Miten saan 1 v. syömään?
Alan olla aika stressaantunut. Poika melkein tasan 1v on aina ollut vaikea syötettävä, maitopullon kanssa kuljettu ympäri kämppää. (Osasyynä refluksi johon nyt lääkitys sekä monet allergiat). Kiinteät ei uppoa paremmin. Välillä hiukan paremmin, mutta aina lelut ja kirjat viihdykkeinä. Nyt on tehnyt totaalisen lusikkalakon. Kun ei syö niin ei syö. Suppeasta ruokavaliosta johtuen syö vain riisikakkua keijulla jota meni aamupalaksi puolikas ja lounaaksi vajaa puolikas. Ei mitään muuta huoli mitenkään. Olen TOSI huolissani, poika menee jo -20-25 käyrällä, on tosi hoikka,mut ei kun ei. Maitoakin syö vain jos laitan telkkarista lastenohjelman mistä pitää, muuten ei jaksa keskittyä. Kiinteitä syödessä suu ei aukea ilman leluja ja kirjoja vaikka olis kuinka nälkä, saa vaan huutokohtauksen eikä muuten syö. Lelut kuitenkin lentelee pöydästä samoin itse syödessä heittää sormiruuatkin jossain vaiheessa. Keittiö on kauheassa kunnossa mut se nyt toisaalta on ymmärrettävää. Jos antaa lusikan niin yleensä kaivaa hetken lautasta ja heittää lusikan sisältöineen lattialle. Kerran 10:stä kokeilee laittaa suuhun.
Oon ihan voimaton, kiinteitä syödään 4x päivässä ja maito (Neocate) päälle, ei mielestäni liikaa! Mä en vaan tajua enää mitä tehdä. Antakaa vinkkejä, mitä hyvänsä!!!!!!! Nyt ei tosiaan avaa suuta viihdytettynäkään.
Kommentit (9)
Minä olen aika moneen tälläiseen aloitukseen vastannut, koska meidän taapero on ollut AIVAN SUPER HUONO syömäri, kiinteät aloiteltiin 7kk iässä ja käytännössä yli 1-vuotiaaksi täysimetin lasta, niin vähän hän söi ja luoja ties mitä kaikkea keksittiin, mutta kun ei niin ei. Poika kirkui ja huusi ja heitteli tavaroita ja välillä vaan laittoi suun kiinni, eikä avannut. Suurin annos oli noin 5tl.
Minä tein niin, että aina ruoka-aikaan otin pojan pöytään ja tarjosin ruokaa, jos ei kelvannut ja alkoi huuto,nostin pois. Lelut yms. lensivät kaaressa seinään ja kaikenmaailman sormiruoka perässä, maissinaksut menivät jotenkuten. Mutta yhtenä kauniina päivänä poika alkoi syödä, otti haarukan ja pisteli lasagnen poskeen tyytyväisenä, minä olin aivan ymmälläni. Eli meillä oli aika ainoa mikä auttoi
Tsemppiä ja toivottavasti teillä alkaa ruoka maistua, tiedän miten raastavaa se voi äidille olla
Mareila+Poika 1v ja isoveli 5v
erilaiset kipot ja mukit, joissa esim. kansi. Niitä kootessa ja katsoessa menee ruokakin siinä sivussa! Viimeisin " hitti" oli Hurmaava jäätelöpikari...kyllä sitä tutkittiin:)
meillä myös huomasi, kun syöminen kasvoi minulle ISOKSI asiaksi, niin poika reagoi pahentamalla tilannetta, kun otin sen asenteen, että syö jos on syödäkseen (tiedän se on vaikeata) niin heti oli helpompaa
M+Pojat
Ja lisää vastauksia toki saa tulla, vinkkejä ja kokemuksia.
Tänäänkään ei ole mennyt ruokaa lusikasta. Suu on vain lakannut avautumasta. Tiukasti on kielletty sormiruokien viskely ja viime syötöllä ei enää juuri lennellyt. Mutta eipä se tilannetta hirveästi auta. Nyt ei tosiaan lelut eikä kirjat auta kuten ennen, eikä minkään sortin viihdytys. kerran jos sattuu avaan ei avaa toiste vaikka olis mitä ruokana. Sormiruokia siis jonkin verran syö, riisikakkua keijulla ja aluksi jopa dippasin riisikakun perunalihasoseeseen. Mut ei sitä paljon mennyt. Jauhelihaa koitti syödä sormin mut juuttui kurkkuun (on tosi sihtikurkku) ja oksennus tuli. Eli ei mitään hyötyä kauheesta vaivasta millä ensin sai hiukan ruokaa alas.
Huh huh. Kyllä on hermo kireellä vaikka yritän näytellä tyyntä ;) Ja huoli on kova kun on niin pikkuinen. Milloinkahan meille tulis tuo päivä että rupeis oikeesti syömään itse?? Jätkä kun täyttää tällä viikolla vasta 1v, kuinka realistista on odottaa?
Meillä tämä kuopus taisi olla 1v2kk, kun rupesi maistumaan ruoka, kyllä se siitä
M+Poikaset
Meidän tilanteen kun tiedät niin huono olen tässä asiassa neuvomaan mutta tyttöjen kanssa aikoinaan auutoi se ettei ruokailutilanteessa ollu mitään ylimääräistä. Eli ei leluja,kirjoja tai videoita. Mukulalla oli oma lusikka ja mulla oma. Ja ruokailutilanteessa keskityttiin vaan syömään. Kun lusikka joskus eksyi ensin lautaselle ja sitten suuhun niin äiti kehui :)
Asiasta poiketen,meillä on nyt pullolakko. Hyvä kun Almironia menee 5dl päivässä. Kousan osuus kun on vaan se max. 2dl niin alkaa hirvittää :( Mutta kun se maito ei menen pullosta,mukista tai lusikastakaan...
Tsemppiä teille,kyllä se siitä lähtee. Ja annat niitä riisikakkuja keijulla pari päivää,varmasti alkaa kelvata perunakin :)
MKE77 ja poikanen 1v (Almiron,rypsiöljy ja riisi. Kokeilussa strutsi...)
Meillä auttoivat pahimpaan aika ja viihdyke pöydässä. Erityisesti kaikki näprättävät, esim. kannelliset rasiat, tyhjä maitotölkki tmv., tyhjä pilttipurkki johon sai asennella kantta paikalleen, limupullo johon sai kiertää korkkia paikalleen, tyhjä mehutetra johon sai laitella pilliä, pari legopalikkaa jne.
Lapsella paljon allergioita, jotka oireilivat ilmeisesti kirvelynä suussa, ja vastusti lopulta kaiken ruuan syömistä. Vuoden ikäisenä oli miltei pelkällä gefilus-tuttelilla.
Itse jo hermostuin, mutta sitten löytyi herkuksi tuttelin päärynäsose (nykyinen nutrician fruta-pura), jossa on pelkkää päärynää eikä mitään muuta. Se alkoi uppoamaan.
Lisäksi rajoitimme tuon tuttelin määrää niin että se oli maksimissaan 5 dl päivässä. Eihän se 1-vuotiaalle riittänyt ainoaksi ruuaksi, joten tavallaan pidimme lasta nälässä jotta olisi alkanut kiinteitä syömään.
Leikkimistä ja viihdyttämistä emme harrastaneet, koska se ei toiminut ja mielestäni muutenkin vie huomion pois itse syömisestä. Lapsen on hyvä ymmärtää alusta lähtien että ruokapöydässä syödään eikä tehdä muuta.
Lääkärin kehotuksesta aloitimme " pakkoruokinnan" , eli suu väkisin toisella kädellä auki ja toisella kädellä lusikalla sosetta sisään. Kuulostaa kamalalta, mutta pikkuhiljaa se alkoi tepsiä, kun lapsi huomasi että kaikki ruoka ei kirvele suussa. Tässä tosin välillä tarvittiin molemmat vanhemmat, toinen piti lasta paikoillaan ja toinen survoi ruokaa sisään (kuulostaa kamalalta, mutta toimi).
Ruokailun opetteleminen oli aika raskasta aikaa, kun pientä piti huudattaa monta kertaa päivässä. Mutta yhdessä nämä brutaalit konstit (nälässä pito ja pakkoruokinta) alkoivat toimimaan ja lapsi syömään itsekin. Kaiken kaikkiaan " pakkoruokintaa" tarvitsi kuitenkin melko lyhyen aikaa (joitain viikkoja vain). Lisäksi oli tärkeää että lapsi ei ruokalun aikana ollut vielä kovin väsynyt, ja että ruokailuun varattiin reilusti aikaa. Ja se että ITSE PYSYY RAUHALLISENA. Lisäksi se että koko perhe söi yhdessä saman pöydän ääressä. Ja itse syömineen parani heti kun sai ihan samaa spagetia ja jauhelihakastiketta kuin kaikki muutkin pöydässä.
Nykyään lapsi syö itse ihan hyvin, mutta on selvästi ennakkoluuloisempi uusia ruoka-aineita kohtaan edelleen kuin isosisko. Muutenkin hiukan pieniruokaisempi. Mutta syö kuitenkin ihan normaaleja määriä ja ihan itse ja hyvillä mielin. Ja iso osa allergioistakin on parantunut. Noin suppea ruokavalio nimittäin voi itsessään ylläpitää allergioita, koska siitä ei kaikkea tarvittavaa saa. Myös omega3-öljystä on ollut apua allergoiden hoidossa.
Tsemppiä! Ja muista: lapsi ei nälkään kuole jos ruokaa on tarjolla. Eli kyllä hän syö lopulta.
Moi Baby,
Aika hurja tuo teidän tilanne. Allergiatkin vielä, niiden kanssa taistelu on aika kuluttavaa puuhaa. Hieno juttu, että keiju sopii! Siitä saa energiaa ja hyvä rasvojakin.
Meitin taapero, 1,5 v., syö jo aika kiltisti ja välillä kauhoo lusikalla tai haarukalla itsekin ruokaa suuhunsa. Mutta aina välillä menee tosi hankalaksi. Tässä muutama meillä enemmän tai vähemmän onnistunut konsti hankaliin tilanteisiin. Toivottavasti niistä on jotain apua.
Meillä kaikkein tärkeintä on ollut se, että itse pysyy rauhallisena ja yrittää tehdä ruokailusta mukavan hetken. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Lelut, kirjat ym. viihdykkeet on poissa käsistä ja näkyvistäkin. Ruualla ja ruokailuvälineillä saa leikkiä (sotkua ja sirpaleita on tullut, mutta viis niistä) ja äiti viihdyttää (tai kuka nyt syöttääkin). Ruokailu oli meillä tosi show, kun poika oli 1v ja on aina välillä vieläkin.
Jos joku lelu on kovin kiinnostava juuri ruokailun aikaan, se viedään " päiväunille" ja toivotetaan hyviä unia ja jätetään paikalleen. Tämän oppiminen vei aikansa, mutta nyt jo toimii aika hyvin (aloitettiin opiskelu noin vuoden iässä suuren huudon säestämänä...).
Olen laulanut huhtikuussa joululauluja ja leikkinyt tonttua, jotta huomio pysyisi ruokapöydässä. Erilaiset ilmeilyt ja pelleilyt ja ääntelyt ovat myös mukavasti vieneet huomion hetkeksi muualle ja suu on taas auennut ruuallekin. Nauravaan suuhun on aika helppo upottaa pörisevä lentokone :)
Yleensä meillä toimii se, että kiinnittää huomion hetkeksi johonkin muuhun. Jos suu ei aukea lusikalle, se yleensä aukeaa vesimukille (tai lasille, josta on TOSI hienoa juoda, kun äiti ja isäkin siitä juovat). Sitten lusikkakin tapaa kelvata.
Lusikoita on myös ollut usemapi käytössä samalla kertaa. Pojalla oma tai kaksikin ja äidillä se, jolla ruoka löytää tiensä suuhun. Noin vuoden iässä meillä oli tavallista, että poika kilisteli lusikoita lautaseen, mukiin, pöytään tai kahta lusikkaa yhteen ja äiti sai aina välillä ihastella touhua kun taapero taitojaan esitteli. Vähän myöhemmin lautanen oli pään päällä ja poika leikki kukkuu -leikkiä. Ja äiti vastasi ja ohjasi samalla lautasta pöydälle ja lusikkaa suuhun.
Riisi ilmeisesti sopii teidän pojalle? Sinuna kokeilisin riisipuuroa tai velliä (olet varmaan jo kokeillutkin?). Jos ei mene lusikalla, niin yrittäisin mukista tai pullosta. Kun se tulee tutuksi, kokeilisin pikkuhiljaa lusikkaakin. Esim. niin, että ensin lusikalla ja jos se ei kelpaa, muki tai pullo peliin. Kunhan masuun jotain menee.
Oikein paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa sinulle, Baby!
Mupsi
P.S. Onneksi taaperon muisti on lyhyt ja vanhat asiat unohtuvat yllättävän nopeasti.