Imetyksen epäonnistuminen

Esikoiseni syntyi Ruotsissa, nyt neiti on n. 2,5 vuotias. Häntä täysimetin 5,5 kuukauden ikäiseksi. Toinen lapseni syntyi täällä Suomessa ja on nyt päivälleen 5 kk, täysimetys jatkuu vielä. Kumpikaan imetys ei ole sujunut ongelmitta -sanonta " alku aina kankeaa" pätee meillä ainakin tässä suhteessa. Pojan kanssa meni n. 3 kk ennen kuin alkoi kunnolla sujua ja selvittiin ilman korvike lisiä. Myös raivarit käytiin läpi, mutta onneksi läysin netistä hyvät seikkaperäiset ohjeet siihen miten toimia tilanteen rauhoittamiseksi ja niistä todella oli apua.

Oma mielipiteeni on että Suomessa ei " viranomaistaholta" osata antaa tarpeeksi tukea ja kannustusta kun imetys takkuilee. Maailman terveysjärjestön, WHO:n suositus imetyksestä (6 kk täysimetystä ja osittaisimetystä 12 kk:n ikään asti) toteutumisprosentti on Ruotsissa 84% ja Suomessa vaivaiset 44% (saattoi olla myös 42%, mutta hieman yli 40 kuitenkin).

Ruotsalaiset ovat tunnetusti Suomalaisia pinnallisempia ja kiinnittävät omaan ulkonäköönsä ja kehoonsa enemmän huomiota kuin suomalaiset joten luulisi tilastojen olevan juuri päinvastoin! Olen asunut Ruotsissa 4,5 v joten tiedän omasta kokemuksesta että asia on näin. Täytyy myöntää että tässä(kin) asiassa ruotsalaiset ovat (taas) meitä edellä. Oman kokemuksen perusteella voin myös sanoa että imetysasiaan suhtauduttiin vakavammin -ei kuitenkaan ryppyotsaisesti. Asiaa vaan pidettiin selvästi tärkeämpänä ja sen onnistumiseen panostettiin enemmän. Yksi tapa oli se että korvikkeisiin suhtauduttiin " negatiivisesti" -esim. synnytyssairaalassa tarvittiin lääkärin lupa korvikkeen antamiseen vastasyntyneelle. Eli korvikkeen antamiseen ei missään vaiheessa suhtauduttu " kevyesti" vaan se oli aina viimeinen vaihtoehto.

Painotan tässä vaiheessa sinulle Tiitis06 että en todellakaan ole syyllistämässä sinua kirjoituksellani. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä että et ole saanut oikeanlaista apua silloin kuin sitä olisit eniten tarvinnut. Imetys ei todellakaan ole mikään " automaatio" niin kuin monet meistä luulevat paremman tiedon puutteessa. Minullekin oli aikamoinen yllätys kun sitä joutui työstämään niin paljon...



Ps. Suomi on silti minulle rakkain maa, kotimaata en Ruotsiin vaihtaisi vaikka isosti maksettais -oma maa on mansikka!

Kuinka kauan imetit? -Onko lopettamisesta jo kauan?

Imetin rintakumilla noin 5 vk (lypsin sitten vielä 7vk!) ja näin jälkeenpäin tuntuu että lapsi oli rintaa syödessä koko ajan nälkäinen. Maitoa tui kyllä hyvin (ei silti liikaa että rinnat olisivat olleet kovat ja iian täynnä) mutta tyttö ei oppinut imemään. Alusta asti net napsutti rintaa eikä siten pysynyt siinä kiinni. Rintakumi kun pysyy väkisinkn suussa.



Kaikki kielijänteestä lähtien eri imetysasentoihin kävin läpi mutta ei niin ei. Tuskaisinta oli/on juuri se kun maitoa oli mutta lapsi ei rinnasta mitään saanut. Neiti on nyt 3kk.



Ja täysin allekirjoitan sen ettei tarvittavaa ja asiantuntevaa apua ainakaan helposti saa. Ihmettelen miten jaksoin niinkin kauan apua metsästää. Korvikkeen anto oli useimpien th:n neuvo.



Harmitus on vaan edelleen niiiin valtava, erityisesti kun olisin halunnut imettää. No, jospa tästä joskus pääsee yli... =)

Poikani on nyt 7vk ja on korvikkeela ja rinnalla.

Sairaalassa pyysin suoraan apua ja opastusta imetykseen... kätilö otti poikaa niskasta kiinni ja painoi väkisin rinnalle ja kun homma ei heti onnistunut tokaisi hän että , pojan pitäisi opettella ruokailu tavoille ja lähti huoneesta. minä jäin suu auki katsomaan perään. itku tuli ja paniikki ... mitä teen jos ei lapsi saa ruokaa ? ei opastusta , ei mitään...

toiselta kätilöltä sitten pyysin häpeillen korviketta ... olinhan huono äiti joka ei osaa imettää.

kotona sitten maito nousi vaan poika ei osannut imeä.

rintakumin kanssa tappelimme.

homma lähti toimimaan vaan... sairastuin kovaan kuumeeseen.

maito loppui lähes kokonaan...eikä siihen auttanut ihmesten luomat paineet... riittääkö maito ? tokihan imetät ? tuntui että , imettäminen ja sen onnistuminen/epäonnistuminen suorastaa vainosi minua.

vaan nyt kun poika on 7vk maitoa alkaa taas tulla enemmän ja olen vielä toiveikas. kiitos sitkeän yrityksen aina ennen korvikkeen antamista.

huomasin että , oma stressi asian suhteen vain huononti maidon tuloa.

koita vain jaksaa vieläkin yrittää jos maitoa tulee vielä edes vähän... tai jos ei onnistu niin annat korviketta ja lapsi kasvaa ja voi hyvin .



sanna & puntti 7vk

Älä turhaan sure sellaista, mitä et voi enää jälkikäteen muuttaa. Yritä sen sijaan suunnata huomiosi ja energiasi siihen, miten saat tämän hetken ja tulevat hetket hyviksi. Vauvasi saa tarvittavan ravinnon myös pullosta, ja te voitte pitää ihan vastaavan (kuin imetettäessä) hellyystankkaushetken myös pulloruokinnan yhteydessä. Keskity erityisesti vauvaasi hänen syödessään, nauti läheisyydestänne. Nauti ruokailuhetkistä, sillä vauvasi vaistoaa mielialasi. Ja voithan syöttää häntä näin kesällä vaikka iho paljaana, masut vastakkain, niin saatte ihokontaktiakin.



Imetys on tärkeää, mutta ei kuitenkaan tärkeintä! Rakkaus ja läsnäolosi on vauvallesi tärkeinä. Toivottavasti pääset surusi yli, ja osaat pian nauttia täysillä vauvastasi ja sen ruokailuhetkistäkin.

Tyttö on nyt 9kk ja sai rintamaitoa 1,5kk. Imettäminen oli alusta asti vaikeaa ja sai korviketta lisäksi. Edelleen imetyksen " epäonnistuminen" harmittaa ja kirpaisee mieltä. Mutta ei onneksi enää niin paljon... aika parantaa.

TUKEA JA APUA IMETYKSEEN EN SAANUT MISTÄÄN. NEUVOLASTA KÄSKETTIIN LOPETTAA IMETTÄMINEN KUN EI KERRAN ONNISTU. Että sillai...

Tyttö-tipu, meillä pojan kanssa ihan sama homma! Eli päivällä/virkkuna ei tissi kelpaa, ei sitten millään. Ainoastaan yöllä suostuu tissille, tai päikkäreiltä, jos vaanin vieressä ennen kuin herää. Aikani minäkin olen sitä surkutellut ja nyt antanut periksi ja lypsänyt päivämaidot ja kokeilen Nan-ia.



Kotiäikkä, millaiset ohjeet löysit noihin tissiraivareihin? Kerroit niiden auttaneen.

Minä en itseasiasa pidä imettämistä mitenkään ihailtavana asiana. Jotenkin koen sen eläimelliseksi ja epäpuhtaaksi toiminnaksi?!?

Tuntemukseni saattavat johtua monistakin asioista, kuten mm. siitä, että minulla ei maitoa juurikaan tullut, esikoiselle 3kk jonka lisäksi annettiin korviketta ja kuopukselle alle 2kk.

Jotenkin se kaikki imetys-vouhkaus sai minut varmaan niin stressaantuneeksi, että imetys (tai se tyhjän tissin tarjoaminen) tuntui todella konemaiselta, eikä lainkaan oikealta tavalta. Kuopuksen kanssa yritin enemmän kuin esikoisen, syötin ja lypsin 23h/vrk, ilman tuloksia. Se tuntui todella pas...ta ja nyt jälkeenpäin vielä enemmän, koska kaikki yritys oli turhaa, ja vaikka olisin onnistunutkin-niin mitä sitten? Sittempähän olisin imettänyt. Mikä siinä olisi ollut niin hienoa? Empähän vaan tiedä. Silloin se tuntui joltain elämän tehtävältä, näin jälkeenpäin ajateltuna, mitä sitten? Onnistuin tai en, lapset varmaankaan eivät voisivat voida tämän paremmin (aina terveitä).

Itseasiassa nykyään koko imetys puistattaa minua (rakastan lasteni kanssa touhuilua yli kaiken) imetyksestä tulee jotain seksististä mieleen hyi.

et ole ainoa, joka antaa korviketta vauvalle. mulla loppui täysimetys kun tyttö oli 2kk (nyt 3 kk). minulla syynä oli, kun neiti alkoi saamaan raivareita tissillä. nyt tyttö syö yöllä tissiä ja joskus päivällä kun herää pitemmiltä unilta. muuten hän saa nan:nia.



minkäs ikäinen on vauvasi? miksi imetys epäonnistui? kannattaa ajatella että ihan yhtä hyvin lapsesi kasvaa korvikkeella. ei se ole mikään synti eikä häpeä jos imetys ei onnistu. olet lapsellesi paras äiti vaikka annatkin hänelle ruuan pullosta.



toki ymmärrän murheesi asiasta, sillä oli minullakin paha olla kun tiesin että maito riittäisi, mutta se ei tytölleni kelpaa... nyt olen hyväksynyt asian!



voimia sinulle ja lapsellesi! :)

niin mulle kävi esikoisen kanssa. Imetys loppui kolmeen viikkoon. siihenkin asti oli annettu korviketta lisänä, kun tyttö vaan ei imenyt kunnolla. Maitoa tuli suihkuten ja likka oli sitä mieltä, että pullosta saa tasaisemmin. Kolme viikkoa mä jaksoin yrittää sitten neljännellä viikolla maidonmääräkin väheni RAJUSTI ja loppui, kun en saanut tyttöä imemään. No haava parani nopeammin ja hormoonimyrskyt hävisi. Palauduin sitten nopeammin. Mä ajattelin silloin ja edelleenkin: ei ole tärkeää se miten lasta ruokitaan vaan se, että lapsi on tyytyväinen ja ruokittu!



Sitten kului reilut 2,5 vuotta ja sain toisen lapsen, joka olikin sitten jotain ihan erilaista. Poika täyttää kohta 2kk ja on täysimetetty, maitoa riittää luovutukseenkin ja mä en meinaa saada poikaa syömään pullosta. Korviketta on annettu jos mä olen poissa ruoka-aikana. Maitoa on pakkasessakin melkein litra...Mun teoria:kun on kysyntää, on tarjontaa-pitää MUN lapsien kohdalla paikkansa. Ei siinä äidillä ole mitään tekemistä imettämisen sujumisen kanssa: jos lapsi imee, maitoa on jos ei niin sitten ei ole maitoakaan.



Eikä mun esikoinen ole sen " sairaampi" kuin imetetytkään lapsen, vaikkei ole saanutkaan rintamaitoa kuin 3vkoa.



En tiedä auttoiko sua tämä kirjoitus, mutta mun oli PAKKO sulle tämä kirjoittaa. Mä muistan kyllä kuinka esikoisen aikaan suihkussa itkin valuvaa maitoa, jota vauva ei imenyt...tuntui kamalalta. Mä olenkin tämän tokan lapsen kanssa ihan hämilläni, kun imetys tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan...mutta päivä kerrallaan, jonain päivänä rinta ei kelpaakaan...nyt tosin yöunetkin piteni toissayönä 6h ja viimeyönä 7h ilman mitään lisäruokaa...puuh...on tämä TOSI erilaista kuin esikoisella...



Häntä pystyyn! Sulla on ihana lapsi!

olet parhaasi yrittänyt ja se riitti tuohon. enempää et voi tehdä jos et voi tehdä ja sillä hyvä. ja lapsesi on terve ja onnellinen tuli se ruoka pullosta tai tissistä.



itsekin aikoinani surin todella imetysasioita- olins uunnitellut pitkää täysimetystä jne, mutta toisin kävi molempien lasten kanssa. kun lapsi on ohi imetysiän niin ei sitä enää sitten muistakaan miten kovat kierrokset siitä silloin otti.