Miksi ihmeessä aina hehkutetaan, että lapsen vauva-aika parasta aikaa?

inhottavia. Opittuaan lukemaan yms. ovat paljon mielekkäämpää seuraa.

iso lapsi isot murheet.

minä tykkäsin vauva-ajan fyysisyydestä, siitä että saa päivät pitkät vaan maata sängyssä hellimässä ja pussailemassa ja halailemassa. Mutta toki on kivaa kun lapset kasvaa kouluikäisiksi. Silloin niistä ei ole huolta ja ovat mitä parasta kodinhoitaja-ainesta.

Vauvat on ihan superihania ja niiden kanssa on niin helppoa. Mua ahdistaa nuo uhma-ikäisen kiukuttelut ihan hirveästi.



Ikävöin vauva-aikaa todella...

Vierailija:

minä tykkäsin vauva-ajan fyysisyydestä, siitä että saa päivät pitkät vaan maata sängyssä hellimässä ja pussailemassa ja halailemassa. Mutta toki on kivaa kun lapset kasvaa kouluikäisiksi. Silloin niistä ei ole huolta ja ovat mitä parasta kodinhoitaja-ainesta.

Minä ainakaan en pystynyt makoilemaan vauvan kanssa rauhassa kun kaksi isompaa lasta vaativat hoitonsa ja huomionsa. Mutta minusta nyt on aivan ihana aika kun nuorin on 1,5v ymmärtää jo paljon asioita, mutta on kumminkin pieni hellittävä. Vanhin on nyt 5 ja ihana on hänkin.

Mutta mielestäni kaikista raskainta aikaa on se ihan vauva aika kun on paljon herätyksiä yöllä ja kun lapsi on 1v haluaa hän kokeilla paljon uusia asioita vaikka taidot eivät niinhin riittäisikään. Kiukkukohtauksia tulee vähän väliä kun äiti nostaa pois pöydältä tai tietokonetta ramppaamasta.

Nyt nautin joka päivästä lapsen kanssa TÄYSILLÄ, aivan ihana lapsi ja niiiiin rakas!!!!

Tähän asti ollut " puoliväkisin" olemista, ja esittämistä muille että onhan tää ihanaa,vaikka oli kaikkea muuta!

Meidän mokoma huusi yötä päivää puoli vuotta ja nukkui katkonaisesti vielä seuraavat puoli vuotta. Siinä ei kyllä mitään hehkuttamista ole.

Kuka muka koskaan on sellaista hehkuttanut? Kuka se on? En tunne.

Vauva-aika on ollut lapsen tähänastisesta elämästä sitä paskinta aikaa. Niin se vaan on. Kun oppi kävelemään, puhumaan, vitsailemaan, keskustelemaan jne. niin elämä on ollut huomattavasti ihanampaa kuin päivät pitkät itkeneen ja kitisseen vauvan kanssa. Lapsella ikää 2,5v. ja joka päivä on ihanampi kuin edellisenä päivänä...

eli 1-vuotias. Se ei mokoma nuku ikinä mutta häärää ihan hulluna koko ajan ja aiheuttaa mielettömän kaaoksen! Vauvan ekat puoli vuotta on ok, mutta kyllä parasta aikaa on vasta yli 5-vuotiaitten kanssa!

en osannut edes odottaa mitään näin ihanaa... Sitä en tiedä... mitä tulevaisuudessa on vanhemman lapsen kanssa... mutta jos se tästä paranee on se jotain aivan mahtavaa, jota en vieläkännä osaa kuvitella.

meillä kolme huutavaa, kitisevää, ei mihinkään tyytyväistä vauvaa enkä todellakaan nauttinut vauva-ajasta. Rakastin toki lapsia jo silloin yli kaiken mutta joka ikinen " vaihe" sen jälkeen on ollut minulle niin paljon helpompaa. On tullut uhmaa ja vaikka mitä mutta vanhin nyt 14 v enkä kaipaa vauva-aikoja.



Kun joku tossa sano että saattoi vaan levätä ja köllötellä sängyssä niin meillä ei kyllä todellakaan saattanut. Sai kantaa päivät pitkät ja silti vauva itkee, ei voinut mihinkään mennä (paitsi tietty pakoiset ukoilut jne).

mulle ainakin tuli ihan yllärinä kuinka kuluttavaa ja kamalaa on vauva-aika. odotan innolla vauvan kasvamista, että helpottuis.



olen kyllä sanonut kaikille äititutuilleni, että miksi vitussa ette varoittaneet kamalasta vauva-ajasta vaan hehkutitte sen ihanuutta! ovatkin myöntäneet että ei se vauva-aika niin ihanaa ole, mutta eivät esikoisen odottajaa halunneet säikyttää.

Musta jokainen aikakausi on ihana omalla tavallaan.



Vauva-aika on ihanan herkkää, vaikka työlästä.

Taapero alkaa olla paremmin vuorovaikutuksessa ja oppii koko ajan kivoja uusia asioita.

Leikki-ikäinen on taas omalla tavallaan ihana.

jne.



10-vuotiaani kanssa on todella hienoja keskusteluja ja hän osaa jo tehdä kaikenlaista, josta iloinen. Olen ylpeä kun yksi lapsistani selviää jo melko hyvin tässä maailmassa, eikä aina tarvitse äitiään joka paikkaan. ¨



Musta tämäkin on asennekysymys!