uhma 2½v
Neidillä 2½v on aika moinen tahto. Eikä läheskään aina usko mitä sanotaan, etenkin jo on joku kielto tai määräys, asia joka ei häntä huvita.
Meillä menee miehen kanssa usein hermot ja mietitäänkin miten ihmeessä saadaan lapsi uskomaan mitä sanotaan. Ajoittain tyttö kuitenkin tottelee hienosti, joissain asioissa ei. Onneksi hän erottaa ilmeisesti äänestämme milloin on " tosi kyseessä" eli vaaranpaikka tms. mutta jos hänen mielestään " muuten vaan" kielletään, niin silloin ei korvia tarttekaan.
Kotivinkissäkin taisi olla juttua vanhempin suusta tulleista sammakoista, mutta ei siellä puhuttu miten lapselle olisi sitten viisain puhua.
Oisko teillä vinkkejä?!
Kommentit (2)
Pahimmat kiukut tulevat tosiaankin useimmiten silloin kun tyttö on väsynyt/nälkäinen tai ollut minusta erossa tai kaipaa muuten vaan syliä.
Mieheni ei vaan käsitä tätä, koska hänen menttaliteettinsa on se että periksi ei saa antaa ja hänen lapsuudessaankin on tunteilu jätetty syrjään. Anoppi saattaa vieläkin sanoa tyttömme serkulle (5v) että mitä sinä iso poika turhaa itket.
Itsellänikin menee usein pinna siihen että joku asia pitää kiireesti saada tehtyä, jotta päästään esim. sisälle, iltatoimiin ja nukkumaan.
Missä niitä varapäreitä myydään?
Hei, itselläni kaksi lasta, tyttö 3,5v. ja poika 2v., joten tahtoja on talo täynnä. Itse olen huomannut, että parhaimmat kohtaukset saadaan väsyneinä, nälkäisinä, jos eivät ole saaneet huomiota tms. niin miksi siis rangaista lasta kohtauksesta jotenkin, kuten jotkut tekevät?!
Kun perheessä on sovittu joku sääntö (esim. kirjahyllyyn ei kiivetä) niin se sääntö pitää olla voimassa AINA! Joskus sitä itsekin väsyneenä lipsuu, mutta pääsäntöisesti lapsi kokee turvalliseksi, kun vanhempien antamat ohjeet on johdonmukaisia. Jos lapsi esim. haluaa jäätelön ja äiti sanoo, että " ensin ruoka" , niin ensin on ruoka! Meillä on monestikin kaksi lattialla jotka suurin piirtein oksentavat kun itkevät, mutta kun ottaa syliin ja rauhoittelee,JA PITÄÄ SOVITUN, niin se helpottaa. Olen saanut aika hyvät naurut, kun olen sanonut ottavani uhmaikäisen syliin, laulavani ja heijaavani häntä, mutta MEILLÄ SE TEPSII! Lapsi kun itsekin säikähtää noita omia kauheita tunteitaan, niin rauhoittelu ja huomion muualle vieminen voi auttaa.
En tiedä oliko apua, mutta kannattaa jaksaa olla vain itse rauhallinen.
Onhan se näin aikuisenakin mukava, kun saa näyttää omia tunteitaan, eikä joudu kätkeä niitä sisäänsä esim. rangaistuksen tai hylkäämisen pelossa! Aurinkoista kesän jatkoa!