HUHTISTEN' 05 VIIKKO 28

Osaltani myös kiitän onnistuneesta tapaamisesta, suuri kiitos Mareilalle kokoonkutsujana ja jälleen kerran päivän emäntänä :-) Kiitos



Elmo olikin sitten illan poikkeuksellisen väsynyt. Ei pahantuulinen, mutta jotenkin puusta pudonneen oloinen. Ehkä tuo seurapiiri-elämä väsyttää ;-) Toisaalta oli taas poikkeuksellinen ylihelppo iltanukutus: Poika pulloineen sänkyyn, hei-hei ja sinne jäi :-0 ....yö jää nähtäväksi.

Meillähän on tosiaan taas keekaloitu 2-5 kertaa yössä ylhäällä. Syynä lienevät puhkeavat hampaat, älytön kuumuus kämpässä ja toisaalta päivän huono syömättömyys, mikä näkyy yösyöpöttelyssä ;-)



Muo taas vaihteeksi risosi, kun kämppä oli ihan hullun myllyn (mies oli tosiaan koko päivän kotona 4:n 5-8 vuotiaan lapsen kanssa, kun olin siellä huhtis tapaamisessa) Älysi sitten vihdoin puhinasta ja naaman punoituksesta kerätä lapset kasaan ja ilmoitti menevänsä pariksi tunniksi ulkoilemaan, jotta saan rauhassa siivota. Jesh ja taas on siistiä (ainakin siistimpää). Kyllä mä välillä mietin, että vois vähän hellittääkkin tän siivouksen suhteen, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi :-0 Ja älkää nyt sitten todellakaan kuvitelko, että täällä kämppä kiiltäis puhtauttaan täysin tahrattomana !!!



Jos vielä pikaisesti galluppiin vastaisin

Elmo todellakin syö tuttia!!!! Tällä hetkellä tuntuu olevan taas TOOOODELLA tärkeä kapistus. Toisaalta en kanna huolta huomisesta. Vanhemmatkin pojat luopuivat tutista vasta 2 ½ vuoden tietämillä, eikä se tuottanut sen kummempaa tuskaa....purukalusto on kunnossa.



Sänky on PINNIS ja tulee olemaan vielä KAUUUAN jos se on minusta kiinni :-) Koon puolesta mahtuu ja minä en halua/jaksa aloittaa vielä sitä :" tämä on sinun sänkysi, jossa sinun tulee myös pysyä" -kampanjaa.



Mitäs muuta...puremisesta ainaskin. Elmo on yrittänyt kerran purra minua, jolloin purin välittömästi takaisin ( en kovaa, mutta sen verran että tuntui), eikä sen koommin toistaiseksi ole yrittänyt. Noin nopeasti päiväkoti kokemuksella voisi sanoa, että joillekkin lapsille se pureminen vaan on sinnikkäämpää kuin toisille!!!! God knows why????



No jeps nyt laittamaan sänkyyn isoja veljiä . Kiitos vielä hauskasta päivästä....hauska kurkistaa nimimerkkien taakse......tiedättehän sen ilmiön, kun kirjaa lukiessa muodostaa päässään jonkinlaisen mielikuvan ihmisen ulkonäöstä...vähän sama juttu. Ja voin sanoa, että metsään meni ;-)

vaakamomin, kurkkausta nimimerkkien taaksen aihetta. Olen lukijana sellainen, että " näen" tapahtumat ja samoin tällä kirjoiteltuani, olen teistä ja hippusista luonut päähäni kuvat ja...metsäänhän ne meni =)



Anton oli myös tosi väsy, luonnollisesti oli muutamat itkuraivari heitettävä kehiin ja sitten suihkun ja iltapalan jälkeen tutimaan, sänkyyn simahdettiin noin kymmenessä minuutissa



Mutta tunnen itseni oikein reippaaksi, paistoin lapsille lettuja (niistä ei Anton ehtintyt nauttia) mutta silti, harvoin jaksan/kerkeän tai ylipänsä pystyn siihen, joten nyt on hyvä mieli =)



Ja juu en todellakaan aio aloittaa " sinähän pysyt siellä sängyssä" taistelua, nyt Anton on pinniksessa, mikä on jo saavutus sinänsä =) Nyt maistelemaan lettuja =)



Mareila+Anton

Kiitos minunkin puolestani tämänpäiväisestä, kivaa oli meillä molemmilla! Laurahan nukkui päivän aikana vain 30 minsaa, eikä simahtanut edes kotimatkalla. Vasta isinhaku- ja koiranulkoilutusreissulla hän nukahti rattaisiin ja nukkui tunnin verran - ja on vasta nyt tuolla isin nukutettavana. Voi kun saataisiin vastaavasti nukkua aamulla vaikka seiskaan saakka!



Me ollaan muuten mieheni kanssa sujahdettu sellaiseen diiliin, että toinen nukuttaa Lauran ja se toinen käy koiran kanssa iltalenkillä. Nykyisin mulle lankeaa yleensä se lenkki, mikä sopii tosi hyvin! Mikäs sen ihanampaa kuin kesäinen ilta ilman nukutusstressiä : )



Meille tulee huomenna vieraita ja tiistaina lisää, joten tämä ilta onkin mennyt multa siivoillessa. Mieheni lähti Lauran kanssa " isoon kauppaan" eli Prismaan, ja minä sain kaksi tuntia laatuaikaa imurin, mopin, tiskiharjan ja muiden pikku ystävien kanssa. Jopa siivoaminen on ihan jees, kun sitä saa joskus tehdä ihan itsekseen ja rauhassa! Toistin mielessäni kahta mantraa: " Vie mennessäs, tuo tullessas" (kiitos oman äidin) ja " Paikka kaikelle, kaikki paikalleen" (kiitos Vaakamomin!).



Jaa mutta nyt siis sille iltalenkille. Hyvää yötä ja hauskaa viikonloppua kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Kiva lukea kun teillä ollut tapaamisessa hauskaa, kieltämättä tuntee ittensä ulkopuoliseksi kun ei tunne ketään! No ei voi mitään. Koskaanhan ei uusista tuttavuuksista olisi haittaa.

Mietin tuossa kun joku mainitsi että luo ihmisistä kuvan ennen tapaamista...mitäs mieltä olette kun tapaa ihmisen ja tietää heti ettei oikein ole yhteyttä? Mulla on työkaverin suhteen semmoinen olo ja sitten kun meillä on vielä melkein samanikäiset lapset ja yhteyttä tulee sen vuoksi pidettyä työajan ulkopuolella..... eikä liikaa kiinnosta. Mielestäni en ole mitenkään kylmä ihminen ja tulen toimeen mitä erilaisten ihmisten kanssa, mutta joku vaan tökkii......

No tuo oli asian vierestä. Otso touhuaa iskän kanssa tuolla ja minä tulin " kaunistautumaan" lauantain reissuja varten - eihän sitä tiedä mihin yhteisenä vapaapäivänä vielä ehtii.



Joosu ja Otso

Minä kiitän myös itseni ja lasten puolesta! Olin itse asiassa hyvin yllättynyt että Amanda oli niin tyytyväinen koko ajan =D Olen kyllä A:n kanssa huomannut että mitä enemmän seuraa ja tapahtumia niin sen parempi. Kauheinta tuntuu olevan tylsyys. Matilda ja Emil myös tykkäsivät kun kaikki " vauvat" oli niin sulosia... Niin, no tyytyväisyys kostautui meilläkin niin kun vaakamomilla eli koko illan A olikin oikea äidissä roikkuja ja itki ja kitisi koko ajan. Joo, mutta kun tuossa puhuttiin ulkopuolisuudesta niin oikeasti musta oli ihanaa tavata koska siellä Saksassa on usein aika yksinäinen olo, ei tunne olevansa oikeen kunnon suomalainen mutta ei todellakaan kyllä saksalainenkaan. Nimimerkeistä minullakin oli tietysti aivan tarkka kuva, siis myös ulkonäöllinen, eikä se nyt ihan hirveesti pieleen mennyt...



A on nyt viime yöt nukkunut paremmin, eli ei havahtele ja kitise koko aikaa yöllä. Meidän keskimmäinen nukkui eilen yöllä vaivaiset 15 tuntia... Mutta täytyy todeta että nyt lomalla sillä on jääny unet aika vajaiksi joten jossain välissä se on kai otettava takasin.



Nyt voin sanoa että Amanda kävelee, ihan vasta viime päivinä on ruvennut silleen vakavissaan kävelemään eli että liikkuu kävellen paikasta a paikkaan b. Mahtaa olla miehelle hauska nähdä, nimittäin kun me lähdettiin niin A osasi vain " heittäytyä" muutaman metrin sylistä syliin.



Meillä kun on A:n kanssa tämä alkutaival ollut todella hankalaa kaikin puolin niin nyt yhtäkkiä ihan parin viikon sisällä A on muuttunut jotenkin ihan älyttömästi helpommaksi. Hänelle taisi vaikuttaa tuo kävely tosi paljon, samoin kun se että sanoja on tullut ja osaa jo vähän paremmin " selittää" mitä haluaa ja mikä on vikana.



Huomisesta alkaen meillä on aika kiireistä (olen buukannut meidän päivät täyteen ohjelmaa ettei tarvitse täällä perintöesineiden keskellä vahtia koko ajan silmä kovana lapsia) mutta tulen tänne aina kun ehdin.



Kaikille huhtiksille, kirjottajille ja lukijoille kaikkialla Suomessa ja Suomen ulkopuolella hyvää viikonloppua!



Kent ja Amanda

Siis uskomatonta!!!!!!! Elmo herätti mut vasta puoli kymmenen :-0

Mies oli jossain vaiheessa yöllä vienyt maitopullon, mutta sehän ei mun unta häirinnyt, joten laskin nukkuneeni melkein 10 tuntia yhteen putkeen !!!!!!!! Ilmankos on ylienerginen olo :-) Isot veikat saivat äsken namipäiväpussinsa ja olohuoneesta kuuluu vaativa ANNA, ANNA, ANNNNNNN-NA. On meinaan tuo Elmokin oppinut jo viimosen päälle herkkupepuksi......... omaa namipussia ei vielä saa kuiteskaan, kamala äiti ;-)



Ompunäiti !!!! Meillä oli aikoinaan sama juttu, kun esikoinen oli pieni!!!! Miehen kanssa aina sovittiin kumpi vie koiran ja kumpi nukuttaa lapsen. Ja toimivaa oli :-) Nykyään mä hoidan kaikki, jos mies on iltavuorossa. Toisaalta nyt kun mies on lomalla, mä hoidan Elmon ja mies koiran. Yhdessä hoidetaan isot pojat.



Joosu!!! Jeps, tiedän sen tunteen, kun henkilökemiat ei natsaa. Mutta hei, ei kaikkien kanssa vaan voi tuntea sielujen sympatiaa, vaikka olisi kuinka samanlainen elämäntilanne. Mulla on itseasiassa yksi ystävä, jonka kanssa välit ovat viilentyneet sen jälkeen, kun saatiin lapsia molemmat. Syykin on aika selvä. Meillä on niin erillaiset kasvatuslinjat, että mä rupesin välttelemään rouvan seuraa jo senkin takia, etten jaksanut pojille jankata, miksi toiset saa ja he eivät ;-) .....esim. juoksennella kaupassa, namia/jätskiä joka kauppareissulla, olla ulkonäkökeskeisiä/taitokeskeisiä etc. No itse asiassa nykyään mun pojat eivät edes viihdy kauhean hyvin näiden lasten kanssa...... alkaa vissiin tietyt elämänarvot vaikuttamaan lapsillakin.



Aasinsiltana kasvatusarvoihin kysyisinkin teiltä :" mitkä teillä ovat tärkeimmät arvot, joita lapsellenne haluatte välittää?" .



Meillä niitä ovat

- toisen ihmisen kunnioitus / itseluottamus, niin hyväksi ettei tarvitse toisen kustannuksella sitä pönkittää.

- luonnon kunnioitus/ympäristön kunnioitus ------> sitä, että omilla pienen ihmisen teoilla on vaikutus ympäristöön.

( en esim. ikinä annan lasteni jättää /heitellä roskia luontoon, vaan pistän heidät viemään ne roskiin, vaikka olisivat kuinka väsyneitä)

-Omien sanojensa takana pysyminen/sovitusta kiinni pitäminen.

Valehtelu on täysin kiellettyä.



On toki paljon muitakin, mutta tässä tärkeimmät ;-)

Mulla ja miehellä on jotenkin käämit niin palaneet tähän hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa kaikki tuijottavat omaa napaa ja muiden inhimillinen auttaminen ja sympatia alkavat olla sukupuuttoon kadonneita luonnonvaroja :-) Lisäksi ärsyttää se yleinen elämän asenne, että kun mikään ei riitä!!!!! Ei sillä etten usein itse joutuisi toteamaan, että minkähän vuoksi mä tätäkin asiaa murehdin, kun kaikki on ihan hyvin ;-)



No nyt poistun viikonlopun viettoon. Ja tähän loppuun voiskin lauleskella, että : " kun sulla on auto alla, kaikki käy helpommalla...." sain eilen meinaan auton huollosta, jeeeee

Meillä myös nukuttiin yhdeksään asti tänään (tosin Anton tuli 02.00 kainaloon maidolle) Yhdessä vaiheessa makasi minun päällä ja joi maitoa ja lopulta oli väärinpäin, siis nenä napaa vasten =) Vaihdoin sitten toiselle rinnalle ja jatkettiin unia. Se voipi olla niin, että siinä oli meidän imetys, tavoite olisi, että siihen loppui aamuimetys...vähän on surullinen olo minulla...



Kent: Antoninkin kanssa yleensä menee paremmin kun on tekemistä ja katseltavaa, tosi Anton on myös vähän arka, katselee sylissä mielummin, mutta kun uskaltautuu lattialle viihtyy siinä. Miten paljon teidän keskimmäinen yleensä nukkuu yöllä? Mielenkiinnosta kyselen, kun Jere lopetti päiväunet, niin yöunet alkoivat olla noin 12-13 h, ikää oli kuitenkin se alle 3v. Nyt Jere nukkuu noin 10-12 h, en tiedä onko liian vähän, aikasin kuitenkin Jere menee sänkyyn (20.00, viikonloppuisin viim 21) ja aamulla herää 7-9 aikoihin.



Joosu: Älä turhaan tunne itseäsi ulkopuoliseksi, täällä on muitakin jotka eivät ole tapaamisiin päässeet. Toki kaikki ovat oikein lämpimästi tervetulleita, on kiva saada uusia naamoja mukaan.



Tiedän fiiliksen, kun ei vaan kemiat pelaa, eikä siinä mitään pahaa ole. Minullakin muutama sellainen ihminen, että ovat oiken mukavia, mutta jotenkin ihan eri aaltopituudella ollaan.



Ja sitten Vaakamomin kysymykseen vastaus



-Toisten ja itsen kunnioittaminen ja arvostaminen, kukaan ei ole toista parempi sukupuolen, sosiaalisen aseman, koulutuksen yms. takia (tähän sisältyy tee toiselle niinkuin haluat itsellesi tehtävän)

-työnteon arvostaminen,yritteliäisyys

-luonnon ja ympäristön kunnioittaminen

-omien sanojen ja tekojen seisminen

-terve kriittisyys (ei kannata luottaa mediaan/muiden sanoihin liian yksisilmäisesti)

-terve uteliaisuus



Tuossa nyt oli varmaan tärkeimmät =) Tästä aasinsiltana, minkälaisia rangaistus keinoja, teillä on/olette ajatelleet käyttää?



Antonia nyt tässä vaiheessa komennetaan ja otetaan pois kielletyistä paikoista ja kielletyt tavarat otetaan pois. Esikoisella on käytössä jäähypenkki, jos tavaroita heitellään, otetaan se pois, kielletään joku kiva juttu (tietokone peli, tv:nkatsominen yms) Tosin kesällä ei Jere ole televisioita katsellut/tietokonetta pelannut. Ja jos lähtee pihalta omin lupinensa, niin sitten ei pariin päivään mennä yksin ulos (sitä ei ole koskaan käytetty)



Minä varmaan palaan vasta sunnuntaina illalla, Anton menee tänään sinne yöhoitoon ja me miehen kanssa ystäviemme kanssa istumaan iltaa. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille =)



Mareila+Anton

-kaikkien kunnioitus (ei riipu iästä, ulkonäöstä, koulutuksesta, rodusta). tämä on siinä mielessä suht. helppoa että ulkomailla ollaan ja ihmisiä on jos jonkinmoisia. tähän kohtaan oikeestaan sisältyy hirveesti eli että toisia ei kiusata, autetaan aina kun mahdollista. kaikkien kanssa ei tarvitse viihtyä mutta kaikille ollaan ystävällisiä

-maassa maan tavalla. Konkreettisesti ja vähän vähemmän konkreettisesti eli että ollaan paikassa kun paikassa niin kunnioitetaan sen paikan tapoja. Esim vaikka meille ei uskonto merkitse paljoakaan niin jos ollaan kylässä missä ruokarukous kuuluu asiaan niin sitä kunnioitetaan.

-asioista saa olla eri mieltä mutta jokaisen mielipidettä kunnioitetaan

-ympäristön kunnioitus, en voisi kuvitella että hyväksyisin koskaan esim roskien heittelyä luontoon.

-omien juurien kunnioitus. Vaikka lapset saavat itse myöhemmin päättää missä asuvat, mitä maata haluavat " edustaa" niin haluan että tuntevat juurensa ja olisivat niistä ylpeitä.

-Mareila, sanoit niin osuvasti, eli yritteliäisyys. Minusta on väärin ajatella että joku työ esim ei ole minun arvoista vaan mielummin olen työttömänä. Miestä ottaa päähän oman kotimaansa suuntaus missä koko ajan ns. työkyvyttömyys nousee ja monet avoimesti kertovat että eivät vaan jaksa mennä töihin kun ei nappaa.

-joo ja kaiken perusta: itsensä kunnioitus.



Tässäpä ehkä ne tärkeimmät =)



Mareila, Emil nukkuu keskimäärin 11-12h/vrk.

Amandan " rangaistus" on tällä hetkellä tiukka ei, silmiin katsominen ja esim. kielletystä paikasta pois vieminen.



Keskimmäiselle (kohta 3v) on käytössä jäähypenkki tai arestiksi me sitä kutsutaan. Hänen täytyy myös osata pyytää anteeksi. Viimeksi odottelin puoli tuntia ennen kun pyysi ukiltaan anteeksi kun oli tahallaan heittänyt ukin isän tekemän vanhan lelun seinään niin että lelu hajosi. Namipäivä meillä voi jäädä pois jos esim ei syö yhtään ruokaa.



Esikoiselle (kohta 7v) riittää se että pidetään puhuttelu ja hän osaa yleensä pyytää anteeksi ilman kehotusta. Jos tulee riita hän menee itse vihoissaan huoneeseen ja tulee kun on lauhtunut. Kerran kun jäi yksin kotiin oli rikkonut sääntöjä naapurin kanssa ja sillon oli sitten viikon yksinjäämiskiellossa. Joskus tosi harvoin kun esim ei ole siivonnut sotkujaan lukuisista kehotuksista ja lupailuista huolimatta niin olen pakannut osan hänen tavaroistaan talteen. Tämä ei osottautunut hyväksi koska ei tippaakaan niitä kaivannut. Jos lapset tappelee eivätkä osaa lopettaa niin passitan molemmat omiin huoneisiin.