Iltarutiinit sekaisin tutin jätön jälkeen

Pojalla ikää 1v10kk. Unitutti jätettiin pois vajaa 2kk sitten. Unimaitopullo 4kk sitten. Pullon poisjättö sujui ok mutta tutti. Eka viikko sitä huudeltiin, sitten alkoi mennä suht hyvin. Sillä erotuksella, että pojalle piti laulaa, laulaa ja laulaa...



Ennen näitä vieroituksia poika nukahti kun joi maidon ja sai tutin. Nyt tuota laulamista on koitettu vähentää. Mies yleensä nukuttaa pojan illalla ja kuulin pari viikkoa sitten kun oltiin reissussa, miten se sen hoitaa. Laulaa 2-4 eri laulua sen mukaan mitä poika " vaatii" . Mulla kun oli repertuaarissa vain yksi laulu.



Tässä taannoin sanoin, että laulut jätetään nyt vähemmälle. Yks laulu ja sitten saa riittää. (näin se oli aiemmin, mies itse sanoi alkuun tutista päästyämme, että hän laulaa yhdesti sinisen unen ja sitten sänkyyn jne..). Kun laulua on taas vähennetty, huutoa riiittä. Iltanukutus kestää aina vähintään puoli tuntia - tänään kun äiti oli vuorossa piiitkästä aikaa se kesti 1,5 TUNTIA!!!



Eli enpä minäkään neuvoja osaa antaa mutta otan kyllä vastaan. Ihan selvästi meilläkin tutittomuus on vienyt meidät hukkateille tuon nukuttamisen suhteen. Vielä kun asutaan väliaikaisesti mun vanhemmilla ja käytännössä on hankalaa jättää poikaa yksin nukahtamaan (nukkuu yläkerrassa) ollaan päätetty olla huoneessa kuitenkin kunnes nukahtaa. Mutta tämänpäivänen huuto oli jotain ihan kauheaa. " ei oo, ei oo" poika huutaa koko ajan. Jos yritän laulaa, ottaa syliin, antaa nallen mitä vain, vastaus on ei oo. TÄnään sitten äitilläkin meni hermo totaalisesti ja eihän se auta ollenkaan:/ JOten homma piti alkaa alusta, tulla alakertaan ja mummu rahoitteli. Onneksi poika tyytyi lähtemään mun kanssa nukkumaan (mies lähti kylille), ettei sille kai sitten jäänyt kammoa hermostuneesta äidistä...



Kuten huomaatte, vinkkejä taritaan tämän sopan selvittämiseen!!!

Siitä on nyt reilu kuukausi, ja nyt eilen napsahti vihdoin kohdilleen. Ja vaikka tänään oli vaikeampi päivä jälleen, niin selvästi on nyt löytymässä taas ne helpot iltanukahtamiset. :) 5 viikkoa siinä menikin.

Jaksa vain. Meillä helpointa on ollut, kun sitkeästi vaan jaksaa istua vieressä, vaikka tähän asti on nukahdettu itsekseenkin. Nyt pystyy jo menemään pois vierestä ennen nukahtamista taas. Ja nukutuskin nopeutuu koko illan vievästä sessiosta sellaiseen siedettävään 30 - 120min ja uskon sen vielä nopeutuvan tästä pikkuhiljaa... mutta toisilla lapsilla se vaan kestää sopeutua. Mene ihmeessä viereen, jos äitiä huutaa. Ja ole siinä. Viikkoja siinä voi mennä kuin meilläkin. Ja paha uhma meillä ainakin tuli päälle oitis. Sekin selvästi alkaa taittua se uhman pahin piikki.



Mitä järkeä vieroitustouhussa? Kyselevät ainakin sukulaiset (itse olen syönyt 4-vuotiaanakin vielä vellipulloa iltaisin ja päivällä tuttia..). On järkeä, sillä päivisin ruoka maistuu paremmin ja yöheräilyt jäivät kokonaan pois, ja oppi tänä aikana käymään ITSE pytyllä, eli päästiin samalla kaikista vaipoistakin eroon, kun ei pissata koko aika! :)

Unentarve? Meillä 2.5-vuotiaalla sekin on vähentynyt, ja tuttipullon jätön takia entisestään. Nyt taas alkaa pidentyä unet myös tuon piikkikauden jälkeen. Päiväunia ei nuku kuin harvoin. n.11-12h nukkui kuukauden, nyt taas 12-13h alkaa vuorokaudessa nukkua, joskus 14h..

Nyt tässä arvon, että menenkö viereen kun huutaa illalla vai pitäisikö antaa huutaa vielä muutama ilta. Se huuto on nimittäin semmoista " uhmahuutoa" , ei itkuista. Se voisi yhtähyvin kiljua mitä tahansa, mutta ÄITI-sanan on ilmeisesti todennut tehokkaimmaksi...



** huoh ** ja taas tuli traumoja sekä äidille että pojalle (kun en ole ollut vieressä.. )..Voi itku kun tietäisikin aina ne oikeat vastaukset.



Pitänee jotain kompromissia tässä kokeilla. Ehkä menen samaan huoneeseen vaikka lueskeleen tai jotain; kuitenkin että olen siinä paikan päällä.



Nyt olen ottanut iltasadut ja silittelyn uusiksi rutiineiksi, mutta ei vielä ole rutinoitunutta. Poika tahtoo määräillä (uhmaa) että silitä tuosta ja pistää rauhoittelun leikiksi.



Tunnun tipahtavan siihen kuoppaan, että kohta laukkaan tuolla huoneessa 10 kertaa ja joka kerta sanon sen LOPULLISEN hyvää yötä. Rasittavaa, kun tulee takapakkia näissä asioissa. Olin niiiin älyttömän onnellinen kun lopultakin koliikkien ja vaikeiden aikojen jälkeen alkoi nukkumaan ok ja nukkui rauhallisesti aamuun asti.



Nytkin onneksi nukkuu kuitenkin yön yli huutelematta (kop,kop puuta - katotaan vaan niin ens yö on sitten poikkeus).

on kulunut 2,5kk ja eilen ajattelin,että aletaan olla samassa tilanteessa kuin ennen tutin poisjättöä. Tyttö nyt 2v4kk. Ennen tutin poisjättämistä oli juuri oppinut vihdoin rauhoittumaan itsekseen sänkyyn ja nukahtamaan, vaikkakin monta kertaa piti käydä katsomassa. Nyt tilanne alkaa olla sama. Paitsi eilen, kun nukahtamiseen meni 3h ja äitiltä paloi totaalisesti hermot. Onneks oli isä kotona rauhoittelemassa lasta...Eli kauan voi mennä uuden tavan oppimiseen.

Meillä nukahtaminen on aina ollut vaikeaa ja tutin poisjättämisen jälkeen ensimmäinen kuukausi aivan hirveä. Pahimmillaan nukuttamiseen meni iltaisin yli 2h ja heräs yöllä monta kertaa. Päiväunia ei suostunut useinkaan nukkumaan ja kahden tunnin yrittämisen jälkeen luovutin. Pahimmillaan saattoi nukkua vuorokaudessa vain 7h...Kun lisäks vauva välillä herilee, on ollut varsin vähäunisiaöitä. Nyt tyttö nukkuu 10-12/vrk, jossa mukana päiväunet. On ollut aina varsin vähäuninen.

Ei ole kauheesti itkenyt tutin perään mutta ei vaan osannut rauhoittua tarpeeksi nukkuakseen ilman tuttia alussa. Pyöri, pyöri,pyöri, eikä uni tullut silmään. On sitten yritetty opettaa rauhoittumista erilaisin keinoin. Välillä maataan sängyssä vieressä jonkinaikaa iltasadun jälkeen, välillä pidellään kädestä, hierotaan/rasvataan särkeviä jalkoja, silitellään selästä yms. Kun saavuttaa sopivan raukean olon osaa sitten nukahtaa itsekseen. Tällöinkin luvataan käydä katsomassa, joko on nukahtanut ja tällä tuntuu olevan suuri merkitys. Tiettäähän sen itsekin, että jos mieli kuohuu, on vaikea nukahtaa ja rauhoittua. Kun se on vaikeaa aikuiselle, ei se ole helpompaa lapsellekaan. Mutta hermoja ja kärsivällisyyttä tämä vaatii varsinkin minulta, mies onkin pitkäpinnaisempi.

Sen olen oppinut, että nukkumaan/nukatamaan ei voi pakottaa. Sänkyyn voi pakottaa ja siellä pysymään mutta loppu ei käy pakotamaala. Sama pätee syömiseen ja vessassakäymiseen.

Ehkä ihan vain lohdutukseksi, että nuo nukuttamisvaikeudet eivät välttämättä johdu tutin poisjätöstä. Meillä lapselta (nyt 2v3kk) jätettiin tutti ja unipullot jo vuoden iässä pois eli AIKOJA sitten. Silti nyt kahden vuoden korvilla nukuttamiset vaikeutuneet ja yöllä huutelua. Eli ehkä jokin kehitysvaihe, joka tulee tutin kanssa tai ilman ja oli se jätetty milloin vain. Ei siis ainakaan kannata tuttiin palata!