Äitiin takertunut yksivuotias - mielipiteitä!
Tyttömme on reilu yksivuotias ja hänellä on ilmeisesti menossa jokin lähentymisvaihe. Ja lähentyminen suuntautuu vain ja ainoastaan äitiin eli minuun. Isä ei kelpaa nukuttajaksi vaan äitiä huudetaan niin kauan että äiti tulee paikalle. Äidin sylistä ei lähdetä kenenkään toisen syliin, kuin huudon kanssa.
Myös lahkeessa roikkuminen ja kitinä on lisääntynyt. Yöllä myös pitää päästä tissille vaikka yöimetykset jo kerran loppuivat.
Nyt olen itse flunssassa ja mietin nukkuvani toisessa huoneessa, mutta sitten tajusin että aamuyöstä täytyy kuitenkin juosta imettämässä ja rauhoittelemassa tyttöä. Todella ahdistavaa kun ei voi siirtää enää vastuuta isälle.
Onko muilla samanmoisia kokemuksia takertumisesta? Ja vaikka ei olisikaan niin kaipaan silti mielipiteitä. Täytyykö meidän elää lapsen mukaan ja antaa roikkua äidissä vai " pakottaa" hyväksymään myös isän hoito.
Toivottavasti/luultavasti vaihe menee ohi itsestään. Tällä hetkellä vaan ahdistaa hiukan :-/
Kommentit (9)
meillä 11,5 kk poika oli myös todella tarrautunut äitiin vielä viikko sitten. nyt on taas reipas oma itsensä. tiedän siis mistä puhut. jopa pieni kävelylenkki illalla tuntui maailmaa avartavalta kokemukselta kun oli viettänyt päivän pikku takiaisen kanssa. meillä yösyötöt olivat jo harventuneet ja sitten yhtäkkiä tulikin herätys olikin tunnin välein tai sitten rinnan imeminen aivan tauotonta. epäilin myös jonkinlaista lähentymisvaihetta. nyt kuitenkin huomasin että pojalle oli puhjennut poskihammas. saattoi siis olla kipuiluakin. tai sitten kävelemään lähtö aiheutti uudenlaista ahdistusta. onneksi meni parissa viikossa ohi! toivottavasti teilläkin pian :)
pikaisista vastauksista :) Helpottavaa kuulla että tälläistä on muillakin. Googletin vielä aiheesta ja löysin mm. seuraavan tekstin:
" Lähellä ensimmäistä syntymäpäiväänsä lapsi seisoo ilman tukea, juo itse mukista ja yrittää pukea itsensä. Hän tiputtelee pikkuesineitä esim. pulloon (tarttuminen, irrottaminen, silmän ja käden yhteistyö ja etäisyyden ymmärtäminen ovat kehittyneet). Lapsi ymmärtää yksinkertaista tilannesidonnaista puhetta (esim. Missä pallo on? Anna lelu minulle. Tule tänne.), kuuntelee lauluja ja loruja sekä katselee kuvakirjoja. Palloleikit alkavat kiinnostamaan yksivuotiasta. (Riihonen 1991: 67-68) Äitiin takertuminen (pelkää äidin lähtevän pois) sekä mustasukkaisuus muista lapsista (varsinkin äidin sylissä olevista) on tavallista tässä iässä."
Jospa kohta taas pääsisi vessaan yksin ;)
Täytyykö meidän elää lapsen mukaan ja antaa roikkua äidissä vai " pakottaa" hyväksymään myös isän hoito.
Meillä on ollut koko pojan elämän ajan aika tiukkaan se ajatus, että periksi ei anneta tuossa äiti/isä-valinnassa. Ajattelumallimme on, että isä on aivan yhtä hyvä hoitaja lapselle ja siihen on tyydyttävä, jos vanhemmat niin päättävät (kuulostaa kirjoitettuna aika julmaltakin... :). Periksi ollaan annettu sairastelun yhteydessä, mutta nyt kun poika koettelee uhman kautta rajojaan (2v2kk), niin ollaan korostuneestikin pidetty linjoista kiinni.
Mieheni on kasvatusasioissa aktiivinen, mutta aika tiukka setä. Tuntuu, että osaa käsitellä lasta välillä paremmin kuin minä, joka helpommin antaisin periksi. En tiedä johtuuko se mieheni aktiivisuudesta vai pojan luonteesta, mutta meillä poika ei ihan mahdottomasti ole roikkunut erityisesti minun puntissani. Toki myönnän, että tuo lähentymisvaihe meillä oli n. vuosi sitten ja sitä varmasti korosti myös se fakta, että poika aloitti samoihin aikoihin hoidossa. Ensimmäisinä viikkoina jäi itkemään herkemmin, jos minä vein hänet hoitoon.
Meinasimpa laittaa ihan samasta aiheesta aloituksen. Täällä olleet tekstit on ihan kuin meidän elämästä, eli tämähän on siis ihan tavallista. Tyttö on viikkoa vaille vuoden ja kova takertuminen alkoi pari viikkoa sitten. Olipa " kiva" kuulla, että muillakin on samanlaista;)
Meilläkin poika tuossa reilun vuoden ikäisenä valitsi kaikkeen äidin. Isi ei kelvannut esim. yöllä, jos tuli jokin ongelma (kuten poikittain sängyssä eikä mahdu nukkumaan) - tai muuten vain heräsi ja halusi " tarkistaa" . Sitä kesti pari kuukautta ja vaihe meni ohi. Meillä ratkaisu oli antaa äiti silloin kun poika pyysi - olin kuullut tästä vaiheesta ja annoin mennä sen itsellään ohi. Ja menihän se. Nyt pojalla ikää 1 v 7 kk ja hyvin kelpaa isi sekä päivällä että yöllä.
Meillä 11kk poika ja vähän jo siihen suuntaista käytöstä löytyy. Välillä vain huutaa kun isi keikuttaa rattaita, että poika menisi päikkäreille ja hiljenee heti kun äiti tulee keinuttamaan.
Hei! Meidän tytölle ei vieläkkään isä kelpaa, vaikka ikää jo 1v. 8 kk. On aina ollut sellainen, että vain äiti kelpaa kun käydään nukkumaan, tulee pipi ymv. isä kun tulee vaikka vain makuuhuoneeseen alkaa kova huuto, pois pois. Jos olen vaikka töissä ja tulen yöllä kotiin 23-01 aikaan tyttö vain valvoo ja odottaa äitiä. että sellaista. Ei taida tämä vaihde nopeasti kaikilla mennä =)
1-2 -vuotiaana kolme tuollaista takertumisvaihetta, parisen viikkoa kerrallaan. Ja todella vahvoja sellaisia. Tein parhaani ja olin niin kärsivällinen kuin pystyin, en kokenut takertumista mitenkään uhmaksi tms. Yhden tuollaisen vaiheen aikana jouduin lähtemään etukäteen sovitulle viikonloppumatkalle, ja sinä aikana lapsi oli takertunut ihan samalla tavalla sitten isään. Nyt tyttö on mitä itsenäisin ja reippain 3-vuotias.
heipä hei. olen miettinyt ihan samaa että mikä tämä homman nimi nyt oikeastaan on. poika roikkuu päivät pitkät lahkeessa , menet minnevaan hän seuraa perässä ja auta armias jos menee johonkin ja laittaa oven perässä kiinni ettei pääse mukaan niin siitä vasta ääni nousee. mitään ei voi rauhassa tehdä, sylin kun otan niin hetken viihtyy ja sit taas pitäisi muka päästä menemään ja kuitenkin on loppupeleissä lahkeessa kiinni. poika on kyllä ollut kipeänäkin että meinasin jo että jos se sitä kitisee mutta käytiin lääkärissä eikä mitään löytynyt niin pakko se on jotain tälläistä eroahdistusta olla. yölläkin nukutaan ihan hyvin niin kuan kun äiti sattuu menemään huoneeseen niin sitten alkaa oikein yöllinen elämä. tuntuu että hän unissaan vaistoaa kun tulen huoneeseen nukkumaan tai käymään niin heti alkaa levottomuus. mutta jos en mene niin nukkuu hyvin aamuyöhön asti. ajattelin siis tämänkin yön viettää taas sohvalla :) kyllä ne mukulat niin ihmeellisen tarkkoja vaan ovat.