HUHTIHIPUT 2005. Uusi viikko taas (39)!

Helkalla oli tänään 1,5-vuotis neuvola. Strategiset mitat:

paino 11,5 kg

pituus 82 cm

pipo 49,5 cm

Piikki tuli, mutta hieno laastari korvasi kärsimykset :) Kaikki oli ok. Neuvolatäti sanoi, että jos 2 ikävuoteen mennessä ei ala juttu luistaa, niin sitten puheterapeutille. Mutta kun puheenymmärtämisessä ei ole ongelmia, niin vielä ei ole syytä huoleen.



Nähtiinpä aulassa naapurinpoikaa, jota Helka oli purrut hoidossa. Eivät olleet hoidosta ihan kaikkea meille kertoneet, nimittäin meidän sapelihammastiikeri oli ehtinyt haukata sitä poikaa 8 (!!!!) kertaa kolmen päivän aikana! Tähän sellanen tukka pystyssä kauhuissaan oleva hymiö: =:O



Ilmeisesti Helka oli siis ollut mustasukkainen, kun hänen erityisasemansa ryhmän pienimpänä oli ollut uhattuna. Tylsä homma, eikä paljon auta jos sanon aamulla että " muista sitten, ettei ketään saa purra" , vaan asiaanhan pitäisi pystyä puuttumaan siinä tilanteessa :/ Mitähän mahtaa tapahtua kun hoitopaikkaan tulee uusi pienin... Meidän täytyy vissiin hommata muksulle kuonokoppa. Tai entäs kun meille tulee uusi pienin... Onneksi siihen on kumminkin vielä paljon aikaa.

Voi MugSkap voimia sinulle ja hali täältäkin.



Errj: Pureminen on teodennäköisesti vain kurja vaihe, ei ole mitenkään sanottua, että Helka reagoisi vauvan tuloon puremalla.



kent kyseli viime viikon pinossa viikonlopun sujumisesta, täällä se meni tuttuja ratoja, oltiin lauantaina isää katsomassa ja käytiin samalla saunassa. Anton rakastaa saunoa, istuu ylälauteilla ja heittää lölyä onnesta soikeana =) Söpöä. Mitenkäs muut hiput tykkäävätkö saunoa?



Käytiin aamulla puistossa ja sen jälkeen ruoka maittikin oikein kivasti =) Tosin Anton on syönyt tosi kivasti pitkän aikaa, nyt kun tämän sanon, niin alkaa ruokalakko varmaan, no silläkin uhalla sanon =) Yötkin menee kivasti, ehkä kerran Anton herää ja tulee viereen, siinä sitten nukkuu aamuun asti. Tosin olen huomannut, että Anton tarvitsee paljon tilaa nukkuessaan. usein unissaan ähisee ja koittaa työntää meitä kauemas, sitten tyytyväisenä hymyillen laittaa kädet ja jalat suoriksi, niin että on X asennossa, ja mammalla on selkä ja niskat kipeät aamulla.



Laitoin tänään ekaa kertaa hanskat pojulle käteen, alkuun Anton katsoi käsiään ja huusi järkyttyneenä. Lopulta tyytyi kohtaloonsa, eivätkä hanskat häirinneee enää yhtään.



Sitten loppuun talvihaalari G, minkälaisen talvihaalarin ostatte hipulle tai minkälainen teillä jo on? Mikä koko?



Itse ostin eilen Reimatecin 80 cm toppahaalarin. Esikoisen vanha on annettu pois, eikä se ollut kovin hyvä, joten ajattelin satsata nyt kunnon haalariin, se voisi mennä sitten kolmannellekkin.



Näihin tunnelmiin lopetan ja menen siivoamaan



Mareila+Anton

Vielä olisin tapaamista ehdotellut?? MInkälainen ajankohta olisi hyvä?? Laittakaapa ehdotuksia



m&A

Täällä kirjoittaa entistäkin väsyneempi äiti : (. Nukuin juuri tunnin, ja silti oikein tunnen, kuinka verisuonissa virtaa keltahormonista unettavaa verta. Kauhistuttaa ajatella, että meidän pitäisi suoriutua jossain vaiheessa ulos koiralenkille, kun miehelläni menee tänään vähän pidempään töissä. Laura onneksi nukahti uudestaan herättyään siinä tunnin kohdalla. Ehkä hän olisi sentään tavallista pirteämpi päiväunien jälkeen?



MugSkab, tosi tosi ikävää, että miehesi ei tajua olevansa niiiiin väärässä! Toikin " tunteiden katoaminen" on niin tuttua, juuri niin oma mieheni sanoi silloin meidän eron yhteydessä. Ei kai tässä kellään noi tunteet niin aina niin roihua, varsinkaan tällaisen vauva-ajan jälkeen! Minä taisin muuten suoraan sanoen pakottaa hänet sinne terapiaan silloin. Ekan kerran kävin yksin, ja toiselle kerralle raahasin hänet mukaan. Olen 100-prosenttisen varma, että vuoden sisällä miehesi huomaa mokanneensa. Ja kuten joku (oliko Vaakamom) sanoi, sitten onkin toinen juttu, mitä sinä haluat siinä vaiheessa. Mutta viimeksi kuulostit valoisammalta, joten tosi hienoa että olet itse noin hyvässä " kunnossa" tilanteestanne huolimatta.



Meilläkin oli tänään neuvola + lääkäri. Lauran pituus on 82cm ja paino 11,7 kg. Rokotusta emme ottaneet nyt, koska pelkään etten jaksaisi tällä haavaa kunnolla hoitaa Lauraa, jos siitä tulisi jotain seuraamuksia. Otetaan se sitten joskus myöhemmin syksyllä. Lääkärimme oli suoraan sanottuna vähän outo - ainakin toimiakseen 1-vuotiaan kanssa. Yhtään tunnustelematta tilannetta ja Lauran suhtautumista siihen hän käski Lauraa tekemään yhtä sun toista (hae nalle, rakenna torni). No Laurahan oli aika jännittyneenä, eikä oikein ryhtynyt mihinkään. Kirjastakin piti tunnistaa muutama juttu. Laura parka osoitti sinnikkäästi sorsaa, kun kuvasta piti etsiä koira. No, onneksi me itse tiedetään mitä tuo neiti osaa!



Mareila kyseli hippusten saunomisesta. Laura on vähän kiikunkaakun sen kanssa. Tulee kyllä innoissaan lauteille, muttei yleensä viihdy kovin kauaa. Tosin meidän talon saunassa ei ole maailman mukavimmat löylyt, vaan jotenkin kovat ja kuivat. Itsekään en siellä jaksa kauhean kauaa olla.



Ei, kyllä mun on mentävä takaisin vaakatasoon. Puhaltakaa vähän Voimaa tänne, please!



Mukavaa päivänjatkoa kaikille,

t. Ompunäiti

Jopas on ollut hiljaista tänään. Eipä ole itselläkään ollut aikaa kirjuutella.



Ompunäidille voimapuhallus täältä. Muistan Antonin odotuksesta sen kaiken nielevän väsymyksen ja kuvotuksen, kyllä se siitä.



Meillä puolitoista vuotis neuvola on vasta marraskuun alussa, höh niin kovasti sitä odotan, meidän neuvolan täti kun on niin kiva.



Antonin uusin villitys on kantaa tavaroita, joten meillä on mukana pupu pitkäkorva, jonka Anton kantaa kotiin. Muuten tulee RAIVO, poju tahtoo kantaa aina kauppakassit ja yllätys yllätys se ei onnistu. No onneksi on pupu.



Sellaista kyselen, että onkos Anton ainoa hippu, joka ei suostu juomaan maitoa? Mitä annatte juotavaksi, jos ei maitoa?



Nyt sohvalle odottelemaan, että mies kotiutuisi, on lukemass. Hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Ompas meidän pino ollut hiljainen, nyt kaikki joukolla kuulumisia kertomaan.



Tosin meille ei ihmeempiä kuulu, jotenkin päivät soljuvat omaa tahtia. Aikalailla kotosalla ja ulkona ollaan, kun Antonin kanssa meneminen on aika hankalaa, poika ei viihdy yhtään kaupassa tms. Siitä kysymys, mitenkäs teillä onnistuu kaupassa tms. käynti?



Meillä tuo on aikalailla selviytymis taistelu, että saan ostokset tehtyä ja lapset hengissä ja terveinä ulos kaupasta. Anton nimittäin pääsee irti rattaiden valjaista ja roikkuu kohtuullisen vaarallisen näköisesti rattaista tai nousee seisomaan, se vasta kivaa on. Kärryistä Anton kiipeää pois sekä lastenistuimesta, että kärrystä (joskus laitan Antonin seisomaan siihen koriin minne tulee ostokset, ilman kenkiä tietysti) Koita siinä sitten tehdä ostoksia, kun toinen koittaa tulla kamikaze hypyillä pää edellä lattiaan.



Nyt menen lounasa tekemään, miten on Kuningaskobralla mennyt uuden vauvan ja Heinin kanssa? TUle kertomaan kuulumisia, kun kerkeät



Mareila+Anton

Meillä on yöunille meno aika tuskaista nykyään, huuto alkaa kun Anton tajuaa minne joutuu (eli yökkärin pukemisesta) ja jatkuu ajan x, pitää maata vieressä ja leikkiä nukkuvaa, että poju rauhoittuu. Meinaa äiti nukahtaa sinne itse, isi usein nukahtaakin On kyllä tosi söpöä, kun Anton lopulta rauhoittuu, hän käy istumaan ja asettelee tyynyn hyvään asentoon (usein sama missä tyyny jo oli) sitten järjestää peiton ja käy makuulle, lopulta ottaa peiton päällensä ja käy nukkumaan.



Mareila+Anton

Onpa kivaa kun on perjantai, on ollut jotenkin aika rankka viikko. Helka on nukkunut pari viime yötä huonosti, kitissyt ja itkeskellyt. En tiedä, oisko rokotuksesta vai mistä, joka tapauksessa tuntuu, ettei oikein jaksais olla töissä eikä kotonakaan saa mitään aikaiseksi. Meillä on lisäksi ollut iltaohjelmaa, Helkan hoitopaikan " kehityskeskustelu" sekä vanhempainilta.



Kehityskeskustelusta sen verran, että tosikiva kun meillä on vissiin kasvamassa tuleva koulukiusaaja. Helka on kuulema hoidossa hyvin itsenäinen ja oma-aloitteinen, eikä jää isompien jalkoihin ja osaa pitää puolensa. Kääntöpuoli on se, että se esimerkiksi käy mätkimässä yhtä 4-vuotiasta poikaa, joka on sellainen hiljaisempi lapsi, joka ei puolustaudu. Jee. Minkähän esimerkki me ollaan tuollaiseen käytökseen annettu? Ei ainakaan geeneissä ole, koska me ollaan molemmat oltu ihan nössöparkoja, minäkin olin vaan tumput suorina antanut naapurin vuotta nuoremman tytön lyödä mua joskus 4-5-vuotiaana... Hirmu rasittavaa jotenkin, ja turhauttavaa, kun toinen ei vielä tajua ettei noin saa käyttäytyä. Monesti käy mielessä, että ala nyt jo tajuta, mikset jo älyä!! Kärsivällisyys ja itsehillintä, sitä tämä todellakin opettaa... Voi kun mulla olis edes vähän enemmän noita ominaisuuksia ennestään.



Vanhempainillassa oli ihan mielenkiintoista. Helkan ryhmis on muuttumassa päiväkodiksi, lisää lapsia siis vähemmällä väellä. Onneksi henkilökunta ei kokonaan vaihdu, niin olkoon sitten Helka tuolla siihen asti, kunnes minä jään taas kotiin. Sitten meitä jotenkin huvitti, kun me ei olla ollenkaan suhtauduttu niin pedagogisesti tähän kasvatushommaan kuin hoidossa. Oli kaikki hienot metodit ja oppimisjutskat, minä oikeesti meinasin purskahtaa nauramaan, kun joku kysyi, onko harkittu ottaa käyttöön joku lasten kasvu- ja kehitysportfolio. Ei sillä, etten pitäisi näitä asioita arvossa, mutta ihan oikeesti meille ei ollut tullut mieleenkään niin kauheesti miettiä oppimisasioita. Tietty kotonakin leikin Helkan kanssa vähän sillä silmällä, että samalla tulee aina esim. värejä, muotoja jne. mutta enpä tosiaan aivan noin pitkälle ole vienyt oppimisajatusta kuin hoidossa. Toisaalta on kyllä ihan kivaa, että jossain niitä on mietitty ja varmasti isossa lapsikatraassa pitääkin olla joku johtoajatus, että homma pysyy hanskassa. Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen juttu.



Mareila kysyi maidon juomisesta. Helka ei erityisemmin pidä maidosta, kyllä se sitä juo, mutta ei mitenkään erityisen innokkaasti. Meillä on vaihtoehtona ollut vesi, mehua silloin tällöin välipalalla. Mä olen yrittänyt syöttää Helkalle muita maitotuotteita, esim. raejuustosta se tykkää. Maidosta yksistään ei millään tule se päivän tarve täyteen, tuskin tulee muutenkaan, mutta kuinkas pakotat juomaan maitoa?

Mitä parisuhdeterapiassa sanottiin tai tehtiin sellaista, mikä sai teidät ajattelemaan suhteesta uudella tavalla? Mies lupasi lähteä kanssani, kun sanoin, että minä tarvitsen sitä päästäkseni tästä tilanteesta yli - ehkä siellä voisi hänenkin silmiä' än avata... Mutta kun ekan ajan sain vasta yli kuukauden päähän, niin kiinnostaisi tietää vähänb etukäteen, mitä odottaa.



Helvi on ollut nyt useita päiviä ilman päiväunia. Nukahtaa illalla klo 1800 ja herää aamulla noin puoli kuudelta, mutta höpöttelee itsekseen (onneksi) vielä puoli tuntia.



Jotnekin hän kyllä aistii ilmapiirin kodissamme, sillä on alkanut kieltäytyä isin suukotteluista, eikä lue isin kanssa kirjaakaan, vaan työntää pois. Emme ole hänen kuulleen tapelleet, mutta tokihan joskus on itku päässyt, voisiko sitten siitä tietää, että isi on jotenkin ollut syypää? Mitenkähän toisen kanssa pitäisi olla, ettei tulisi traumoja!

Pakko kommentoida tuosta maidon juomisesta; meillähän ei maito mene alas ollenkaan (paitsi minä voisin juoda vaikka litran per päivä, tosin en nyt raskauspahoinvoinnin aikana) joten olen itsekin aprikoinut saako taapero tarpeeksi kalsiumia. Aamu- ja iltapuuroon laitetaan aina maitoa ja usein myös lämpimän ruoankin sekaan. Sen lisäksi välipalaksi on aina viili ja joskus usein myös päivällisen ja iltapuuron välissä. Ajattelin puhua tästä kalsiumasiasta neuvolassa ensi viikolla, koska onhan olemassa jotain tabletteja tämän ikäisille. Tosin meidän poitsu ei näytä kärsivän kalsiumin puutteesta ainakin kasvun suhteen. En tiedä uppoaisiko hylamaito paremmin kun se on makeampaa mutta olen kuullut että se voi altistaa laktoosi-intoleranssille.



Haalari pitäisi meidänkin ostaa, varmaan 92 cm on sopivin koko. CitySokoksessa on ensi keskiviikkona joku Reiman haalaritarjous, kannattaa kai käydä katsomassa vaikkei väri täysin miellyttänyt. Minulle kun tuntuu olevan tärkeintä että haalari on nätin värinen:) Varsinkin kun poikien vaatteet on usein niin ruman ja synkän värisiä. Pitäisi kai kiinnittää enemmän huomiota kestävyyteen.



Jännä miten meidän poika ei vielä puhu kunnolla mutta ymmärtää kyllä ihan kaiken mitä hänelle sanoo, monimutkaisetkin lauseet ja kysymykset. Hän on oikea äidin pikkuapulainen, tuo ja vie tavaroita eri paikkoihin jne. Suloista katseltavaa kun taapero kiikuttaa tomerana äidin puolesta jotain jonnekin, samalla kun äiti lepäilee sohvalla ja katselee tv:tä:)



Meillä on kirjat nyt ihan ehdottoman tärkeitä huvituksia. Koko ajan pitäisi lukea jotain, uudestaan ja uudestaan samat jutut. Osaan jo ulkoa muutaman kirjan. Ja on niitä kirjoja ihana ostaakin. Samoin leluja. Ennen pojan syntymää olimme varmoja, että emme halua lapselle koko ajan vain uusia kivoja leluja vaan opetamme hänet iloitsemaan pienestä ja vaatimattomasta mutta minkäs teet kun kaupassa on joku kiva vempain jonka saadessaan lapsen ilme kirkastuu ja jolla leikkimisestä nauttii äiti ja isikin. Nyt on sitten mielipiteemme muuttunut ja suunnittelemme jo innoissamme mitä leluja annamme jouluna ja mitäs kaikkea siihen ja siihen lelusarjaan kuuluukaan jne...Tosin emme todellakaan halua edelleenkään totuttaa häntä kaikkein hienoimpiin ja kalleimpiin leluihin, niitä saa sitten joskus ja jouluna. Ja onhan ihan tavallisetkin kodin tavarat mitä mainioimpia leluja. Tänään vietimme monta hauskaa hetkeä makaroonien kanssa. Vaikka ruoalla ei saakaan leikkiä ja ruoan kunnioituksen aion lapsellekin opettaa mutta poika ehti saamaan pussin pohjalla olevat makaroonit käsiinsä.



Syökö teidän hiput jo kokonaan itse? Meillä syödään kyllä itse kaikki muut ruoat paitsi aamu- ja iltapuurot, ne ei ilmeisesti ole pojan suurinta herkkua.



Mutta nyt lähden katsomaan miten pojun iltapuuron syönti sujuu isänsä johdolla. Mukavaa viikonloppua!



Ja MugSkabille minultakin kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen. Toivotaan, että asiat järjestyvät parhain päin. Toivotan uskoa tulevaisuuteen!



K rv 9+2 ja poju 1,5v.

Hei, kuulostaa hyvältä että miehesi suostuu terapiaan! Merkittävä juttu, onnea.



Yritän tässä muistella, miten se meillä meni. Uskoakseni miehelleni oli merkittävää kuulla (joltain muulta taholta kuin minulta) siitä, että ihan normaalisti - tai siis a i n a - parisuhteessa tulee vastaan monenlaisia vaiheita, ja että aina tunteet eivät ole yhtä voimakkaita tai selkeitä... että rakkaus muuttaa muotoaan...että tunteita enemmän merkitseekin (tämäkin on ehkä klisee mutta mielestäni totta) osapuolten t a h t o rakastaa ja pitää suhdetta yllä. Terapeutti käytti vertausta, että joskus tunteet voivat olla suorastaan jäässä, ja että olennaista olisi silloin löytää syy siihen tilanteeseen. Meidänkin kohdalla se syy (en mene nyt yksityiskohtaisemmin tähän) sitten vähitellen löytyi ja liittyi mieheni ja minun erilaiseen temperamenttiin sekä kotitaustoistamme tulleisiin malleihin. Molemmat opimme varmaan tosi paljon näistä eroavaisuuksista ja siitä, miten paljon ne voivat vaikuttaa omaan parisuhteeseen - hyvässä ja pahassa.



Minusta parasta olivat terapeutin esittämät kysymykset, jotka ohjasivat sitten keskustelua uusille alueille.



Teidän kohdalla tilanne on varmaan aika erilainen, koska olette olleet paljon pidempään yhdessä ja teillä on jo Helvi. Ja tietysti terapeutteja on monenlaisia, toivottavasti teille osuu sopiva tyyppi!



Huomasin muuten tuolla perhe ja parisuhde-alueella samantyyppisen keskustelunavauksen (Rakkaudesta kaveruudeksi jne), jonne varsinkin nimimerkki MMka on mielestäni kirjoittanut tosi hyvin asiasta: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8451537&p=1&tmode=1&smode…



Voimia sinulle ja terveisiä kaikille! Nyt nukkumaan!

t. Ompunäiti

Tuosta kalsiumista, Antonhan ei juo tippaakaan maitoa, eikä suostu syömään mitään missä maitoa on, paitsi makaronilaatikkoa. Minä annan Antonille omenamehua, mihin on lisätty kalsiumia (ainakin Citymarketista saa, merkki oli muistaakseni pirkka) sitten d-vitamiini tabletteja, joihin on lisätty kalsiumia (Minusun calsium) ja välipalana, aamupalana ja iltapalana jogurttia/rahkaa, joten uskon, että kalisumia saa poju tarpeeksi.



lelu&muut asiat, Anton ei edelleenkään jaksa lukea (sääli, äiti jaksaisi) Leluja ei hirveästi ostella, kun meillä on niitä esikoisen jäljiltä, mutta minun heikkouteni ovat vaateet, niitä tulee osteltua, koska ne on niin ihanania (kamala materiaslisti minä olen). Eli vaatteita löytyy liikaakin. Ja joulupukin kontista löytyy Antonille vaatteita aika paljon, jonkun lelun ajattelin ostaa, varmaan Fisher Prisen maatilan.



Jihuu, nukahtaminen onnistui tänään hyvin, josko se tästä alkaisi suttantumaan =) Nyt hyvää yötä kaikille, minä vetäydyn punaviinilasini kanssa sohvalle nautiskelemaan =)



Mareila+Anton



Syömisesetä: Anton syö vain ja ainoastaan itse, ei suostu syömään jos joku syöttää.

Ja ymmärrän kaikki vihan ja surun tunteet mitä käyt läpi. Mutta toivon että mitä tahansa käy niin jaksat vahvana Helvin takia! Minusta tuntuu, että hajoaisin pirstaleiksi tuollaisessa tilanteessa.



Sitten eilisen ei ole mitään uutta täällä tapahtunut. Viikko lähti käyntiin pirteästi hyvin nukutun yön jälkeen. Amanda herätti minut klo 06 huutamalla sängystään " PIPPELI" . Olivat isoveljen kanssa nauraneet tuolle pippeli-sanalle ennen nukahtamista illalla ja koska se sillon oli niin hauskaa niin A ilman muuta halusi aloittaa viikon hauskasti. Ai joo, mua nauratti kauheasti kun A sitten leikki huoneessaan palikoilla kun mä olin kylpyhuoneessa. Sitten meidän 3-vuotias heräsi ja ihan pöllähtäneenä käveli Amandan luo ja sanoi tosi virallisesti " Hyvää päivää Amanda. Saanko leikkiä mukana" ja Amanda yllätykseksi sanoi joo. Hyvät tavat sitä olla pitää...



No niin, hippujen äidit, pinoon mars!

Kuulostaa aika huonolta. Minä en oikein osaa sanoa enää mitään, kun en ole ollut noin kiperässä paikassa. Mutta vielä voi toivoa, että asiat kääntyisivät parhain päin ja miehesikin löytäisi vielä voimia yrittää. 20 vuotta on tosiaan pitkä aika olla yhdessä, tuskin kaikki on pelkkää kuvitelmaa ollut! Ehkä miehellesi elämän muuttuminen lapsen myötä on ollutkin vielä suurempi muutos kuin hän osaa myöntääkään? Jos siis kaikki on kuitenkin ollut ihan hyvin aiemmin.



Musta tuntuu että elän jatkuvassa muutoksessa, jota on kestänyt kohta vuoden. Nyt on töissäkin muutto. Viimeisen kahden vuoden sisällä siis: 1. remontti kotona, 2. muutto työpaikalla uusiin tiloihin, 3. maalle muutto + vähän remonttia, 4. muutto uuteen taloon maalla + remonttia, 5. muutto uudella työpaikalla uusiin tiloihin. Plääh, ei jaksa kyllä kiinnostaa enää yhtään mikään muutos.



Päivähoitoasiasta ja virikkeistä. Mun täytyy kyllä myöntää, että kotona ollessa olin välillä ihan kypsä siihen, että ei ollut ns. hetken rauhaa. Helka ei edelleenkään leiki mitään yksinään, vaan sen kanssa pitäisi jatkuvasti olla - esim. ei käy että luen lehteä vieressä kun Helka leikkii legoilla, vaan mun täytyy istua Helkan vieressä ja vähintään katsoa kun Helka leikkii. Ja niinä hetkinä, kun ei mikään kelvannut, niin oli kyllä sellanen olo, että voi kun sais tän jonnekin välillä hoitoon. Kyse ei meillä ainakaan ole varsinaisesti virikkeistä, vaan viihdykeistä, joihin kotona ollessa sisältyi aina äiti. Kerhoissa jne. viihdykkeiksi kelpasivat myös muut lapset. Hoidossa Helka kuulema pyörii aina siellä missä on muutkin ja tapahtuu jotain, ja hoidossa nyt vaan on enemmän viihdykkeitä kuin kotona, jossa olin vain minä. No, nyt kun Helka on hoidossa, niin mulla on ikävä ja harmittaa, kun ehdin niin vähän aikaa päivästä olla Helkan kanssa.



Joku kysyi rv:sta ja lasketusta ajasta. Viikkoja on nyt varmaan 5 ja risat, laskettu aika menis jonnekin toukokuun 21.¿24. päivän tienoille, riippuen vähän siitä, mitä lasketaan kierron pituudeksi. Mulla on aina ollut pitkä kierto, mutta nyt se on ollut entistäkin pidempi, vaihdellut välillä 40-35 päivää. Luultavasti kierto oli vielä käymistilassa ja vakiintumaton, eli laskettu aika täsmentyy varmaan ultrassa. Mä en Helkaa odottaessa uskaltanut vielä edes kertoa asiasta kellekään ennen ekaa ultraa, siihen asti taidan tälläkin kertaa pysyä viikottomana :)



Ja nyt taas purkamaan muuttolaatikoita...

Mugskabille iso VOIMAHALI täältäkin. 20 vuotta on kyllä hurjan pitkä aika heittää " hukkaan" :-( Luulen kanssa, että miehesi on tainnut mennä " viime hetken" paniikkiin tyyliin tätäkö tää nyt on loppu elämä. Sääli, suuri sääli. Voisihan se olla, että miehesi tekee U-käännöksen kokeiltuaan jotain muuta, mutta kysymys onkin siitä, onko sinua siinä vaiheessa liikaa loukattu ja " petetty" elämän tiellä.

Edelleen toivon, että elämänne vaikeudet voisi ratkaista, mutta aika kurjaltahan tuo kuulostaa !!!!!

Miksi muuten sinä lähdit kotoa?????? Ja Helvihän lähti sinun matkassa ?? Reagoiko Helvi muuttuneisiin asuinolo suhteisiin ???



Meillä ei uutta taivaan alla, tai siis on jotain pientä päivittäin ;-) Tänään, kun lähdettiin avoimesta päiväkodista, niin Elmo pinkaisi ennen muo ovesta ja huusi perään " kaa-kaan" = karkaan ;-) Kauhia kakara. Yöt menevät toistaiseksi päin prinkkalaa, mutta kai se taas tästä....some day.

Ihana tuo Kentin keskimmäinen ;-) (siis varmasti muutkin, mutta tarjosi tämän päivän tarvittavan naurun ;-))



Errj!!! Meidän esikoinen oli ihan samanlainen, ei osannut yhtään olla yksin, vaan vaati seuraa koko päivän. Puuduttava vaihe!!! Mutta meilläpä parhaimman ratkaisun toi....... PIKKUVELJEN syntymä :-)

Isoveikka rakenteli omiaan ja oli täysin tyytyväinen siihen, että pikkuveikka möllötti sitterissä. Ei vissiin tuntenut itseään yksinäiseksi. Ja pikkuveli puolestaan oli tyytyväinen, kun sai seurata toisen touhuja. Esikoinen on kyllä vieläkin hieman veljestään riippuvainen : ei esim. halunnut omaa huonetta aloittaessaan koulun, vaan vaati saada edelleen nukkua pikkuveljen kanssa yhdessä. Ja jos keskimmäinen on jossain yökylässä, niin esikoinen ( 8 ½vee) ei oikein osaa yksin nukahtaa, vaan tahtoisi äidin viereen :-0 !!!!!! Ja päivisin ollaan jo niin olevinaan isoa poikaa ;-)



Puhuttiin juuri miehen kanssa noista lasten temperamentti eroista. Todettiin, että on se hyvä, ettei tuo keskimmäinen jäänyt viimeiseksi, kun siitä olisi varmaan tullut sellainen vanha poika, joka asustelee äidin ja iskän luona palvelun toivossa ;-) Juu lievästi mukavuudenhaluinen yksilö. Elmo on onneksi enemmän -minä itse, haluan yrittää- tyyppiä, joten pelko ei ole aivan yhtä suuri.



Hyvät viikon alut kaikille hippusille...taitaa se syksykin sieltä tulla, nyyh :-(

Kiitoksia edelleen tuestanne. Juuri äsken juteltiin elämän järjestämisestä ja tiedättekö, juuri tällä hetkellä on rauhallinen olo. Mieheni ei kykene näkemään mahdollisuutta löytää kadonneita tunteitaan takaisin. Jotenkin hän kokee olleensa jo vuosia ahdistunut, vaikka ei sitä ole osannut itselleen tunnustaa. Joka tapauksessa saimme äsken hyvässä yhteisymmärryksessä sovittua käytännön asioita seuraavan vuoden varalle (olen hoitovapaalla ainakin ensi syksyyn, riippuen nyt rahatilanteesta vielä sen kolmannenkin vuoden). Mutta mies kyllä vaikutti siltä, että välittää ja haluaa tehdä oikein. Asiat on nyt mielestäni hyvässä hengessä sovittu.



Vaikka se ahdistaakin (tai oikeammin sanottuna suututtaa), että hän ei pidä meidän suhdettamme sen arvoisena, että sitä kannattaisi yrittää pelastaa, niin arvostan suunnattomasti sitä, että hän (ainakin nyt) haluaa olla Helville hyvä isä ja ottaa aktiivisen roolin ihan Helvin arjessakin, eikä jättäytyä " vain" viikonloppuisäksi. Sitä minä todella toivon!



Toisaalta haluaisin käyttää tämän tilanteen mahdollisuutena tehdä jotain mitä olen aina halunnut - mutta mitä?! =) Niin mielelläni käyttäisin tämän muutoksen johonkin hyvään, joka toisi uutta sisältöä elämään. Kun vain keksisin, mitä se olisi... Joskus halusin ulkomaille töihin, pitäisikö nyt repäistä? Mutta mistä löytäisin töitä/asunnon jne jne jne...



Vai miten estän sen, että en jää ikkunasta tuijottamaan elämää, joka minulla " oli, vaan ei ole enää" ...



Helvin viimeisin villitys on pukea (puetuttaa) eri paria olevat sukat jalkaan. Eikä niitä saa vaihtaa samanlaisiksi!

Ihan ekaksi MugSkab; Voimahali sinulle! Kyllä kai asioilla on tapana järjestyä jollain tavalla..Itselläni ei vastaavaa oo tapahtunut, mut lähipiirissä kylläkin, ja tuntuu raskasta olevan vähän puolin ja toisin:(



Miiakin nukkuu nykyisin tosi huonosti öisin, heiluu ja pyörii aika paljon. Tänään on tosin sit päikkärit nukkunut hyvin ja yöunillekin kävi sopuisasti,kun oli kai jo niin väsynyt.



Myös päivisin on kiukkukohtauksia alkanut tulemaan, on hetkiä jolloin mikään ei kelpaa. Ja muutaman kerran on jo kieltäytynyt syömästäkin, sit pitää vaan yrittää suunnata Miian mielenkiinto muualle, niin " unohtaa" kiukuta:)



No, pitää tästä mennä nukkumaan, Miia nukahti jo 8 maissa,herää varmasti aamulla " hyvissä ajoin" ..kuhan nyt ei ihan viideltä viel..:)



-Milenna ja Miia 27.4-05-