HUHTISTEN' 05 VIIKKO 28

meikämamma on palannut viihteeltä =) Olipas rentouttavaa, istuttiin iltaa ja minä join 3h YHTÄ viinilasillista (hih) olin nääs päättänyt, että otan ihan varovasti, kun ei kahteen vuoteen ole alkoholia juurikaan juotu. Ei ollut pää kipeä aamulla =) Anton ei viihtynyt hoidossa, oli kolme kertaa herättänyt koko talon =( Ei vähään aikaan viitsi viedä hoitoon. Minä nukuin ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan 8h putkeen. Vaikka Anton on nukkunut yöt, olen minä ääliö valvonut liian myöhään. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä mieli kuitenkin.



Vähän valia valia esikoisesta, hypätkää yli te joita ei kiinnosta. Kuten olen kirjoittanut, meille on tärketätä että kaikkia arvostetaan ja se sisältää myös, että kaikki on otettava leikkeihin mukaan. Meidän vanhempien naapurissa asuu kolme poikaa, joista keskimmäisellä on dysfastia (noinkohan se kirjoitetaan) ja tämä poika on vähän kömpelö ja ulosanti on vaikeata, Esikoinen oli yhden tytön kanssa juossut tätä poikaa karkuun ja tarkoituksella jättänyt pois leikistä. Ovat aikaisemmin kyllä ottaneet mukaan leikkiin. Kun tulin ja äitini kertoi tästä (vanhempani eivät olleet puuttuneet, en ymmärrä miksi) passitin luonnollisesti esikoisen pyytämään anteeksi. Minulle tuli vaan hirveän paha mieli koko episodista, selvitettiin se toisen pojan äidin kanssa, silti jotenkin vielä on vähän kurja olo. Esikoinen sai pitkän puhuttelun aiheesta. Toisaalta se tuli myöhässä, ärsyttää kun vanhempani eivät asiaan puuttuneet. Esikoisen kyllä selvästi häpesi tekoaan ja oli siitä pahoillaan. Kiitos kun sain purkaa tämän.



Nyt menen tekemään tortilloja miehen kanssa, mukavaa alkavaa viikkoa hipuille+perheille



Mareila+Anton

Ukkonenkin äsken jyrähteli, mutta sadetta ei harmikseni tullut. Tekisi kunnon lotina gutaa.. Mun täytyy myöntää, etten ole helleihmisiä. En millään jaksais näitä plus kolkyt kelejä. Onneksi makkarit on pysyneet viileinä.



Viikonloppu meni ihan kivasti: uidessa ja mummolassa vieraillessa ja jätskiä syödessä. Mulla oli itselläni tosin ihan epäonnen viikonloppu. Lauantain olin räkäisenä ja kuumeisena, olo aivan syvältä! Ja eilen " se pahin" sitten tapahtui, eli nitkautin taas selkäni. Mulla on ollut välilevytyrä esikon ollessa reilun vuoden ikäinen. Tuolloin vaiva oli ihan infernaalisen kamala: olin työkyvyttömänä (myös äidin hommista) pari kuukautta. Lääkkeillä pärjäsin. leikkaukseen en joutunut. Ja nyt sitten eilen pyyhettä nostaessani, niks, ja jäin siihen kumara-asentoon jumiin. Kipu on - joo sanoin kuvaamaton. Istua ei oikein voisi, mutta pakkohan se on. pihlan nostaminen ei käy päinsä, ja ens viikolla olen yksin hoitovastuussa, että hieman jo pelottaa. Omaa purkausta nyt tähän, sori, mut on tää vaan niin inhottava vaiva.



Sitten tuosta meidän pihla-neidistä, joka on kyllä sellainen tättähäärä. Hän on nyt sitten tosissaan ruvennut puremaan, ihan milloin vain, ihan ketä vain. Ja kyllä se sattuu! Kiellot ja kivun huudot naurattavat tai sitten neitosemme loukkaantuu syvästi. Itse olen harrastanut puremista aina ala-asteelle asti, eli millä siitä pääsis eron? Auttakaa nyt mammaa pulassa! Meillä on aika riiviö käsissämme. Ihana flirttailija ja hurmaava prinsessa tuo tytsi osaa olla, mutta sitten on se toinen puoli. AAARGH! Huomasin eilen, että jo valmiiksi sätkähdän, kun tyttö tulee lähelle, kun sitä hammasta saattaapi tulla. Usein saan ohjattu toiminnan pussailun puolelle, mtuta on mulla kuulkaas myös komea kokoelma mustelmia ja hampaanjälkiä pitkin kroppaa. Ei kiva!



Jeps, nyt alkaa sattumaan tämä istuminen. Siis toisiin hommiin!

Meidän reissu meni kivasti, oikein rentouduttiin ja lauantaina käytiin Hangossa, tosi huono päivä valittiin (oli Hangon regatta) Ihmisiä oli paljon, eikä jaksettu etsiä ravintollaa, missä olisi syöty. Onneksi oli eväät, jotka syötiin rannalla (löydettiin pieni rauhallinen ranta, minne mentiin) Anton nukkui koko rantareissun ajan ja minä MAKASIN viltillä ja luin, milloinkohan olen viimeksi tehnyt niin?? Ainoa harmittava sattuma oli, kun hyvin äänekäs pariskunta parkeesrasi Antonin rattaiden eteen ja herätti Antonin =( Muualla olisi ollut oikein hyvin tilaa, mutta jostain syystä rattaiden edessä oli paras paikka. Kun hain itkevän A:n pois, totesivat, että luulimme siellä olevan nuken??? No kaikkea tähän mahtuu, A sitten huusi koko matkan takaisin Perniöön.



Lyle: Anton puree väsyneenä ja repii naamasta/tukasta herttaista juu.. Minä otan Antonia ihan kevyesti nenästä kiinni (siis ei satu) ja työnnän pois, unohtaa usein siinä puremisen ja komennan toki samalla, parempaa keinoa en keksi. Toivottavasti teillä loppuu pureminen. Ja toivottavasti selkäsi paranee. Minun äitini oli yhden kesän niin, ettei voinut tehdä töitä, jotui vaan makaamaan ja miehellä on välilrevy siirtynyt armeijassa, ja selkä on välillä tosi kipeä.



Oli Gallup



1.Tuttia ei ole syönnyt kumpikaan pojista, esikoinen vieroitettiin pullosta joskus 2 vuotiaana ja Antonia en ole täysin saanut vieroitettua rinnasta. Kannattaa varmaan laittaa tutit pois näkyvistä. Sen parempia ohjeita ei ole.



2. Esikoinen alkoi nukkumaan isojen sängyssä lähemmäs kaksi vuotiaana, Anton nukkuu pinnasängyssä, eikä vähään aikaa sieltä pääse pois, karkaisi vaan sängystä ja nukkumisesta tulisi hulabaloo. Esikoisella siirto meni kivuttomasti aikanaan.



Ja nyt ihmeiden aika ei ole ohi, Anton nimittäin joi maitoa 1/4 mukillisen, ja se on Antonilta paljon, oikein juomalla joi. Ja sain Antonin myös syömään kauraleseitä!!! Mitkään puurot, myslit,murot yms. ei ole kelvannut, mutta sekoitin näitä leseitä jogurttiin, niin jo maistui, ihanaa, pienestä se on ilo revittävä =) Nyt kahvin keittoon, täytyy vielä järjestellä ennenkuin lähdetään viemään minun äitiäni silmälääkäriin. Mutta laittakaahan ilmoittautumisia, niin saadaan sovittua mitä kukin tuo ja mitä syödään. Jos on allergioita, niin ilmoittakaa ne minulle.



Oikein hauskaa päivää kaikille =)



Mareila+Anton

Nyt se sitten loppui meilläkin, syöminen nimittäin! Aamulla meni puuroa noin 1dl ja päiväruokaa äskettäin kaksi lusikallista - enkä usko että ruuasta johtuu kun ei mene jugurtti tai mikään makeampi muukaan. Maitoa on kuitenkin juonut tänään yht. 2dl. Hellekö verottaa vai mikä lie. Naureskelin teijän jutuille kun lapsi ei syö ja meillä meni puurot, ruuat ja välipalat kaikki tosi mainiosti masuun - ei mee enää! Kaipa syöpi kun nälkä tulee, kun muistais vaan juottaa tarpeeksi.

Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa ja syksyllä sitten alkaa päivätyöt uudessa työpaikassa. Jänskää, tässä kun on 6 vuoden työura takana epäsäännöllistä kolmevuorotyötä ja vihdoin päivätyötä - osaakohan sitä tehdäkään?

Nyt otan kirjan ja luen ennen kuin Otso herää.



Ja tulis jo se sade!



Joosu ja Otso

Ja vielä hippuseni aikaansaanoksia! Neiti riehui tossa yhtenä aamuna sängyllä ja kaatui takaraivo edellä mun silmäkulmaan. Jälki on aika komea! Onneksi haitta on vaan kosmeettinen, mutta on se myös sosiaalinen. Tiedätte varmaan mitä ihmiset yleensä mustista silmistä ajattelee... Niin kuin minäkin.

Lylelle pikaista parenemista ja tsemppiä puremisen kestämiseen ja poissaamiseen. Meidän typy läpsii. Jälki ei ole yhtä pahaa, eikä enää niin kovasti läpsi esim. muita lapsia. Minua lähes joka ilta nukuttaessa. Reaktio kielloille tai auts-huudoille on kans nauru ja sitten kun fyysisesti estän, menee hermot. Mä oon huomannu että kyse on lähinnä huomion hakemisesta. Eli mitä pienemmät huudot ja kiellot, sitä helpommalla neiti lopettaa.

No niin pää taas tyhjeni, enkä ole lukenut loppuviikon kuulumisianne, joten lyhyestä virsi kaunis!



mallu

Taitaa meiltä jäädä väliin..Esikolla on vesirokko..Tietty,jos muut ovat sen jo sairastaneet ja/tai haluavat sen nyt niin sitten ilmestymme,mutta muuten jäämme kotiin..

Mielenkiinnolla odottelemme,että Heinillekin alkaa näppylöitä ilmestyä.

Ihan hyvä,että se iski nyt..Onpahan sitten sairastettu eikä tarvii esikon jäädä koulusta pois sen takia.

Koitan nähdä asian positiiviselta kannalta.



Mutta nyt ei muuta..Koitan keretä tehdä kotihommia kun Heini on nukkumassa..

Onhan Anton söpö kuin nukke, mutta haloo hei silti.. Harmi että ne tyypit herättivät A:n ja keskeyttivät Mareila ihanan vilttihetkesi!



Täällä on taas väsynyt äiti (valivalia, sorry!). Laura on viimeiset kolme päivää herännyt klo 5 aamulla (virkeänä alle 9 tunnin yöunien jälkeen). Nyt on vähän huono omatunto, sillä olin aamulla todella ärtyisä ja lyhytpinnainen. Tuntuu, etten mitenkään, kerta kaikkiaan, saa päivää käyntiin viideltä aamulla!! Naapuritkin varmaan tykkää, kun neiti hihkuu ja huutelee siihen aikaan, ja äiti murisee jotain vastaukseksi. No, nukuimme sitten molemmat klo 8-9 ja juuri äsken sain Lauran toisille päikkäreille. Olisi paljon puuhaa, mutta tänään taidan kuitenkin siirtyä kohta hänen seuraansa makkariin.



Viikonloppumme meni ihan mukavasti. Oltiin mieheni perheen mökillä yhdessä appivanhempien, miehen siskon ja kahden sukulaislapsen kanssa. Olen tosi tyytyväinen, sillä osasin olla ärsyyntymättä anoppini jokaisesta lauseesta - itse asiassa en tainnut ärsyyntyä kertaakaan! Hössötystäkään ei ollut liikaa havaittavissa : ). Olen tehnyt paljon itsetutkistelutyötä, jotta oppisin näkemään tämän anoppi-miniä ja erityisesti Laura-mummo -suhteen aikaisempaa myönteisemmin. Ainakin nyt meni kivasti ja toivon, että se myös jatkuu.



Sitten uuteen gallupiin:



1) Laura ei ole syönyt tuttia, joten en osaa sanoa sen vieroituksesta. Aluksi en halunnut antaa Lauralle tuttia, ja sitten se ei enää kelvannut, kun oikein tosissani yritin sitä hälle lanseerata. Jos saamme pikkukakkosen, hän aivan varmasti saa vauvana lutkuttaa tuttia niin paljon kuin sielu sietää! Siis jos siitä on apua ja lohtua itkuun + nukahtamiseen...



2) Laura nukkuu vielä pinniksessä, emmekä ole vielä miettineet " oikeaan" sänkyyn siirtämistä. Pinniksemme on aika iso, joten tilan puolesta siinä mahtuu vielä ihan hyvin nukkumaan. Edelleen, jos saamme joskus sen toisen lapsen, houkuttelisi kokeilla hänelle lattialla pidettävää tai katosta riippuvaa kehtoa. Jospa ne unet maistuisivat sellaisissa paremmin kuin tälle esikoiselle!



Laurakin muuten puree, tosin vain minua ja vain silloin tällöin (esim reiteen, kun istun vessanpytyllä...). Suhtaudun hänen suukkoihinsa aika varauksellisesti, koska etukäteen ei tiedä tuleeko sieltä pusu vaiko hammasta. Myös Lauraa vain naurattaa kieltäminen ja kivunkiljahdukset. Joskus kun oikein sattuu, olen alkanut " itkeä" (leikisti siis) ja sanonut, että nyt äitiin sattui tosi paljon. Silloin Laura yleensä vakavoituu ja tulee halaamaan. En sitten tiedä, miten hän vielä tajuaa noiden asioiden syy-seuraus-yhteyden.



Harmillisia tapaturmia on sattunut äideille (Lyle ja Mallu), toivottavasti vammat paranevat nopsaan!



Nyt minä siirryn päiväunille. Koitetaan kestää tätä kuumuutta!



t. Ompunäiti



ps. Kuningascobra; harmi että teille tuli vesirokko käymään! Mun täytyy sanoa, että en erityisesti kaipaile sitä meille juuri nyt, koska on kaikenlaiset kesäohjelmaa tulossa; vieraita tulossa ja reissuja suunnitteilla. Sorry! Koita jaksella siellä vesirokon, helteen ja odotuksen kanssa!

Pakko oli tulla vielä kommentoimaan tuosta vesirokosta.



Me otimme molemmille muksuille vesirokkorokotteen (yht 120 euroa). Nyt kun näimme ystävämme kaksivuotiaan niin todella kipeänä rokon kourissa, olen entistä tyytyväisempi valintaamme. pihla kun joutuu vielä noihin leikkauksiinkin, niin jotenkin ajattelin, että ennaltaehkäisy ono meidän ratkaisu. Eipähän joudu ainakaan rokon takia sitten leikkauksia siirtelemään. Ja myönnän, väsähdän itse niin helposti sairaita lapsia hoitaessa. Nyt sitten ei tarvitse ainakaan vesirokon takia valvoa, ei lasten eikä äidin ;=) Ja jos joskus kolmas lapsi siunaantuisi (luultavasti kuitenkaan ei), niin hänelle ottaisin myös rota-rokotteen. Siitä on niin karmivat kokemukset.



Nyt kuitenkin rokon saaneille lapsille ja heidän äideille jaksuja!

Pureminen on kyllä tuttua ja Mallu, myös tuo tunne. Mulla on käsivarret ilkeän sinisillä mustelmilla, turvotus onneksi laskemassa. Suurin mustelma on läpimitaltaan 4 cm ja juu, ihmiset katsovat... erityisesti nyt kun liikun kaikkien lasten ja vanhempieni kanssa niin varmaan ekana tulee mieleen että siinä on mies hakannut ja vaimo paossa lasten kanssa.



Mä kyllä onneksi tiedän Amandasta millon hampaita on varottava koska puree vaan suuttuessaan. Muuten moiskii pusuja. Amandallakin sujuu nyt kävely paremmin ja rupeaa jo ilman pyyntöäkin kävelemään paikasta a paikaan b.



Meillä on minä ja esikoinen sairastanut vesirokon ja pienet on paikallisen rokotusohjelman mukaan saaneet vesirokkorokotuksen.



Errj, muuten, niin masokisti en ole että olisin vielä uudestaan lentämässä noiden rakkaiden riiviöitteni kanssa... Mies tulee sunnuntaina autolla tänne ja sitten lähdetään 20. päivä Ruotsiin ja ollaan siellä vielä reilu pari viikkoa. Tuo Ruotsi-osio yleensä menee jo ihan oikean lomailun merkeissä kun on molemmat vanhemmat, auto, lapset tottuneet poissakotoa-elämään ja meillä on vuokrattu kesämökki eli ei edes heiluta kenenkään nurkissa. Mä ajattelin että tästä eteen päin minä tulen autolla ja mies saa lentää myöhemmin.



Toivottavasti pääsen tapaamaan mahdollisimman monia perjantaina =))



Ai niin, loppuun vielä galluppi, Amandalla ei ole koskaan ollut tuttia - kaikista meidän tuputusyrityksistä huolimatta. Keskimmäisellä oli tutti melkeen parivuotiaaksi aktiivisessa käytössä mutta vierotus sujui todella hyvin parissa päivässä.



Pinniksessä nukkuu, A, toisin kun nuo isot on sellanen ikiliikkuja iltasin ja öisin että muu sänky ei vielä tulis kyseeseen. Tosin nukkuu vaan osan yöstä sängyssään, kun herää haen meidän väliin.

Ihan alkuun Ompunäiti kiitos kauniista sanoista, itsekkin vähän ihmettelin, kun Anton on levoton nukkuja, että miten nukkeen sotkivat. Vilttihetki oli kyllä kestänyt jo 2h, mutta tuo kuopus on NIIN vihainen, jos ei saa nukuttua.



Joosu: Kyllä se syöminen teiltä alkaa taas luonnistua =) Helle varmaan verottaa jonkin verran ruokahalua



Puremisesta&yms vielä, Anton puree, rapii ja läpsii väsyneenä ja kun suuttuu minulle, muuten pussaa ja paijaa (välillä aika rajustikin) Koitan ohjata mielenkiinnon muualle. Esikoisella on pari tosi pahaa mustelmaa tullut, kun A on purrut, minä olen vielä säästynyt.



Harmi Kuningaskobra, ettette pääse tapaamiseen ja pikaista paranemista. Meillä on molemmat pojat sen sairastaneet ja molemmilla meni tosi helposti ohi.



Tutista vielä, Anotonille sitä koitin tuputtaa (olisi näin jälkeenpäin ajateltuna ollut hyvä kun olisi sen ottanut) ei kelvannut.



Tänään on ollut taasen " hyvä" päivä Anotonilla, murulla ei ole ollut veljeä, joten aamupäivä meni karjuessa. Harvoin viihtyy (vielekään) lattialla kauaa, mutta veljen kanssa edes jotenkuten hetken. Esikko jäi eilen minun vanhemmilleni. No nyt on Anton nukkumassa ja minulla hetken rauha.



Sitten tapaamisesta, eli sinne on tähän mennessä ilmoittautunut:



Kent+Amanda ja isot sisarukset

Ompunäiti+Laura

Gunmimamma+Aamos

Essu2+Tyttö

Vaakamom+Elmo

Mareila+Anton ja veli



Elikkäs jos joku tahtoo vielä tulla, niin ilmoittatukoon minulle =) Mutta nyt kaffen keittoon



Mareila+Anton

Täytyy tulla kertomaan, että tänään meillä menee paremmin. Laura nukkui ruhtinaallisesti kuuteen saakka (!) ja on nyt toisilla päikkäreillään. Minä puolestani olen täpinöissäni, sillä olen saanut aikaan ihmeen: työn alla on kesämekko Lauralle! Piirsin kaavat yhden Lauran olemassa olevan mekon mukaan, ja nyt on kankaatkin (vanhempieni vanhasta lakanasta) leikattu. Jos kaikki menee hyvin, näette lopputuloksen ehkä perjantaina... : )



Täytyy vielä tähdentää, että olen todellakin ollut surkea koulun pakollisissa käsitöissä, enkä vapaa-ajallakaan ole saanut kovin kummoisia juttuja aikaan. Siksi tuo edellinen on omassa mittakaavassani päivän suurin uutinen! Mutta katsotaan nyt, miten homma etenee..



Eilenillalla kävimme perheen voimin Munkkiniemen kahluualtaalla, josta Laura oli aivan innoissaan. Välillä meno oli suorastaan vaarallista, kun tyttö ryntäsi täysillä veteen. Olimmekin sitten molemmat vanhemmat altaassa ottamassa häntä vastaan - ja mulla tieysti kastui siinä hötäkässä takapuoli (shortsit). Miehelläni oli taas kerran hauskaa. Mutta suosittelen paikkaa! Samassa yhteydessä on myös tosi kiva leikkipuisto.



Mutta kyllä mun nyt täytyy alkaa leikkiä nuppineulojen kanssa. Pitäkää peukkuja, hauskaa päivänjatkoa kaikille! Paranemista kaikille erilaisista syistä kipeille!



t. Ompunäiti

Työpäivän päätteeksi vähän täällä oleilua. Mies tulee Helkan kanssa hakeen mua töistä ja mennään kaupungille. Pitäis ostaa Helkalle sandaalit, se on parka joutunut olemaan kuumissa tarralenkkareissa (hoidossa - kotosalla paljain jaloin ulkona), kun ei olla löydetty esteettisesti silmää miellyttäviä sandaaleja ;)



Puremisesta, joo meilläkin on vähän ollut sitä havaittavissa, tosin liittyy varmaan alaikenestä taas pukkaavaan hampaaseen, se on muuten 13. hammas. Enemmän meillä on kumminkin sellasta repimistä, en oikein tiedä mihin se liittyy, jotenkin väsymykseen ja sellaseen kai. Me ollaan aina otettu tytön käsistä kiinni, hyvin vakavalla naamalla selitetty että ei saa ottaa noin kovasti kiinni, se sattuu. Sitten näytetty, että saa silittää ja nätisti taputtaa. Ehkä sanoma menee jonain päivänä perille... No kyllä Helka oikeesti tietää, mitä tarkoittaa nätisti koskeminen. Sen sijaan sattuminen on paljon vaikeampi asia käsittää.



Nyt mä taas unohdin mistä oli puhetta, että se gallupeista.



Me muuten käytiin kuin käytiinkin viime viikonloppuna Helkan kans junalla mummolassa. Olihan se melkoinen reissu näillä helteillä, mutta ihan ok se meni. Päiväunista ei ollut tietoakaan, mulla meinas alkaa myös hermot kiristyä ja varmaan tiuskin inhan kuuloisesti välillä Helkalle, kun se viimeisellä pätkällä (kaksi vaihtoa!) ois vaan halunnut sinne kiskobussin eteisen portaisiin ja nuolemaan lattioita jne ihanaa.



Mua muuten ahdistaa vähän se, kun Helka on sellanen liikkuvainen tapaus... Niin melkein aina tulee joku kommentoimaan, että onpas se eläväinen. No ei kai sitä pidä pahalla ottaa, tottahan se on, mutta sitä vaan ite alkaa miettiä kaikkea että onko tuo ihan normaali, kun se heiluu kuin heinämies siinä missä toiset lapset istuu rauhassa vaunuissa ja kattelee maisemia... Täytyy vaan aatella, että ei me miehenkään kanssa mitään rauhallisuuden perikuvia olla, niin että mistäs muualta se levottomuus kuin veren perinnöstä.



Kuinkas moni vielä muuten imettää? Meillä on nyt vähentynyt tosi paljon, illallakaan ei enää läheskään joka ilta tarvi ämmää. Aamulla on enää sellanen vakituinen imetyskerta. Saattaa jo olla päiviä, että on vain yksi imetyskerta. Ehkä mä tosiaan pääsen siihen " tavoitteeseen" , että syksyyn mennessä imetys on loppu.

Huh taas hellettä..Hermo ollut muutaman päivän kireällä näiden helteiden takia, sekä tytöllä että minulla..Mies " onnekseen" aloitti just kesäloman ja saa siis kestää kahta kiukkuista naisihmistä:)



En nyt muista mitä kaikkea oli juteltu, mut jotain jorisen kuitenkin..



Puremisesta oli juttua..Miia myös välillä yrittää haukata, muutaman kerran onnistunutkin ja ai että ne hampaat on terävät:( Yleensä kylläkin vaan halii ja " pusuttelee" (omalla tyylillään) mut jos suuttuu jostain niin läpsii ja puree.



Tutista tais olla kans puhetta.Meillä tutti on käytössä vain nukutuksesa. Saattaa olla kyl jossain vaiheessa ongelmakin sen kanssa,siis kun pitää vierottaa. Vellipullosta tosin on päästy jo eroon. Joten tutin ja pupun voimin mennään nukkumaan..



Ja siitä sit aasinsillalla uuteen ongelmaan..Nukutus on ollut muutamana päivänä/iltana yhtä tuskaa, Miia käyttää kaikki voimansa ettei tarviis käydä edes pitkälleen ja lopulta(ehkä) nukahtaa ja ihan hiessä ollaan jo sit molemmat. En tiiä miten siitä on tullut noin vaikeaa,kun vasta jokin aika sitten nukahtaminen kävi helposti :0 Eilen tosin huomasin että yksi hammas on tullut taas ikenen läpi, oiskohan siinä edes vähän syytä tähän nukutusvaikeuteen.



Mut nyt pitää päästää mies ilmeisesti koneelle..Moiks!



-Milenna ja Miia 27.4-

Ensin täytyy sanoa Ompunäidille, että VAU =) Minä en edes haaveile moisista uroteoista. Äiti minulle vieläkin ompelee verhot, tai sitten verhokaupan täti. Syitä on kaksi, olen maailman surkein käsitöissä ja vihaan niitä. Eli siinä tasan kaksi hyvää syytä, miksi en tee itse mitään vaatteita. Oma äitini taas on tehnyt itselleen paljonkin tosi kivoja vaatteita, eli omena on pudonnut kauas puusta.



Errj: Juu minä vielä imettelen Antonia, aamuisin, muuten en. Meillä aamutissittely sängyssä on vakio. A tulee aamulla 6-7 aikoihin ja siinä syö vielä rintaa. Muuten en anna, joskus pyytää, mutta nyt on alkantu pelkkä syli riittämään. Vielä tuohon liikkumiseen, ymmärrän hyvin miten voi ahdistaa, kuin toinen on ikiliikkuja ja ihmiset jaksavat sitä kommentoida, minulla se ahdistus tulee, kun ihmiset kyselevät, että joko kävelee ja kun sanon, ettei Anton kävele, niin ihmiset jotenkin vaivautuvat/alkavat selittämään, miten heidän kumminkaiman lapsi jo 10kk iässä...jne. Minua kun ei haittaa Antonin kävelemättömyys, mutta muita tuntuu haittaavan...mikään ei kelpaa =)



Meillä oli eilen vähän kaksi jakoinen päivä, Anton oli hvyin onnellinen, kun osaisi seistä ilman tukea, naamaa näkkärillä, päästi irti minusta ja seisoi itse. Illalla pitkästä aikaa nukutus oli pelkkää huutoa, tunti siihen meni, taputtelin ja hyssyttelin ja tämä vaan huutaa, välillä veti henkeä ja jatkoi taas. Onneksi nukkui kuitenkin ihan hyvin yön. Nyt menen tekemään ruokaa, niin Antonilla on päivällinen valmis, oikein mukavaa päivää kaikille



Mareila+Anton

Kiitos Mareila, olen itsekin ihan yllättynyt että moinen käsityöinnostus iski! Mekko onkin muuten jo valmis! (Ja vastaavasti tiskit on tiskaamatta, lattiat imuroimatta ja ollaan syöty pakastimesta...) Napinläpien ompelemisessa mulla riittää haastetta tulevaisuudellekin, mutta muuten tekele onnistui yli omien odotusteni! Aamulla Laura ei vaan olisi mitenkään halunnut sovittaa mekkoa päälleen, kivakiva. Että tuleeko tästä nyt ensimmäinen vaate ikinä, jota se ei suvaitse?!?



Milenna; otan osaa nukutusrumban vuoksi. Meillä on myös ajoittain sellaisia kausia, että uni ei meinaa tulla millään, pikemminkin pitää kiipeillä / raivota / pyöriä sängyssä. Silloin täytyy aina jotenkin muuttaa niitä iltasysteemejä, ja kunhan uudet löytyy niin jonkin aikaa menee taas helpommin. Viimeksi me ollaan siirretty iltatoimien alkamista puolella tunnilla eteenpäin, eli puuro syödään klo 20. Sen seurauksena Laura on ollut (luonnollisesti) väsyneempi --> valmiimpi nukkumaan, ja on myös nukahtanut vähän aikaisempaa rauhallisemmin + nopeammin. Tätä edellinen muutos oli se, että alettiin lukea kirjaa aikaisempaa pidempään. Nyt luetaan niin kauan, kunnes tyttö tuntuu rentoutuvan sylissä eikä jaksa enää kovin kommentoida kirjan kuvia tai käännellä sivuja. Sitten siirretään omaan sänkyyn, ja minä laulan tuutulaulua ja mieheni (omalla nukutusvuorollaan; emme siis säädä siinä yhtaikaa!) lukee edelleen iltasatua. Tällä hetkellä Laura varsinaisesti nukahtaa sinne omaan sänkyyn n. 10 minuutissa, mutta meneehän noihin iltapuuhiin yhteensä tunnin verran tai sinne päin.



Laura valitsi tänään yhdet päikkärit, joita onkin riittänyt jo kahdeksi tunniksi! Välillä on tosin vähän itkeskelty ja istuttu sängyssä, mutta onneksi on päästy vielä takaisin uneen.



Ehkä mä siirryn nyt vaikka noiden tiskien pariin, jess! Tsemppiä kaikille kaikkeen mihin on tarvis,



t. Ompunäiti

Moi!



Luin pitkästä aikaa teidän juttuja ja päätin osallistua itsekin.



Harmi ettei päästä perjantain tapaamiseen, kun ulkomaanihmeetkin ovat paikalla :). Mutta jos seuraavaan tapaamiseen...



Teillä oli viime viikolla gallupeja, vastailen niihin:

1. Syödäänkö teillä tuttia, kuinka paljon ja mitenkä vieroitus onnistui jos se on jo tehty?

Meidän poika (synt.9.4.) on ollut ilman tuttia kesäkuun alusta lähtien. Hän oli silloin kummitädillään hoidossa, joten hieman arvelutti tutin pois jättäminen. Mutta sen käyttö oli vähentynyt huomattavasti (vain uniaikaan), joten ajattelin ajan olevan paras mahdollinen. Yks aamu leikkasin tutin kumiosan pois (kaikista). Jätin yhden näkyville ja muut heitin roskiin. Poitsu ihmetteli tuttia hetken ja heitti sen jälkeen tutin itse roskiin. Viikon verran poika oli hieman kärttyisä öisin. Mutta hoidossa tutittomuutta ei edes huomattu. Pari viikkoa sitten poitsu löysi mummilasta vanhan tutinsa, eikä laittanut sitä suuhunsa!

Vieroitus kävi siis suhteellisen kivuttomasti. Olen kuullut, että lapsilla on kausia, milloin tutti on todella tärkeä ja kausia, milloin siitä ei niinkään välitetä. Itse otin tästä neuvosta vaarin ja olen iloinen että homma onnistui.

Nyt olen erittäin helpottunut, kun tuttia ei enää tarvita. Kaiken lisäksi yläetuhampaiden iso väli pieneni puolella, heti ensimmäisen viikon aikana ja nyt rakoa on enää vain vähän jäljellä!

Tuttipullo on kuitenkin todella tärkeä ja vielä siis käytössä. Sitä tarvitaan aina unille mennessä ja aamulla ensimmäisenä. Poitsu ei suostu juomaan maitoa mistään muualta. Välillä saattaa erehtyä maistamaan maitoa mukista, mutta sylkäisee pois. Janojuomana on vesi. Välillä herkutellaan pillimehulla tai tuoremehulla.



2. Nukkuuko teidän hurmurit pinnasängyissä vai joko on " isojen" lasten sänky käytössä? Miten onnistui vaihto jne....?

Poistu on jo 86cm pitkä ja pinnis on käymässä pieneksi. Laidat vaan ryskyy, kun hän siellä rellestää. Jalat ja kädet on aina jumissa pinnojen välissä, ym. mukavaa. Ollaan jo kk harkittu tavalliseen sänkyyn siirtymistä. Vihdoin ollaan tehty päätös: jään perjantaina lomille ja viimeistään huomenna hankitaan tavallinen sänky. Meillä on 2vk aikaa totutella sänkyyn ja sitten alkaa kunnallinen hoito. Saas nähdä kuin käy. Työpäivinä en halua/jaksa alkaa totuttelemaan poikaa uuteen sänkyyn.



Kyselyä oli myös unilelusta, ulkopuuhista ja hellevaatteista.

Unilelua ei ole (poika ei ole itse halunnut, sängyssä on kuitenkin ollut alusta lähtien pari pehmolelua, jotka yleensä saavat kyytiä), ei myöskään peittoa! Poitsu ei ole suostunut pitämään peittoa päällä puoleen vuoteen. Alkaa kamala meteli, jos peitto on erehdytty laittamaan päälle. Yritän ottaa peiton takaisin käyttöön, kun uusi sänky tulee.

Ulkona leikimme naapurin poikien kanssa (5-8v), olemme hiekkalaatikolla, keinumme, laskemme liukumäkeä, käymme rattaiden kanssa kävelyllä, kävelemme kaikki yhdessä tai muuten vain ihmettelemme maailman menoa. Uimassa pitää käydä joka päivä, vähintään kylpyammeessa. Mökillä on vedettävä puinen vaunu, missä poitsu tykkää istua, jos vain joku vetää. Mummilassa taas on polkutraktori, millä on kiva leikkiä. Mummilassa on myös kiva käydä mansikkavarkaissa ja eilen testattiin valkoisten viinimarjojen kypsyyttä (ovat jo kypsiä osaksi), poistu käykin itse poimimassa myös marjoja pensaista...

Ulkona helteellä on yleensä sortsit, T-paita, sandaalit ja kalastajanhattu. Sisällä ollaan T-paidassa ja vaipassa tai pelkissä alushousuissa. Mummilassa ollaan ulkona ilkosillaan (varjossa).



Eiköhän siinä tullut tarpeeksi tarinaa gallupeihin :).



Poistulla on nyt 9 hammasta ja yksi tulossa + 2 pullottaa jo mukavasti. Kävely on sujunut jo monta kuukautta. Puhetta ei juurikaan tule. Herra on varsin päättäväinen ja kovaääninen :).



Mukavaa kesän jatkoa kaikille!



Zitikka & K

Voi että, nyt Pihlakin on keksinyt heräillä aivan liian aikaisin aamulla. Tänään oli jo ennen kuutta meno päällä. Ja kun on tuo loma alkamassa, niin olis mukava saada nukku edes seitsemään.



Errj- tunnen sielujen sympatiaa tuon vilkkaan lapsen suhteen. Meillä on kanssa Pihla ihan mahdoton menijä, eikä ole hetkeäkään paikallaan, ellei sitten nuku tai ole turvaistuimeen vyötettynä. Ruokaillessakin meno on aivan mahdotonta. Ja toki kaikki tutut ja tuntemattomat kommentoivat, että kylläpä on pienessä neidissä virtaa tms. Itse olen ollut PIhlan menosta ihmeissään, kun esikko oli niin rauhallinen ja " järkevä" , ja PIhlis on kaikkea muuta. Ne on näitä luonne-eroja...



Mareila- minä en myöskään ompele, en tykkää enkä osaa enkä halua opetella. Koulussa olin ihan hyvä, mutta yhdeksännen luokan jälkeen en ole käsitöihin ryhtynyt. Uskokaa tai älkää, hankin kotiimme neulan ja lankaa vasta vuosi sitten! Anoppi hoitaa tämän alan hommat ja noista verhoista, joo, kangasliikkeestä tullaan ensi viikolla suunnittelemaan ja toteutus tapahtuu myös ammattilaisten käsissä.



Lomaa odottelen täällä jo innoissani. Aion keksiä lasille puuhaa, sillä meillä on menoillaan " riehumme-kiusaamme-ärsytämme toisiamme" -vaihe lapsukaisilla. Meno on hurjaa etenkin jos ei ole " tekemistä" .

Tutti: tutti on edelleen unikäytössä, ei muulloin. Hoidosta en tietysti osaa mennä sanomaan varmaksi, mutta ollaan sinne sanottu, että aina kun viihtyy vaan niin tutti pois. Hoidon alettua mentiin vähän takapakkia tutin kanssa, kun Helka oli niin itkuinen että tutti oli sitten hoidossa melkein jatkuvasti. Me ei olla vielä suunniteltu vierottamista, koska käyttö on muutenkin kohtuun rajoissa. Ajattelin, että jos eka loppuis tissi ja sen jälkeen tutti, ettei minusta sitten tule tutin korviketta.



Nukkumisesta: meillä on edelleen pinnasänky, mutta Helka kyllä nukkuu suurimman osan öistä meidän vieressä... Nyt taas yritetään muistaa laittaa se pinnikseen, se on vaan niin ihana ja suloinen, että kiva on nukkua vieressä. Pinniksessä nukkuminen ei siis ole Helkan kannalta ongelma, vaan lähinnä meidän vanhempien, jotka kai nyt vuorostaan tankkaavat läheisyyttä, kun tyttö on päivät hoidossa :)



Mikähän joku juttu vieläkin oli, taas unohtui. No, mun täytyykin tästä lähteä renkaita vaihdattamaan, eli moi.

Minulle iski siivousinto ja olenkin täällä koko päivän pyörinyt rätti kädessä, josko sitten kohta imuiroisin? Nyt kahvitauko, on se kotiäidilläkin kahvitauko oltava =)



Anton on innostunut seisokelusta, irroittaa kädet minusta ja katsoo valloittavasti hihkuen, että huomaanhan <3 Vahingossa otti jopa askeleen =)



Muuten tuntuu, että tempperamentti senkuin vahvistuu, tänään Anton veti herneen nenään ja heittäytyi perinteisesti lattialle kirkumaan, aikana kiruttua (noinkohan se kirjoitetaan) nousi seisomaan, jatkoi huutamista ja avasi laatikon, missä on kauhoja, ja alkoi viskoa niitä ympäriinsä, aika absurdi tilanne, kun 80 cm punaisena kirkuva vauva heittää kauhoja...Esikoinen ei ole ikinä tehnyt tälläistä, ikää kuitenkin se 5v...TÄlläinen herttainen aamu meillä, toisaalta silloin kun asiat ovat hyvin, ne ovatkin tosi hyvin. Tänään äidin ahkera apulainen siivosi (pyyhki kaappeja ja omaa mahaansa) höpötellen aurinkoisesti äidille. Lopulta tuli syliin ja alkoi suukotella minua <3 Anton muuten usein, jos istun lattialla, tulee siirtelemään minun käsiäni ja istuu syliin <3



Meillä unilelut saavat nykyään kyytiä, ensin Anton katsoo ja näpertää niitä, sitten suukottaa ja heittää pois, hieman hassua, näin aikuisen näkökulmasta, nukahtaminen on ollut tosi hankalaa, huutoa ja raivoa, kunnes nukahtaa, toisaalta uskon, että se helpottaa kun veli tulee kotiin mummulta.



Mutta nyt takaisin siivoamaan, niin kauan kuin tuo pikku raivopää nukkuu, mukavaa päivää =)



Mareila+Anton

Kiitos kaikille tapaamisessa olleille =) Laitan taas seuraavasta tapaamisesta infoa. Se on siis heinäkuun vikaviikolla ja loppuviikosta =)



Oltiin eilen Antonin kummeilla kylässä ja siellä Anton sai kokeilla taaperokärryä (aikaisemmin Anton ei ole siitä tykännyt)mutta nyt Anton innostui siitä =) Saatiin se sitten lainaksi heiltä. Seisomista harjoittelee innokkaasti, aika piktkiäkin aikoja seisoo ilman tukea.



Lähdettiin kummeilta aika myöhään ja minun yllätyksekseni, Anton meni tosi kivasti nukkumaan, olin ihan varma, että nukkumaan mentäisiin itku raivareiden kautta, mutta poju yllätti iloisesti.



Minä olen tänään henkisesti valmistautunut siihen, että Anton menee huomenna yökylään, en tiedä mikä siinä on niin vaikeata, vaikka toisaalta odotan sitä, että saa istua rauhassa ja jutella aikuisten juttuja =) Nyt ei veljen seura enää miellytä, joten menen viihdytys joukkoihin



T: Mareila+Anton