Vauva ei rajoita elämää mitenkään...

VEIT SANAT SUUSTANI, KIITOS JA KUMARRUS=)

Ihmettelin samoja ap:n ristiriitaisuuksia, mutta en vielä ehtinyt kommentoimaan. Todellakin puit myös minun ajatukseni sanoiksi. Loistotekstiä!!

ne eivät välttämättä ole mitenkään lievempiä siinäkään iässä. Miellä oli 2 kertaa kuumekouristus 1,5-2,5 iässä.

* ensimmäistä kertaa 10 vuoteen minulla on mahdollisuus kalenterittomaan/kellottomaan elämään ja vaikka kokopäiväyöpaitailuun - nautin siis suunnattomasti kotona olemisesta



Niin, nautin minäkin kotona olemisesta. Siitä huolimatta käymme viikottain vauvamuskarissa, vauvauinnissa, näemme vauvakavereita, jopa vauvakahviloissa. Neiti 8 kk nauttii kaikista uusista virikkeistä ihan suunnattomasti. Olemme myös käyneet ulkomailla 2 kertaa.



Alkuun kun vauva syntyi, olimme aika paljon kotona. Lähteminen oli vaikeaa, kun ei vielä oikein osannut suunnitella, jos lähti, niin kaikki tuntui menevän pieleen. Puhumattakaan väsymyksestä, jota synnytyksestä toipuminen ja yöheräilyt aiheuttivat.



jos ohjelmaa on ollut parina päivänä, yritän sitten pari päivää rauhoittaa ihan kotona olemisella, vaikkapa juuri kokopäiväyöpaitailua harrastaen.

Meillä on 3 lasta.

4v 2 1/2 v ja 4kk. Esikoinen käy normaalisti kerhoissa 3 kertaa viikossa ja muuten hoidan arkisin ne perheen pakolliset menot ja asiat mitä mieheni ei pysty töidensä ohella hoitamaan. VAuva kulkee mukana jos toinen vanhemmista ei ole kotona.



Myönnän pelkääväni vauvan kannalta pöpöjä ja etenkin tuota Rs virusta! Esikoinen sai sen 4 vuotta sitten rajuna ja hyvässä muistissa on monet sairaalareissut limaan tukehtumaisillaan olevan vauvan kanssa. Silti meidän on pakko hoitaa päivittäisiä menoja ja asioida välillä julkisillakin paikoilla, ruokakaupassa yms. Kylässäkin ollaan monesti käyty vauvan kanssa, ihan vaan oman mielen virkistyksen takia.



Nyt kun tuo rs virus riehuu pahimmillaan, ollaan kuitenkin yritetty mahdollisimman paljon välttää pahimpia tautipesäkkeitä! Kylään ei olla menty jos on tiedetty että siellä ollaan sairaana ja isompiin ruokamarketteihin tai ostoskeksuksiin ei vauvaa olla viety jos ei ole ollut pakko mennä.

Niin ja ihan hyvä on muistaa pestä välillä niitä käsiä, varmuuden vuoksi, ei siitä nyt haittaa ainakaan ole. Emmekä tieten tahtoen ostoskeskuksissa hillumalla aikaa vietetä.

Kotiin ei silti ole tarvinnut linnottautua! Ulos voi oikeen hyvin mennä ja vauvakin on aika hyvin suojassa vaunuissa kaikkien vällyjen ja verkkojen takana. Joten, jos nyt lähikauppaan tms. lähtee, niin ei se vauva välttämättä juuri siitä sairastu.

Ja kuten moni sanoikin. Ihan yhtä hyvin sen taudin voi kotiin kantaa esim. töissä käyvä mies tai isommat sisarukset, mutta tietysti riski sairastua on silloin pienempi kuin se että roikkuisi vauvan kanssa ruuhkaisissa ostoskeskuksissa joissa jokatoinen vastaantulija pärskii ympärilleen!



Ymmärrän kyllä niitä joilla ei ole jatkuvasti toinen vanhemmista kotosalla. silloin ne kaikki pakolliset perheen asiat on hoidettava, vauvan ja lasten kanssa,oli ne sitten lähikaupassa tai ostoskeskuksessa.



Maalaisjärkeä käyttämällä voi elää ihan normaalia elämää vauvankin kanssa! =)))

Aika merkillinen käsitys vauva-arjesta Sinulla. Lapsestasi taitaa tulla aika ihmisarka ja vieraita paikkoja pelkäävä yksilö. Olethan muistanut kieltää myös sukulais- ja tuttavavierailut perheessäsi, ettei vauvasi herkkä päivärytmi sekoa ja vieraat taudin aiheuttajat leiju pieneen nenuun. Ja kyllä ne pöpöt voi iskeä siellä neuvola-/lääkärireisullakin. Oletko ajatellut, jos neuvola tekisi sinne teille kotikäyntejä? Ei tarttis liikkua ollenkaan mihinkään.



Katsos ihmisiä elää aika erilaisissa elinympäristöissä. Kaikki eivät voi elää " kivaa yöpaitaelämää" vaan on käytävä pankissa/virastoissa/ruokakaupassa/kirjastossa tai sitten ihan vaan siellä kahvilassa. Kaikilla kun ei ole miehenä maatilanisäntä vaan miehen on käytävä ansiotöissä kodin ulkopuolella. Eikä niillä äijillä sitä tissiäkään ole, jolla imettää.(...äläkä sano, että pumppaa. Näen punaista).



Mulle ja kaikille tietämilleni äideille on neuvolasta todella annettu siunaus ihmistenilmoilla liikkumiselle ja vierailuilla käymiselle . Eikä o tietääkseni missään kielletty viemästä lasta ulos jouluruuhkaankaan.



Meillä kun on ollut pojan kanssa vaikeeta itkuisuuden ja nukkumisen kanssa, auttaa asiaan ainoastaan se, että tosta kämpän ovesta lähtee ulos. Voidaan äiti ja poika paremmin.





Voi yhren kerran sano mun sanoneen...

unohtui laittaa:



Ei poika ollut räkätaudeissa, kun nyt 6kk vanhana vaikka liikuttu ollaan viikon vanhasta lähtien. Tuokin tais tulla pojalle jommalta kummalta vanhemmalta. Ei kaupasta tms

Tää menee taas niin äärilaidasta toiseen. Ihan oikeesti monet lääkärit suosittelevat, ettei pieniä (huom. pieniä) vauvoja viedä väenpaljouteen, vaikka eivät kaikki vauvat siitä sairastu. Ja sitten on syystä tai toisesta infektioherkempiä vauvoja, joiden kanssa erityisesti pitää varoa (en nyt tarkoita AP:n tilannetta).

Kuten jo aiemmin kirjoitin, meillä oli pakko rajoittaa vierailuja, jotta vauvalla olisi hyvä olla. Ei tuosta tytöstä kuitenkaan kasvanut mitään ihmisarkaa raukkaa. Elämän rauhoittaminen _ei_ ole pahaksi vauvalle. Onneksi se ei ole aina tarpeen, mutta sellaisiakin tilanteita on. Äidinkin on mahdollista pysyä täysjärkisenä, vaikka vauva olisikin keskimääräistä vaativampi.

tinkkup:

Aika merkillinen käsitys vauva-arjesta Sinulla. Lapsestasi taitaa tulla aika ihmisarka ja vieraita paikkoja pelkäävä yksilö. Olethan muistanut kieltää myös sukulais- ja tuttavavierailut perheessäsi, ettei vauvasi herkkä päivärytmi sekoa ja vieraat taudin aiheuttajat leiju pieneen nenuun. Ja kyllä ne pöpöt voi iskeä siellä neuvola-/lääkärireisullakin. Oletko ajatellut, jos neuvola tekisi sinne teille kotikäyntejä? Ei tarttis liikkua ollenkaan mihinkään.

Mulle ja kaikille tietämilleni äideille on neuvolasta todella annettu siunaus ihmistenilmoilla liikkumiselle ja vierailuilla käymiselle . Eikä o tietääkseni missään kielletty viemästä lasta ulos jouluruuhkaankaan.

kun keskustelu tuntuu vellovan aina vaan... Minusta molemmissa tavoissa on puolensa - kunhan äiti on itse tyytyväinen!!!!



Meillä on 2 kk pojan kanssa käyty kyllä kaupassa, mummolassa, kerran jopa ravintolassa syömässä. MUTTA, en lähde väen väkisin minnekään ryysikseen vaunujen kanssa, jos ei ole ihan pakko. Eli muut kuin kävelylenkit ja lähikaupassa käynnit suunnitellaan tosi tarkasti. Kyse on siis siitä mistä minä äitinä pidän - en ennen lastakaan viihtynyt esim. kauppakeskuksissa. Toisaalta, koska meillä sukulaiset asuu lähellä, niin meillä on myös parempi mahdollisuus jättää lapsi muutamaksi tunniksi hoitoon.



En jaksa uskoa, että sillä on mitään merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle, että kuinka paljon alle 1-v lasta on kuljetettu mukana.



Kukin tyylillään!

Hulluksihan siinä tulisi.



Minulla ei ole ajokorttia ja kaksosten rattailla kuljetaan kauppareissut ja pienempi pienestä asti ollut haltioissaan kaupassa. Oli koliikkivauva mutta kaupassa oli hiljaa ku katteli maailman menoa.=)

Kyläilty ollaan poikien kanssa tosi pienestä asti ja vähemmän on sairauksia ollut kuin niillä jotka yrittävät suojella lapsiansa kaikelta.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin (hieman ehkä turhan äkäisesti) niin minunkin mies on merellä töissä, ja on aina sen 5vko poissa..rahtilaiva kun on kyseessä niin aikataulut ei aina pidä/tekniset viat..saattaa poissaolo venyä 6-7 vko..

Rahaa on tienattava ja lapsia ollaan tehty yhteisymmärryksessä niin että minä heidän kanssa kotona ja mies tuo rahat taloon.

Vaikka ero on vaikeaa niin mielestäni se kotona vietettävä 5vko töiden jälkeen on MAHTAVAA..Se kyllä antaa enemmän lapsille ja minulle kuin se että mies olisi parituntia iltaisin väsyneenä kotona ja lyhyet viikonloput.

Meillä apu on kaukana 200-300 km..Olen yksinäinen kun mies on poissa, vaikka lapset on ihania ja antavat hurjan paljon sisältöä elämään SITÄ KAIPAA TODELLA JOSKUS AIKUISEN IHMISEN SEURAA ja siihen ei auta muu kuin lähtee kotoa ulos.

Ruokakaan ei yksin tule kotiin, meillä kyllä mies kantaa pakastimen täyteen ruokaa ennenkuin työjakso alkaa, minä hoidan sitten sellaiset tuotteet mitä ei voi varastoida..



Eikä se merimiehen ammatti niin tavattoman harvinainen tässäkään maassa ole.

Mutta usko pois vaan, viikko on lyhyt aikaa olla lapsen/lasten kanssa keskenään, kun niitä on 5/6/7 peräkkäin tiedät mitä on olla YKSIN..Olet hyvin etuoikeutettu jos voit kokoajan jakaa vastuuta toiselle.

Oli aluksi vaikeaa sopeutua olemaan erossa, mutta kun ymmärtää että se on vain ammatti muiden joukossa siihenkin sopeutuu.



Onko äiti sitten rikollinen jos kaipaa aikuisen ihmisen seuraa??Kaikilla se ei ole kotipihassa..

Kiviiittala:

Tiedät varmaan hyvin, että teidän perheen tilanne, mies 5viikkoa pois säännöllisesti, on kuitenkin suhteellisen harvinaista

.

Muuten, meillä on vaan 2 lasta ;)

Niin ja kyllä se fakta on että tosiaan, kyl mä kauppaan siis yksin lähtisin ehdottomasti jos ois valinnan varaa. :D

Eli kyl täälläkin siinä tapauksessa pikkuinen olisi ekat viikot saanut olla pois ihmisvilinästä.

Siinä olen samaa mieltä että eka kuukausi olisi hyvä pitää mahdollisimman rauhallisena. Onhan vauvalla muutenkin tottumista tähän maailmaan. Mutta että eka vuosi pitäisi pysyä kotosalla, jos se jollekkin sopii niin ei se minua haittaa, mutta ei ole meidän perheen juttu.

Kyllä mekin se ensimmäinen kuukausi-puolitoista aika rauhassa oltiin kotona vauvan kanssa, ei käyty kaupungilla, kaupassa tai muuallakaan ihmisvilinässä. Ap:n kirjoituksessa puhuttiin kuitenkin kokonaisesta vuodesta enkä oikein hyväksy sitä tapaa miten päiviteltiin niitä vanhempia, jotka alle vuoden ikäisten lasten kanssa käyvät jossain muualla ihmisten ilmoilla kuin neuvolassa

Vaikka perussairauden vuoksi vauvalla on olematon vastustuskyky ja ruokakin menee nenämahaletkulla (aiheuttaa muuten paljon tuijotusta kahvilassa ja on hiukkasen tuttipulloa hankalampaa), en ole linnoittautunut kotiin. Siellä vaunukopassa kuitenkin vauva on melko hyvin suojassa ihmisvilinältä ja normaaliin elämään kuuluu jonkunasteinen liikkuminen myös kodin ulkopuolella. Nyt on sitten ensimmäinen flunssa menossa, onneksi ei rsv, ja sekin on varmaan tarttunut Lastenklinikalta...

Meillä on sairaalasta annettu lupa viettää normaalia elämää johon kuuluu myös ne kauppakeskukset ja vastaavat, turhan hysteeriseksi ei kannata ruveta. Ulkomaille ei lähdetä, koska ulkomaanmatkan ajaksi vauva pitäisi ottaa pois elinsiirtolistalta ja varmaan se maksa sitten just silloin sattuisi löytymään.

Esikoisen kanssa reissattiin joka toinen viikonloppu, mentiin mummolaan 70 kilometrin päähän ja siellä järjestettiin myös ristiäiset. Sen lisäksi käytiin kaupassa, kirjastossa ja muilla asioilla, aina oli vaavi mukana. Ajettiinpa tuossa 8 kk:n iässä mökille 500 kilsan päähän. Kahviloissa ei istuttu, mutta syömässä kyllä käytiin esim. mäkissä.

Nyt toisen syntymän jälkeen ei olla enää paljon liikuttu. Kahden alle kaksivuotiaan kanssa on kivempi olla kotona ja pyytää ihmisiä käymään siellä kuin lähteä mihinkään jos ei ole pakko. Jos on esim. neuvolakäynti eikä mies oo kotona ni yritän jostain saada kuitenki hoitajan. Millään en viittis lähteä noitten molempien kanssa. Me asutaan kerrostalossa kolmannessa kerroksessa eikä meillä ole hissiä ni oon niin laiska että annan miehen hoitaa kauppareissut ja kirjastossa käynnit mun kirjottaman listan mukaan.

Pidemmät reissut kyllä tehdään, ristiäiset oli mummolla ja joulu vietettiin mummolassa.

Annan kyllä omien nuorempien sisarusten ottaa lapsia syliin, pikkusiskoni on nyt 5 vuotta. En oikein osaa pelätä sairauksia, vaikka ehkä pitäisi.

Esikoisella ei ensimmäiseen puoleen vuoteen ollut oireen oiretta ja senkin jälkeen on poika ollut tasan kolme kertaa kipeänä, kerran nuhassa, kerran vesirokossa jonka sai sisaruksiltani tahallaan tartutettuna (uskon sanontaan että mitä nuorempana vesirokon saa, sitä vähemmän siitä kärsii) ja nyt vauvarokossa. Toinen ei ole sairastanut vielä kertaakaan, lukuunottamatta rokotusreaktiota.



Siinäpä se...



T:Oiti, Merri 1v3kk ja Meira 2kk

Ensinnäkin pöpökammo. Ensimmäisessä viestissä alkuperäinen vouhkaa kauppareissujen tuottamasta taudinaiheuttaja-altistuksesta ja vieraiden ihmisten kyläilyreissuilla aiheuttamasta vaarasta. Toisessa viestissä hän sitten kertoo kotonaan lappaavan väkeä enemmän kuin rautatieasemalla ja omistavansa eläimiä pitkän liudan, joiden kanssa lapsi saa olla tekemisissä. Kyllähän maatilan eläimistä nyt pöpöaltistusta saa paljon enemmän kuin kauppakeskuskierroksesta ja pöpökannan suhteen lienee ihan sama, onko niiden vieraiden kanssa tekemisissä kylässä vai kotona. Sinänsähän lapsi nimenomaan tarvitsee sopivan pöpöaltistuksen pystyäkseen kehittämään vastustuskyvyn ja nimenomaan tästä syystä maatilalla kasvaneilla lapsilla on esim. todettu vähemmän allergioita. Miksi ihmeessä alkuperäistä ahdistaa, että muutkin haluavat järjestää lapsilleen pöpöaltistuksen? Miksi syyttää muita vauvan altistamisesta pöpöille jos itse tekee sitä vielä enemmän?



Ja sitten ne vanhempien harrastukset ja menot. Ensimmäisessä viestissä alkuperäinen syyllistää muita siitä, että nämä jatkavat elämäänsä entiseen malliin, koska alkuperäisen mielestä heidän pitäisi sulkeutua kotiin. Toisessa viestissä hän kuitenkin kertoo tekevänsä itse ihan samalla tavalla: hänen harrastuksensa ovat kotona ja myös kontaktit muihin ihmisiin hoituvat kotona. Sitä paitsi ihan oman mukavuutensa vuoksi hän ei halua viedä huonosti syövää vauvaa julkisille paikoille, joihin on vielä liian pitkä matkakin. Kaiken kukkuraksi hän nauttii lomasta ja yöpaitailusta! Hän siis toimii niin kuin toimii ihan samanlaisista syistä kuin muutkin - hänelle on helpompaa ja mukavampaa näin!



Jos kirjoittaa, että ¿Lapsen kannalta olisi varmasti parasta rauhoittaa ensimmäinen elinvuosi kaikelta ylimääräiseltä. Niin pieni lapsi ei taatusti ymmärrä yhtään mitään kauppa/kyläilyreissuista ja mitä vähemmän altistusta, sitä parempi¿ niin miten voi seuraavassa viestissä kertoa kotona lappavasta väkimäärästä ja valtavasta eläinmäärästä, jolle lapsen altistaa?



Alkuperäiseltä näyttää puuttuvan myös suhteellisuudentaju kokonaan. Jos itse asuu isolla maatilalla jossa on pihaa pilvin pimein, mies on kaiken päivää kotona, kylässä lappaa porukkaa kuin rautatieasemalla ja eläimiä on riesaksi asti ja siitä syystä ei huvita lähteä juurikaan kotitilan ulkopuolelle, niin voiko sillä perusteella paheksua ihmistä, joka välillä haluaa ahtaasta ja yksinäisestä kerrostalokaksiosta ihmisten ilmoille kun mies on kaiket päivät töissä ja kaverit ties missä ja kotirapussakin törmää vain siivoojaan?





Oma mielipiteeni ja kokemukseni kolmen lapsen kanssa on, että vauva on hyvin sopeutuvainen olio. Kun tarjolla on riittävästi ruokaa, syliä ja kuivat vaipat niin vauva viihtyy melkein missä vain. Väitän yhden tärkeimmistä asioista vauvan hyvinvoinnin kannalta olevan sen, että vanhemmat ovat onnellisia ja tyytyväisiä oloonsa. Jos vanhemmat väkipakolla ja vastentahtoisesti hoitavat vauvaa tai ¿suorittavat velvollisuuksiaan¿, niin vauva sen kyllä vaistoaa ja voi huonosti. Ei vauva tarvitse niitä virikkeitä, matkoja ja eksoottisia kokemuksia, mutta ei hän mene myöskään pilalle jos vanhemmat haluavat niitä kokea. Vauvan voi ottaa mukaan melkein minne tahansa, mutta häntä ei ole pakko kanniskella yhtään missään jos ei halua. Lapselle pitää totta kai taata terveellinen elinympäristö, riittävä unimäärä, sopivasti ruokaa ja tarpeellinen huolenpito, mutta sen voi tehdä monella eri tavalla ja lähestulkoon missä tahansa.

Olipa hienosti kirjoitettu Mimimu. Ajattelen asioista todella paljon samalla tavalla, osasit pukea ajatukset hienosti sanoiksi :)





Pieniä vauvoja raahataan mukana ravintoloissa, kaupoissa ja kyläreissuilla. Kaupunkien kahvilat pullistelevat " vaunuäitejä" ja vähän väliä joku kyselee kuinka lentokoneessa matkustaminen parhaiten sujuisi pari-kolmekuukautisen vauvan kanssa.



- Minulle täysin luonnollista että otan lapseni mukaan mihin itse menen. Joskus tietysti kiva käydä yksinkin vaikka ruokakaupassa. Se kun ei aina ole mahdollista. Tyttömme syntyi maaliskuussa ja iskällä oli koko kesän todella paljon töitä. Oli kotona ehkä yöllä, joskus ei silloinkaan. Pakkohan sitä oli kauppaan mennä. Enkä kyllä ymmärrä miksi ei saisikaan? En kyllä mummia joka kerta meille pyydä että kauppaan pääsen yksin.



Me olemme käyneet pikkuisemme kanssa tasan neuvola/lääkärikäynnit ja siihen kaksi kyläilyreissua päälle. Toisella keikalla pieni nukkui vaununkopassaan koko ajan ja toisella kertaa kävimme isoisoäidin syntymäpäivillä viiden kilometrin päässä.



- Minulle taas aikuisten ihmisten kontaktit ovat tärkeitä. Käyn mielelläni tytön kanssa siskollani jolla lapsia, mummeilla ja kavereilla joilla samanikäisiä lapsia. Tai he käyvät meillä. Yritin alusta asti tehdä niin että OSAAN lähteä tytön kanssa myös kylille, jos sitä ei heti tee niin helposti sitä jää vain kotiin. On helpompaa niin. Mutta ei siinäkään mitään pahaa ole, itsestäni ei ole sohvaperunaksi kun mies paljon töissä. Ja kyllä minusta mukavaa että mummit tutustuu lapsenlapseensa, hoitoon vieminenkin helpottuu.



Ärsytyskynnyksen laukaisi joulunalusruuhkissa jopa alle kuukauden ikäisten vauvojen mukana raahaaminen. Mitä ihmeen järkeä on lähteä koko perheen kanssa vaikkapa ruokaostoksille? Vauva nukkuu ostoskärryn istuimessa ja on juuri otollisella korkeudella kaikille ilmassa lenteleville taudinaiheuttajille. Eikö nyt toinen vanhemmista voi jäädä lapsen kanssa kotiin?



- Jos vaikka minä lähden jouluostoksille yksin, saatan tuoda sen pöpön kotiin. Meillä mies sai pöpön nyt jouluksi jostain ja tartutti tyttöön. Ja nyt minuun. Että kyllä se leviää ilman niitä kauppa- tms. reissujakin. Minusta on ainakin kiva käydä miehenkin kanssa välillä kaupassa! Eikä tulisi mieleenkään jättää tyttöä siksi aikaa hoitoon, tykkää ollaa kaupassa kun saa katsella uusia leluja jne. Niin ja edelleen jaksan jankuttaa että mies oli koko joulunalusviikon vain yöt kotona..pakkohan minun edelleen sinne kauppaan oli mentävä.



Lapsen kannalta olisi varmasti parasta rauhoittaa ensimmäinen elinvuosi kaikelta ylimääräiseltä. Niin pieni lapsi ei taatusti ymmärrä yhtään mitään kauppa/kyläilyreissuista ja mitä vähemmän altistusta, sitä parempi.



- Kyllä meidän 9 kuinen nauttii kauppareissuista. Tykkää katsella ihmisiä ja tavaroita :) Ylimääräistä tai ei, tiettyjä asioita ainakin minun on pakko tehdä lapseni kanssa kahdestaan. Nyt kun tyttö on kipeänä, olen ollut neljättä päivää kotosalla enkä näe tässäkään mitään ongelmaa.



Neuvolassa th:n kanssa taannoin keskustelimme aiheesta. Olin kuulemma hänen historiassaan ensimmäinen äiti, joka ei kysele että koskas vauvan kanssa saa lähteä liikkeelle..



- Hmmmm......no eipä taidat äidit paljoa tuollaisia neuvolasta kysellä. Eiköhän jokainen lähde liikkeelle silloin kun siltä tuntuu. Kirjoitit että vauva ei ole rajoittanut mitenkään sinun elämääsi. Vietitkö ennen vauvaakin kaiken aikasi kotona?



Ei tarvitse suuttua kommenteistani, tuossa oli minun ajatuksiani :) Äidit on siitä kummallisia kapistuksia että ongelmia kyllä tehdään ihme asioista! :)

Mun piti oikeen tarkistaa uudestaan, että kirjoitatko alle 1kk ikäisistä vai alle 1v ikäisistä.



Aika outo ja ahdasmielinen käsitys siitä, että miten vauvaperheissä pitäisi elää.



Mun mielestä on paremminkin tärkeetä, että vauvojen vanhemmat elää muutakin elämää ja tapaavat muitakin ihmisiä, vaikka sitten kahvitellen kaupungilla. Eriasia tietysti on ihan vastasyntyneet ja jouluruuhka yhdistelmät.



Ei ihan ymmärrä...



T: 3 muksun äiti

juttelinkin tänään erään äidin kanssa, johon olen täällä vauva-sivuilla tutustunut. Sanoinkin, että olen aina pitänyt itseäni esimerkillisenä äitinä ja olen muuten saanut paljon kiitosta neuvolasta, tarhasta, koulusta jne, jota aina hämilläni kuuntelen. Mutta kun olen tätä vauva-palstaa seuraillut, olen huomannut, että hitsi vie, taidankin ihan oikeasti olla huono äiti ja todella vastuuton. Olen ensi hetkistä kulkenut lasteni kanssa ihmisten ilmoilla. Asia on tasan niin, että teet niin tai näin, aina se on väärinpäin. Toki voit sen ainokaisesi kanssa linnottautua kotiin, mutta mitäs teet kun lapsia on neljä????

Minä haluan itse olla mukana kulkemassa ja kuljettamassa lapsiani harrastuksiin, käydä vanhempainilloissa, ostaa vaatteita lapsille, tavata ihmisiä jne. En kaipaa omia rillutteluhetkiä ravintoloissa, leffoissa enkä kuntosalikäyntejä. Toisaalla saatetaan taas toitottaa, kuinka JOKAINEN äiti TARVITSEE omaa aikaa, mielestäni olen siis kaikki nämä vuodet ollut erittäin epäitsekäs. Laitanko jäihin kouluikäisten harrastukset, ettei tarvitse lähteä mihinkään?

En todellakaan. En kysele lupaa tai edes mielipidettä sinulta enkä muiltakaan, vaan toimin kuten parhaaksi näen. Ja tulokset ovat jo nähtävissä, lapseni ovat erittäin tasapainoisia ja tunnollisia. Ja voitko uskoa, he ovat olleet aina myös erittäin terveitä!



Terkuin....Lintu75 ja neljä lasta