vieressä nukkuminen-perhepeti

Pojan olleessa ihan vauva en uskaltanut kun pelkäsin että vahingossa käännän peiton päälle ja vauva tukehtuu. Tai että mies heittää tapansa mukaisesti käden sivulle ja pamauttaa vauvaa päähän. En myöskään kokenut pystyväni itse nukkumaan levollisesti jos vauva on samassa sängyssä.

Pojan ollessa nyt vanhempi nukumme joskus päikkäreitä yhdessä joilloin en siis itse vajoa ihan koomauneen.

En myöskään halunnut vauvan tulevan riippuvaiseksi kimppanukkumisesta jos vaikka itse tai isä sairastun enkä halua vauvaa siksi samaan sänkyyn.Myös yöllä sängystä nousemisen en halunnut herättävän vauvaa.Pelkäsin että herätämme toinen toisiamme vuorotellen.

Meillä on siis menty periaatteella että kaikilla on oma sänky jossa nukutaan ja jos on hätä tai halu niin vanhempien sänkyyn saa tulla käymään.

Toimii meillä mutta varmasti perhepetikin toimii niillä jotka sitä ovat halunneet. Tosin jotkut ystävät ovat sanoneet että siitä vieroittaminen onkin sitten projekti joten kannattaa varmasti miettiä etukäteen kuinka haluaa nukkua myös vuoden kuluttua.

Esikoisen aikaan pidin kiinni periaatteesta että kaikilla on oma sänkynsä, koska pelkäsin että käännyn hänen päällensä ja että hän tottuu nukkumaan vieressämme. Nukkui kyllä ajoittain aamuyön vieressämme, ja tietenkin kipeänä. Nyt kakkosen, 2,5 kk, kanssa aloitin heti perhepetilinjalla, ihan siksi että en halunnut olla yhtä poikki kuin esikoisesta. En enää pelkää kierähtämistä vauvan päälle, koska esikoisen vauvakoirakoulussa opin pois sikeään nukkumisesta :) Vauva nukkuu mun ja pinnasänkynsä välissä, ja sitten eka syötöltä nukkuu omassa sängyssään siis sivuvaunussa ja joskus vielä aamuyöllä otan viereen. Nukahtaa tätä nykyä meidän sänkyyn itse ilman että mun tarvii nukutella viereen.



Edelleenkin pelkään että vauva tottuu nukkumaan vieressämme, mutta ajattelin että vieroitetaan sitten. Itse asiassa ajattelin lähiviikkoina laittaa hänet heti jo omaan sänkyyn nukuttelemaan, ja sitten joskus myöhemmin kun yöheräämisiä vähemmän siirtää sängyn pois vierestämme. Tämä sängyn siirto vaan sikäli ongelmallista, että tuo esikoinen tuppaa kipittämään aamuyöllä meidän väliimme jolloin vauvalle ei ole tarpeen tullen paikkaa meidän sängyssämme mikäli siirrän pinniksen kauemmas.

Tämä toimii, ei ongelmia. :) Tämä systeemi on ollut jo pitkään.

Tosin jossain vaiheessa nukkui kyllä enimmäkseen omassa sängyssä, mutta nyt jo pitkään enimmäkseen perhepedissä.

Sairaalassa poitsu nukkui paljon, joko minun tai miehen vieressä. Olimme siis perhehuoneessa.

Joillekkin yhdessä nukkuminen sopii, joillekkin ei.:)

Ja meille sopinut loistavasti. En ole missän vaiheessa kokenut oikeastaan mitään väsymystä yöheräämisien vuoksi, kun tissin paljastaminen on riittänyt ja olen nukahtanut samantien uudestaan. Olen itse hyvin rauhallinen nukkuja, joten en itse pelännyt yhtään, että kääntyisin vauvan päälle. Mies taas kääntyilee kovasti, ja pari ekaa yötä kyttäsin ja aina tönäsin hereille jos lähestyikin vauvaa. Nykyään nukkuu niin nätisti oman patjansa puolella ;). Neuvolassa sanottiin että terve ja selvä aikuinen ei kierähdä lapsen päälle (ainakaan siihen heräämättä välittömästi), ja kannustettiin meidän valintaan.



En ole (todellakaan..) mikään ekoäiti, vaan minusta tämä tuntunut yksinkertaisesti parhaalta. Nukun paremmin, kun oma käärö (nyt 7kk) tuhisee vieressä ja ei ole väsymys vaivannut. Lisäksi itselläni joku vakaumus pitää vauva mahdollisimman lähellä itseäni, ja aika toisiimme liimautuneita neidin kanssa ollaan oltukin ;D. Niin lyhyt aika se on, kun lapsi välttämättä edes haluaa vanhempien vieressä nukkua, että otan nyt ilon siitä irti.



Mutta kukin tekee tyylillään - lopputulos varmasti yhtä hyvä!

hannahto:n teksti oli kuin minun kirjoittamaani :)

Paitsi että meillä poika 3kk, ja nukkuu minun ja pinnasängyn välissä koska miehen viereen en uskalla laittaa.



Ajattelinkin kysäistä, että miten te, joilla jo vanhempi vauva, olette varmistaneet sen ettei pikkuinen putoa sängystä? Olen alkanut miettimään, että mitäs sitten kun tuo poitsu lähtee esim. kierähtämään selältä ympäri, pystyykö painollaan siirtämään pinniksen ja tippuu lattialle..? Entä kun vauva oppii liikkumaan, konttien esimerkiksi, niin mitä tulisi ottaa huomioon perhepedissä nukuttaessa? Täytyisikö vauvan tila sängyssä jotenkin " eristää" (jalkopäähän este, minun ja seinänväliin nukkumaan tms?)



Toki saattaa olla, että opetetaan poika vielä nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta toisaalta tämä perhepeti on meille ollut tosi hyvä ratkaisu, kaikki nukkuvat paremmin! Ja onhan se aivan ihanaa nukkua pienen tuhisijan vieressä :)

Mitään vieroitusongelmia ei tule olemaan, eiköhän se lapsi jonain päivänä siitä itse pois kävele omaan sänkyynsä, viimestään sitten kun haluaa poikaystävänsä kainaloon nukkumaan xD

Kaksi ensimmäistä lasta nukkuivat perhepedissä, koska koin imetyksen kannalta sen helpommaksi kuin siirellä lasta yöllä paikasta toiseen ja itsekin nukkui nopeammin takaisin kun sängystä ei tarvinnut nousta. En koskaan pelännyt kierähtäväni päälle tms koska uni vauva-aikana muutenkin aika " koiranunta" eikä vauvan tuhinat ole pitäneet hereillä.



Kolmannen kohdalla päätimme kokeilla josko nukkuisi yöt omassa sängyssä. Ensimmäiset 3 viikkoa nukkui vieressäni ja vauva söi pullosta rinnan sijaan, alkoi tuntua että samahan se olisi nostaa omaan sänkyyn kun kuitenkin ollaan pystyssä. Vauva nukkui myös todella levottomasti, omaan sänkyyn siirtymisen myötä yötkin rauhoittuivat ja nukumme molemmat paljon paremmin. Itse nautin nyt siitäkin, ettei hartiat&niska ole jumissa samalla tavalla kuin kahden aikaisemman vauva-aikana, ilmeisesti nukkumisasento ei sitten vauvan vieressä ollutkaan niin hyvä. Nyt viime viikot aamuyön uni on ollut vauvalla (4,5kk) levotonta, jolloin nostan viereeni nukkumaan. Ihan hyvin toimiin näinkin.

Viipero:

Ajattelinkin kysäistä, että miten te, joilla jo vanhempi vauva, olette varmistaneet sen ettei pikkuinen putoa sängystä? Olen alkanut miettimään, että mitäs sitten kun tuo poitsu lähtee esim. kierähtämään selältä ympäri, pystyykö painollaan siirtämään pinniksen ja tippuu lattialle..? Entä kun vauva oppii liikkumaan, konttien esimerkiksi, niin mitä tulisi ottaa huomioon perhepedissä nukuttaessa? Täytyisikö vauvan tila sängyssä jotenkin " eristää" (jalkopäähän este, minun ja seinänväliin nukkumaan tms?)

Vastaanpa jotain tuohon meidän osalta.

Eli meillä poika on vilkas ja kova liikkumaan, mutta toistaiseksi ainakin mennyt siitä huolimatta hyvin perhepedissä. Nukkuu siis meidän keskellä, joten kyllä siihen herää, jos/ kun rupeaa kiipeään jommankumman yli. :D Ja kyllä hän kiipeileekin. :) Sängyn päätypuolella on vastassa seinä ja jalkapuolella meidän jalat on usein esteenä.

Mutta sanoisin, että kyllä siihen herää, kun pikkuinen ja tämmöinen isompikin vauva rupeaa liikkumaan jne. :)

Ja näin meillä:



Esikoinen syntyi keskosena ja vietti ensimmäiset 2,5 viikkoa sairaalassa. Hän alkoi nukkua heti omassa sängyssä kotiin tultua. Emme uskaltaneet ajatellakaan, että hän olisi nukkunut välissämme tai vieressäni. Hän piti niin kovaa mekkalaa yöllä nukkuessaan, että hän siirtyi jo 6-viikkoisena toiseen huoneeseen nukkumaan. Nyt tuo sama pikkumies on jo 4-vuotias. Ainoastaan kipeänä ollessaan tai joskus harvoin muusta syystä hän siirtyy meidän väliimme.



Tai siis siirtyi ennen kuopusta, joka syntyi joulukuussa. Etukäteen ajattelin, että tämäkin vauva nukkuisi omassa sängyssä. Mutta kas kummaa, niinpä jouduin tarkastamaan kantaani. Tyttö nukkui jo ihan synnäriltä lähtien vieressäni. Sama meno on sitten jatkunut kotonakin nyt tämän vajaan kaksi kuukautta. Yöt ovat meillä aikamoista hulinaa ja parhaimmillaankin risaisia, joten olen päässyt helpommalla, kun vauva syö ja nukkuu vieressä. Mies on sitten joutunut evakkoon parisängystämme.



Tottakai vähän hirvittää, miten siirto omaan sänkyyn ja huoneeseen aikanaan onnistuu, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja, jos aikoo pysyä itse edes jotenkuten tajuissaan ja hengissä.



Eli meillä ovat siis olleet käytössä molemmat ääripäät. Esikoisen vieressä en varmasti olisi uskaltanut nukkua tai saanut edes unta, mutta tämän kuopuksen kanssa ovat asiat toisin.

Kuopuksemme, joka on heräillyt isosiskoaan enemmän, nukkuu keskellämme -tai itse asiassa kiinni minussa. Hän on nyt 9 kk. Pinniksessä ei nuku lainkaan. Ihan koen hyväksi tämän järjestelyn. Esikoinen nukkui heti sairaalasta kotiuduttuaan aina omassa sängyssään. Kaksivuotiaana hän siirtyi kivuttomasti omaan huoneeseensa nukkumaan. En missään tapauksessa allekirjoita väitettä, että perhepedissä nukkuvat lapset nukkuisivat paremmin -ainakaan omalta osaltamme. Meillä vilkas esikoinen nukkui nelikuisesta yöt läpi ja omassa sängyssä aivan rauhallisesti. Rauhallinen kuopus taas heräilee useasti, vaikka nukkuukin kiinni minussa. lapset ovat yksilöitä.



Pointti: perhepeti on hyvä ratkaisu kuopuksemme kanssa, esikoiselle oma pinnis oli hyvä.

Pääosin vauva nukkuu vieressä, nykyään (vajaat 4kk) keskellä yleensä, alkuun mun ja sivuvaunun välissä. Sivuvaunussa nukkuu välillä ekan pätkän ennen imetystä.



Alkuun (kun ei syönyt juuri yöllä) nukkui sivuvaunussaan, mutta nykyään koen oman uneni kannalta helpommaksi pitää vieressä.



Enkä stressaa mistään vieressä nukkumisesta vierottamisesta, hyvinpä tuo edellinen perhepetiläinenkin (nyt 3v.) oppi aikanaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Meillä on tärkeintä se, että kaikki saa unta, itselleni se käy parhaiten vauvan tuhistessa kainalossa.

Ja pinnasaängyssä nukutan vain päiväunia. Täysimetyksen aikaan tuo ratkaisu oli musta paras mahdollinen, kun sai imettää helposti, eikä tarvinnut sängystä nousta. Mulla oli jopa vaipat jalkopäässä ja vaihdoin vaipan sängyssä myös. Vauva nukkui aina meidän keskellä.



Nyt poika on reilut 8kk ja ongelmia vähän kyllä alkaa esiintyä, sillä poika nukkuu vain perhepedissä ja emme mahdu enää sinne. Nyt mies nukkuu eri huoneessa välillä ja minä ja poika sängyssä. Hän on kait niin tottunut äidin (tai isän) vierellä nukkumiseen, ettei omassa sängytä oikein nukuta lainkaan. Nyt siis yritetään vierottaa pois perhepedistä, mutta ei ainakaan vielä onnistu,



Nyt en enää täysimetä, mutta poika herää usein yöllä ja helposti se luiskahtaa siihen, että imetän. Tällä ei tosin ole yhteyttä perhepetiin, mutta olisi varmaan helpompaa, jos poika nyt nukkuisi jo omassa sängyssä ja ehkä jopa eri huoneessa. (vauvan huone ihan meidän oman vieressä).



Jos voisi tehdä jotain toisin, niin olisin yrittänyt opettaa myös pinnasängyssä nukkumaan, koska luulisin sen olevan nyt helpompaa, kun etsitään kokonaisia öitä ja yöheräilyjen vähenemistä. Nyt herään aina pojan kiepuumiseen ja uniääniin, kun hän vieressä nukkuu. Ja ehkä molemmat nukumme huonosti.



Musta paras tapa on nukuttaa vierellä, jolloin lapsi saa kaiken läheisyyden ja äidin sylin, mutta sitten siirtää omaan petiin koisimaan. Näin lapsi oppii nukkumaan myös yksin.

Yleensä nukutan pojan viereeni ja siirrän sitten alkuyöksi omaan sänkyyn, kun vielä itse valvoskelen. Sitten jossain vaiheessa poika herää ja siirtyy loppuyöksi meidän väliin nukkumaan. Poika on nyt 9kk ja tämä järjestely toimii meillä hyvin. Imetän yöllä vielä n. 2krt, joten senkin puolesta on helpompaa. Tuossa n. 6kk-8kk iässä poika nukkui todella levottomasti yönsä, joten tähän järjestelyyn siirryttiin silloin ja yöt rauhoittuivat välittömästi. Aiemmin siirsin pojan aina omaan sänkyyn hänen nukahdettua, mutta heräili sitten jatkuvasti. Nyt nukkuu rauhallisesti äitin ja isän välissä. Samassa huoneessa ollaan kuitenkin aina nukuttu, joten perhepediksi kai tätäkin järjetelyä kutsuttiin. Harmittaa, että ei silloin aikanaan tullut hankittua sellaista pinnasänkyä, josta saa laidan alas ja toimisi sivuvaununa. Nyt nimittäin ainoana miinuspuolena on äidin kipeät hartiat ja selkä, kun asento ei aina pojan kanssa nukkuessa ole mikään parhain. Poika nimittäin todellakin (ihanasti kylläkin) liimautuu äidin kylkeen, joten siinä ei kovin tiheään asentoja vaihdella. Toisaalta yhdessä nukkuminen on niiiiiiiin ihanaa, että voin sen puolesta hieman kärsiäkin! :)

yritettiin aluksi nukuttaa omassa sängyssä, mutta siirryttiin käytännöllisyyden vuoksi pian perhepetiin. Nyt sivuvaunu on sängyn vieressä, mutta käytännössä poika nukkuu edelleen vanhempien sängyn puolella, päikkäreitä kyllä omassa sängyssään. Ja isä enimmäkseen olohuoneen sohvalla. ;)



Poika (4kk) herää syömään tai mahavaivoihin tällä hetkellä jopa 6 kertaa yössä, joten tuntuisi kamalan vaivalloiselta nousta ylös joka kerta. Niskat on kyllä meikäläiselläkin jumissa ja yhdessä vaiheessa nukuin tosi huonosti, nyt taas ihan hyvin.



Sänky ei ole seinän vieressä, mutta olemme sitoneet pinnasängyn isoon sänkyyn kiinni, joten vauvalla lienee aika turvallista nukkua sillä puolella. Sitten tehdään vielä tyynyistä iso este toiselle puolelle - sitten kun poika oppii liikkumaan, pitää miettiä turvajärjestelyjä uusiksi.