HEINÄMAMMAT-06 JA PIENOKAISET!! KUULUMISIA...

Sain tytön vihdoin pikkupäikkäreilleen... Nyt on hieman omaa aikaa.

Oon ollu itse kovin väsynyt jo reippaan viikon verran, tai aamulla en meinaa päästä sängystä ylös ja sitten illalla voisin mennä jo 7 aikaan nukkumaan. Että en tiedä sitten oliskinkohan nyt sitten raskaana... :) Mies sitä vähän veikkaa, mutta en oo uskaltanut vielä testiä tehdä, odottelen rauhassa.

Koska muuten olen kyllä energinen pakkaus... Tuntuu niin inhottavalta ku en meinaa Julian itkuun yöllä herätä, että mies joutuu tökkimään ylös välillä. Vaikka Julialla ei kova hätä olekkaan... :) Onneksi kuitenkin siihen hätäitkuun herään...



Meillä taas minä en halua antaa lasta vielä hoitoon oikein mihinkään, molemmat mummot ottais kyllä Juliaa mielellään hoitoon ja usein, mutta kun Julian kanssa ei sillai oo hankalaa niin voin hyvin nauttia sen kans kotona olosta. Mutta kyllä se kohta voi mennä yökylään... Tuntuu vaan niin vaikeelta vaikka kummallakin mummollla on paljon lapsia... Ja mun oma äiti saa kesällä 6 lapsensa, niin tuntuu silti että ne tekee jotain väärin, että Julia tulee suurinpiirtein pääkainalossa kotiin... :_( Vaikka eihän asia niin ole.



Kerran ollaan oltu vaan kaksin elokuvissa kun Julian oli sillon n.5kk... Ku ei raaski lähtee... Kyllä sitä sit joskus ehtii myöhemmin...



Ihanaa kuulla et teillä muillakin alkaa mennä paremmin, onneksi kevät tulee niin aurinko rupee paistamaan niin kaikki näyttää valoisammalta... :D

Taidanpa itsekkin riipaista pari sanaa.

Sympatiat on teidän kaikkien puolella kenen lapsilla on korvatulehduksia ja parisuhteessa huonoja aikoja.No kyllä siellä tunnelin päässä varmasti valoa näkyy ainakin toivotaan:)

Meillä on nyt yöt vihdoinki nalkanut mennä paremmin sen korvatulehdeksen jälkeen ja neiti alkaa tass olla oma aurinkoinen itsensä.Tosin meillä on vielä kyllä jälkitarkastus aika 9.3 joten en vielä uskalla huokasta kokonaan helpotuksesta mutta toivotaan että ohi on ja pysyy.

Joku kyseli siitä vauvakuumeesta ja kyllä voin myntää että minulla on vauva kuume.Mutta emme vielä ala yrittämään toista kuitenkaan katsotaan kesän jälkeen sitten.

Serkkuni sai sunnuntaina vauvan ja kävin eilen katsomassa sairaalassa. Vauva oli iahn uskomattoman pieni sitä unohtaa niin nopeasti millaisia ne vastasynteneet on.Ja vauvakuume vain yltyi entisestään.

Ja itse kun en enää imetä niin tuntui niin haikealta katsoa ja kuunella kun se pieni vauva imi tissiä ja maiskutteli tyytyväisenä.

Seuraavaa vauvaa aion kyllä yrittää imettää pidempään vaikka iahn normaali meidänkin neiti on vaikka ei saanut tissiä kuin neljä kuukautta.

no olipas taas iheme juttua...

Yhden ystäväni vauvalla todettiin eilen myös paljon erilasia allergioita todella harmi.Olen itse kyllä tyytväinen ettei vielä aibakaan meille ole mitään ilmaantunut.

No mutta voimia kaikille tämän arjen keskellä.Kohta tulee kevät jee!

Läheden kotha puoliin taas sairaalaan katsoman vauvaa ja hankkimaan lisää vauvakuumetta.



Terveisin:Äippä ja neiti 07/06

Viime yönä koimme jälleen kauhunhetkiä, kun yhtäkkiä vauva alkaa oksentaa nukkuessaan! Ensin huoneesta kuului vähän yskintää ja onneksi olin jo silloin matkalla sinne. Vauva oli ihan selällään ja suu täynnä oksennusta! Ei ollut tajunnut kääntyä kyljelleen. Luojalle kiitos mä olin siinä ja sain oskut suusta pois eikä neiti päässyt aspiroimaan sitä henkeensä.

Aamulla juttelin tästä miehen kanssa...tajuttiin kumpikin, ettei mies olisi tähän ikinä maailmassa herännyt. Hän olis nukkunut sikeästi ja ehkä vaan kääntänyt kylkeä. Vauva olisi siis voinut kuolla. Tuli niin kammottava fiilis...että miten ihmeessä mä voisin jättää noita lapsia miehen hoidettavaksi edes yhdeksi yöksi kun se tosiaan nukkuu niin sikeesti eikä herää mihinkään ääniin??!!

Mies tosin selitti, että kyllä hän sitten herää kun on ' ohjelmoinut' itsensä siihen nukkumaan mennessä...eli nukkuu tavallan vähän kevyemmin eikä päästä itseään sikeään uneen..jaa-a..uskosiko tuota.



Parisuhdejuttuja monet täällä pohtii...me myös. Mä ehdotin jo terapiaan menoa tossa yks päivä...kun kaikki meidän välillä takkuaa. Mies tokaisi putkiaivotyyliinsä, että ' väsymystä se vaan on' ...ja niin. Ehkäpä se sitä sitten on. Antaa siis terapioiden olla. Ainakin toistaiseksi:) Mä olen kyllä sellainen ihminen että halua selvittää kaikki hiertävät asiat perusteellisesti. Eli jos sittenkin, kun lapset ovat terveitä ja nukkuvat yönsä, meidän ongelmat vaan jatkuu, on jotakin tehtävä. En halua luovuttaa enkä varsinkaan näe esim. eroa ratkaisuna. Liian moni pienen lapsen vanhempi eroaa liian helposti...



Mies lähtee Meksikoon 10 päiväksi 2 viikon kuluttua ja minä jään kahden muksun kanssa kotiin. En voinut lähteä mukaan vaikka tilaisuus olisikin ollut. Mummu ja pappa olisi ottaneet lapset hoitoon. Mutta enhän mä voi jättää 8kk ja 3v lapsia noin pitkäksi aikaa! vaikka en mä sitä sano, etteikö 10 päivän loma meksikon auringon alla olisi tehnyt meidän suhteelle kutaa....Tulee mulle vaan pirun rankka ' loma' :) Mies kuitenkin auttaa tosi paljon arjen pyörityksessä, leikittää esikoista iltaisin ja herää yölläkin kanniskelemaan vauvaa. Onneksi on aktiivinen, muunlaista ukkoa en kyllä kattelis!!!:)



Meidän lapsiluku jää tähän kahteen, se puhuttiin jo tätä toista tehdessä. Nämä kaksi pikkuista riittävät meille. On ihana ajatella, että olemme miehen kanssa vasta 40v kun lapset ovat jo teini-iässä. olen tosi tyytyväinen, että päätimme tehdä lapset näinkin nuorena. Mutta tosiaan, kaksi riittää:) Musta ei ole enää tähän pikkuvauva-arkeen...haluan jo vähän ' omaa elämää ja oman itseni' takaisin ja joskus sinne työelämäänkin taas mukaan.

Ja vauvakuumetta ei ole tosiaankaan. Onhan mulla vielä vauva kotonakin! :) sisko saa vauva huhtikuussa ja pääsen nauttimaan siitä sitten, mutta en äidin roolissa.



Elämä alkaa meillä pikkuhiljaa taas tasaantumaan..tänään neiti söi jo peräti 1,25dl sosetta kerralla!! Se on meillä paljon! Ja merkki siitä, että EHKÄPÄ tämä tauti on taas hetkeksi voitettu...



Mukavaa viikkoa kaikille ja jaksamista arkeen!

Mean pienet näppärät sormet ehti painaa napulaa...

voin vain kuvitella miltä on tuntunut, elinana. mulla hyppäs sydän kurkkuun jo pelkästä jutun lukemisesta.

ajattelin tänne juuri kirjoitella, että pitäisköhän minun lähteä nyt vkl tyttöjen kanssa ulos, kun tuli kutsu, mutta meillä mies samanlainen kuin elinanalla eli ei herää vaikka talo sortuisi päälle. enpä siis taida uskaltaa lähteä mihinkään.

minustakin on alkanut tuntua " pahalta" kun kahdestaan sinne etelään lähdetään. ikävä on nyt jo tyttöjä vaikka lähtöön on vielä viikkoja... tiedän että tytöt täällä pärjää ja matka tekee meille hyvää, mutta mutta... matka varattiin jo aikoja sitten ja silloin ajattelin, että hyvin voin olla tytöistä erossa viikonkin (tai tiesinhän minä että ikävä tulee ekan päivän jälkeen) ja silloin olin ihan innoissani. nyt en sitten enää olekkaan niin innoissani..... no mutta on tässä nyt vielä muutama viikko aikaa miettiä asiaa.

sitten kysymys: miksi annoitte lapsellenne sen nimen joka hänellä ny on? kulkeeko suvussa tai onko nimellä " tarinaa" ? ihan vaan uteliaisuuttani kyselen. vastailkoon ken viitsii. :D

Elinana: Kuulostaapa hurjalta teidän yönne! Onneksi kaikki päättyi hyvin ja selvittiinkin pelkällä säikähdyksellä. Kuulostaa tutulta nuo parisuhdehuolet. Itse otin asian puheeksi viimeksi neuvolassa käydessäni ja " täti" sanoi, että hirmuisen yleisiä ovat nuo parisuhdehuolet nykyisin pienten lasten vanhemmilla. Lisäksi hän painotti sitä, miten suuri ero sillä on, onko perheessä yksi vai useampi lapsi, kun yhtä voi hoitaa vuoronperään, mutta kun on kaksi/useampia niin silloin kummallakin on nk. jatkuvasti kädet täynnä työtä ;) Ja sen eron tosiaan huomaa! Ei ikinä uskoisi, miten paljon enemmän kahden kanssa on hommaa, kuin yhden. Onhan se tietenkin myös suloista, kun on sisarus toisella...



Ei meilläkään mistään parisuhdekriisistä ollut tietoakaan vielä ensimmäisen lapsen synnyttyä, tuntui vaan, että se lisäsi entisestään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta.



Meillä on miehellä myös paljon ollut koulunsa puolesta reissuja, tosin lyhempiä, mutta kuitenkin. Olen yrittänyt etukäteen aina hoidella elämän siihen malliin, ettei mitään yllätyksiä tule :) Olen siivonnut, itse lepäillyt, varaillut jääkaapin täyteen safkaa ja tehnyt pakkaseenkin " pahanpäivän varalle" ja surutta pyydellyt ystäviä/mummoa/veljeäni kyläilemään.

Ollaan myös itse silloin kylätelty esim. isomummon eli oman mummoni luona jne.



Onhan se rankkaa, kun joutuukin yksin vastuuseen kaikesta. Silloin aina tulee viimeistään mieleen, että haluaa pitää kiinni parisuhteesta ja huolehtia siitä ;)



Tällä hetkellä tuntuukin, että olipas helppoa se elämä yhden lapsen kanssa, vaikka silloinkin se oli joskus olevinaan raskasta, pah. ;) Ja tämä oli nyt vain meikeläisen kokemus, ei yleistys asiasta ollenkaan! Varmasti löytyy muunlaisiakin näkemyksiä asiasta. Itselläni ensimmäinen lapsi oli vauvana paljon vaikeampihoitoinen, kuin tämä toinen, mutta silti. Ensimmäisellä kertaa en myöskään osannut nauttia kotona olemisesta samalla tavalla kuin nyt, kävinhän välillä työelämässä pistäytymässä.



Mutta ettei menis pelkästään valituksen puolelle, niin päivääkään en vaihtaisi pois! Ovat nämä tyttöset niin ihania kaikesta huolimatta ja molemmat rikastuttaneet elämääni monella tapaa ja koen olevani onnellinen kaikesta tämänhetkisen elämäni kaaoksellisuudesta huolimatta ;) Enkä ainakaan koskaan sitä kadu, että on tullut lapsia tehtyä, en voisi elää enää ilman heitä.



Itse en ole lapsiani raaskinut yökylään vielä viedä, eikä 2v.7kk isosiskokaan ole ollut yötä poissa kotoa kuin minun ollessani sairaalassa tämän pikkusiskon vuoksi ;) ja kerran 1-v. kaksi yötä, jotka oli itse töissä(mieheni oli Puolassa matkalla) Ehtiiväthän nuo vielä yökyläilyille! Tosin olemme kaikki olleet joskus mummolassa yötä, kuten jouluna ja jonkun muun kerran muuten vain. Ja hei, meilläkin on vielä häämatka tekemättä, vaikka naimisissa ollaan oltu jo reilun vuoden päivät :)



Mukavaa päivää!

t.Saraida + tenavat

mäkin päätin vähän taas kirjotella... Surffailin tossa netissä kun tyttö nukkui päikkäreitä ja eksyin liberon keskustelu sivuille... Tuli oikeen tosi paha olo kun luin sieltä jutun, jonka oli yksi isä kirjoittanut. Hänen vaimo ja lapset olivat kuolleet hirvikolarissa kauppareissulla.

Aloin asiaa miettimään omalle kohdalle jos lapselle tai miehelle tapahtuisi jotain selviäisikö siitä? Mun mies ajaa rekkaa ja on viikot tien päällä ja mä tytön kanssa kaksin kotona. Niinkun monella muullakin täällä tuntuu olevan niitä parisuhde ongelmia, samoin täälläkin, ei tosin mitään suuren suuria. Tulee vaan sitä omaa väsymystä purettua mieheen, kun ei ole oikein muitakaan ja siinähän sitten on aina sota valmiina..

Tässä sitä mietin, et pohjimmiltani kuitenkin sitä ukkoa rakastan ja en varmaankaan siitä tulis selviimään jos sille tuolla maailmalla sattus jotain. Pitäs vaan löytää joku muu kelle omaa pahaa oloa tilittää ja koittaa ottaa vähän yhteistä aikaa ja muistaa sanoo toiselle ees sillon tällön et rakastaa sitä...

Tulipas synkkää tarinaa, mut kaipa joku ymmärsi mitä tarkotan...

Jaksamisia kaikille kaikessa!!!!!!



J&typy

Pistetäänpäs taas muutama rivi meidänkin elämästä.



Hampaita ei ole ja alaikenet ei näytä edes pullottavankaan mutta muutama viime yö on mennyt taasen erittäin levottomasti.Viime yönä löysin kaverin keskeltä sänkyämme mahallaan,toinen käsi oli lähtenyt hihasta ja siellä hää önisi " mää oon täällä,tulkaa auttamaan" :)

Nukahti kainaloon niin onnellisena ressukka.



Ruoka maistuu todella hyvin ja ihmettelenkin että vielä jaksaa yölläkin imeä sen3 kertaa vaikka luulisi pienen mahan jo kohta räjähtävän.



Itse lopetin imetyksen päiväsaikaan tai sanotaanko että Iivo taisi kyllä enemmän itse lopettaa sen homman,niin että äitille tuli vähän sellanen Höh tässäkö tää nyt oli-olo.Pullosta juokin suuria annoksia ja maitoa menee tällä hetkellä se 500-600ml päivä,plus 2*puuro,jossa yhteensä se 2dl vettä ja soseet,jotka sisältää vettä..vaippoja menee siis:)

Minusta ihan tuntuu että heppuli on varsin onnellinen ettei hänen tarvitse riuhtoa maitoa väkipakolla rinnastani vaan voi rennosti juoda tarvitsemansa määrän.



Iivo oppi tuossa muutama viikko sitten ryömimään ja voi sitä vauhtia.Ja konttaus on ihan kielen päällä,nostelee jo käsiään ja mutta ei oikein hoksaa mitäs sitten pitää tehdä.Tänään oikein nauratti,kun nosti käden ilmaan ja jäi pohtimaan mihin sen laittais ja raasu kellahti siitä tietysti kumoon kun tasapaino loppui.



Iivo tykkää kanssa istua.Ihanan näköistä kun pikku-ukko istua tököttää ja höpöttää innoissaan leluilleen tä-tä,ätä-ätä ja volyymi on kova!



Ruokailussa jätkällä pitää olla oma lusikka,muuten ei mee alas lusikallistakaan.Sitä sitten siinä sivussa änkeää suuhun vaikka miten päin.Tänää piti laittaa jo omalle lautaselle..sormethan sinne meni ja lusikka lensi lattialle.Josta tulikin mieleen että tuota omaa lusikkaa pitää viskoa syöttötuolista lattialle ja katsella perään :)Ja jos äiti saa sen liian nopeasti noukittua,niin se heitetään syöttiksen toiselle puolelle hymy kasvoilla,pikku riiviä siis kasvamassa täällä.



Mitäs vielä.Ainiin,tänään sattui kamala hetki kun Iivo jäysti leipää(joo,olen antanut vähän)ja sinne kurkkuunhan se tietty jumahti.Nopea oli minulla releksi,kun nappasin pojan tuolistaan pää alaspäin ja työnsi sormet kurkkuun.Kauhea köntti tuli ulos.Huoh...sydän pysähtyi hetkeksi.



Mutta on nää ihania,uusia juttuja tulee niin ettei meinaa itse perässä pysyä ja on itseasiassa aika viihdyttävää seurustella tämän ikäisen vaavelin kanssa.Vaikka tekisi taas mieli lähteä ihan ykikseen johku tai vaikka viihteelle.Tai nukkua aamulla tooosi pitkään.



Tuli vähän pitkä..soorii.



Oumai ja Iivo 6,5kk

Oli muuten kiva lukea edellisistä ketjuista että vielä joukkoomme tulee uusia äitejä! Tervetuloa!

Nauratti tuo kun oli lähtenyt käsi hihasta ja huhuiltiin äitiä apuun. Tuli mieleen jokin aamu sitten: Laitoin pojalle hieman ison yöpuvun. Seuraavana aamuna oli molemmat jalat samassa lahkeessa. Lapset nauroivat katketakseen kun sanoin että veikasta on tulossa pieni merenneito. Oli tosi söpö pyrstö :D

Voi nenä, olen tänä aamuna ottanut pojan jo muutamaan otteeseen pois kukkapurkeilta. Multaa joka paikka levällään. Nyt kun on aamukahvin aika ja poju jäi tutkimaan tavaroitaan, niin taas kuului aivan hienoa rahinaa. Kylmät väreet tulee saman tien, käännyn salaman nopeasti ja mitä näen: Poika katsoo onnellisen näköisenä multaa suu, kävelytuoli, lattia, jne. täynnä. Mikä tuossa kukkamullassa viehättää? Aamulla tarjosin päärynäsosetta ja se ei kelvannut millään. Luulisi sen maistuvan hivenen paremmalle. Ota nyt noista selvää.

Meillä on tänään 8kk päivä. Poika on opetellut muutaman sanan sen kunniaksi. Olisi niin imartelevaa jos se olisi ollut äiti. Karu todellisuus on kuitenkin se että poika oppi miehille tyypilliset ja tärkeät sanat: tyttö ja auto. Se näemmä alkaa tosi varhain. Ei kun tekniikan maailmaa tilaamaan ;D

On varmaan ollut hauska näky jalat samassa lahkeessa.Nämä meidän pikku ihmiset ovat samalla niin kekseliäitä ja osaavia mutta kuitenkin vielä niin avuttomia kaikessa ihanuudessaan.



Ihanaa on kuitenkin huomata kuinka huumoria löytyy jo tälläiseltä pikkunatiaiselta.Toisinaan saadaan yhdessä nauraa kikattaa asioille.



Hitsit,ai ekat sanat jo.Minen edes tiennyt että niitä voi alkaa odottamaan jo.Mutta auto ja tyttöhän on pojille ensiarvoisen tärkeät sanat :)



Olen ottanut Iivoa mukaan ruoanlaittoon.Ja silmä kovana katselee ja aukoo samalla lusikkalaatikkoa.Se on niin kiva,kun siinä on se paukautusesto niin se on vähän sellainen " jäykähkö" vetää...joutuu ukko tekemään hommia ja kun saa auki,voi sitä hymyä :)



Oletteko kokeilleet pulkkaan laittaa.Itse vetelin tavis pulkassa Iippaa yksi päivä ja häähän nukahti sinne.laitoin pohjalle taljan,pojan makuupussiin ja vielä kääräsin viltin paketin ympärille.Laskiaissunnuntaina ajateltiin lähteä jäälle koko perhe ja Iivo saapi matkustaa pulkassa.



Mutta huhuu,missäs kaikki muut luuraa?



Oumai ja Iivo 6,5kk

Meillä jyllää tämä meneillään oleva virus. Poika on toista viikkoa nuhassa, yskii ja eilen oli lievää lämpöä. Kaksi kertaa on jo käytetty tk:ssa mutta onneksi ei mitään löytynyt. Kotihoidolla siis mennään. Mutta on inhottava katsella pikkuista kun on niin räkäinen että yöllä varsinkin rinnan imeminen on tuskaa. Ja nukkuminen muutenkin omassa sängyssä puolikuntoisena. Eilen sitten otettiin meidän väliin ja yö menikin yhdellä syötöllä. Mietin tässä mummolaan lähtöä maalle 200 km:n päähän kun poju nuhassa mutta kai me mennään kuitenkin. Tk:sta sanoivat että ihan normaalia elämää viettää ja ropit mukaan vaan ja menoksi.

Muuten poju valloittavan ihana pakkaus! Pyörii ja hyörii lattialla miten päin vain ja vaeltelee pakittaen paikasta toiseen. Konttausasentoon menee vähän väliä. Jokeltelee kovaäänisesti ja suusta tulee milloin minkäkin kuuloista ääntä. On välillä pokassa pitelemistä kun neljän aikaan yöllä alkaa leikkihetki. Ja kylvyssä kastelee isän ja äidin perinpohjin.

On tosi ihana seurata miten nopeasti kullanmuru kasvaa ja kehittyy. Ei meinaa itse perässä pysyä. Ja varsinkin muut ihmiset huomaa kasvun nopeastikin.

Nyt poju heräilee ensimmäisiltä päikkäreiltä joten täytyy mennä hätiin.

Kävin vilkaisemassa poikaa niin siellä se lekotteli vatsallaan pää jalkopäässä..:)

Hyvää jatkoa kaikille äideille ja vauvoille ja jaksamista arkeen!!!



makas+prinssi 7,5 kk

Täällä odotellaan ensi viikon lääkäriaikaa sen maitoallergiaepäilyn vuoksi, tuolloin on sitten se maitoaltistus sairaalassa. Iho näyttää paljon paremmalta nyt, mutta kyllä minulla edelleen toivo elää, ettei se siitä johtuisi. Onneksi noita maidottomia tuotteita kuitenkin on aika hyvin saatavilla. Imetyksen vuoksi, kun maito ja muna ovat poissa omasta ruokavaliosta, jää se herkuttelukin paljon vähemmälle. Hyvä näin ;) Tosin tofu-jäätelö on hyvää, parempaa melkein kuin aito sellainen..:D



Mona on myös alkanut äännellä tavuilla: mam-mam-mam, pap-pap-pap ja suhisee shh -shh aina tietäessään, että kohta saa tissiä! :D Hauskan kuuloista, isoasiskoa naurattaa aina kovasti. Ei vaikuta nimittäin olevan ihan hiljaisimmasta päästä tämäkään neitokainen, kun vauhtiin pääsee!



Tänään pienokaiset leikkivät jo nätisti yhdessä. Isosisko höpötti omia mielikuvitusleikkejään ja piti pienempää käsistä kiinni ja toinen oli milloin marakatti ja mikäkin ja minua nauratti. Suloista katsella, kun tytöt alkavat tulla juttuun hyvin keskenään. Välillä tulee riitaa leluista ja silloin kun isosisko väsyy, on nälkäinen tms. saattaa suutuspäissään yrittää esim. viskoa leluilla pienempäänsä tms. häiritsevää mustasukkaista käytöstä, mutta onneksi sitä on nykyään enää harvemmin. Itsekin joskus sanoo, että " Äiti, minua niin harmittaa, kun sinä imetät Monaa ja hän saa olla sinun lähellä.." Sitten täytyy vain yrittää antaa sitä huomiota tasapuolisesti molemmille lapsille.



Mutta ei kun mukavaa päivänjatkoa!!

t.Saraida ja tytöt 2,5v. ja n.6,5kk

Mä olen niin höpsö...kun en muistanut enää uuden nikin salasanaa ja jotenkin tökki kirjatuminen niin jouduin vaihtamaan sen jälleen eli alkuperäisesti olen siis sitruska:=)

Niin, meillä elämä alkaa hymyillä. En uskalla tälläistä ees ääneen sanoa...kun tuntuu, että sitten aina tulee takapakkia. Mutta sanonpa kuitenkin:O

Meilläkin neiti ryömii jo kovaa vauhtia! Vähän on äidillä stressi päällä kun pojan pikkusia autoja, legoja ja muita ötököitä on lattiat täynnä...että milloinka typsy löytyy jotain mielenkiintoista ja tunkee suuhunsa...:/ tarkkana pitää olla!

tytön kitinät ovat selvästi vähentyneet ja suurimman osan aikaa päivästä onkin hyvällä tuulella. Yksin ei silti edelleenkään jää sekunniksikaan, veskiin en edes saa mennä, vaikka ovi oliskin auki ja höpöttelisin ääneen koko ajan. Isoveljenkin otteet on alkanu vähän koventua kun sisko on kasvanut:/ Vähän väliä saa olla sanomassa, ' ei niin lujaa/anna siskon olla/ älä ota sitä lelua kädestä/ei saa painia jne.



Viikon verran on tyttö nukkunut yönsä syömättä. Yhden yön tassuttelun jälkeen jäi yösyömiset ja nyt riittää kerta/kaksi tutti suuhun. Nukahtaa siihen pienen juttuhetken jälkeen. Yöunillekin jää ilman sen suurempia rituaaleja, kuhan jättää vaan sänkyyn. Luksusta! On niin mahtavaa saada illat olla rauhassa jo ennen kahdeksaa...kun ennen illat meni huutavaa vauvaa rauhoitellessa ja kanniskellessa.

Ruokaakin menee nyt päivällä tosi hyvin kun ei yöllä enää syöpötellä. puurot, jotka ei ennen kelvanneet, uppoaa nyt tosi hienosti, samoin oikeestaan kaikki muukin! Sormiruokia olen antanut maistella jo ties mitä: maissinaksuja, leipää (vaaleeta, tummaa+näkkäriä), banaania (kauhee sotku!), riisimuroja jne.



Näin ne asiat vaan muuttuu! Veikkaampa, että 8kk neuvolassa on 8kg täynnä! Kirppu on ihan selvästi tukevoitunut ja sakvanut muutenkin. ja kehitystä tapahtuu mieletöntä vauhtia! Meilläkin sanoja tulee sellasia epämääräisiä, mutta minä olen ' ätä' ja isi on ' iti' . Ja ne tulee siis ihan tarkoituksella, ei vahingossa! isovelikin oppi aikaisin puhumaa, 1-vuotiaana sanavarasto oli jo aika laaja.



Nyt tämä mamma lähtee nyrkkeilemään,

mukavaa talven viimeistä kokonaista viikkoa:)



e&e 0706/0504

Kirjoittelenpa pitkästä aikaa itsekkin muutaman sanan.Joku voi muistaa minut odotus puolelta joskus aina kirjoittelin sinne.Mutta muistin virkistykseksi siis:Esikoitytär syntyi heinäkuun 16päivä.Samana päivänä kuin mumminsa ja voitte kuvitella mummin ylpetyttä(ensimmäinen lapsenlapsi)No joo vähän höpö juttua taas.



Iina on siis nyt 7kk. Pari viikkoa sitten oli tytöllä maha tauti ja nin oli minullakin se ei ollut kivaa.Mutta eihän se sairatelu siihen jäänyt vaan vielä pahan yskän ja flunssan piti tytölle tulla. Yskä oli niin paha että tyttö oksensi monta kertaa päivässä sen takia koko mahansa tyhjäksi ja koko ajan sai olla syöttäämässä ruokaa kun ei siellä mahassa mikään pysynyt.Ja ei sekään vielä riittänyt vaan käytiin lääkärissä ja korvatulehduhan se siellä.Eli ensimmänen antibiottikuuri päälle.Kyllä melkien itku pääsi itseltä ku niin säälitti toinen. Olen itse ollut pienenä oikeen korvatulehdustwen kuningatar eli pieni pelko sydämessä että tytölle lähti kierre nyt päälle. Toivottavasti ei!



Yöt meillä meni ennen kipeeksi tuloa niin suht hyvin jo eli nukkumaan mentiin 20.30 ja hertättiin aamulla 8.30-9.00.Ja joskus juotiin maito 5.00-7.00 välillä ja jatkettin unia. Mutta kipeänä sai useati yössä laitaa tuttia ja käydä kääntämässä vauva mahalta selälle kun ei itse päässyt. Nyt kyllä muutama yö mennyt ihan kivasti.



Iinalla ei ole vielä hampaita vaikka äiti on odotellut niitä jo kauan.Mutta eiköhän ne sieltä tule niinkuin kaikille muillekkin. Iina ei vielä liiku eteenpäin muuta kuin kierimällä.Mutta kävelytuoli on iahn ihan huippu juttu sen kanssa juoksee joka paikkaan ja viihtyy todella hyvin saa koirrakin kyytiä.Muuten Iina on aurinkoinen tyllerö joka ei itke melkein koskaan.Vähän kyllä vierastelee ihmisiä mutta kun hetken ajan tutustuu ni ei ole enää moksiskaan.Äitin perään pari kertaa huudettu eli pientä eroahdistuta kai.



No mutta oliskohan tässä tarpeeksi sepustusta ja oikeen kiva jos joku malttoi lukea.

Yritän jatkossa kirjotella useammin kuulumisia vaikka lukemassa käyn tiedän muiden kuulumisia päivittäin.



No nyt lähden elokuvaa katsomaan yläkertaan.Mukavaa illan jatkoa kaikille!



T:Äiskä ja Iina 7kk

Ihan uskomatonta kuinka aika menee nopeeta...En ole tännekkään kerinnyt kirjoittelemaan...

Pikku neidille kuuluu hyvää eli 13.2. tuli 7kk täyteen. Ongelmittahan meidän matka ei ole sujut eli 3 kertaa ollaan oltu jo sairaalassa aina viikon kerralaan kun neidillä on ollut virtsatulehduksia. Hänellä on paha takaisinvirtaus. Nyt helmikuun alussa oli pikku leikkus jopssa koietaan saada tuota takaisinvirtausta pienenmäksi. Huomenna on ultra jossa tarkistetaan kuinka leikkuas onnistui...

Kovin pieni meidän neiti on kooltaan kun pari viikkoa sitten paino oli 6470g ja pituus 65cm.

Itsekin olen joutunut olemaan töissä hiukan kun minut on hälyeteety töihin kun sijaiseni jäi sairaslomalle...eli aika rankkaa on ollut kun töihin olen mennyt pari iltaa viikossa kun mieheni on tullut kotiin töistä ja viikonloppuisin.

Neiti syö hyvin ja hiukan on oppinut ryömimään ja konttausasentoon menee koko ajan lattialla. Ilman tukea ei istu.

Mitens teillä muilla vauvat liikkuu jo ja minkä kokoisia ovat ??



Terkuin,



Kesähelinää

ja annan todella niin kauan, kun pää kääntyy ja suu menee tiukkaan suppuun. Luin just jostakin, että uudet taidot, liikkumaan opettelu ym vie pieneltä ihmisentaimelta ihan tajuttoman paljon energiaa. Jo siis pelkästään uusien hajujen, äänien ja makujen opettelu! Eli ruokaa kannattaa antaa ihan niin paljon kun vauva vaan huolii. Kyllä jokainen terve lapsi osaa säännöstellä määrää, jos ei, niin on sitten aivoissa jotain häikkää.

Me ollaan annettu sormiruokaa jo tossa 6kk iässä, kun kiinteitä aloiteltiin jo 4kk paikkeilla. Eli maissinaksuja, leipää, näkkäriä, banskua, riisimuroja jne. Meillä opetellaan noitten riisimurojen kanssa pinsettiotetta- joko muilla on löytynyt? On aika huvittavan näköistä kun tyttö kahmasee vielä nyrkillä muutaman hassun riisimuron kun etusormi-peukku-systeemi ei ihan pelaa vielä:)



Me siirrettiin tyttö vejen huoneeseen 3 yötä sitten ja vaihtelevalla menestyksellä on menty. Yksi yö heräämättä ketrtaakaan, kaksi vähän heikommin...katsotaan nyt, josko aika tekisi tehtävänsä ja alkaisi vauvakin sopeutumaan...viime yönä meikäläisen unet jäi vajaaseen 4 tuntiin, joten ihan kauheen kauaa en jaksa sellastakaan...



Tylsää, kun joutuu olemaan sisällä. Poika käy ihan kierroksilla. Mitä tee puuhaatte taaperoidenne kanssa kun on kylmä? Me kun oltiin jo muovailtu, piirretty, luettu ja leikitty erinäisiä leikkejä, oli pakko laittaa taas videot pyörimään...:/ Vähän tylsäähän se on, mutta minkäs teet!



Mites muuten, ootteko päässeet jo entisiin mittoihinne? Mulla on edelleen sellaset 5kg jäljellä (ennen siis esikoisen raskautta) ja se on mun tavoite...olla samanpainoinen kuin ennen pojan syntymää. Ihan tajuton homma tässä kyllä on! Mä en ole ainakaan sitä sorrtia, että imetyksellä laihtuis tai muuten vaan ' helpolla' ...Marraskuun alusta liityin Painonvartijoihin ja nyt on siis lähtenyt 9kg siitä. Kesään on onneksi aikaa...silloin meinaan kyllä olla mitoissani!



Mukavaa loppuviikkoa kaikille heiniksille!



e&e 0706/0504

Heipä hei.

Minä en ole heinisten pinoon vauva-puolelle kirjoitellut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Odotus-puolelle kirjoittelin muutamia kertoja, mutta lukemassa olen käynyt ahkerasti kumpaakin pinoa. Meidän poitsu syntyi siis kanssa heinäkuussa 07/06.



Oli aivan mahtavaa tulla iltamassa lenkiltä kotiin, kun pieni mies toivotti äänellään, käsillään ja jaloillaan äidin tervetulleeksi kotiin! Saman iloisen tervehdyksen saa mieheni joka päivä tullessaan töistä.



Meidän pieni mies peruuttaa ryömimällä ja liikkuu lattialla pyörimällä vuorotellen mahalleen ja selälleen. Tälla taktiikalla edetään pitkiäkin matkoja ja suuhun menee kaikki mahdollinen. Sanomalehdet ovat erityisen hyviä ja painomuste suurinta herkkua. Nam. ;)



Joku kyseli ergosta, jota voin lämpimästi suositella! Ostin ergon pikkumiehen ollessa noin 5 kuukauden ikäinen. Se on ihan loistava ostos! Meillä se on ollut käytössä kaupungilla kun on oltu ostoksilla, lyhysillä kävelymatkoilla (pitkillä tulee laitettua poitsu vielä rattaisiin), hautajaisissa, häissä jne. Kotona ergo on voittanut jo kantoliinan. Päivittäin pikku mies on vajaan tunnin ajan ergossa ja tätä nykyä hän jo suunnilleen hihkuu, kun tietää pääsevänsä selkäreppuun! Kotona pidän häntä selkäpuolella, jolloin minun on helpompi tehdä arkiaskareita. Mieheni on kertonut, että pieni mies on yhtä hymyä, kun on kyydissä. Kun kannan pikku miestä etupuolella, niin joudun tukemaan hänen päätään, ettei hän retkota. Ergossahan on huppu nukkuvaa lasta varten, millä saa pään tuettua, mutta hereillä olevalle muksulle en viitsi sitä kytkeä kiinni. Voihan se tietty olla, että minulla on hihnat jotenkin löysällä, minkä vuoksi joudun tukemaan häntä päästä. Paremmin olen kuitenkin " sinut" ergon kanssa, kun pikku mies on selässä.



Mitoista en tiedä mitään, sillä 8kk:n lääkärikäynti on vasta maaliskuussa, mutta kuuden kuukauden ikäisenä pituus oli 68,5 cm ja paino hieman yli 9kg. Iho on siistissä kunnossa, päivisin syödään ahkerasti sekä kiinteätä ruokaa että rintaa ja öisin heräillään vielä ihan ahkerasti. =)

Oli taas sellaista rallia että oksat pois!

Meillä Mea herää lähes joka ilta puoli tuntia siitä kun on laitettu sänkyyn nukkumaan. (mikähän siinäkin on?) Mea kyllä nukahtaa heti kun pääsee syliin pyörähtämään. No sitten minäkin ukon kanssa köhmysin nukkumaan ja kaikki vaikutti loistavalta kunnes Meidän esikoinen 4v, tuli viereen. Sitä ei Milla enää juurikaan tee. Ehkä kerran kuussa tulee väliin. Syy oli iltaisessa leikissä, jota pimatsu leikki isänsä kanssa kun olin illalla suihkussa. Tyttö pelkäsi tosissaan ja oli pitkään poissa tolaltaan leikin jälkeen. Arvatkaa annoinko meidän ukolle ihan vaan vähän palautetta moisesta leikistä!

No Milla siihen väliin sitten rauhoittui hyvin, niinkuin aina. Sitten meidän menninkäinen nosti älämölön. Annoin maidon ja laitoin omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta sepäs ei nyt sitten kelvannut mitenkään. Siis pienempikin viereen. 4 aikaan minun oli pakko käydä vessassa, mikä oli suuri virhe! Tulin makkariin takaisin ja eihän sinne enää sopinut koko sänkyyn... Olivat kyllä suloisia, kun nukkuivat (tytöt enemmän suloisia kuin isänsä). Koko tähän showhun ei meidän isäntä tuttuun tyyliinsä reagoinut mitenkään. (miten joku voi nukkua niin sikeästi??) Puolisen tuntia meni ennen kuin pääin sänkyyn takaisin hyvään asentoon ja klo5 Mea halusi toisen maitonsa. (><) Sen jälkeen Mea onneksi suostui omaan sänkyyn nukkumaan. Joskus 6 aikaan otin Mean taas viereen, mutta silloin oli jo meidän isäntä lähtenyt töihin eli tilaa oli paljon enemmän. Siellä me sitten koko akkakööri nukuttiin virekkäin aina 8 asti.

Näin meillä siis meni tämä yö. Toivottavasti ei ihan nopeasti toistu...

Meillä ei Mea vielä paljoakaan ole saanut sormiruokaa, kun kaikki joduttiin karsimaan että saadaan allergiat selville. Kovin haikeana tuo tyttö kyllä katsoo, jos muut jotain syö... :/

Tivolista meininkiä meillä ja nyt antamaan maitoa.

Ja näin se meni; klo 19 yöunille normaalisti. Heräsi klo 00.30, käänsin tytön kyljelleen ja aloin silitellä selkää ja peppua (nukahtaakin näin).. Siitähän itku tuli, kun tissiä ei saanut.. Neiti itkeskeli ehkä puolisen tuntia, ja nukahti sitten kainaloon (meillä nukutaan siis aina perhepedissä), ja heräsi klo 6.30. Eli meni yllättävän hyvin, vaikka olihan se aivan kauheaa kuulla itkua tytöltä, joka ei normaalisti itke " ikinä" . Saas nähdä, miten menee ensi yö. Päivisin nyt tankataan sitten NIII-IN paljon ruokaa, että olen itsekin heikoimilla hetkillänikin yöllä vakuuttunut, ettei tyttö tarvitse tissiä :).



Minun tarvitsi oikein kaivaa keskusteluja, missä luki miten " mattimyöhäiset" lähteneet liikkeelle. Vaikka se ihan naurettavaa, tuli jotenkin fiilis, että olenko tehnyt jotain väärin, ja onko minun lapsessa jotain vikaa, kun se ei ryömi vielä. Noh, paljonhan sitä löytyi keskusteluja, ja kummasti rauhoitti tämän mamman mieltä :).



Mutta tsadam, meillä on neljä hammasta! Kaksi ylhäällä, kaksi alhaalla. Ja jotenkin ihmeiden kautta neiti on tajunnut olla käyttämättä hampaitaan imettäessä. Hampaiden pesu on NIII-IN hauskaa tytön mielestä, että se ei ole ainakaan rauhoittava iltarutiini meillä :).



Mukavaa pakkaspäivää kaikille!

Hyvä juttu, että löysit lohduttavia viestejä, hannahto! Itse pähkäilin ihan samaa, kun tytöt eivät lähteneet liikkeelle; olenko jotenkin " mokannut" äitinä vai onko lapsissa itsessään jotain vikaa... Silloin tuntui, että KAIKKI muut vauvat liikkuvat, paitsi omat pötkylät. Nyt kun tytöt vihdoinkin mönkivät (puolivahingossa ;o) ) muutamia kymmeniä senttejä, olen (muka) huomannut, että eivät ne muutkaan tuon kummemmin osaa... Näköjään sitä lukee vain ne viestit, jotka lisäävät omaa huolta... Ja onhan ihmisten tavassa nähdä asiat eroja: kun kummipoikani otti kerran kaksi askelta, ylpeät vanhemmat iloitsivat, kuinka heidän poikansa kävelee (nuo kaksi askelta olivat siis ne ihan ensimmäiset, joilla oikeastaan kaadutaan vastaanottavan aikuisen syliin) - toinen ystäväni kertoi esikoisensa kävelemään oppimisesta näin: " no ottaa se noin kymmenen askelta, mutta sitten se aina kaatuu, että ei sitä nyt kävelemiseksi vielä voi sanoa" . (Tätä en muuten tarkoita kritiikiksi ketään kohtaan.)



Jännä, miten sitä osaakin itseään syyllistää, vaikka mitään aihetta ei olisikaan!



Täytyy mennä, toinenkin pötkylä kuuluu huutelevan sängystä...



Aurinkoisia päiviä toivotellen,



Oi-kukka

Olen usein lueskellut näitä heinäkuisten ketjuja, mutta nyt rohkaistuin itsekin kirjoittamaan. Meillä siis poika syntynyt 19.7. Isosisko on vm. -04. Kaveri painaa n. 9,5kg ja pituus huitelee jossain 73cm tietämillä. Seuraava neuvola on 8kk. Silloin saadaan tarkat mitat.



Meillä on ryömitty nyt kuukauden verran ja nyt vasta voi sanoa, että ryömitään. Eli matkat alkavat pidentyä ja alua laajentua. Ison siskon perässä reppana yrittää pysyä - huonolla menestyksellä. Itse ei vielä istu. Syöttötuolissa tosin jo melko hyvin pysyy itse suorassa. Ruokaa menee tämän kokoisella kaverilla hirveitä määriä, ja kun on lähdetty tohon kaupan purkkiruokalinjalle, niitä tyhjiä purkkeja siis riittää...



Meitä on viimeisten kolmen kuukauden ajan kiusannut korvatulehdukset. Eilen viimeksi kävin lääkärissä, kun on ollut nuhaa ja yskä oli aika paha ja hengitys vaivalloista. Ja korvathan siellä taas olivat tosi pahasti täynnä märkää! Tää oli nyt neljäs tulehdus ja kuudes kuuri. Saatiinkin aika tropit! Kaveri on nukkunut yöt ihan normaalisti eli erittäin hyvin heräilemättä aamuun asti. Nyt taitaa jälkitarkastuksessa äiti laittaa lääkärit seinää vasten ja vaatia putkitusta, jotta päästään tästä kierteestä eroon. Miten pieni on jaksanut olla edes näin aurinkoinen tässä kivussa. No, onneksi kuulemma pöpöt vähenee kevättä kohti ja sairastelujen myötä vastustuskyky kasvaa. Nyt taas hyvä fiilis, kun tietää mikä pientä vaivaa ja on saatu lääkkeet.



Aurinkoista päivää kaikille!

päivyli ja lapset