Lapset ovat ihmeellisiä
Meillä nukkumaan meneminen niin päiväunille kuin yöunille on ollut aina vanhemmilta voimia kysyvä juttu. Uni ei ole millään tullut ja nukuttaa on pitänyt pahimmillaan tunti hirveällä tappelulla.
Kokeilin sitten yhden tutun neuvoa, että tee sopimus itsenäisestä nukahtamisesta 2,5 vuotiaan kanssa. En oikein uskonut tähän, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla. Samalla jäivät myös päiväunet, koska uni ei ole iltaisin tullut kuin vasta 23 aikoihin ja aamulla silti herätty 7.30. (Päiväkodissa toimitaan siten, että nukutaan jos nukuttaa ja muuten noustaan ylös.)
Päivällä hyvällä hetkellä jutustelin lapsen kanssa, että isot tytöt alkavat iltasadun ja hyvänyönsuukon jälkeen itse nukkumaan ja aikuiset ovat keittiössä. Lapsi totesi olevansa iso ja meni kertomaan asian myös isälle ja kaikille mahdollisille samana päivänä. Illalla toimittiin sopimuksen mukaan ja kas vain, ei kuulunut huoneesta mitään ja puolen tunnin päästä kävin kurkistamassa omassa sängyssä nukkuvaa lasta.
Tätä onnea on kestänyt nyt viikko ja mitään ongelmia ei ole ollut... mielessä on käynyt, että näinkö helppoa tämä olikaan, miksen aiemmin älynnyt.
Tosin 2 vuotias kyseessä. Mutta ihan sama juttu, kauhian tappelun kanssa aina nukkumaan, nukuttamiseen meni parhaimmillaan se 2 tuntia, ellei kolmeki.
Sitten mä vaan otin ja puhuin pojalle että nyt se on semmonen juttu että kun ilta hommat on tehty niin sitten pusutellaan ja halitaan ja sitten poitsu jää itekseen sänkyyn nukkumaan. Noh, ekana iltana tietty pari kertaa tuli pois, mutta sittemmin on jääny sinne. Meillä tää on onnistunu tosi hyvin.
Mutta nyt....
Mies oli lomalla pojan kanssa kotona...miespä tykkää muutenki kölliä pojan vieressä iltaisin ku poika menee nukkumaan...Niin nyt meillä on sama homma edessä taas...tai siis mulla on. Illat on yhtä huutoa kun poika haluaa isin, joka on töissä. Mutta on kyllä poika jo huomannu sen että periksi en anna. Silti yrittää vielä, saattaa tunnin tehä sitä että tulee aina pois makkarista. Mutta passitus takasin, ni hyvä tulee.
Mutta tsemppiä teille, hyvinhä se on onnistunu. Ja kyllä, kyllä se on niin helppoa. Ainakin meillä oli, kunnes miehen retale halusi opettaa takasin pojan nukutukseen...prkl