G: Lasten Vaatetuksesta, moniko IsoVanhemi maksaa?

Meillä on rahaa vaatettaa lapset hyvin ja ostelen mistä itse satun pitämään. Mummo vain ostaa tosi paljon vaatteita lapsille. Tosi kivoja, laadukkaita merkkivaatteita. Pitäisikö minun sanoa äidilleni että älä osta kun se on meidän tehtävä? Ei ole edes käynyt mielessä. Ostaa kyllä leluja ja muitakin lahjoja ja lähettelee kirjoja, DVD yms. Kuka nyt mummoa vaatisi vaatteita lapsilleen ostamaan? Ei kai kukaan terve järkinen. Toinen mummokin ostaa joskus ja kyselee mistä lapset tykkää.

Minä tiedän, että minusta tulee mummona ihan samanlainen. Ennen omia lapsia vaatetin hulluna kummilapsia. Antaa mummon nauttia, omathan on rahansa :)

Eli todella paljon olemme saaneet esim. haalarit, kengät ja muut tosi kalliit ostokset isovanhempien pussista. Ei niiden ostaminen olisi meille itsellekään ongelma, mutta on aina ilahduttavaa saada lapselle jotain mitä ei tarvitse itse maksaa, oli se pientä tai suurta. Ne rahat jää sitten lainanlyhennyksiin yms. joita kuluja isovanhemmilla ei enää ole.



Olen sanonut välillä esim. äidilleni, että tuhlaa aivan hirveästi rahaa lapseen ja jopa kieltänyt, että nyt ei saa ostaa yhtään mitään kun ei tarvita ja silti seuraavan kerran nähdessämme äidillä yleensä on taas joku vaate (" kun se oli niin ihana, että tarttui kaupassa mukaan" ). Mies sanookin että hukutaan vaatteisiin, kun mä itse shoppailen kanssa mielelläni. Just pistin kesävaatteita pois ja niitä tuntui olevan mahdottomasti.

Anoppini ilmoitti jo esikoista odottaessamme ettei osallistu millään tavalla lapsemme tavarahankintoihin. " Itse teette lapsen, itse myöskin elätätte sen." Muutaman kirppislumpun se on tuonut, mutta ovat menneet suoraan roskiin kun ovat olleet rikkinäisiä, kuluneita yms. Ei osta edes synttäri- ja joululahjoja.



Äitini ostaa vain pakolliset lahjat, ostaisi kuulemma lapsemme kaikki vaatteet JOS OLISI TYTTÖ!!! Pojille on kuulemma niin tyhmiä vaatteita ettei niihin rahojaan laita!?!



Isäni on siis ainut joka on antanut rahaa lapsemme vaatteisiin, tarvikkeisiin, lääkkeisiin yms. jos olemme olleet tiukilla. (Lapsen syntymäaikoihin mies oli opiskelija ja minä äitiyslomalla!) Kysyy kyllä usein vieläkin tarvitsemmeko jotain, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat töissä. On tosi huolehtivainen ja maailman paras isä ja ukki :) En vain kehtaa maksattaa lapsenne vaatteita yms. isälläni kuin ainoastaan jos olemme aivan pa ja toppapuku on pakko ostaa juuri nyt. Vaikka isälläni ei todellakaan ole tiukkaa rahasta, tienaa 2 kertaa enemmän kuukaudessa kuin mieheni ja minä yhteensä...



Itse ostamme kaikki lapsen vaatteet nykyään ja paljon ostammekin...

Ja toinen " lahjoo" omasta halustaan kerran tai kaksi vuodessa kallimmin, eli nytkin ostimme 2-osaiset toppa-asut molemmille ja kintaat ja kypärälakit niin mumma kustansi tytön Reimatec-puvun ihanaa kun saa hyvän käytännöllisen lahjan.

Synttärit ja joulut muistaa kyllä, mutta sellainen sopimus ettei kokoajan tuo jotakinpientä " krääsää" " kivaa" vaan ostaa tollai kunnon asiaa kerran vuodes tms. no kirjoja ei " lasketa" hän tykkää itse kirjoista ja niin mekin ja lapsemme ja niitä kohtuullisesti kertynytkin meille niin niitä ostelee kyllä.

useampana keväänä " kengittänyt" lapsemme; itse ehdottanut, että mentäiskö ostamaan kevätkenkiä.....

...lapset ovat meidän joten meidän kuuluu myös heidän menonsa kustantaa kuten omat vanhempamme ovat aikanaan meidän menot kustantaneet. Varmasti ovat varakkaampia kuin me mutta jotenkin minusta aikuisen ihmisen kuuluu elättää oma perheensä ja koen kovin vaivautuneeksikin oloni jos esim vanhempani ovat vaikka pyynnöstäni tuoneet kaupasta jotain eivätkä huoli siitä rahaa takaisin.



Lahjat ovat sitten tietenkin eri asia. Aina ennen synttäreitä/joulua isovanhemmat kyllä kysyvät mitä lapset tarvitsisivat ja ostavat sitten mielummin lahjaksi jotain sellaista mitä todella tarvitaan. Esimerkiksi oma äitini on sanonut ettei osaa ostaa vaatteita lapsille kun tulee kuitenkin väärää kokoa/muuten vääränlainen. Mielummin ostaa sitten jotain sellaista minkä tietää meidän " ostoslistalla" muutenkin olevan. Esim nyt ensi kuussa on tytön synttärit ja mainitsin että vikingin goret meinaan täksikin talveksi lapsille ostaa, niin äitini ehdotti että jos hän ostaisi ne tytölleni synttärilahjaksi.



Lahjaksi siis saadaan jotain mitä tarvitaan, muuten kyllä ostamme itse. Mielestäni taloudelliset hankinnat eivät kuulu isovanhemmille. Kuten joku muukin jo mainitsi. niin arvostan myös itse enemmän sitä aikaa jota lapsenlapsilleen antavat ja välillä lapsenhoitoapuna toimivat :) joka ei tietenkään sekään ole itsestään selvyys.

Meillä riittää villasukkia melkein jalkapallojoukkueelle.. Jos haluan tosi lämpöiset ja pehmeät sukat Ruskovillan langasta, ostan langat ja mummon puikot heiluvat.



Jos oikein muistelen, on mummo kai jonkin vaatteen saattanut joskus ostaa, en ole varma.

Pidän toiveet maltillisina ja ehdottomasti tarpeellisina, en halua mitään hörsellystä kaappia täyttämään.



Meillä on kyllä aina ollut sisarusten kesken tapana puhua avoimesti lahjatoiveista, jouluna ja synttäreinä, sitten funtsittan yhdessä jotakin sopivan hintaista ja tarvittavaa (yöpukuja, t-paitoja, collegepukuja (apua, meillä tosiaan käytetään niitäkin kauhistus!)).



Yksi sisaristani ompelee ihan odottamatta ja pyytämättä vaikka fleecet molemmille pojille. Sisarentyttäreni on kutonut esimerkiksi villapaidat ihan oma-aloitteisesti.



Appiukon naisystävä pitää koko perheen villasukissa.



Oma isäni tuo tuliaisia matkoilta ja naisystävänsä myös kysyy mita tarvitsemme, tuo yleensä paita-housu-settejä.



Vastaavasti olen aktiivisesti aina kieltänyt tuomasta leluja...

Perushankinnat tehdään itse: toppapuvut ja kengät ja muut kalliit varusteet.

eivät oikein uskalla ostaa vaatteita, kun tietävät minun ja mieheni krantuiksi siinä mikä kelpaa ja mikä ei.



Yllätykseksi ovat tuoneet leluja, muutaman vaatteen ja tarvittavaa tavaraa, mutta onneksi hyvin maltillisesti ja varovasti.



En halua yhtään ylimääräistä tavaraa meille enkä myöskään vaatteita, jotka jäisivät käyttämättä.



Näin ollen sanon suoraan lahjatoiveet, kun niitä kysytään ja sanon hintahaitarissa 10-100 euroa, josta sitten ostetaan yksi!! lahja.



EN KOSKAAN kehtaisi pyytää omilta tai miehen vanhemmilta mitään kallista lahjaa tai etenkään erityisesti ostamaan mitään kallista, vaikka tarpeellista.



Tulemme paremmin toimeen kuin vanhemmat ja me haluamme maksaa itse lapsemme kulut. Oma äitini (joka tienaa 3 kertaa vähemmän kuin minä työelämässä ollessani) haluaa silti jakaa ennakkoperintöä, kuten hän asiaa nimittää, ja antaa noin joka toinen kk 100-200 euroa lapsen vaippoihin jne. Otan rahat vastaan ja kiitän kauniisti ja ostan yleensä sitten hänelle noilla rahoilla joulu- ja syntymäpäivälahjat tai vien kylpylään. Mutta hänelle on niin tärkeää saada antaa rahaa, etten voi sitä iloa kieltääkään. Olen sanonut avoimesti tuloni ja etten halua rahaa, mutta minkäs teet....



Miehen vanhemmilla olisi varmaan halua ostaa, mutta ei varaa ja eivät tosiaan " vaativan" makumme tuntien uskallakaan ostaa kuin toivelistalta, jossa ei siis ole vaatteita.

Ida-Antonia:

...lapset ovat meidän joten meidän kuuluu myös heidän menonsa kustantaa kuten omat vanhempamme ovat aikanaan meidän menot kustantaneet. Varmasti ovat varakkaampia kuin me mutta jotenkin minusta aikuisen ihmisen kuuluu elättää oma perheensä ja koen kovin vaivautuneeksikin oloni jos esim vanhempani ovat vaikka pyynnöstäni tuoneet kaupasta jotain eivätkä huoli siitä rahaa takaisin.

Lahjat ovat sitten tietenkin eri asia. Aina ennen synttäreitä/joulua isovanhemmat kyllä kysyvät mitä lapset tarvitsisivat ja ostavat sitten mielummin lahjaksi jotain sellaista mitä todella tarvitaan. Esimerkiksi oma äitini on sanonut ettei osaa ostaa vaatteita lapsille kun tulee kuitenkin väärää kokoa/muuten vääränlainen. Mielummin ostaa sitten jotain sellaista minkä tietää meidän " ostoslistalla" muutenkin olevan. Esim nyt ensi kuussa on tytön synttärit ja mainitsin että vikingin goret meinaan täksikin talveksi lapsille ostaa, niin äitini ehdotti että jos hän ostaisi ne tytölleni synttärilahjaksi.

Lahjaksi siis saadaan jotain mitä tarvitaan, muuten kyllä ostamme itse. Mielestäni taloudelliset hankinnat eivät kuulu isovanhemmille. Kuten joku muukin jo mainitsi. niin arvostan myös itse enemmän sitä aikaa jota lapsenlapsilleen antavat ja välillä lapsenhoitoapuna toimivat :) joka ei tietenkään sekään ole itsestään selvyys.

Minusta, jos on lapsia hankkinutkin, niin kyllä heidän vaatteensa tulee kustantaa itse. En Reimatec-pukuja tai gore-kenkiä käytä, joten en siihen mummujen varoja tarvitse;) Minusta vanhemman vastuu on hankkia lapselleen ulkovaatteet ja niin olen itse toiminutkin.

En toki palauta, jos joku kummi tai muu sukulainen haluaa lapselle joskus vaatteen ostaa, sillä ajatus on kuitenkin ollut antajalla kaunis ja hän on halunnut pientä käyttäjää muistaa:)

meillä oma äitini maksaa suurimman osan tyttäremme vaatetuksesta , rattaista ym.

harvoin pyydän mitään, hän ostaa omasta halusta. meillä on ollut tapana että syksyisin hän antaa rahaa ja saan ostaa mitä tarvitsen lapsellemme. lapsemme on ainut lapsenlapsi pääsiäiseen asti.

kävin uudelle lapselle katselemassa kehtoa, enkä mitenkään vaatinut tai vihjaillut että äitini pitäisi se maksaa, vaan hän sanoi että voi ostaa sen vauvalle syntymälahjaksi. minusta kehto on kohtuu hintanen ja olen iloinen jos äitini haluaa ostaa sen vauvalle, koska minulla on paljon muitakin menoja vauvan suhteen. en ole säästänyt edellisen lapsemme tavaroita/tarvikkeita, joten joudun ostamaan suurimmanosan vauva tavaroista uudelleen.

ei ole tullut mieleen, että vanhemmiltamme tulisi jotenkin edellyttää vaatteiden hankintaa ! Mielestäni se on kyllä lähtökohtaisesti lasten vanhempien velvoite ja asia.



lahjat ovat eri asia. omat vanhempani tosin kysyvät usein ennen synttäreitä tai joulua että mitä lapsemme tarvitsisivat- ja ovat sen pohjalta muutaman kerran hankkineet esim. reimatecin haalareita tai ruskovillan tuotteita, jotka ovat kummatkin aika hinnakkaita. mutta ne ovat sitten tosiaan olleet varsinaisia joulu/synttärilahjoja. lisäksi äitini neuloo lapsenlapsilleen-mikään ei ole tietenkään suloisempaa kuin mummon kutomat sukat- ihan tosi !



sen ymmärrän jos perhe on taloudellisesti niin tiukoilla, ettei yksinkertaisesti ole varaa tehdä tarpeellisia vaatehankintoja. sellaisessa tilanteessa voisin ajatella pyytäväni omien vanhempieni apua, joilla kuitenkin asuntolainat jne jo hoidettu. mutta kun oma talous on ihan kohdallaan niin en tosiaan ole edes ajatellut sellaista. sitä paitsi meillä menee tyyli ja maku aika ristiin, joten on " turvallisempaakin" kun hoitaa itse nuo asiat.



tiedän yhden isovanhemman, joka hankkii omalle lapsenlapselleen kenkiä ja vaatteita systemaattisesti ja aika isoilla summilla. mutta tämä tapaus on kyllä poikkeus joukossa.

taidetaan olla ainoita, joilla vaateitta tulee muualta enmpi kuin lapsen omilta vanhemmilta. Minua se lähinnä välillä sapettaa, vaikka olenkin toki kiitollinen kaikista vaatteista. 60% lapseni kaikista vaatteista tulee hänen " sedältä" , joka on muutaman vuoden vanhempi. Ko.perhe on äärimmäisen hyvin toimeentulevia ja vaatteet ja niiden laatu sen mukaisia. Aina ei ole ihan sellaisia mitä itse ostaisin, mutta tarhassahan nuo menee mukavasti. Nämä siis tulee toisen " ukin" puolelta.

Toiset isovanhemmat -minun, ostaisivat varmaan koko ajan, jos en kieltäsi. Äidilläni on hyvä maku ja tietää ja kunnioittaa myös mun makua mukavasti. Reissaavat paljon ja tuovat matkoilta sitten " jotain ihanaa, mitä suomesta ei saa..." . Vauva-aikana jouduin oikeasti pistämään äitini ostokieltoon, kun hommassa ei ollut enää mitään järkeä.Äitini on myös Bobon kanta-asiakas... Nyt tilanne on rauhoittunut ja multa kysellään, oisko mitään " järkevää" , mitä tarvitsisi.

eli 60% käytettynä ukin perheeltä, 25% mun vanhemmilta, toiselta mummilta tulee paljon kirjoja ja toisinaan vaatteitakin. Itse " saan" ostaa reilun 10% lapseni vaatteista itse, osatisin miellään enempikin, mutta hyvä että on käyttöä kaikelle täälle vaatemäärällekin...

Mainittakoon, että kaikki isovanhemmat ovat hyvin toimeentulevia, eivätkä vähistään maksele vaan puhtaasti omasta tahdostaan.

Muutakin tavaraa tulee, vaunut maksoi isäni, koska " se on meidän perheessä tapana" , muut vauva-ajan tavarat " sedältä" . Omat rahamme laitamme sitten lapsen rahastoon kasvamaan tulevaisuuden varalle.

Meillä on isovanhemmat joka vuosi kustantaneet kaikille lapsenlapsilleen talvikengät. Ja vielä kustantavat tänäkin vuonna, vaikka lapsia on tullut yksi lisää.



Kyllä meiltä kysytään, että tarvitsemmeko jotakin lapsille, mutta pääsääntöisesti maksamme kaiken itse. Ihan hyvä tietää, että tíukan paikan tullen voimme saada apua isoihin hankintoihin ja nimenomaan lapsille, mutta periaatteena on, että pärjäämme omillamme, vaikka tiukkaa tekeekin...

eikä tarvitsekaan.



Lapsilla on vain 1 todella fyysisesti läsnä (ja läheinen) oleva isovanhempi ja hän elää pienellä eläkkeellä, joten siitä ei todellakaan kustannella muiden vaatteita.

Äitin isti ensi kevääksi Remun vk-haalarin tytölle alennuksesta. Isukilta pummin plussaseteleitä (hänelle kertyy niitä paaaljon, eikä isukki koskaan käytä niitä) 5 kappaletta lassien haalariin, joka oli cittarissa 25e. Joo ja pummin, no, meillä on aika hyvät välit :). Mutta kyllä reimatecit olen ihan itse maksanut, siksi täytyykin ostaa viime vuoden jämiä kun ei ihan opsikelijan budjetti tämän vuoden malleihin riitä ;).



Mutta noin pääasiassa itse ostetaan lapsen talvikamppeet.



Tosin en usko että enää sitten kun olen valmistunut niin vanhempieni tarvitsee mitään ostaa, tosin ei vanhempani suostuisikaan maksamaan mitään 130 euron haalaria, nauraisivat minut ulos asunnostaan jos edes ehdottaisin :D.

Lapsenlapsia sen verran, että johan isovanhemmilla menisi ihan tolkuttomat summat rahaa. Minulle taitaa olla vielä isompi juttu, että mummo kutoo villasukat, tumput yms. Sitä taitoa kun minulla ei ole, ja sellaisia " tilaustyölapasia" ei ihan joka kaupassa tule vastaan :).



Ja ihan mielelläni ostankin ne ihan itse ja omilla rahoillani. Meillä kun minä tuppaan vielä maksamaan omasta pussistani lastenvaatteet. Mies makselee sitten kaikki autoihin liittyvät asiat - taitaa olla vielä kalliimpaa hommaa :).

eikä ole tarviskaan. Esikoiselle ostivat aikanaan ekan talvihaalarin synttärilahjaksi, mutta sen jälkeen ollaan ostettu kaikki vaatteet itse, halvat ja kalliit :)

Molemmat mummot ostavat jonkin verran vaatetta ainoalle lapsenlapselleen. Syynä on kylläkin se, että he itse haluavat ostaa, eikä se, että minä haluaisin heidän ostavan. Anoppini ostaa lähinnä sisävaatteita ja joskus jotain ulkovaatettakin, mutta usein vaatteet on kirpparilta tai muuten halpaa. Oma äitini taas ostaa välillä niinkin kallista vaatetta, että itse on malttaisi. Mutta nolo sitä olisi sanoa, kun lahjaksi tuodaan, että ei kiitos, ei kelpaa meille! Yleensä siis tuovat ihan yllätyksenä.

lasten vaatteet.Sen mukaan ostetaan mitä on varaa.

Mummi saattaa esikoiselle (teini) ostaa joskus kengät, hatun tms. kun tyttö on isovanhempien reissussa mukana.Tuo on tosin minusta hieman eri asia.Ja missään tapauksessa ei laskettaisi sen varaan,että isovanhemmat hoitaisivat tällaiset asiat.

Mummit mielellään olisivat ostaneet vaatteita,mutta olemme jutelleet asiasta ja sopineet,että minä äitinä huolehdin vaatetuksen.

Etenkin kun asumme pääkaupunkiseudulla ja voin hyödyntää hyviä kirppiksiä ja alennusmyyntejä.

Kauhistuttaa ajatuskin toisen mummin valitsemista haalareista yn... :)



Ymmärrän kyllä hyvin jos perhe on tosi tiukoilla niin miten ihana asia on jos isovanhemmat osallistuvat.

Pienillehän voi juuri sopia esim. lahjahankinnat vaatteina kun leluja taitaa kaikille muutoinkin kerääntyä.