Miten olette toimineet, kun lapsi lakannut väliaikaisesti nukkumasta päiväunia?
Ja tuolla väliaikaisuudella tarkoitan siis sitä, että lapsi on ollut liian nuori lopettamaan päiväunet kokonaan ja myöhemmin on taas ne nukkunut.
Meillä on siis tilanne, että kaksivuotiaamme (juuri 2 v. täyttänyt) ei tällä hetkellä nuku päiväunia käytännössä ollenkaan. Tätä on jatkunut nyt nelisen viikkoa. Tänä aikana on toisinaan nukkunut ne, kuitenkin vain sinnikkään yrityksen jälkeen (n. 1-2 tuntia). Päiväunien loppumisen aiheutti tutin poisjääminen, myös uuden vauvan syntymä varmasti vaikeuttaa nukahtamista. Iltaisin tyttö kuitenkin jää nukahtamaan omaan sänkyynsä (omaan huoneeseensa) rauhallisesti.
Kiinnostaisi siis tietää, miten olette muut toimineet vastaavassa tilanteessa? Oletteko sinnikkäästi yrittäneet saada lasta päiväunille joka päivä vai oletteko vähäksi aikaa lakanneet yrittämästä? Ja ennen kaikkea, miten olette saanet lapsen takaisin päiväunia nukkumaan? Oletteko pitäneet entisestä yöunirytmistä kiinni?
Itsestäni tuntuu, että meillä on lähes kaikkea yritetty. Tyttö ei joko osaa tai ei halua rauhoittua päiväunille. Kun pitäisi nukkua, hän vain pyörii sängyssään, höpisee itsekseen, leikkii (jos annetaan). Olen koittanut eri taktiikoita: näkyvistä poistumista (ei pysy sängyssä), näkyville jäämistä kauemmas, samaan huoneeseen jäämistä + nukkuvan leikkimistä/sadun lukemista ääneen, suunnilleen kaikkea muuta paitsi pakottamista, johon en kyllä aiokaan ryhtyä.
Tällä hetkellä olen sillä kannalla, että pidän entisestä yörytmistä kiinni, ja pikemmin yritän vain aikaistaa aamuja, jotta päiväuniaikaan väsyttäisi. Jos tyttöä ei hae aamulla huoneestaan, hän saattaa jäädä sänkyynsä köllimään. Illallakaan en ennen kahdeksaa laita häntä nukkumaan, vaikka vaikuttaisi väsyneeltä. Aamupäivällä lähdemme mahdollisimman aikaisin puistoon ja siellä yritän häntä aktivoida (tosin ei välttämättä jaksa muuta kuin keinua, kun on niin väsynyt :/). Sitten kotiin syömään, potalle, hetki kirjan lukua sylissä ja sänkyyn n. klo 12.30-13. Näin on toimittu tänäänkin ja tyttö on edelleen kahden tunnin yrityksen jälkeen hereillä :(
Epätoivoiselta tuntuu siis, mutta en aio luovuttaa, vielä ainakaan. Mieluummin sitten otan vaikka edes tämän " vapaahetken" , joka ei oikein vapaalta tunnu, kun koko ajan pitää vahtia, pysyykö tyttö sängyssä ja viedä sinne takaisin tarvittaessa. On kyllä aika katkera olo tämän vapaahetken menetyksestä, mutta yritän nyt pysyä täysin rauhallisena ja positiivisena (on tämän neljän viikon aikana tullut joskus hermostuttuakin tytölle kun tämä ei ala nukkua...). Muutenkin yritän antaa tytölle mahdollisimman paljon huomiota muuna aikana ja positiivista palautetta, koska toki vauvan syntymä hänessä on herättänyt mustasukkaisuutta.
Kaikenlaiset kokemukset, neuvot ja tuki tulisi siis todella tarpeeseen! Ihan konkreettisista vinkeistä olisi apua. Mitä vielä voisin koettaa? Kannattaako sitkeästi yrittää, miten tärkeitä päiväunet tämänikäiselle ovat? (Paitsi että äidin jaksamiselle kahden pienen lapsen kanssa ne kyllä olisivat äärimmäisen tärkeät...) Kiitos jos joku viitsii vastata!
Kommentit (7)
eikä lapsi ole niitä tarvinnut (äiti kyllä olisi ne pitempään pitänyt!).
Oletko koettanut laittaa lasta myöhemmin päikkäreille? Tiedän monta kotihoidossa olevaa 2-vuotiasta, jotka nukkuvat päiväunensa vasta klo 14 tai 15 alkaen, vaikka tosiaan olisivat heränneet kahdeksalta.
Samalla laitoimme päivän rytmit muutenkin järjestykseen: herätys tiukasti 7:30, ruoka 12:00 sitten Puuha-Pete videoilta ja satu ja nukkumaan klo 13:00. Iltatoimet klo 20:00 ja unille klo 21:00.
Päikkäreille mentäessä saa huoneessaan puuhailla, jos tahtoo, mutta pois ei saa tulla ennen kuin päikkärit on nukuttu.
Pojalla ikää 2 v 6 kk.
Meillä 1v9kk pojan päikkärit meni pipariksi, kun aloimme uuden rutiinin: ruuan jälkeen lukuhetki. Ajattelin sen toimivan kuten illalla iltasadun...
No, poika sen aikana rauhoittui ja lepäili vieressäni, ja tavallaan korvasi unet tällä lyhyellä lepohetkellä! Eli ei millään nukahda enää unille, jos ruuan jälkeen tulee pienikin lepohetki.
Tänään ruoka syötiin kerhossa, autolla kotiin. Yleensä nukahtaa siinä matkalla ja kannan sänkyynsä, muttei tänään. Lepäsi kuitenkin sen 15 min. mitä ajo kestää, ja nyt on pyörinyt sängyssä yli tunnin (!!) välillä kitisten... Onneksi on vielä pinnasängyssä, eikä päse pois. Ja tiedän, että nukahtaa aikanaan, joskus menee se pari tuntia.
Eli ehdotukseni: ei päivällä lepo- tai rauhoittumishetkeä, jos haluat että lapsi myös nukkuu :)
joka nukkuu edelleen päiväunet. Meilläkin on ollut kausia, jolloin poika vastustelee päiväunia, mutta olemme päässeet niiden ohi. Olen sitä mieltä, että poika edelleen tarvitsee päiväunensa. En ole vielä valmis antamaan periksi.
Meillä on auttanut säännöllinen päivärytmi ja se, että päiväuniaikaan (kello 12) mennään joka tapauksessa omaan sänkyyn. Päiväunista puhutaan kotona positiiviseen sävyyn, mm. " kun olet nukkunut päiväunet, jaksat illalla leikkiä isin kanssa" . Päiväunille menosta ei tingitä, mutta toisaalta jos poika ei nukahda, ei siitä tehdä isoa numeroa. Tärkeintä on, että omassa pedissä levätään. Päivähoidossa pojalla ei ole koskaan ollut ongelmia päiväunien kanssa, lähinnä täällä kotona viikonloppuisin ja nyt, kun olen äitiyslomalla ja poika kolmena päivänä kotihoidossa.
Meillä päiväunien myöhäistämisestä ei ole ollut apua. Päinvastoin, silloin poika on jo yliväsynyt ja saattaa kiukkuisena vastustella unia ihan vain kiusallaan.
Vain lepohetki lapsella. Sillä tavalla, että hän lukee kirjaa, tai katselee jotain dvd-elokuvaa (teletapit tms. 2-vuotiaalle sopiva). Tai sitten olen käynyt rattailla pitkää lenkkiä ulkona, jolloin nukahtaa (ehkä) rattaisiin. :)
Ei ole lepohetkeä itselle, mutta näin pärjätään. Ja sitten illalla on nukahtanut 2v:stä asti ajoissa. :) Nukkui sitten 19-08 tms tai 20-08.
Meillä tuli myös vauva, tuttipullosta ja tutista eroon yms. mikä sotki.
Samaan aikaan ajoittui vauvan tulo, joka oli tuolloin 2kk ikäinen. Esikoinen ei vaan malttanut käydä nukkumaan, tuli pois sängystä, jota ei ollut ennen tehnyt. Kokeilin kiinni pitämistä sylissäni meidän omassa sängyssä, vieressä olemista, silittelyä, unien myöhästämistä yms. Taisteltiin joskus kaksikin tuntia tuloksettomina, ja joskus annoin vaan olla valveilla. Sitten kysäisin eräältä ammatti-ihmiseltä neuvoa, ja sain meille tepsiviä vinkkejä: ensinnäkin hän piti tärkeänä, että ei lähdetä " kokeilemaan" uusia juttuja, vaan pitäydytään vanhoissa rutiineissa (päivärytmi, ulkoilu, ruoka-ajat, nukkumaanmeno rituaalit). Hän perusteli neuvoaan sillä, että lapsi on tavallaan saanut jo oman tahtonsa läpi, kun ei halua käydä nukkumaan, kun vanhempi lähtee etsimään uusia kikkoja. Ja lisäksi monet eri konstit saattavat pikemminkin sekoittaa lapsen pään. " Tuttuus on turvallista -ja turvallinen olo pitää olla jotta voi nukahtaa" .
Lisäksi saatiin neuvo, että päikkäreistä ei saa tehdä pakkoa, vaan mennään samaan aikaan kuin ollaan ennen nukuttu, lepäämään. Ja tuo mukavan mielikuvan luominen ( mistä joku mainitsikin) on ainakin meillä rauhoittanut lasta. Mietitään yhdessä mitä kivaa tehdään iskän kanssa illalla, kun ensin otetaan pienet torkut jotta jaksaa.
Yksi mielestäni meille tärkeä vinkki oli se, että itse pitäisi pyrkiä pysymään mahdollisimman rauhallisena, vaikka lapsi kiukuttelisi miten, ja vähäeleisenä. Itse toteutin tätä niin, että kun päästiin sänkyyn, ja lapsi alkoi inttämään, että ei tarvitse käydä nukkumaan, niin pidin naamani peruslukemilla, ja hiljakseen kuiskuttelin korvaan, että nyt on päiväuniaika, ja käyt lepäämään vähäksi aikaa. Ja jätin yksin sänkyyn nukahtamaan, kuten on jo kohta vuoden jäänyt. Alkuunsa jos tuli pois sängystä, maltillisesti palautin takaisin, ja peittelin, ilman mitään bonussilittelyitä.
Ja yksi konsti on palkinto (-->lahjonta ?) Reippaasti päikkäreille menijä saa pienen tarran, joita kerätään. Esim. 5 tarrasta tehdään sitten jotain kivaa illalla. Käydään katsomassa veneitä satamassa tms. En tosin tiedä onko 2-vuotiaalle sopiva keino, osaako ajatella viellä niin kauaskantoisesti.
" Kannattaako sitkeästi yrittää, miten tärkeitä päiväunet tämänikäiselle ovat? (Paitsi että äidin jaksamiselle kahden pienen lapsen kanssa ne kyllä olisivat äärimmäisen tärkeät...) "
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kannattaa vielä yrittää. Mielestäni pieni lapsi tarvitsee päivälevon / -unen, jotta jaksaa iltaan asti hyvin päivän touhut.
jne. liiallisen väsymisen takia ei minusta ole ollut mitään väliä vaikkei päikkäreitä ole nukkuneetkaan. Meillä kukaan kolmesta lapsesta ei ole nukkunut koskaan sisällä päikkäreitä joten tämä ehkä myös vaikuttanut siihen että unet on loppuneet. Päiväkodissa sitten kyllä nukahtivat välillä päikkä' reille mutta ei ihan aina sielläkään. Unimäärät lapsilla kuitenkin olleet riittävät ikäisilleen kun ovat yöunia nukkuneet klo 20-9. Nuorin on nyt 1v8kkja hänelläkin saattaa jäädä päikkärit väliin sellaisina päivinä kun ollaan vaan kotona eli ei ole mitään erikoisempia virikkeitä. Toisaalta hällä ei kyllä uni vilkaan aamupäivänkään jälkeen tule vielä klo 12 aikaan vaan vasta n. klo 14. Olen antanut nukkua tuolloin ja silti menee nätisti nukkumaan klo 20. En nyt ihan vastannut kysymykseesi mutta siis meillä lapsilla selkeä kuvio ollut että päiväunien tarve kotihoidossa ollessa on vähentynyt tuossa 2v. iässä. Lepohetki toki on tarpeen ja meilläkin luetaan satua tms. ja rauhoitutaan pieneksi hetkeksi päivittäin.