vaunuihin nukuttamisesta sänkyyn siirtyminen!?
Elikkäs meiän puolivuotias on vauvasta lähtien tottunut siihen, että kaikille unille nukahtaa vaunuihin reilun hyssytyksen turvin. Alkujaan tapa tuli käyttöön mahavaivojen vuoksi, iso liike oli ainoa millä pojan sai rauhoittumaan. Ollaan siis nukutettu vaunuihin ja yöunille siirretty sitten omaan sänkyyn. (tiedän, että ei suositeltavaa, mutta jotenkin on pakko nukkua...)
Nyt tavoitteena olis opettaa poika nukahtamaan sänkyynsä. Mikä auttais? Onko muilla kokemusta, miten kannattais toimia?
Nyt kun pojan nostaa umpi väsyneenä sänkyynsä, tyyppi piristyy kertalaakista, pyörähtää mahalleen ja alkaa nauraa tai itkeä.. jalat vispaa eikä unirauhasta ole enää tietoakaan.
sen verran ollaan edistytty, että vaunuissa hyppyytys saa hieman liventyä kun unen rajamaille pääsee.. aiemmin pysähdys / hidastaminen sai aikaan suuren metelin! =)
auttakaa kokeneemmat.
Kommentit (4)
Tämä voi kuullostaa tosi tyhmältä kun on jo noinkin vanha lapsi kyseessä........Mutta auttaisko asiaan jos lapsen siirtäisi vaunukopassa omaan sänkyyn? Ja siitä pikkuhiljaa yrittäisi ottaa koppaa pois. Nukkuisi siis ainakin periaatteessa omassa sängyssä :)
Meillä oli vauva-aikana koppa oli aina pinniksessä koska vauvasta sänky tuntui yksinkertaisesti liian isolta. Eli kopan avulla saatiin pesämäinen ja turvallinen tunne vauvalle.
Auttaisiko jos lapsen laittaa sänkyyn ja antaa maitoa, rauhallista musiikkia (esim. mobile), tuttuja unikavereita...? Olette varmaan kokeileet kaikki keinot.
Tsemppiä vaan, en oikein osaa muuta sanoa :)
Alun perin mieheni " opetti" pojan nukahtamaan vaunujen (myöhemmin rattaiden) hytkytykseen.
Ehdin jo hyvään alkuun totuttaessani poikaa nukahtamaan sänkyynsä, mutta sairastelun myötä nukahtaminen vaikeutui ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä!
Totutin häntä ensin nukahtamaan viereeni omaan sänkyyni jonka jälkeen aloin totuttamaan häntä omaan sänkyynsä. Pidin kättäni hänen selkänsä päällä, samoin kuin olin tehnyt meidänkin sängyllä.
Nyt olen ajatellut ostaa sellaiset kumiset " tassut" pinnasängyn jalkojen alle jotka mahdollistavat pinnasängyn pienen hytkyttämisen.
nukkui ekat 6kk vaunuissa ja hytkytystä oli myös täällä... Sitten vain en enää jaksanut sitä nukutusrumbaa ja yksi päivä päätin, että nyt alamme nukkumaan omassa sängyssä. Ikään kuin unikoulun periaatteella opetin pojan siihen eli laitoin omaan sänkyyn ja sinne jäi itkemään... odotin aluksi 5min ja kävin rauhoittelemassa ja taas pois - ja taas huuto jne. Pidensi aikaa 10minuuttiin ja sitten kävin taas rauhoittelemassa.
Aikaa meni reipas viikko ja poika oppi nukkumaan omassa sängyssä.
Itkua on raskas kuunnella, mutta kun vauva oli yli 6kk ikäinen ja tiesin, ettei hänellä ole mitään hätää omassa sängyssä, yritin vain jaksaa ja se tuotti tulosta. Samaan aikaan otimme käyttöön unipupun ja rätin ja ne ovat kavereina edelleenkin. :)
sarpsa ja eeli 11kk
ja samasta syystä kuin teillä, eli vatsavaivojen takia meidän neiti ei kertakaikkiaan rauhoittunut omaan sänkyyn (ei rauhoittunut missään, paitsi vaunuihin).
Pikkuhiljaa alkoi nukahtaminen vaunuissa sujua paremmin, ja päätin että kokeilemme jos hän suostuisi nukahtamaan omaan sänkyyn... mutta ei toivoakaan! Huusi pää punaisena ja kun laittoi vaunuihin nukahti saman tien.
Sitten " keksin" että neiti saa nukahtaa syliin ja vien sitten nukkuvana omaan sänkyyn. Tämä onnistui parin illan taistelun jälkeen suht hyvin. Usein alussa kyllä heräsi siihen kun laitoin sänkyyn, välillä heräsi niin paljon että nukuttaminen oli aloitettava uudestaan mutta välillä sain hänet silittämällä takaisin uneen. Pikkuhiljaa aloin lyhentämään syli" rauhoittelua" , elikkä en enää odottanut niin kauan että hän nukahtaisi syvään uneen vaan ilta illalta vein aikaisemmin omaan sänkyyn ja lopulta laitoin heti iltaimetyksen jälkeen hänet omaan sänkyynsä, kapaloituna tai tiukasti peiton alla. Menin huoneesta ulos ja annoin hänelle rauhaa nukahtaa itse. Tietysti joutuu vieläkin käydä laittamassa tutti suuhun ja peitto paremmin päälle jokunen kerta ennenkuin nukahtaa, mutta nyt (lopulta) nukkuu ja nukahtaa omaan sänkyyn itse!
Tämä koko proseduuri kesti ehkä n. 3-4viikkoa. Eli otin tosi hitaasti, koska neiti on muutenkin herkkää tyyppiä.
Tsemppiä!
Musse ja tyttö 5½kk