HEINÄMAMMAT-06 JA PIENOKAISET!! KUULUMISIA...

meillä ei kumpikaan tytöistä ole ryöminyt. ihme kylkimyyryä on molemmat käyttäneet muutaman sentin etenimisiin ja sitten konttaamaan ja pystyyn.

ja vielä: meidän Mealle vissiin nyt sopii maissi bataatin ja muutamien hedelmien lisäksi! taidetaan vkl " juhlia" ja pyöräytän menninkäiselle muutamat maissikakut juhlan kunniaksi. mitenhän ne vaan tehdään? :)

Minäkin uskaltaudun joukkoon... Lukemassa olen käynyt teidän juttuja, mutta ei ole tullut kirjoiteltua ennen. Mulla on täällä tytöntyllerö joka syntyi 10.7. Tammikuussa 6kk neuvolassa painoa neidillä oli 8,300kg ja pituutta 68cm ja risat. 8kk neuvola onkin sitten jo ensi kuussa. Nopeesti menee aika!

Onpas mukava kuulla ettei kaikkien pienokaiset vielä ryömi tai konttaa... Kun tuossa noita teidän kirjoituksia lueskelin aloin myöskin miettiä, että missä on mahtanut mennä mulla pieleen, kun tyttö ei vielä ryömi saati konttaa... Peruuttaa jonkin verran ja menee pyörien paikasta toiseen, istumaankaan ei vielä ihan nouse, mutta melkein... Joku jopa kertoi että on joitakin sanoja jo tullut, meillä tulee kyllä asiaa ihan mahdottomasti, mutta lähinnä tätä paappaaappaaapäpäpääprrr, tuo viimeinen prrrr tulee ihan hirvittävän kuola määrän saattelemana... =)

Alhaalle putkahti kaksi hammasta jo 4,5kk ikäisenä, ilman sen kummempia kiukutteluja... itseasiassa huomasin sen vasta, kun mummilassa syötin ja tavallinen lusikka osui hampaaseen...Lisää hampaita ei ole vielä tullut.

Yöt meillä nukutaan jo kokonaan ilman syömisiä. yösyömiset jäi siinä vaiheessa pois kun siirryttiin iltavellistä puuroon ja tyttö muutti omaan huoneeseen. Muutaman kerran saa yön aikana käydä kääntämässä ja laittamassa tuttia, mutta muuten kyllä nukutaan! Tällä hetkellä äidin silmänalusetkin ovat suht normaalin väriset... =) Tyttö menee 20.00/20.30 nukkumaan ja herää aamulla8.00/9.00... Aivan luksusta=) Toivoisin kovasti että tämä rytmi säilysi, mutta kaipa se jossain vaiheessa taas muuttuu...

Päikkäreitä nukutaan kahdet, kolmannet jäi ihan vahingossa pois.

Kaiken kaikkiaan aivan ihana pakkaus=) Ja saa äidin useamman kerran päivässä nauramaan. Muit lapsia meillä ei vielä ole mutta kaksi koiraa tuossa pyörii, sitä on niin hauska seurata kun tyttö pyörii jomman kumman koiran viereen ja alkaa tutkimaan, siinä vaiheessa yleensä haen tytön pois kun alkaa maistelemaan tassua tai häntää... Koirat ei ole moksiskaan tytön touhuista, onneksi!!!

Sitten piti kysyä, näin tyhmänä, maissinaksuista... annatteko niitä isoja pötkylöitä mitä sipsihyllyltä kaupasta löytyy, vai minkälaisia? Meillä mutustellaan omenaa, kurkkua ja banaania.

Sitten toinenkin asia, oletteko menossa äitiysloman loputtua töihin vai jäättekö kotiin vauvan kanssa? Mä lähden töihin toukokuun alussa ja nyt poden jonkinlaista huonoa omaatuntoa, näin etukäteen, kun vien tytön niin pienenä jo hoitoon... Tällä hetkellä on se tilanne, että on pakko mennä töihin, ihan rahallisesti. Tiedän toki, ettei se tee tytölle pahaa, että menee hoitoon, mutta mutta... Eiköhän tämäkin tästä helpota taas...=)

Ei mun ihan näin pitkästi pitänyt kyllä kirjoittaa...



Jaksamisia kaikille!!!

J&typy

Yritetaanpa uudestaan... Yksikatisena kirjottaessa viestitkin lahtee omia aikojaan. Meilla on kans liikkumisrintamalla hyvin hiljaista, neiti kaantyy heti takaisin selalleen jos aiti kaantaa mahalleen, ei siis yritystakaan lahtea liikkeelle! Hampaita neidilla on jo kuusi, alakertaan tuli hampaat 3.5kk:n iassa ja ylakertaan paukahti nelja hammasta muutaman paivan sisalla toisistaan tossa muutama viikko sitten. Yot on meiila vaihtelevia, valilla leikitaan tutin kanssa oikein urakalla ja toisinaan kaydaan kiltisti nukkumaan klo 20 ja nukutaan yhdella syotolla aamu seitsemaan... aippa vois kylla nukkua pidempaankin... Taalla englannissa ei aippaloma ole kuin 26 viikkoa ja sen jalkeen on tyonatajasta riippuen mhd ottaa toinen mokoma mutta silloin ei tule rahaa mistaan. Tehtiin miehen kanssa paatos etta olen kotona sen vuoden ja syodaan vaikka kynsiamme jos ei muuhun ole varaa ja aloitettiin hirmu saastaminen etta saadaan edes mortgage maksettua kuuden kuukauden ajan. Olen kylla nauttinut olla neidin kanssa kotosalla mutta pianpa tama lysti loppuu, liian pian! Kauhistuttaa jo nyt ajatus etta kesakuussa on mentava takaisin toihin, tuntuu holmolta laittaa oma lapsi hoitoon ja lahtea hoitamaan toisten lapsia. Tasan ei kay onnen lahjat....

Mitenka ne suomessa suosittelee viljojen antamista, missa iassa etc? Taalla sanovat etta voi weetabixia ja kaurapuuroa antaa 6kk:n iassa. Kaurapuuroa olen muutaman kerran kokeillut mutta neiti oksensi kaiken muutaman tunnin kuluttua, ei taida vatsa kestaa.



Aurinkoista kevatta kaikille!



Pettigrew& Pikku-neiti

Onpas kiva, että heinäkuisten kirjoittelijoiden määrä on lisääntynyt näin monella! :D



Tänään kävimme sairaalassa lastenpolilla kuulemassa niitä allergiavastauksia. Verikokeet olivat ok, ei allergiaa niiden mukaan. Lääkäri halusi kuitenkin, että tehdään vielä valvotusti maitoaltistus. Eli 2vkoa maidotonta, munatonta ruokavaliota ja nyt neiti sai 100ml tavallista tuttelia, jonka jälkeen seurattiin pari tuntia, tuleeko ihoreaktiota vai ei.



Ihossa oli tutkimushetkellä jonkin verran syheröä, joten varmaksi ei oikein voinut sanoa tuliko se maidosta vai ei. Sen vuoksi saimme ohjeeksi jatkaa kotona maidon antamista 1-3dl/vrk imetyksen lisäksi ja viikko mennään näin, että nähdään onko allergiaa vai ei. Jos tulee ihottumaa/iho merkittävästi huononee, pitää mennä sitten näytille sinne, muutoin soittoaika viikon kuluttua. Nämä suunnitelmat kuulostivat mielestäni ihan hyviltä. Ja kaikista parastahan tietenkin olisi, ettei mitään olisi vaan kyseessä olisi vain nk. herkkä atooppinen iho, joka reagoi pakkaskeleihin ihottumin. Se oli kyllä aika hurjannäköistä pahimmillaan.. :/



Mitat olivat ok, 7kk muutaman päivän päästä täynnä: 7,7kg/66,5cm.

Noista ryömimis/ryömimättömyys-jutuista. Meillä neiti kyllä liikkuu jo ihan reilusti paikasta toiseen, esim. huoneessa olevan maton verran ja saattaa ryömiä huoneen poikki toiselle puolelle huonetta :)



Mutta minusta ne ovat vähän hupsuja asioita vertailla. Toiset oppivat aikaisin, toiset myöhemmin. Meillä ensimmäinen neiti oppi aikaisin puhumaan, kääntyi vasta lähempänä 6kk ja sitten lähti liikkeelle joskus sen jälkeen. 8kk iässä istui itse ja joskus niitä main nousi myös ylös ja alkoi kävellä tukia vasten. Mutta muuten uskalsi kunnolla kävellä ilman tukea vasta 14kk iässä :D Ei vaan uskaltanut päästää irti, vaikka ketterästi muuten eteni.



Niin ne ovat yksilöllisiä juttuja ja älkää nyt hyvät ihmiset siitä syyllistäkö itseänne! Eikä missään nimessä kannata vertailla omaa lasta muihin, ei sellaisilla asioilla oikeasti ole mitään merkitystä missä vaiheessa minkäkin taidon oppii! Se nyt on ihan varmaa jos mikä, että terve lapsi ajallaan oppii kävelemään ja puhumaan jokainen ja saa ne hampaansakin. :D Jokainen lapsi on erilainen ja arvokas sellaisenaan. Ja onhan siitä tutkimustuloksiakin, ettei sillä ole merkitystä esim. älykkyyteen, että missä iässä oppii puhumaan/kävelemään. Minun aviomieheni on oppinut myöhään sekä kävelemään, että puhumaan. Onhan tuo silti kuuden ällän ylioppilas(pst, vaikkei siitä välillä sitä ikinä uskois ;)) Se on sitä miehen logiikkaa, ;)





Mutta nyt jatkamaan hommia, mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille!

t.Saraida ja tytöt

Taidanpa itsekkin ryhdistäytyä ja kirjoitta meidän kuulumiset.

No niin siitä liikkumisesta.Meidän neiti ei myöskään ryömi eikä kontaa vielä mutta ei varmaan mene kauaa niin lähtee liikkeelle.Kovasti nostelee peppua ylös ja yrittää nousta konttaus asentoon.Kääntyilee kyllä kovasti selältä mahalleen ja mahalta selälleen ja näin siis kierii muutaman metrin ettenpäin.Meillä on ollut pelastus myös tuo kävelytuoli neiti viihtyy siinä loistavasti.Menee hurjaa vauhtia ettenpäin ja ajelee äidin ja isin jaloille ja koirakin saa osansa pikku huimapään tempauksista.

En tiedä neidin tarkkoja mittoja kun 8kk lääkäri on vasta maaliskuun 13päivä.Mutta 6kk neuvolassa oli 8060g ja 67,5cm pitkä.

Meillä syödään aamulla puuroa ja maitoa,lounaaksi lihasose ja hedelmää+maitoa,välipala maitoa,illallinen lihasose+hedelmää ja maitoa ja iltapala puuroa ja kun vien nukkumaan 20.30 niin juo vielä velliä.

Ja vaihtelevasti meilläkin mennään yöt eli yleensä juo aikaisin aamulla noin klo.05.00-07.00 maidon ja jatkaa unia noin 8.30-9.00 asti.

Yöllä joutuu käydä laittaa tuttia tai kääntämässä neitiä 1-5 kertaa.Muutamana yönä herättänyt minut kun neidin käsi on tullut ulos yöpuvun kaulaaukosta ja sekös se harmittaa.

Sormiruokana meillä syödään vain maissinaksuja.Pinsettiote ei ole vielä kehittynyt.Ja meillä ei ole yhtään hammasta niin en viitsi antaa mitän muuta kun ei voi pureskella kunnolla.Ja joku kysyo niistä maissinaksuista neon kyllä niitä sieltä kaupan sipsihyllyltä.

Joku kyseli siitä että voiko jättää kokonaan ryömimiset pois ja konttaukset niin kyllä voi.Minun serkkuni on esim.vain suoraan ruvennut kävelemään ja serkun poika myös.

Iitse olen mennyt istuaaltani eteenpäin ja siitä sitten kävelemään.

Neitinkin istuu aikaa hyvin mutta ei vielä omaa heijatetta että ottaiai kädellä vastaan kun kaatuu niin en uskalla yksin antaa istuskella.

Ja vielä siitä kun joku kysyi että miten rentoudutaan niin me menemme esim huomenna mieheni ja ystäviemme kanssa ravintolaan syömään ja ottamaan muutamat oluet ja neiti menee mummille hoitoon ja minä haen aamulla kotiin. tekee todella hyvää välillä päästä tuulettumaan niin jaksaa taas riemuita näistä arjen piiku jutuista.

Tulipas taas oma napaista juttua.

Mutta kiva jos joku jaksoi lukea.

Oikeen hyvää viikonloppua kaikille heiniksille!palataan taas.Nyt tämä mamma lähtee solariumiin heh heh.



Terv:Äiskä ja neiti 07/06

Tämän ikäset on kyllä niiiin ihania, kun ne oppii uutta koko ajan. Tänään tehtiin torneja palikoista ja voi että mikä hihkuminen kävi. Ja sitä tornin kaatamisesta syntyvää riemua oli ihana katsella. Itselläkin nauru pääsi monta kertaa. :D

Viime yö meni ihan pepulleen, kun sitä maissia koiteltiin ottaa ruokavalioon ja se nyt ei ainakaan tällä hetkellö sovi Mean massulle. Itkua siis riitti melkein koko yön. Millä ihmeen voimavaroilla nuo tiitiäiset silti jaksaa olla yleensä niin aurinkoisia?? Itsellä on lähinnä mörköolo huonosti nukutun yön jälkeen...

Mukava lueskella teidän muiden pienokaisista juttuja. Hymy karehtii monesti huulilla juttuja lukiessa. :) Ja vertailu ei todellakaan kannata lasten kesken. Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja on siten täysin ainutlaatuinen, ihana oma itsensä.

Hiukan lauhempaa viikonloppua odotellen

mörköäiti ja mukulat :)

Ihana tosiaan lukea muiden pikkuisten osaamisia! Meilläkin alkaa tämä korvakipu ilmeisesti helpottaa. En muistanutkaan kuinka aurinkoinen tämä poika oikein osaa olla. Ihan kuin eri vauva, nyt kun ab:t alkaa vaikuttaa. Unillekin menee kitisemättä, eikä tarvii nukutella. Ihanaa! Tosin esikko (2v4kk) päätti olla taas tänään nukkumatta päiväunia. Joten se siitä kotiäidin ainoasta lakisääteisestä kahvitauosta :(.. Tossa se nyt kokoaa palikoista torneja vieressä.



Eilen illalla oli tv päällä (Dr Phil) ja laitoin pikku-ukon seisomaan matolle käsistä kiinni pitäen. Pikku-ukko lähti innoissaan KÄVELEMÄÄN kohti tv:tä! Nyt otti sitten ne ekat askeleet tuettuna. Vastahan tuo oppi ryömimään... On tuo Dr Phil vaan aika heppu! ;)Ei kait vaan sais kävelyttää kovasti vielä, aika huojumista näytti olevan. Mä luulin että poika on hidas oppimaan uusia taitoja, kun lähti kääntymään vasta 5,5 kk, mutta nyt näyttää siltä, että kaikki muu tapahtuu aikaisemmin kuin sisarellaan. Mutta kuten edellisissä viesteissä jo olikin, eipä näitä paljon kannata vertailla, kukin lähtee ajallaan ja tyylillään liikkeelle :)



Puhuta meillä ei sen sijaan vielä mitään. Jotain hööötä tulee, mutta siinä kaikki. Ystäväni sanoikin, että saako se poika ollenkaan suunvuoroa ;) (esikko höpöttää ihan hirveesti ja koko ajan).

Ja hampaitakaan pikku-ukolla ei vielä ole, ei edes mitään pullotusta ikenissä. Toivottavasti ei jouduta tekaritehtaalla käymään jo ennen 1 ikävuotta!

Ihanaa kun aurinko paistaa ja on toivoa keväästä! Nyt palikoita kokoamaan!

Päivyli ja lapset

eipä onnistunut meidän maissikokeilut. tai siis onnistui, mutta maissi ei sovi. :( nyt itketty 2 yötä niitä masukipuja ja mörköolo voimistuu. ensi viikolla taas uusi aine kokeiluun. toivottavasti se sitten sopisi...

tänään ajattelin viedä muksut ulos oikein pitkäksi aikaa, kun lupailivat lauhempaa säätä. pitäisiköhän minunkin kokeilla vaikka luistelua noin 13vuoden jälkeen? Milla lupasi pitää minusta kiinni etten kaadu. Milla itse luistelee hyvin kun on kolme vuotiaasta pelannut ringetteä. kovasti olisi tuo meidän Meakin kentälle menossa, mutta ehkä sitten vasta ensi talvena.

mitäs te muut olette suunnitelleet viikonlopun touhuiksi? HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KOKO POPPOOLLE JOKA TAPAUKSESSA!!! :D

Täällä ois tyttö joka syntyi 10 heinäkuuta...

Hampaita ei oo vielä yhtään mutta liikkuu jo kaikki alle.. :D ja lujaa...

Seisoo sängyssä laitaa vasten ja sohvaa vasten, mutta ei vielä nouse itse.

Konttaa jo hieman, mutta enimmäkseen ryömii.

KOvin itsepäinen on... Haluaa juoda lasista, nokka muki eikä tuttipullo ei kelpaa. Imetän vielä, se vielä onneksi käy, koska olen suunnitellut että imetän vuoden ikään asti, niin ei tarvii niin paljon noiden pullojen kanssa läträtä.

Tyttö on vilkas ja naureskelee kovasti leluilleen. Höpöttelee kovasti ja moni on kuullut että se sanoisi jo äiti, mutta minä uskon siihen vielä että se on vaan jotain muuta ääntelyä... Isin olen jo kuullut sen sanovan... :D

Eli kyl se varmaan jo sen äidinkin osaa, kun kaikki muutkin on sen jo kuullut. :)

Tänä aamuna menin käteni taakse piiloon ja tyttö yritti kurkkia käteni takaa minua ja kun se sit vihdoin näki mun naaman ni se sano *pöö* naurettiin miehen kanssa, että kyllä se osaa ainakin jo pöö sanoo.. oli niin koomista kyl...

Minulla on jo vauva kuume ollu tässä hetken aikaa ja jouduin tuon kierukankin poistattaan terveydellisistä syistä, että saa nyt nähdä että koska tässä alkaa toista pienokaista odottamaan... :)



Tyttö kasvaa kovasti, mutta on silti tuollainen siro. Ei mikään pullukka, liikkuu kait niin paljon... :/ En tiä...

Onko teillä muilla vauva kuumetta??

Ja osaako kukaan teidän lapsistanne jo kävellä? Itse olen jo kävellyt 7kk, mutta tyttärelläni ei ole mikään kiire, saa kehittyä omaa tahtiaan.

Miten teillä? KUinka nukutaan`? Meillä heräillään yölläkin muutaman kerran viel tissille, mutta ollaan sitä jo karsittu.



Jep, mutta siinä olikin jo taas jonkin moista stooria...

kirjoittelen taas

Huonosti nukuttuja öitä takana, viime yö oli taivaallinen, sillä Mona heräsi vain kolmesti ;) Vielä en ole raaskinut edes mitään tassu-unikoulua ajatellakaan, ennen kuin nämä allergiat selviävät. Ei iho ole merkittävästi ehkä pahentunut, vaan ei ole kyllä parantunutkaan, joten metsästystyö jatkuu edelleen, onko syy maidossa vai ei...pitää vähän taas pohtia tässä, että mitä seuraavaksi kun senverran kirppujen syömältä pikku ressukka näyttää :(



Monan liikkumisvauhti on hurjaa! Tänään ryömi olohuoneesta keittiöön kovalla vauhdilla. Tekniikka on kehittynyt, nyt mukana käsien lisäksi on myös jalat ja vielä lujempaa mennään. Hassua, kun en meinaa enää saada puetuksi/vaippaa vaihdetuksi, kun on niin meno päällä koko ajan. :D Ja ruokakin maistuu, kun liikuntaa tulee niin paljon. Yhden liha ja toisen kasvissoseaterian lisäksi olen antanut nk. jälkkäriksi hedelmä-tai marjasoseita. Nekin tuntuvat välillä uppoavan aterian lisäksi. Tuntuu kyllä välillä tosiaan hurjalta, että miten noin pieni voi syödä niin paljon. Mutta kyllä ne lapset itse tietävät milloin pikku masu on täynnä. Sitäpaitsi saattaahan välillä olla sellaisia kasvukausiakin, jolloin myös ruoka maistuu kasvuspurtin yhteydessä paremmin taas ;)



Tänään illasta otimme miehen kanssa hieman omaa aikaa ja kävimme juttelemassa ja kahvittelemassa kahden kesken. Tuli puhuttua menneitä selväksi ja tulevia, meillä kun tässä kuluneen talven myötä on ollut myös vähän näitä parisuhdeongelmiakin. Eli hoidamme parisuhdetta iltaisin yhdessä juttelemalla ja nyt olemme pyrkineet siihen, että kerran kuukaudessa käymme yhdessä jossain. Vaikka kahvilla jossain kahvilassa rauhassa jutustelemassa sen pari tuntia jos ei muuta.



Välillä väsyneenä tulee kyllä riideltyä niin typeristä asioista, että sitten jälkeen päin nolottaa. Itse ainakin nyt imetysaikana itkeä pillitän välillä niin pikkuasioista kuin mikäkin pahainen teini, ettei aina tuo mieskään pysy perässä, että missä mennään. Näin oli viimeksikin imetysaikana ja sitten se tasoittui imetyksen päätyttyä vähitellen. ;)



Itselläni raskauskilot joita kertyi kokonaiset 7kg tällä kertaa, karisivat kaikki heti synnytyksen jälkeen, mutta minulla kävi niin, että imetyksen alussa kun ei maitoa meinannut heti tulla ja oli rankkaa vielä muutenkin, yhtäkkiä lihoin takaisin 4-5kg. Nyt olen saanut noista pois muutaman kilon ja vielä olisi pari jäljellä. Tavoitteenani olisi kyllä, että imetyksen päätyttyä lähtisi vielä n. 3-5kg kiloa lisääkin. Sitten olisin niissä mitoissa, joissa olin jo tässä välillä, ennen kuin tätä pikkuruista Monaa alettiin yrittämään. Juuri kun sain painon entisiin mittoihin pudotetuksi, niin ensin lihoin 3kg takaisin ja sitten tulin raskaaksi. ;) Minä lihon todella helposti myös, vaikka aika terveellisesti syön, mutta ehkä määrällisesti vähän liikaa :D



Minulla on sellainen tunne, että meidän perhe on nyt sitten tässä. Lapset ovat aivan ihania ja vauvat myös, mutta en pysty kuvittelemaan enää olevani raskaana ja jotenkin on vaan sellainen olo, että tässä tämä nyt on. Ensimmäisen lapsen jälkeen minulle jäi vielä kova vauvakuume, nyt ei sellaista oloa enää ole. Pikemminkin tuntuisi oudolta, että perheessämme olisi vielä yksi lisää, mutta eihän sitä koskaan varmaksi tiedä kenen luokse ne iltatähdet lentää... ;) mutta mies ei varmaan kyllä enempää lapsia halua, ellen nyt sitten ihan kauheasti alkaisi siihen suuntaan painostamaan :D Ja tällä hetkellä näissä " vauvoissa" on ihan tarpeeksi hoidettavaa minulle ;)



Mutta hyviä & mahdollisimman eheitä öitä ja unia kaikille äideille ja pikkuruisille sekä mukavaa tulevaa viikkoa!

t.Saraida ja tytöt 08/04 & 07/06

koko viikonlopun nukuttu huonosti ja viime yö todella huonosti. :/ Mea heräsi puolen tunnin välein ja sitten keksi, että nukkuu vain sylissä. ei kelvannut edes kainalossa nukkuminen ennen puolta neljää... pari viikkoa meillä nukuttiinkin jo hyvin ja huokaisin helpotuksesta, mutta eipä olisi pitänyt. " kiva" kuulla, ettei kaikki muut tämän ikäiset nuku jo koko yötä aina kiltisti... meilläkin syynä ilmeisesti allergiat ja nuo ylähampaat alkaa vissiin puskea läpi. noh, eipä auta muuta kuin odottaa paremmin nukuttuja öitä. :)

parisuhdeongelmia meilläkin, tosin lieviä, jos niitä nyt voi luokitella. meillä vaan ei onnistu tuo kerran kuussa yhdessä asioiden ruotiminen, kun ei meidän neitejä paljon muut hoitele. (kuullostipa katkeralta) täytyy nyt vain puskea tarmolla eteenpäin. pääsiäisenä lähdetään miehen kanssa ihan kahdestaan viikoksi etelään, myöhästyneelle häämatkalle. ehkäpä sitten siellä päästään asoista puhumaan. toisaalta asiat pitäisi puida ennen matkaa ettei mene koko viikko siellä kinatessa.

kylläpä tuli negatiivista ja niiiiin omaan napaan tuijottamis tekstiä, että oksat pois. siis kiitos ja anteeksi. ensi kerralla positiivisempaa. :)

Hei, ei sitä tarvitse anteeksi pyytää, että välillä on raskasta ja väsyttää. Kyllä varmasti jokainen äiti sen tietää ja ymmärtää. Ja nämä parisuhdeongelmat lasten ollessa pieniä tuntuvat olevan yleisempiä kuin moni uskookaan. Yhteinen aika on niin kortilla ja lapset voivat välillä olla vaativia, oma väsymys vielä lisänä siinä. Tsemppiä ja kovasti voimia sinulle! Oletteko käyneet allergioiden vuoksi erikoislääkärillä?

Nukkuuko vauva kuitenkin päivällä, että saisit levätyksi vähän?



Niin, meillä on ollut mahdollisuus saada silloin tällöin mummilta apua, että pääsemme kahdestaan käymään. Kiva kuitenkin, että olette pääsemässä yhteiselle matkalle!

Me kun ollaan oltu ehkä niitä laiskimpia kirjoittelijoita täällä aiemmin:)



Tytölläpä on taas korvatulehdus! Kuudes vaiko seitsemäs....en pysy enää laskuissa. Kävimme lääkärissä perjantaina ja tuomio oli taas tyly: ab-kuurille mars! No, tällä viikolla konsultoidaan korvakirurgia, joka lupautui putkittamaan tytön korvat, jos helmi-maaliskuun aikana tulehduksia tulee...ja tulihan se.

4 yötä olemme siis JÄLLEEN kanniskelleet itkevää vauvaa, joka ei tyydy mihinkään. Vauvan nenä on ollut tukossa ja sitä kautta hengittäminen vaikeaa. Olemme laittaneet Nasolinia ja ilmankostuttimen makkariin, mutta ne auttavat vain hetkeksi....

Säälittää tuo meidän taapero, joka sitten vaan pyörii sängyssään ja koittaa nukkua (siinä huudossa käytännössä mahdotonta)

Olemme kaikki todella poikki, tätä kierrettö kun on jatkunut jo 5kk. Yhtään kokonaista kuukautta ei ole tyttö ollut terveenä. Ihan käsittämätöntä, miten tälläinen sairastelu vie voimat ja kohta jopa elämänilon....

Tuossa kun oli tuo 2-3 viikon terve kausi ja siirsimme vauvan pojan huoneeseen, alkoi elämä taas voittaa ja saimme hetken huohahtaa. Tyttö alkoi syödä ja nukkua. Nyt taas ei syö mitään ja vaan itkee tai kitisee, valveillakin lähes tauotta. Niistä muutamista iloisista hetkistä ja tytön hymyistä pitää ottaa kaikki irti, jotta jaksaa taas eteenpäin...

kahden pienen kanssa kun on muutenkin rankkaa, saatikka sitten, kun molemmat sairastavat koko ajan. Oli pojalla se Kawasakintautikin, jota seurataan edelleen.



Odotan kovasti kevättä ja aurinkoa ja pidempiä päiviä. Yöt eivät tunnu niin musertavan pitkiltä ja ahdistavilta, kun on valoisaa. Odotan, että neiti tuosta kasvaa ja reipastuu ja korvat saadaa kuntoon...



Minä siis jos kuka ymmärrän esimerkiksi milla-meaa...valvominen lamauttaa kaiken, parisuhde menee päin pyllyä kun koko ajan väsyttää ja v*ituttaa ja sitten sitä tiuskii kaikille ja kaikelle. Tietty poikakin vaistooa äidin kireyden ja osaa vetää aina just ' oikeista naruista' että äiti menettää viimeisenkin hermonrippeensä. Kuten tänään: tulimme ulkoa, riisuin tyttöä haalarista...poika siinä odotteli, kunnes yhdessä sekunnissa oli pojalla mun kajaali kädessä ja sohvat+ matto täynnä kajaaliviiruja!!! Kävi ukkeli sitten vähän ' taiteilemassa siinä odotuksen lomassa' meidän kalusteet...grr:/ Just kun tälläistä EI kaipaisi enää tälläisenä päivänä...





No, mutta valitus seis! Anteeksi tämä kauhea vuodatus. On sitä muillakin varmaan ihan yhtä rankkaa...mutta jotenkin se van aina helpottaa, kun saa tänne kirjoitella.



e&e 0706/0504(ex-sitruska)

No heips. Täällä meillä on nukuttu kans viimepäivinä huonosti, tyttö tekee kait vihdoin niitä hampaita. Viikko sitten oli kipeenä ja siitä on jäljellä vielä yskä ja nuha. Ja tänään nousi kuume uudestaan, mutta ei itkeskele kauheasti, lattialla leikkii, mutta tuo ruoka ei tunnu maistuvan. Tissiä ottaa, mutta sitäkin on niin vaikea syödä ku on nenä tukossa.



Toivottavasti johtuisi hampaista tuo kuumeilu, ettei vaan ole mitään jälkitautia. Mutta kun suuhunsa ei anna koskea, niin veikattiin että voi olla ikienet jo niin arat ettei anna niihin koskea. Tottakai suu on kipeä jos hampaita läpi puskee.



Olisi juu ihana päästä miehen kanssa sinne hää matkalle, kun ei olla vielä päästy, mutta ehkä ensi syksynä sitten vasta. Onneksi meillä sentään ei noita riitoja ole ollut, että ollaan saatu olla illalla kaksin ja jutella ja olla vaan. Kun tyttö menee kuitenkin aikasin nukkumaan, vaikka yöllä heräileekin itkeskelemään.

Ja onneksi ulkona on alkanut tuo aurinko paistamaan niin alkaa itsekkin piristymään.

Tyttö on ekoja kertoja nyt vasta ollu kipeenä, et on kyl saanu nukkua ja kun päivälläkin tyttö on niin hyväntuulinen ja naureskelee vaan yleensä, niin ei tässä itseensä kovin väsyneeksi tunne. Energiaa riittää, joten en valita, koska oikeesti ei olekkaan mitään ongelmia.

Toivotan teille voimia, joilla on lapset korvakierteissä ym., koska miehelläni on ollut pieninä 5v. korvakierre ja sen äiti/mun anoppi puhuu aina et ei muista koko 5 vuodesta mitään muuta kuin yhden huoneen jossa käveli ympyrää ja kanniskeli mun miestä... :( Et oon onnellinen et meillä ollaan säästytty kaikelta tuolta ainakin tähän mennessä.

Itse en ole edes pienenä sairastellut.



Ja muistakaa rohkeasti pyytää vaan apua lasten hoidossa, koska jos itse ei jaksa niin sit menee kaikki prölinäks... :/

Menkää ja viekää lapset vaikka joku viikonloppu mummolaan ja menkää käymään miehen kanssa ihan kaksin rentoutumassa vaikka elokuvissa tai kylpylässä. Vielä emme ole itse käyneet muutakuin kerran elokuvissa, mutta kohta pitäisi juhlapäivää mennä viettään kaksin kylpylään.

Vanhempien hyvinvointi on todella tärkeää, koska lapset vaistoaa herkästi huonontuulen. Ja sitten lapset saattaa olla itsekkin vielä kiukkusempia tai tehdä oikein tahallaan kiusaa... :/



Mutta voimia, miedän pikku tyttö huhuilee sängystään, että onpi herännyt päikkäreiltä... :D

Kirjottelen lisää jossain vaiheessa

luin aamulla kirjottamani viestin uudestaan ja olipa oikein maanantai aamun murina... :/ noh nyt taas alkaa helpottaa kun on saanut itsensä kunnolla hereille ja hommia tehtyä.

kyllähän tämä välillä voimille ottaa, mutta aina tästä selviää. ollaan kyllä käyty erikoislääkärillä allergioiden takia ja homma on siltä osin hoidossa. on vaan niin hidasta selvitellä mille Mea on allerginen ja mille ei... ja ajatukset vaan seikkailee päässä. onneksi ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään hätää kun on kuitenkin hyvä pohja ruokavaliossa, jolla tyttö porskuttaa eteenpäin.

meillä tuo hoitopuoli on vähän vähissä, kun anoppi ei ota noin pientä hoitoon ja oma äitini taas ei ehdi, kun suvussa on toinen vauva, jota nyt pitää hoitaa niin ettei muita edes huomata. ei ole mukavaa, kun ei saa tukea omalta perheeltä... siksi on aivan loistavaa, kun voi täällä tuulettaa negatiiviset ja varsinkin ne positiiviset asiat pois päästään.

juu nuo parisuhdeasiat on kyllä välillä melko hankalia ja ei meillä nyt ihan penkin alla asiat ole. kun Mea syntyi meni hetken huonommin kuin nyt eli parempaan päin ollaan menossa.

Mea nukkuu aivan loistavasti päivällä (3-4 tuntia ulkona), mutta silloin onkin huomattava tuo 4v esikoinen. ja mukavahan tuon tytön kanssa on touhuilla. välillä käydään kaupoilla tai uimassa ihan vaan isojen tyttöjen kesken.

annoin tänään Mealle kuivattua aprikoosia pieninä paloina ruuan jälkeen ja voi riemastus miten menninkäisen naama oli naurussa kun sai itse syödä jotain! :D viikonloppuna kokeiltiin pitkästä aikaa hyppykiikkuun laittaa Meaa mutta siitä nousikin kova itku. aiemmin siinä kuitenkin on viihtynyt.

on aivan ihanaa, kun lapset on niin erilaisia. Milla on oikea rämäpää ollut jo masuajoista lähtien mutta Mea taas on rauhallisempi, välillä jopa arka. Mea on alkanut säikkyä, jos komentaa Millaa tai muuten vain vähänkin korottaa ääntään. raukka pieni.

millä muuten te muut piristätte päiväänne? onkko teillä jotain " pikavinkkejä" arjen piristykseksi? :)

iso kiitos tuesta ja kyllä me (ja minä erityisesti!) taas jaksan kun sai vähän " kiukutella" ;)

Elinana78: Teillä on kyllä myös ollut tosi raskas talvi ja en yhtään epäile, ettei varmasti olisi raskasta elää tuollaisessa korvakierteessä. Koko perhehän siinä tavallaan kärsii, se on selvää..toivotaan kovasti, että vaivat helpottuisivat putkituksen myötä ja saisitte kaikki sitten nukuttua. Voimia!



Tuo oman olotilan kireys yms. kuulostivat minun korvaani liiankin tutulta. Itseasiassa se mitä luultavimmin on syy myös parisuhdeongelmiimme. Itse olen ollut välillä todella väsynyt ja ikävä, ärtyisä ihminen. Miehestä on mukavampi silloin lähteä vaikka kavereiden luokse, kuin viettää aikaa kanssani. Kyllä tavallaan sen ymmärrän, mutta se on sitten vähän sellainen kierre. Hän lähtee harrastuksiinsa, on paljon poissa yms. ja minä olen entistä väsyneempi ja äkäisempi. :( Sitten tuo fyysinen läheisyys on viimeaikoina jäänyt vähemmälle ja sehän syö suhdetta myös. Välillä Mona valvoi 24-01 saakka, joten olepa siinä sitten vielä miestä " viihdyttämässä" sen jälkeen...;) Uskon kuitenkin vielä yhteiseen tulevaisuuteen, kyllä nämä asiat tästä korjaantuvat. Olen kuitenkin joutunut ekstraa nyt miettimään parisuhdettanikin, joten kait tätä jonkinasteiseksi kriisiksi silloin voi kutsua, vaikka ei tässä eron partaalla (toivottavasti!!) vielä heiluta :)



Välillä ottaa niin hermoille tuo Isosiskon kova uhmaaminen, ensin taistelua hänen kanssaan ja sitten yöt valvotaan pienemmän kanssa...valitettavasti kokemusta löytyy täältäkin siitä :( Välillä yritän ottaa huumorilla nuo tempaukset, mutta joskus on kyllä leikki kaukana! :D Tämä on nyt tätä aikaa ja lapset kasvavat. Mahtaa sitä olla sitten ihmeissään, kun joskus molemmat nukkuvat yönsä! :D



Se on kumma juttu, miten tuo uni on ihmiselle niin hirmuisen tärkeä juttu! Ja omasta jaksamisesta täytyy pitää huoli ja täytyyhän niitä asioita saada puretuksi jossain. Itsellänikin on vähän se ongelma tällä hetkellä, että kaksi kotiäitikaveriani on juuri palannut äippälomalta ja hoitovapailta takaisin työelämään ja tällä hetkellä ei juuri päivällä muita äitejä nää. Asumme tämän kaupungin keskustassa ja täällä päin ei juuri äitejä ja lapsia asu, enimmäkseen vanhuksia ;)



Nyt torstaina ajattelin mennä seurakunnan perhekerhossa käymään, jos siellä vaikka tutustuisin uusiin ihmisiin tai ainakin saisi leikkiä muiden kanssa tuo vanhempi tyttö.



Milla-mea: Meilläkin mummi käy koulussa pari iltaa viikossa ja käy päivät töissä. En kovin usein ole siksi tohtinut häntä avukseni pyytää, mutta siellä kylättelemme kerran/vko ja noin kerran kuussa pariksi tunniksi olen luottanut lapset hänen hoiteisiin :D Ehkäpä mummi ehtisi joskus tämän toiseen perheen auttamiselta teitäkin auttaa? Entäs lasten isä, pääsetkö itse käymään jossain harrastuksessa tai kävelyllä silloin tällöin?



Sinnu, olet ihan oikeassa. Omasta jaksamisesta kannattaa pitää huoli silloin kun on raskaampia jaksoja, lapset ovat tosiaan mestareita vaistoamaan aikuisten tunnetiloja.



On ollut mukava lukea kirjoituksianne, kun tänne on löytynyt lisää aktiivisia kirjoittelijoita ja kiva kuulla teidän ja pienokaistenne kuulumisia.



Jaksuja ja mukavaa jatketta viikolle &kirjoittelemisiin,

t.Saraida + tytöt

ihan aluksi voimia sinulle elinana78 (meniköhän oikein)!! meillä tuo esikoinen oli korvalapsi ja se todella vie voimat. meillä putkitus auttoi ja tulehdukset loppuivat. edelleen milla kyllä varoo korviaan vaikkei tulehduksia ole ollut muutamaan vuoteen. esim kuulotestiä ei tyttö anna tehdä, kun ne kuulokkeet painavat korvia. pikkuveljeni oli myös korvalapsi ja hän alkoi jopa pelätä valkoisia vaatteita pienenä, kun niin monesti joutui lääkärillä käymään.

saraida: kyllä minä pääsen ja minulla onkin jumppa kerran viikossa, mutta nyt ollaan tilateessa että en yleensä jaksa sinne edes lähteä vaikka tiedän, että sen jälkeen olisi edes hetken energisempi olo... ja kyllä tuo meidän iskä on lasten kanssa monesti ulkona tms, että saan hengähdettyä. ja siitä iso kiitos hänelle! :) ja myös sanon sen joka kerta herralle itselleen. meillä myös nuo ongelmat on enimmäkseen minusta lähtöisin... :/ sitä vaan on välillä niin väsynyt ja tuntuu että kaikki asiat kaivelee. siitä hoitoasiasta vielä: just viime viikonloppuna kysyin noin kuukauden päässä olevaa päivää, että voisiko tytöt tulla hoitoon vanhemmilleni. vastaus oli että alustavasti, joka taas tarkoittaa, että kyllä, jos tuossa toisessa vauvaperheessä ei nyt just satu olemaan ns tilannetta päällä. suunnittele nyt siinä sitten jotain... se jo toisi paljon voimia, jos tietäisi että on tulossa se yksi vapaailta. nyt tiedän (90% varmasti) ettei sitä tule. viikoittain kyllä näemme ja se on hyvä. isäni kyllä ottaisi vaikka molemmat, mutta tiedän ettei hänen muistillaan muisteta mitä Mea saa syödä ja mitä ei... ja Mea myös välillä vierastaa ukkia niin eihän siitä mitään tulisi. :) Mean pitäisi siksikin olla yötä vanhemmillani nyt pari kertaa ennen meidän etelän reissua, että se tottuisi paikkaan myös yöllä. hankalaa, mutta minkäs teet.

nyt täytyy rientää. Mea kiipeää sohvalle! :D

Meillä vain pyöritään navanympäri, ja silloin tällöin käännytään. Ei osoita tyttö mitään innostusta liikkumiseen, mieluiten makaa selällään ja leikkii leluillaan :). Tosin itselleni tämä sopii mainiosti, kun ehtiihän sitä liikkeelle myöhemminkin.



Voi vitsi, vai ekoja sanoja jo otellaan. Mahtaa tuntua ihanalta.. Luulen, että meillä puhutaan ennenkuin kävellään. Sen verran kova höpöttelijä on, vaikkei mitään tunnistettavaa sano.



Neiti kasvaa kohinalla, kovasti odotellaan 8kk neuvolaa. Veikkaisin, että nyt ollaan n.71cm ja 9kg+.



h ja neiti 1407

en ole aikoihin kirjoittanut, enka ole ehtinyt edes lukemaan usein! Viimeksi taisin kirjoittaa synnytyskertomusta... Paljon on siis tapahtunut sen jalkeen. Poika siis syntyi 30.7. ja on nyt siis 6,5kk, reilu 8 kg painava ja 69 cm pitka. Ulkopuoliset ovat huomanneet hanen muuttuneen paljon, itse naen kehitysta enemmankin tuossa fysiikkapuolella. Poika liikkuu paljon, ja on alkanut konttamaan pitkan ja sitkean harjoittelun tuloksena. Nyt hanta ei pidattele edes lattialle rakennetut barrikaadit, vaan jotenkin han onnistuu kiipeamaan niiden yli tai kaatamaan ne. Niista han ottaa myos tukea, ja sen avulla osaa jo istua. Jos irrottaa katensa, kaatuu parin sekunnin paasta... Kaikki kielletty kiinnostaa, kuten johdot, puhelimet ja kaukosaatimet, ja jos nakee jonkun naista, on sinne paastava milla keinolla hyvansa. Tosi varovainen saa olla tietysti ettei paase kasiksi mihinkaan vaaralliseen. toinen paha juttu on se, etta poika puklailee vielakin paljon (vaikka onkin vahentynyt kiinteiden myota), ja lattioita saa olla putsailemassa.



Ensimmaiset hampaansa poika sai tosi aikaisin, eli kaksi alahammasta ilmestyi 4 kk vanhana. Nyt on ollut enemmankin tulollaan, mutta viela ei ole nakyvissa muita hampaita.



Aantelypuolella han aantelee paljon tatata, mmmmm ja kiljuu valilla hyvinkin innokkaasti. Eroahdistusta ei hanella paljon viela ole, vaan leikkii lattialla yksin joskus pitkiakin aikoja, kunhan valilla jutellaan hanelle ja kaydaan katsomassa. Sangyssaankin usein vain juttelee itsekseen ennenkuin mennaan katsomaan - se antaa meille vanhemmille aamuisin vahan lisaaikaa nousemiseen...



Edelleen poika nukkuu hyvin (n. 20.30-7.30). Han on nukkunut yon yli 2 kk lahtien, mutta nyt on alkanut joskus heraamaan yollakin. Veikkaisin syyksi kasvupyrahdysta, hampaita tai sitten tuota paivan touhujen sekoittumista youniin. Han myos syo hyvin; kaikki tuntuu menevan ja maitoakin ainakin nelja kertaa paivassa, joskus pelkastaan ja joskus ruuan paatteeksi. imettaa ajattelin johokin 9 kk asti jos vaan onnistuu, ehka kauemminkin.



Meilla mies on kotona nyt jonkin aikaa ja olen itse vahan palaillut toihin, mutta mielummin sita olisi vaan vauvan kanssa kotona. Tarkoitus ei silti ole laittaa vauvaa viela pitkaan aikaan hoitoon, vaan jaan sitten taas kokonaan kotiin kun mies menee takaisin toihin. Eihan noin pienta viela raskisikaan!



Terveisia kaikille, ja toivottavasti ehtisin kirjoittamankin vahan useammin!



Buddy77 ja poika 6,5kk

Eilen täyttyi 7kk, ja tänään käytiin lääkärissä kuukausittaisessa tarkastuksessa. Tyttöjen mitat olivat A: 62cm/8kg ja B : 64cm/7,7kg, eli lähes samankokoisia. Ruumiinrakenteet ovat kyllä niin erilaiset, että ulkonäön perusteella A:ta luulisi kilon tai pari siskoaan painavammaksi... Aika lyhyitä tytöt ovat muihin samanikäisiin verrattuna, mutta painossa ovat keskikäyrillä tai ylikin... Syntymäpituus oli 46cm, onhan sitä eroa vaikea kuroakaan umpeen :o).



A oppi vihdoinkin kääntymään selältä mahalleen reilu viikko sitten ja kääntyy nyt jo usein (hän kääntyi ensimmäistä kertaa sunnuntaiaamupäivänä, kun annoimme juuri ostetut uudet, isompien vauvojen lelut käyttöön: ilmeisesti ne olivat tytön mielestä vaivan väärtti :oP). B kääntyy jo tottuneesti eikä enää selällään pysykään...



Tänään tytöt harjoittelivat liikkumista: A peruutteli leikkialustan ympäristössä ja B kieriskeli. On jotenkin huvittavaa, että kumpikin on valinnut erilaisen tavan liikkua! Etenkin A:n liikkuminen taitaa olla enemmänkin vahinko kuin harkittu toiminto... Yhdistelemällä peruutusta ja navanympäripyörimistä tyttö pääsi kyllä matolta useaan suuntaan, joten ehkä pian alkaa päämääräkin löytyä. Lääkäri ihmetteli viime käynnillä tyttöjen kääntymättömyyttä ja olin hyvilläni, että se on nyt hanskassa. Nyt sitten ihmeteltiin sitä, etteivät tytöt vielä istu... Kyllähän heidät jonkilaisessa etukenossa saa löhnöttämään, mutta ei sitä oikein istumiseksi voi kutsua... Kauhean hitaalta tuntuu meidän tyttöjen kehitys muihin verrattuna, mutta pitäisi kaiketi oppia olemaan vertailematta, sillä jos jo nämä meidän samoista geeneistä & samassa ympäristössä elävät koekaniinimme kehittyvät eri tahtiin, mitä eroja sitten onkaan ihan vieraiden vauvojen kanssa...



Soseiden maistelu jatkuu, B syö kaikkea hyvin ja mielellään, ja hänelle aloitetaan nyt liharuuat lounaalla ja ruuan jälkeisen imetyksen sijaan jälkiruuaksi tarjotaan jotain jugurtintapaista. Tuntuu hieman haikealta luopua yhdestä imetyskerrasta, niitä kun on muutenkin enää niin vähän jäljellä (tytöt ovat osaimetyksellä ja syövät 4 päivässä, joista yhdellä tai kahdella kerralla annan korviketta). A suostui reilu viikko sitten nielemään ensimmäistä kertaa muutaman lusikallisen päärynää sen jälkeen, kun oli aamupäivällä ensimmäistä kertaa kääntyillyt. Ilmeisesti hänellä on hyvin valikoiva maku; tarjoamistani mauista ainoastaan päärynä ja banaani-omena kelpaavat (pelkkä omena tai pelkkä banaani ei käy...). Lusikallistakaan vihanneksia en ole vielä saanut nielautettua... Mutta alkaa kai se hällekin vielä joskus maistumaan :o). Huomenna kokeilen sekoittaa omaa maitoani soseeseen, jos se vaikka auttaisi. En ole aikaisemmin älynnyt edes kokeilla, vaikka olen vinkin useampaan otteeseen lukenut eri palstoilla/lehdissä ja pitänyt sitä hyvänä ideana...



Molemmilla on nyt kaksi hammasta, A:lle puhkesi ensimmäinen paria päivää ennen 6kk ja toinen pari viikkoa myöhemmin; B:n hampaat puhkesivat yhtä aikaa parisen viikkoa sitten. B on jo uusia hampaitaan testannutkin lusikkaan, rintaani, ja sängynpinnoihin. Viimeksi mainittu testaus oli hauskin: samana iltana, kun olin huomannut hampaan puhjenneen, kuulin tyttöjen sängystä kiljahtelua, ja oletin B:n tuttuun tapaan herättelevän siskoaan. Riemunkiljahduksia päästelikin A, ja B makasi kyljellään yksi sänkyjen välisistä pinnoista suussaan. Sain tytön irti vain lelulla houkuttelemalla (yritin ensin poskea kutittamalla, sitten päätä kääntämällä). Ihmettelin, miten yhdellä hampaalla voi niin tiukkaan purrakaan, mutta huomasinkin seuraavana päivänä hampaita olevan kaksi.



Olen pahoillani omanapaisesta jaarittelusta, jotenkin olen edelleen niin tohkeissani näistä tyypeistä, etten osaa olla hiljaakaan ;o)...



Oi-kukka & tyttäret 7kk