Lue keskustelun säännöt.
Minä tunnustan: ajattelen sinua kaikenaikaa!!!
19.03.2006 |
En saa sinua mielestäni, vaikka kuinka yritän. Ja toisaalta, en halua kovasti yrittää, sillä haluan muistaa sinut. Kosketuksesi, huulesi, tuoksusi, silmäsi.
Olemme ystäviä, joiden välit lämpesi hieman kuumiksi eilen ja tässä sitä ollaan. Minä olen onnellisesti naimisissa, yhden lapsen äiti. Sinä taas seurustelet vakavasti. Mutta sitä kemiaa ei voi olla tuntematta. Sitä sähköä, joka viiltää päästä varpaisiin. Kouristaa vatsaa, tekee polvet veteliksi...
Meillä on historiamme, joka yhdistää meitä kai ikuisesti. Huh, hitsi kun pääsisin vaan syliisi.
Kommentit (29)
Vierailija:
Mulla vähän sama tilanne kun sulla. Kumpikin siis tahoillamme parisuhteessa, mutta minkäs teet kun toinen kolahtaa ihan täysin.. Siis se on jotain niin tajutonta, täydellistä kemiaa tai jotain. Ja tosiaan, en mäkään tällästä ole suunnitellut tapahtuvaksi, mutta kun tunteilleen ei mitään voi, ainoastaa tekojaan voi kontrolloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtalotovereita ja useampia!! Meillä taas minä se joka naimisissa ja yksi lapsikin..ollaan onnellisia ja kaikki muuten ok, mutta minäkin ihan viattomasti näen toista miestä töiden merkeissä...ihan viiltävä tunne kun tiedän että ajattelemme toisiamme usein ja kumpikin tuntee samoin toisia kohtaan.. tiedän että teen väärin kun edes ajattelen toista, mutta minkäs tunteilleen mahtaa...tänään hän vielä vinkkasi, että olisi kiva nähdä useammin...ihan vatsassa tuntuu, kun ajattelen noita sanoja...hhmm.. en tiedä mitä tekisin!! tai siis moraalisesti kyllä haluaisin pysytellä mieheni rinnalla, mutta kun ajatukseni kipinöi toista kohtaan...ja hän on vapaa... voih!
vielä, että vaikeinta tässä on se että tiedän oman mieheni jumaloivan minua ja olevan minulle ehdottoman uskollinen...jota minäkin luulin olevani..paitsi kun nyt minulla sitten onkin tunteita toista kohtaan..aivan pelottaa tuleva!! huh, ihana kertoa jollekin tunteistaan kun muuten joudun vain itse pohtimaan ajatuksiani!!
Mammat voihkii housut märkänä.... Auta armias jos miehenne tietäisivät mitä hommailette... SAATI jos tekisivtä tuollaista itse! Tehän oisitte haulikon kanssa menossa listimään niitä ukkojanne. Tämmöinen on vissiin sit sallittua vain naisille!! Kyllä ootte TYHYMIÄ...
Mulla ei ole käynyt noin kuin unissa. Rakastun syvästi niissä ja olen seuraavana päivänä ihan pihalla. Minua hävettää ja olo on syyllinen. Mies ei kiinnosta ja pää vaan leijuu pilvissä. Tyydyn tähän unelmointiin jottei tarttisi joutua tosipaikan eteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
vielä, että vaikeinta tässä on se että tiedän oman mieheni jumaloivan minua ja olevan minulle ehdottoman uskollinen...jota minäkin luulin olevani..paitsi kun nyt minulla sitten onkin tunteita toista kohtaan..aivan pelottaa tuleva!! huh, ihana kertoa jollekin tunteistaan kun muuten joudun vain itse pohtimaan ajatuksiani!!
Ja toi moralisointi ei sit auta yhtään, tunteethan voi yrittää kieltää mut ei niitä pysty hävittämään.
T:17 (?)
Ja mieheni pitäis olla kaikkea mitä nainen voi toivoa...helvetin hyvännäköinen, hyvä isä, tunnollinen, uskollinen, ihana rakastaja....ja SILTI olen rakastunut toiseen...voi elämä. Tunnen niin suurta syyllisyyttä. Tämä toinen tuntuu todelliselta sielunkumppanilta. Se on aistittavissa sillä pienimmälläkin hetkellä, kun katsomme toisiamme silmiin. Eikä olla pussattu. Miten täältä helvetin liekeistä pääsee pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Miten täältä helvetin liekeistä pääsee pois?"
Kun tätä tunnetta ei saa sammutettua sitten millään. Päässä soi vaan eräs kappale nimeltä Sua kaipaan niin. Kamalaa.
on teinarimeininkiä. Muistakaa että fantasiat on OK kunhan ei erehdy sekoittamaan niitä tosielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi itsekään uskonut. Ihana lukea muiden kommentteja, en ole yksin! Mutta miten tästä eteenpäin... =/
Meillä on tilanne se, että itse olen parivuotiaan yh-äiti ja mies naimisissa ja saman ikäisen lapsen isä. Olemme tunteneet vuodesta -99 lähtien ja välillämme oli tulista kemiaa jo silloin. Muutamaan vuoteen emme pitäneet yhteyttä, mutta nyt olemme taas tekemisissä. Luojalle kiitos, että edes asumme kaukana toisistamme! Näemme silloin kun mies töiden merkeissä joutuu piipahtamaan täällä meillä päin. Muuten juttelemme mesessä ja kirjoittelemme sähköposteja ja juttelemme puhelimessa. Ihan selkeää kaipuuta molemmilla toistemme luo, mutta minähän en kenenkään avioliittoa ja perhettä riko ja mies kyllä tietää sen. Tää tunne ja kaipuu on vaan aika mieletöntä! Miten ihmeessä tästä pääsisi eroon?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten minäkin olin valmis sanomaan noin ja moralisoimaan ihan täysillä. IKINÄ en IKINÄ olisi kuvitellut, että itse lankean tähän, mutta kun se ihminen osuu kohdalle, jonka kanssa natsaa täysillä yhteen, se on menoa, vaikka kuinka jarruttelisi. Ei me olla puolisoitamme petetty, noin niinkuin seksi-mielessä, mutta sanat ja ajatukset...
Mutta on ihana lukea, ettei ole ainoa lajissaan, vaan että muilla on samanlaisia kokemuksia ja tunteita. Toisena päivänä sitä koittaa olla niin fiksu ja selväjärkinen, ja sitten seuraavana on taas ihan myyty. Tää on tätä.
Valitettavasti tätä ei voi iänkään piikkiin enää laittaa, kun ollaan teineistä kaukana. Sitä vain itse toivon, etten koskaan niin pitkälle asioita päästä, että se tuhoaa jomman kumman/molempien perheen. Mieheni on minulle ihan riittävän täydellinen pikku puutteineen, todella ihana tapaus. Ja tässä ystävässä on sitten taas jotain muuta selittämätöntä.
No, ei muuta kuin jäitä hattuun taas!
Ap täällä aivan äimänkäkenä kun tää ketju on edelleen täällä :o)!!!
En toki ole iloinen, että moni muukin on samassa jamassa, mutta kohtalotovereista ja virtuaalituesta olen kyllä kiitollinen!
On todella terapeuttista huomata, ettei todellakaan ole ainut, jolla vähän vipattaa puntissa. Se on aivan inhimillistä! Ja ihmisen ja parisuhteen vahvuus punnitaan juuri siinä, että se JÄÄ siihen vipatukseen. Jos joku muuta väittää (että näin ei ikinä voi päästä käymään jos rakastaa oikeasti ja on sitoutunut ja niin edeleen) niin se on jeesustelua.
Täällä joku ehti toki jo moralisoida, että olemme itsekkäitä ja jos ukko tekis vastaavaa niin kuula tulis kalloon.
Ei se nyt aivan niinkään ole. Mielestäni mies on aivan yhtä ihminen siinä, että ihastuksia saattaa syntyä. Ja yleensä varsinkin pitkän ihmissuhteen aikana syntyykin. Mutta jutun juju on nimenomaan siinä, että sitä EI PÄÄSTÄ liian vakavaksi. Että EI YLITÄ sitä tiettyä rajaa jonka jälkeen kaikki on pilalla ja on paha olla.
En minä miestäni ampuisi jos hän ihastuisi johonkuhun ja saisin tietää. Enhän itsekään toivo kuulaa kalloon siitä, että eräs nyt tuntuu vaan NIIIIIN hyvälle!
Minunkin mieheni on minulle hyvä. Hän on hyvä rakastaja, uskollinen, luotettava, huumorintajuinen ja avoimesti keskusteleva kumppani. Ja loistava isä. On hänessä vikoja, tavarat jää lojumaan ties minne... Mutta rakastan häntä.
Tämä toinen mies asuu ikävän lähellä minua ja aiomme tavata huomenna kun lähden kaupungille. Käymme kahvilla vaan ihan julkisesa ympäristössä. Itse halusin sitä (toki tämä mieskin halusi siis) siksi, että haluan tuntea, että vieläkö sävähtää. Vieläkö jaloissa tutisee. Vai joko tämä on menossa ohi. Tiedän, että halausta enempää ei ole tiedossa.
ap (vailla tunnontuskia juuri tällä hetkellä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemmekin tekemässä mieheni kanssa mukavia, kun lähdemme pitkäksi viikonlopuksi eurooppaan pääsiäisenä ihan kahdestaan. Ja se on ihanaa! Ei tuo ihastus vähennä tai laimenna millään lailla intoani lähteä mieheni kanssa yhdessä.
Ja oikeastaan en halua ainakaan vielä tästä kutkutuksesta eroon. Se tuntuu niin hyvälle, hauskalle. Oloni on likipitäen riehakas.
Ja joo, mä olen nähnyt tän kaverin nimenomaan noissa kalsareissa ja krapulaisena, suihkussa käymättömänä, umpikännissä... Kaikessa tuollaisessa missä kyllä kaikki turha ihanuus karisee. Mutta silti sitä sähköä on. Kemiaa.
Muutkin, tulkaa pinoon kertoon tän aamun tunnelmia.
T ketjun " vitonen tai sinnepäin"
mulla nyt tavallaan vähän eri tilanne...eli minullakin kyllä on mies ja yksi pieni lapsi, mutta minä haikailen kovasti " exäni" perään. Meillä ei olla seurusteltu, mutta seksiä ollaan harrastettu (ennen tätä minun nykyistä suhdetta). Tämä " ex" pyörii jatkuvasti ajatuksissani ja ehkä jaksan arjen näiden ajatuksien voimalla. Minulla on vaan semmonen ongelma,e ttä en ole haikailenko tämän " exän" perään siksi että en ole tarpeeksi tyytyväinen nykyiseen parisuhteeseeni...niin paljon on jäänyt harmittamaan, kun ei ole tullut kokeiltua seurusteltua tuon edellisen jumalaisen miehen kanssa. Kun olin hänen seurassaan, niin tunsin jotain semmosta, mitä ei sanoin voi kuvailla. Enkä koskaan ole nykyisen mieheni seurassa tunteunut mitään vastaavaa.
Että täällä tämmöinen ongelma
ja kirjotusvirheitäkin oli läjä. sen verran vielä että meillä on tuon " exän" kanssa mennyt nämä seurustelusuhteet aina vähän ristiin, kun toinen on ollut vapaa, on toisella ollut suhde ja sitten taas toisinpäin
t.34
Kun tää on ihan hullua ja älytöntä. OLis kiva kuulla mitä sulle on käynyt.
t. ap- joka täällä punastelee...
muuten, mutta kyse ihan platonisesta yhdessäolosta... silti koko ajan kaipaan enemmän. En kuitenkaan tee sitä virhettä, haluan säilyttää perheeni.
Mulla vähän sama tilanne kun sulla. Kumpikin siis tahoillamme parisuhteessa, mutta minkäs teet kun toinen kolahtaa ihan täysin.. Siis se on jotain niin tajutonta, täydellistä kemiaa tai jotain. Ja tosiaan, en mäkään tällästä ole suunnitellut tapahtuvaksi, mutta kun tunteilleen ei mitään voi, ainoastaa tekojaan voi kontrolloida.