2 kk tyttömme vierastaa isää...
että näin meillä. Tyttö alkaa huutaa heti kun isä ottaa syliin, ja rauhoittuu päästessään mulle. Kyse ei ole siitä, etteikö isä hoitaisi meillä lapsia, mutta käy kyllä päivällä töissä ja on tietenkin siksi lasten kanssa vähemmän.
Onko kellään ollut vastaavaa, ja miten on mennyt ohi? Haluaisin tilanteeseen jonkin ratkaisun, enkä oikein tiedä pitäisikö antaa vain huutaa iskällä vai odotella menisikö muuten ohi.
humppi
Kommentit (4)
Isä oli pitkään syntymän jälkeen kotona (4 kk). Joten paljon kerkesi pojan kanssa olla. Kuitenkin aina minä olen ollut se, jonka syli kelpaa vauvelille paremmin. Tilanne meni aika mahdottomaksi, kun isä meni sitten töihin. Iltaisin on paljon lapsen kanssa, mutta silti tätä vierastamista esiintyy. Tai lähinnä se on sitä, että kun tulee syliinottamisen aika, ei muu kelpaa kuin äiti. Meillä pitää tehdä niin, että vauva ei saa mua nähdäkään silloin, kun iskä alkaa tehdä nukkumaanmenorituaaleja tai syöttää tms. Koska silloin pikkuinen alkaa parkua mun syliin. Ihan hullua. Välillä hiippailen iltaisin kotonamme kuin joku murtovaras, ettei vauva näe minua ja on tyytyväinen isän kanssa. Joskus taas menee oikein hyvinkin, kun ollaan kolmisin ja tehdään jotain. Ota nyt siitä sitten selvää. :) Meidän poika on 6kk.
Ajattelin että jos tää ois ollu jokin piankin ohimenevä juttu, mutta ei sitten vissiin. Aattelinkin että toinen vaihtoehto on, että vauva on vain sen luontoinen, että on niin äidissä kiinni. Siltä ainakin teidän kertoman mukaan vaikuttaisi. Meilläkään kun ei tosiaan ole kyse siitä, että isä ei hoitaisi lapsia ja olisi niiden kanssa.
Eihän siinä muuten mitään, mutta isästä tuntuu aika kurjalta.... ja tietenkin itselläkin inhottava lähteä mihinkään, kun tietää että vauva jää huutamaan. Mun sylissä on sitten hyväntuulinen vain.
Täytyy nyt varmaan yrittää panostaa siihen, että isä pitää vauvaa ekstrapaljon iltaisin ja minä touhuilen tuon taaperon kanssa.
Tässä olen juuri pari päivää pohtinut, että voiko lapsi vierastaa isää? Meillä isä on yrittänyt ottaa aktiivisesti osaa lapsen hoitoon sen minkä töiltään on ehtinyt. Imettämistä lukuunottamatta molemmat hoidamme lasta tasavertaisesti.
Tyttö on nyt 6vk vanha ja tähän viikkoon asti mitään ongelmia ei ole ollut. Isä joutui olemaan pari viikonloppua poissa ja koska illatkin ovat lyhyitä yhdessä oloon niin tällä viikolla on sitten ilmennyt itkuisuutta isän seurassa. Lapsi voi köllötellä rauhassa ja tyytyväisenä sängyllä ja kun isä menee seuraksi niin hän alkaa itkeä. Samoin illalla kun isä tulee töistä ja yrittää seurustella lapsen kanssa niin melkoista kiukkuamista se tuntuu olevan. En haluaisi lapsen olevan riippuvainen vain minusta. Näen kuinka pettyneeltä mies näyttää kun lapsi on surullinen hänen seurassaan. Se tekee minutkin surulliseksi ja jotenkin koen syyllisyyttä siitä, että lapsi nauttii seurastani. Ymmärrän sen toki lapsen kannalta, koska minä hoidan häntä päivisin ja vietän siten enemmän aikaa tämän kanssa.
Eilen illalla pumppasin maidon pulloon ja isä sai syöttää lapsen ja vältin muutenkin kontaktia vauvan kanssa. Isä laittoi lapsen nukkumaan. Aamulla kun kävin suihkussa niin kuulin lapsen taas itkevän isän seurassa. Tuntui pahalta koska lapsi oli sitä ennen herännyt nauravaisena. Näen niin selvästi pettymyksen mieheni silmistä ja tuntuu, että hän pelkää nyt lasta jotenkin ja ottaa häneen etäisyyttä koska ei uskalla kohdata lapsen itkua. Kai hänestä tuntuu, ettei lapsi pidä hänestä. Hän itse sanoi lapsen rauhoittuneen, kun hän laski sen sylistään. Tuntuu, että olen itse jotenkin heidän välillään. En osaa selittää miten... Kai minunkin on alettava hiippailemaan illat kotona piilossa lapselta, jotta hän alkaisi taas nauttia isänkin seurasta!
Toivottavasti tämä on ohimenevä vaihe meille kaikille. Tsemppiä erityisesti kaikille isille! Tärkeätä on molempien yrittää eikä lyödä hanskoja tiskiin.
Itsekin sitä täällä tuskailin, mutta eipä tuohon kauaa mennyt, kun yhdessä oleilemalla alkoi iskäkin kiinnostaa. Istuttiin yhdessä, istui vieressä, kun isi syötti jne.
Saa nähdä, miten nyt käy, kun mies palasi juuri 5 päivän työmatkalta...