Puheterapia 3-vuotiaalle
3-vuotiaamme sai diagnoosin Dyspraxia gravis, vakavatasoinen lievän puheen (äänteiden) tuottamisen viivästymä. Käytimme lasta yksityisellä foniatrilla, joka suositteli heti alkavaa puheterapiaa. Ensin pitää saada HUSin Korvaklinikan sama diagnoosi, sillä KELA ei usko yksityisen sektorin dosenttia... KELA ei nimittäin muuten korvaa mitään terapiasta.
Kuntasektorin terapiajono Itä-Helsingissä (puhehäiriöisten maahanmuuttajien lasten takia) on toivoton. Kävimme syksyllä ensihätään puheterapeuttiharjoittelijalla, ja sanottiin, että keväällä ei ole mitään toivoa minkään tason terapiasta. Yritämme nyt yksityistä.
Osaako kukaan suositella Itä-Helsingistä hyvää puheterapeuttia? Käyttekö hänen luonaan vai mikä on käytäntö? Mitä tukitoimia päiväkodissa tarjotaan? Mitä KELA korvaa? Saatteko korotettua hoitotukea tai edes tavallista?
Onneksi epäselvä puhe paranee iän mukana.
Kommentit (3)
Päiväkodissa ei tätä nykyä saa puheterapiaa.
Ennen puheterapeutit kävi päiväkodeissa. Nykyään puheterapia käynnit on vanhempien vastuulla.
Toki päiväkodissa henkilökunta ottaa huomioon tälläisen lapsen. Meidän poika esim. haettiin eskariin kahden paikalle, teettää hiukan enemmän esim. paperitöitä päiväkotiopettajilta.
Olemme pitäneet palavereita päiväkodissa puheterapeutin mukana ollessa ym.
Kiitos avusta!
No nyt sain selville, että lähete HUSin foniatrille oli saapunut perille - jas kas kummaa, oma yksityinen foniatrimme onkin myös HUSilla töissä. Jonotamme nyt hänelle kuukausikaupalla. Hoitotukea varten ei kuitenkaan riitä saman foniatrin lausunto ilman HUS-käyntiä. Byrokratian huippu!
Poika on ns. kahden paikan lapsi, mutta käytännössä se on merkityksetöntä. Ryhmässä on 14 lasta ja kolme aikuista, eikä tukitoimia järjestetä. Itse asiassa poikamme on tavallaan väliinputoaja, mitä tulee hoitohenkilöstön huomioon: pienet vuosikkaat vievät kaiken ajan, ja meidän poika pärjää hyvin itsenäisesti. Aikaa puheen harjaannuttamiseeen ja toiminnan erittymiseen ei juurikaan ole.
Päiväkodilla on erityislasten (lähinnä autisteja ja käytöshäiriöisiä) ryhmä, jossa käy pari yksityistä puheterapeuttia. Poikamme ei ole tavannut edes erityislastentarhanopettajaa.
Minäkin vein lapsen 10 kertaa Herttoniemen terveyskeskukseen puheterapeuttiharjoittelijalle. Se oli kohtuuttoman vaikeaa: piti lähteä töistä yhdeltä, jotta kerkisimme lapsen (joka oli herätetty päiväuniltaan kesken) kanssa Hertsikkaan viimeiselle ajalle klo 15 - 16. Koko rumbaan meni nelisen tuntia. Aikataulu oli täysin mahdoton työssäkäyvälle vanhemmalle.
Osaatteko neuvoa mitä sivustoja, joista olisi apua? Tunnen papunetin.
Me asutaan myös Itä-Helsingissä.
Poika sai tai jäi kiinni puheen viivästymästä 3 vuotiaana neuvolassa.
Muistaakseni odoteltiin 4 vuotiaaksi, eikö silloin ole lääkäri?
No joka tapauksessa lääkäri laittoi lähettee Helsingin kaupungin äänihäiriöisten klinikalle, josta tuli sitten kutsu Foniatrille ja hän " määräsi" pojan puheterapiaan.
Ensin puheterapeutti yritti saada meidät yksityiselle eli tämä paperirumba Kelan kanssa, mutta Kela korvaa tosi harvoin puheterapiaa yksityisesti, joten hakemus tuli takaisin ja sitten puheterapeutti " etsi" meille ensimmäisen 10 jakson toisesta " lähiöstä" , ja olimme oman alueen puheterapeutilla jonossa.
Johon sitten pääsimmekin seuraavaksi jaksoksi.
Olisivat laittaneet taas uudelle jaksolle toiseen lähiöön josta kieltäydyin, meille syntyi silloin 4 muksu ja roudaaminen alkoi ottaa päähän.
No nyt poika on 7 vuotias ja uusi 10 jakso on taas tulossa omalle terveyskeskukselle kevääksi.
Syksyllä menee kouluun ja nyt mennään vielä foniatrille, että tiedetään jatketaanko vielä syksyllä puheterapiaa. Koulussa ei saa kuin R ja S koulua harvakseen.
Eli takana on noin 3-4 vuoden puheterapia kunnallisessa.
Korvalääkärissä olemme myös käyneet, samoin toimintaterapia kartoituksessa -kaikki nämä kunnan toimesta.
Itse olin aluksi aikaslailla kypsä touhuun kun ei meinannut löytyä puheterapiaa ja kaupunki yrittää saada Kelan maksamaan yksityisen hoidon kun kaupungilla on resurssit vähissä, joka taas on aivan " per...
Palkkaisivat tarpeeksi puheterapeutteja kun kerta tarvetta on.
Niin siis itse kypsyi aluksi koko touhoon ja sanoi, että no oppii sitten kun oppii puhumaan -viimeistään koulussa, jos kerta ei löydy puheterapeuttia pojalle.
No puheterapeutti toppuutteli, että kyllä hän etsii meidän pojalle sen terapeutin. Ja hyvin on mennyt.
Itse saa olla koko ajan kaupungin kanssa asioidessa tiukkana, muuten ei saa " palvelua" tai jätetään monta asiaa kertomatta, jos et osaa itse kysyä.
Meidän poika on saanut alinta hoitokorvausta eli noin 78 e/kk koulun alkuun saakka.
Ensin foniatri laittoi hakemukseen, että haetaan korkeinta hoitotukea, mutta sen saa vain jos on syvästi kehistysvammainen tms. tästä me hiukan närkästyimme tälle foniatrille, ikäänkuin poikamme olisi niin paljon kehityksestä jäljessä?!
No poika on oppinut puhumaan, vielä hiukan puutteita, mutta tulee ymmärretyksi hyvin. R ja S seuraavaksi listalla.
Pitkätie on kuljettu ja välillä on kyllästyttänyt, mutta on kannattanut panostaa. Vaikeampaa olisi varmaan ollut jos olisin itse töissä siis järjestää puheterapia aikoja, jotka noin yleensä on päiväsaikaan.