hoidon aloitus AHDISTAA:(

Voi, miten tutulta kuulostaakaan!

Olen täällä painiskellut vähän samanlaisten ajatusten kanssa. Lokakuussa loppuu vanhempainvapaa ja mietin, mitä sitten. Toisaalta kaipaan töihin, työkavereita, " aikuisten juttuja" , työntekoa, joka on ihanaa ja mielekästä, mutta toisaalta en raatsi viedä pientä hoitoon! Miten se siellä pärjää? Ajatteleeko se, että se on hyljätty? Taitaa äidillä olla isompi kynnys kuin lapselle! " Tiedän" , että lapsi pärjää, mutta jotenkin silti ahdistaa ajatus hoitoonviennistä. Osittainen hoitovapaa voisi olla hyvä juttu, mutta en tiedä onnistuisiko sen toteutus nykyisessä työssäni. Ja kuten kirjoitin, työni on tosi mukavaa, en välttämättä haluaisi sitä vaihtaa. Toisaalta vähemmänstressaavassa työssä ja osapäivämallissa voisin olla " parempi äiti" . Voisinkohan? En ole mikään uraohjus, mutta jotenkin en haluaisi kuitenkaan vaihtaa " alempaan" työhönkään.

Öööh... taisi tulla vähän ajatuksen virtaa... Mutta yritän siis sanoa, että tiedän tunteesi! =)

poika aloittaa 1-v hoidot syyskuussa ryhmiksessä,mummu pitää parinapäivänä viikossa,muuten siis hoidossa.itse työskentelen päiväkodissa,ja muistakaa äidit että ette ole viemässä lapsianne " keskitysleirille" vaan ammattitaitoisille,vuosia tätä työtä tehneille ihmisille.kaikista lapsen ruoka,uni ym.tottumuksista saa ja pitää puhua perhepäivähoitajan tai päiväkodinhenkilökunnan kansaa.myös meille on helpompaa kun tiedämme lasten tottumukset.lapsi ja varsinkin pieni lapsi tottuu ja sopeutuu suht`äkkiä.muutaman vuoden päästä meitä ahistaa kun meidän vauvat lähtee koulutielle = ) hyvin kaikki varmasti sujuu.

Mullakaan ei missään nimessä ole vaihtoehtoa jäädä kotiin. Taloudelliset syyt vetää eniten ja vaa' assa painaa myös todella kiva ja haastellinen työ, jossa ehdin olla vaan 9kk ennen kuin jäin äitiyslomalle.



Työt alkaa marraskuun puolivälissä ja pojalle varattu päiväkotipaikka vuoden alusta. En ole vielä päättänyt, miten ratkaistaan tuo 1,5kk erotus... no, mulla on kesälomat käyttämättä ja sitten on mummot, joita voi hyödyntää...



Kuitenkin kun alan miettimään, että äitiyslomaa jälkellä enää muutama kuukausi ja sitten se on hei, hei ja poika " isojen maailmaan" niin tuntuuhan se aika omituiselta. Toisaalta tiedän, että lapset viihtyy päiväkodissa ja ovat siellä ensiluokkaisessa hoidossa, mutta onhan se hieman haikea ajatella että siellä se paapero viipottaa, osaakohan lie edes kävellä kun tarhaan menee 10kk iässä?

Kyllä ahdistaa jo nyt, vaikka vasta syksyllä edessä, kun poika vuoden ikäinen. Muutama pikainen kommentti huoliisi. Syöminen; toki voi olla, että aluksi ei oikein syö mitään, koska onhan se iso muutos lapselle, mutta ei lapsi itseään nälässä pidä. Aivan varmasti saa masunsa täyteen ja vaikka nyt sinusta tuntuu, että kiinteitä menee vähän, niin marraskuussa tilanne voi olla toinen. Niin kauan kuin minä imetin (9kk asti) niin eipä juuri kiinteitä mennyt. Mutta hups keikkaa, kun imetys loppui, niin alkoi syömään todella hyvällä ruokahalulla.



Olen kuullut, että hoidoissa vauvat nukkuvat hyvin, koska toisten lasten kanssa oleminen vie aika lailla voimia. Eli kyllä vauvasi sopeutuu hoitopaikan olosuhteisiin ja varmasti nukahtaa ilman rintaakin. Meilläkin nukuttiin ennen aina vaan rinnan jälkeen ja luulin, että ei nukahda ilman sitä varmaan koskaan, mutta kyllä vaan nukahti. Toki meni muutama päivä, että vähän oli hankalaa, mutta pian sopeutui.



Nämä mun mietteitä ja yritä nauttia nyt niin paljon vauvastasi hyvällä mielellä: Helpommin sanottu kuin tehty, murehtiminen etukäteen ei auta asiaa :)