät aluksi kipeytyvät, kunnes ne parkkiintuvat ja tottuvat hommaansa. Minulla siis tosiaan kolmas ja aina sama juttu. Eikä edes ikäeroa ole lapsilla paljoa...



Omat konstini ovat olleet alkuun rintakumit ja Lansinoh-voide. Niillä olen pärjännyt. Tuo voide on hurjan tyyristä, mutta aivan loistavaa! Hyvin riittoisaa, ei tarvitse pestä pois. Ja sitten kaikesta kivusta huolimatta olen yrittänyt rentoutua imettäessä. Vältä hartioiden jännittämistä. Ota vauva syliin niin, ettei sinun tarvitse pingottaa tai jännittää mitään. Muutama tavallinen tyyny tueksi vauvalle ja itselle. Kokeilemalla löydät hyvät asennot. Vauva voi olla sylissäsi ns. tavallisesti tai sitten kainalossa, jolloin imee rinnan tyhjäksi hiukan eri kohdasta. Sanotaan, että olisi hyvä vaihdella imetysasentoja juuri siksi, että rinnat tyhjenisivät kunnolla.



Yhtä lailla vauvallekin on imemisotteen oppiminen joskus työlästä. Vauvat ovat erilaisia. Ja imemiseen voi vaikuttaa hampaiden tulo, sairastelut, kehitysvaiheet jne. Vauvanne ova vielä hyvin pieni, joten uskon, että homma alkaa toimia. Olet jo löytänyt imetystukiryhmän, josta varmasti saat jatkossakin apua ja neuvoja.



Rentoudu, luota itseesi ja vauvaasi. Uskon, että kaikilla on ollut erilaisia ongelmia imetyksen kanssa. Ja jos se ei jostain syystä ota onnistuakseen, saa vauva ihan yhtä hyvää hoivaa, vaikka antaisit maidon pullosta.

..että miten jo kahden viikon ikäiselle vauvalle on määrätty tuo geelikuuri sammakseen, kun meillekin neuvolassa sanottiin että se lääke on ihan viimeisin keino (ja sillon tytöllä oli ikää jo toista kuukautta) eli aika sitkeesti (ja kauan) penslasin puolukalla ja sitruunalla - joka sitten viimein sen sammaksen nujersi.



Mutta kysymykseen; aluksi oli rinnat tai siis nännit tosi kipeät ja rikki, toinen menikin vähän halki ja ekat viikot niitä tuli rasvailtua ja käytettyä rintakumia. Onneksi paranivat aina äkkiä ettei tarvinnut montaa päivää putkeen kumeilla imettää, yleensä reilu vuorokausi ja pystyi olemaan jo ilman, sitten välillä taas rintakumia helpotukseksi ja lopulta olivat viimeinkin karaistuneet niin että pystyi imettämään.



Sen jälkeen muuta ongelmaa ei ollutkaan, jos nyt äidin kannalta jonkunlaiseksi ongelmaksi voi sanoa sen että vaikka ekat muutamat kuukaudet se jatkuva imetys (tutiton vauva) menikin aika nopeasti niin pikkuhiljaa tuli hetkiä, että sen kaiken muun uniongelmaisuuden ym. ohella oli tylsää maata tuntikausia tuttina toiselle, nykyäänkin tytöllä (8,5kk) on yhä se unitissi mutta ei enää ihan tuntikausia tarvii toimia tissinä kuten alkuun..

nimittäin esikoisen kanssa imetys oli yhtä taistelua, imuote huone, maitoa ei riittävästi, jatkuvia rintaraivareita, tissi ei kelvannut jne. yritin imettää, koska halusin, mutta pullo oli pakostakin koko ajan käytössä ja poikahan tykkäsikin pullosta enemmän...

olisi pitänyt olla järkevä ja lopettaa koko imetys, koska se oli oikeasti aivan kamalaa niin minulle kuin vauvallekin. kun poika ei enää päivällä suostunut tissille, yritin pitää imetystä yllä öisin, kun poika oli unenpöpperöinen...sain huijattua tissille :)



nyt toinen lapsi ja uusi imetys. olen todella yllättynyt kuinka helppoa imetys voikaan olla kun se onnistuu. nyt ymmärrän imetyksen puolesta puhujia. tyttö nauttii rinnalla olosta, imetys onnistuu aina ja missä vain, miten päin vain. WAUTSI! en tiedä olenko itse rennompi, vai onko vauva vain halukkaampi rinnalla, vai mistä tämä aivan toisenlainen imetysmaailma meille aukesi...



nyt imetän mieluummin makuultani, saan itse torkuttua ja otettua rennosti. esikoisen aikana ei makuultaan imetys onnistunut lainkaan. istualtaan imetys oli jotenkin helpompaa. sinä tuskailit istualtaan imetystä. tässä vinkki, jonka avulla minä taiteilin esikoisen imetyksen.



eli istu haluamallasi tavalla sohvalla (minä suosin risti- tai puoliristi-istumista). ota tyyny (sohvatyyny tai tavallinen nukkumistyyny) jalkojesi päälle (enemmän sille puolelle jota aiot imettää). laita tyynyn päälle pieni tyyny (vauvojen/lasten tyyny). ja vauvan pää-hartiaseutu tietysti pienen tyynyt päälle. laita oma kätesi (imetettävän rinnan puoleinen käsi) pienen tyynyn alle tukemaan vauvaa. pienen tyynyn avulla saat tukevan ja pehmeän otteen vauvasta ja iso tyyny on tukemassa kättäsi. näin sinun ei tarvitse kenottaa hankalassa asennossa, vaan voit imettää aika rennosti.



toivottavasti ymmärsit ja saat homman toimimaan. ja jos imetys ei onnistu, älä masennu! pulloruokinta ei huononna sinua tai vauvaa...

imetyksen tuki ry:n sivuilla (nimi voi olle väärin, googlettamalla löytyy)? Niillä myös tukipuhelin. Tänne minäkin muutaman kerran rimpauttelin. Kovin auliisti opastivat. Meillä sai synnärillä useamman kerran pyytää ohjausta imetykseen. Sitten meille sattui ihana vanhempi hoitaja ,joka se pani käyntiin. Meillä ennenaikainen vauva ,jota myös keltaisuuden vuoksi piti imettää 2 h välein. Aikamoisesti alussa jännitti. Rintakumi auttoi meitä valtavasti noin 2 kk ajan . Samoin iso imetystyyny. 2-3 kkn iässä oli kausia ,jolloin imetys sattui ihan älyttömästi. Onneksi se meni ohi. Nyt meidän tyttö jo pian 9 kk ja edelleen rintamaito pääravinto. Jo pitkää imetys ollut niin helppoa ,että sitä voi tehdä ihan missä vain. Tässä hommassa saa kyllä itsensä kipeeksi ,kun esim. iltaisin naputtelee yksisormijärjestelmällä konetta ja tyttö on samalla rinnalla. Koita jaksaa ja haali kaikkialta neuvoja.

Ekan lapsen kanssa alku oli kivuliasta. Itse käytin paljon bepanthenia ja rintakumia alussa. Vähitellen rinnat tottuivat. Tokan kanssa tällaisia ongelmia ei ollutkaan, vaikka tokalla oli vaikeuksia löytää oikea imuote. Kun se löytyi, imetys olikin ihanan helppo juttu. Minäkään en juuri saanut ohjeita sairaalasta tai neuvolasta. Sairaalassa kyselin ja huokaillen neuvoivat sitten kainaloimetystä sun muuta, joten ekan kanssa oikeasti kuvittelin, että vauvaa pitää imetellä joka kerta eri asennoissa.

Olenkin sanonut että kaikkein kauhein shokki tässä koko lapsensaannissa oli imetys.



Enpä minäkään apua saanut, synnärillä imetys oli tuskaa ja kroppa oli aivan jumissa kun jännitin niin paljon sitä imetystä kun sattui !

Pyysin että saisin imettää istuvaltaan (sitä ei oltaisi näytetty ellen olisi pyytänyt) ja oli vähän helpompaa.

Sitten neuvolassa kerroin että imetys on tuskaa ja terkka sanoi että imetys nyt on pienin murhe mulla. (vaikka omasta mielestäni se oli SUURIN.)

Kehotti käyttämään rintakumia. Ja pojalle piti alkaa antamaan lisämaitoa kun painonnousu ei ollut riittävää.

Sitten tietysti rinnat ei tyhjentynyt kunnolla kumien kanssa ja sain kumpaankin rintatulehduksen.

Ja sitten poika lopetti yösyönnin jo 1,5kk ikäsenä ja maito ehtyi entisestään.

Ja poika ei enää tissistä juuri välittänyt kun ei sieltä paljoa herunut.

Joten vähän vajaa 4kk jaksoin tissien kanssa pelata (koko ajan rintakumit) ja sitten tein pisteen sille touhulle.

Tuli kyllä suuri HELPOTUS....

Alkuun aika hankalaa. Toinen rinta meni jo laitoksella niin rikki että vauva imas verta massuunsa ja sitä sitten oksenteli. Tuon ja matalien rinnanpäiden takia otettiin käyttöön rintakumit joilla mentiin ekat reilu 2kk. Rikkinäinen rinnanpää ei meinannut parantua millään, eikä paperiset liivinsuojat auttanu asiaa yhtään. Ne jotenkin rasvauksesta huolimatta imas ihon kiinni ja sitten irrotellessa taas nänni rikki ja verille. Sain vihdoin antibiootit kun näytti että puoli nänninpäätä ihan " nahaton" ! Loppuvaiheessa kumien kanssa kävi vielä niin että imuliike ja kumin hakaus alkoivat ärsyttää nännin aluetta ja siksi opeteltiin kumilta pois.



Luin tarkkaan kaikkia neuvolan lärpäköitä ja sitä äitiyspakkauksen Rinnalla-opasta, etsin ja kokeilin eri asentoja ja tosiaan yritin aina ajatella miten nänni tulisi vauvan kitalakeen päin. Sitten vaan uskoa itseen ja siihen että maitoa tulee ja se kyllä riittää. Aina yritin kanssa rentoutua siihen imetyshetkeen (fyysisesti en pikein osannu, mutta edes sitten henkisesti..) Vähitellen alkoi onnistua aina vaan paremmin ja nyt mietin miten viitsin aloittaa soseiden kanssa suttaamisen kun rinta on niin helppo ja " heti valmis" ruoka.



Niihin arkoihin rinnanpäihin (kuumottaa kihelmöi ja punottaa?) suosittelen edelleen valkokaalia. Repäiset kaalin lehdestä sellaisen liivinsuojan kokoisen palan ja laitat liiveihin rasvatun nännin ja liivinsuojan väliin. Viilentää ihanasti ja pitää nännin jotenkin kosteampana ja joustavana imetysten välillä. Ainakin mulla autto eikä imetyksen alottaminen taas sattunu niin paljon.

Meillä on tyttö nyt 9 kk vanha ja käytännössä täysimetän vielä, niistä parista hassusta lusikallisesta ruokaa sekä riisikakun ja leivän paloista tuskin vielä hirveesti nälkä lähtee... :-)



Mä lueskelin jo ennen tytön syntymää paljon imetyksestä. Saksan kielen taitoisille suosittelen tosi lämpimästi Hannah Lothropin kirjaa Das Stillbuch. On vielä tosi paljon laajempi kuin se Niemelän Imetysopas. Me lähdettiin synnäriltä heti 4 h vauvan syntymän jälkeen kotiin. Sielläkin jo kätilö heti neuvoi, mutta seuraavana päivänä mun oma kätilö tuli kotiin ja antoi vielä enemmän vinkkejä. Valitettavasti neiti joutui 3 päivän ikäisenä lastensairaalaan tosi matalan verensokerin vuoksi, enkä saanut imettää, kun se olisi rasittanut liikaa, eli minä pumppasin ja neiti joi pullosta (tai yleensä ei juonut tarpeeksi ja loppu laitettiin nenä-mahaletkulla). Nuo kaksi viikkoa lastensairaalassa oli tosi rankkaa aikaa, siellä ei kukaan auttanut, onneksi oli mun kätilö, joka kävi joka päivä ja antoi vinkkejä siihen, miten maidontuotantoa voi edistää. Sain häneltä myös jotain yrttiöljyä, joka auttoi kipeisiin nänneihin enemmän kuin Lansinoh. Mulle tuli tuolla sairaalassa myös rintatulehdus, joka kuitenkin onneksi alkoi vasta viimeisenä sairaalapäivänä ja parantui ilman antibiootteja, homeopaattisin lääkkein sekä sillä, että kotona tyttö oli alusta alkaen tissillä koko ajan, noin puolen tunnin välein.



Noiden alkuvaikeuksien jälkeen imetys on ollut tosi ihanaa, ja meillä on myös imetykseen tosi positiivisesti suhtautuva lastenlääkäri, jonka mielestä neiti kasvaa rintamaidolla hyvin, vaikka ihan alakäyrillä painon suhteen mennäänkin (ollut kuitenkin alusta asti samalla käyrällä). Suomessa olisi varmaan jo käsketty antaa lisämaitoa.



Ajattelin ensin täysimettää sen 6 kk, mutta 5½ kk:n iässä neidillä todettiin lehmänmaitoproteiiniallergia ja olenkin nyt sitten täysimettänyt pidempään, kun sitä suositellaan allergikoille. Vajaa kuukausi sitten aloiteltiin kiinteitä, mutta soseet ei todellakaan maistu, ja niinpä tyttö nyt saa aina makupaloja meidän ruoasta ja lisäksi riisikakkuja, leivänkannikoita ym. Aion imettää niin pitkään kuin maito pikkuneidille maistuu.



Tsemppiä vaan, ja jos tuntuu siltä, ettei millään onnistu, niin älä ota siitäkään paineita, ei se imettäminen kenestäkään parempaa äitiä tee!

Esikoisen kanssa alku oli vähän hankalaa. Vauva oli syntymästä väsynyt, eikä oikein olisi jaksanut imeä. Kellon kanssa sitten herättelin 3 tunnin välein syömään koko laitoksella olo ajan ( ja kyllä väsytti ). Rinnat tuntuivat tyhjiltä, mutta silti vauva saavutti syntymäpainonsa 3:ssa päivässä! Kotona unohdin kellon ja imetin kun vauva pyysi. Rinnat eivät koskaan tuntuneet kovin täysiltä, mutta maitoa tuli juuri sopivasti vauvan tarpeeseen. Jossain vaiheessa rinnat menivät myös rikki ja imettäminen tosiaan sattui. Kokeilin rintakumia, mutta vauva ei suostunut imemään. Voiteet vain tuntuivat pahentavan kipua. Hammasta purren sitten imetin, kunnes terkkarini sanoi, että kokeile voidella rinnanpäät omalla maidolla. Ja se auttoi! Jätin liivinsuojat pois kotona ollessa ja annoin maidon tihkua rinnoista. Tämän neuvon jälkeen eivät rinnat tulleet enää kertaakaan kipeiksi ja imetin melkein 2 vuotta. Pyykkiä tosin tuli paljon kun vaatteet välillä aikalailla maidossa

: )



Pikkukakkosen ja esikoisen välillä ehdin olla vain 1/2 vuotta imettämättä, joten sekin varmaan auttoi asiaa, mutta imetys alkoi heti sujua tosi hyvin. Vauva osasi samantien imeä oikein. Rinnat eivät taaskaan tuntuneet täysiltä juuri koskaan, mutta nyt osasin luottaa että kyllä se maito riittää, enkä siitä stressannut. Myöskään liivinsuojia en nyt pitänyt ollenkaan ja ainakin toistaiseksi rinnat on kestäneet hyvin ( vauvalla ikää 2kk ).



Myöskin imetysasennot sujuivat heti paljon paremmin ja tätä uutta vauvaa olen imettänyt jopa seisten ruokaa laittaessa tai jos ulkona on nälkä yllättänyt eikä ole ollut sopivaa istumapaikkaa lähellä. Esikoista imetin aluksi vain makuultaan, mutta loppuvaiheessa kyllä häntäkin ihan missä asennossa vaan, kun tuli varmuutta.



Esikoiselle tosiaan toimin myös tuttina, mutta pikkukakkonen vain syö eikä muuten tahdo roikkua tissillä.



Pirriäinen