Peppukiitäjäkö?
Meillä kolmonen ei ole lainkaan innostunut maassa makaamisesta eikä nyt ollessaan 8,5kk liiku edes ryömimällä. Hän oppi viimeisen kuukauden aikana istumaan ilman tukea, pysyy siis omin voimin pystyssä ( ei siis itse nouse istumaan) ja nyt istuu vähän aikaa tyytyväisenä, mutta jos laitan vatsalleen niin huuto on taattu... alkaa vähän rasittamaan kun mitään ei saa tehdyksi!
Ajattelinkin kysellä että mitenkäs te joilla on peppukiitäjät, ovatko he ryömineet/kontanneet vai alkaneet vaan kiitämään. Niin ja vaikka lapset on erilaisia nin olisi kiva kuulla koska eri kehitysvaiheet on tapahtuneet.
Meillä ykkönen teki kaiken oppikirjan mukaan ja käveli alle 11kk. Kakkonen alkoi ryömiä 7,5kk konttasi noin 11k ja käveli vasta 1v5kk. Toivoisin että vähän ennen tämä kolmonen aloittaisi esim. kävelyn...
Kommentit (7)
joka ei koskaan viihtynyt vatsallaan, ei tosin juuri selälläänkään...Kun hän oppi istumaan 8 kk:issä, istui heti tukevasti ja viihtyi loistavasti. Istuskeli n. puolitoista kuukautta ja yksi kaunis päivä nyykäytti itsensä liikkeelle. Sen jälkeen onkin menty eikä meinattu. Lapsi ei ole koskaan ryöminyt eikä kontannut. Konttausasennossa ei ole edes käynyt.
Vatsaltaan oppi nousemaan istuma-asentoon oikeastaan vasta n. 11 kk iässä. Samaan syssyyn tosi tuli tukea vasten nouseminen. Nyt seisoo tukevasti vain vähän tuettuna, kävelee horjuen taaperokärryn kanssa ja ns. puita pitkin kävelee. Ikää nyt 1 v. ja pari viikkoa päälle.
Meidät ohjattiin fysioterapiaan peppukiidon takia. Sieltä ohjeeksi lähinnä, että treenaa vatsallaan oloa esim. jumppapallon kanssa ja polviseisontaa. Peppukiitäjillä tuppaa vissiin tuo seisoma-asentokin olla sellainen takapainoinen. Pitäis kuulemma löytää lantio, sanoi fysioterapeutti.
Mutta nyt alkaa mennä ap:n aiheesta sivuun.
Poikamme kiitää etiäpäin myös pepulla ja kovaa meneekin :)
Oppi ryömimään n. 6,5 kuukauden ikäisenä, mitä hieman eri tavalla kuin " normaalisti" eli hinasi itseään käsillä eteenpäin ja jaloilla työskentely oli suhteellisen vähäistä. On aina viihtynyt ihan mukavasti sekä selällään että mahallaan.
Tukea vasten nousi seisomaan/otti askeleita n. 10 kk ikäisenä.
Nyt ikää on n. 1v ja 1kk, edelleenkään ei konttaa, paitsi tosi harvoin muutaman vedon. Poitsu siis etenee edelleen pepullaan, nousee hienosti seisomaan ilman tukea ja ottaa askeleita tuetta. Jos taluttaa, kävelisi vaikka maailman ääriin :) Lähinnä rohkeudesta taitaa olla kiinni, ettei vielä kävele kunnolla.
Fysioterapiassa ei olla käyty. Neuvolassa ei ihmetelty ollenkaan asiaa, todettiin vain, että jotkut lapset alkavat konttaamaan vasta opittuaan kävelemään.
Emme ole osanneet olla huolissamme ja turhaa varmaan olisikin, poika kun kuitenkin on kehittynyt normaalisti.
Meidän tyttö oli myös ns. peppukiitäjä eli peppukiidon ohella muita liikkumismuotoja ei ollut. Alusta asti inhosi olla vatsallaan ja oikeastaan selälläänkin, oppi kääntymään puolivuotiaana:(. 1-vuotisneuvolasta tuli passitus jumpparille, koska tyttö ei päässyt itse selälätään pystyyn, peppukiisi sen sijaan ulkonakin niin, että hiekka vaan rapisi. Jumppa oli hyvä ja saimme tietoakin ko poikkeamasta; on kuulemma perinnöllinen ja tavallaan normaalin vuoroliikkeen (juuri konttauksessa tms) käytön häiriö. Ilman tukea tyttö käveli juuri ennen 2-vuotissynttäreitä, joka kuulemma on aika normaali peppukiitäjille, joita siis eivät ole lapset jotka esim. konttauksen ohella menevät pepullaan.
Aluksi koin kauheita syyllisyyden tunteita, kun en ollut pitänyt tyttöä tarpeeksi esim. lattialla vatsallaan tai liikaa sitterissa tai muuta hölmöä. Myöhemmin meille syntyi kaksi poikaa, joista kumpikaan ei ollut peppukiitäjä ja voin sanoa, että motoriikan kehitys alusta lähtien oli kuin eri planeetalta.
Nyt tyttö on 6-vuotias ja jalat ovat monta kertaa ehtineet jo väsyä;).
No jaa, luistelun oppiminen oli hankalaa, eikä tyttö varsinainen kuntoliikkuja ole vieläkään, mutta eipä ole moni muukaan!!
Kiitokset noista fyster vinkeistä. Tuota pallon avulla oloa olen ihan oma-aloitteisesti treenannut ja yrittänyt laittaa polviseisontaankin pehmeätä tukea vasten, eli oikeilla jäljillä olen ollut :-)
Jos jotain vinkkiä tulee vielä niin kiitollisena otan vastaan! Tuon kakkosen kanssa käytiin nyt 2,5v fyster, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin (käveli jne) mutta koska kaatuili niin kovasti. kaikki olikin OK, todettiin vaan että kovin taipuisa on ja hyvä harjoitella epätasaisessa maastossa, hyppimistä ja pitää yrittää ohjata pois ns. sammakkoistunnasta jne. Olisi kiva ollut jo aikaisemmin tietää vinkkejä, vaikka hyvinhän kaikki on mennyt.
Heinonen:
joka ei koskaan viihtynyt vatsallaan, ei tosin juuri selälläänkään...Kun hän oppi istumaan 8 kk:issä, istui heti tukevasti ja viihtyi loistavasti. Istuskeli n. puolitoista kuukautta ja yksi kaunis päivä nyykäytti itsensä liikkeelle. Sen jälkeen onkin menty eikä meinattu. Lapsi ei ole koskaan ryöminyt eikä kontannut. Konttausasennossa ei ole edes käynyt.Vatsaltaan oppi nousemaan istuma-asentoon oikeastaan vasta n. 11 kk iässä. Samaan syssyyn tosi tuli tukea vasten nouseminen. Nyt seisoo tukevasti vain vähän tuettuna, kävelee horjuen taaperokärryn kanssa ja ns. puita pitkin kävelee. Ikää nyt 1 v. ja pari viikkoa päälle.
Meidät ohjattiin fysioterapiaan peppukiidon takia. Sieltä ohjeeksi lähinnä, että treenaa vatsallaan oloa esim. jumppapallon kanssa ja polviseisontaa. Peppukiitäjillä tuppaa vissiin tuo seisoma-asentokin olla sellainen takapainoinen. Pitäis kuulemma löytää lantio, sanoi fysioterapeutti.
Mutta nyt alkaa mennä ap:n aiheesta sivuun.
ovat vain amatööripeppukiitäjiä :-)
hilma123:
Meidän tyttö oli myös ns. peppukiitäjä eli peppukiidon ohella muita liikkumismuotoja ei ollut. Ilman tukea tyttö käveli juuri ennen 2-vuotissynttäreitä, joka kuulemma on aika normaali peppukiitäjille, joita siis eivät ole lapset jotka esim. konttauksen ohella menevät pepullaan.Nyt tyttö on 6-vuotias ja jalat ovat monta kertaa ehtineet jo väsyä;).
No jaa, luistelun oppiminen oli hankalaa, eikä tyttö varsinainen kuntoliikkuja ole vieläkään, mutta eipä ole moni muukaan!!
Rupesin tässä vielä pohtimaan tarkemmin, kun Heinonen mainitsi lantiosta ja sen löytämisestä.
Meillä lapsi tökkää jalat heti suoraksi seisontaan kun varpaat maata tai jotain kovaa koskettavat ja seisoo pienellä tukemisella loistavasti. ELi tämän perusteella periaatteessa lantionhan on käytössä?
Ettei sälli vaan olisi laiska :-) ja todenneen että äiti-kyyti pelaa kun tarpeksi karjuu.
No ehtiihän lapsi liikkeelle, mutta äiti vaan on vähän huolissaan kun ei ole niin kivaa rahdata sylissä joka paikkaan tälläistä nyt jo reilua 10kg... no onneksi on kantoliinoja :-)
tyttö oppi istumaan puoli vuotiaana, kääntymää 7,5kk samoihin aikoihin sain oppimaan ryömimään, eli veti itseään käsillä eteenpäin, mutta tätä vain n. viikon muistaakseeni kunnes keksi peppukiidon. tyttö lähti kyllä sitte ajoissa käveleen 10kk ja sen jälkeen ei ole kiidetty, ja nyt yli vuoden ikäisenä on ruvennut myös konttaamaan vaikka kävely sujuu jo lähes juoksun tavoin.