Vauva ei rajoita elämää mitenkään...
Itselläni on ihan pian puolivuotias tytär. En hetkeäkään etukäteen ajatellut, ettei vauvan tulo muuttaisi mitään - ja olin aivan oikeassa. Koko elämänhän se mullistaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Silti joka puolella tuntuu olevan vanhempia, joilla on tarve osoittaa voivansa edelleen elää muuttumatonta elämää.
Pieniä vauvoja raahataan mukana ravintoloissa, kaupoissa ja kyläreissuilla. Kaupunkien kahvilat pullistelevat " vaunuäitejä" ja vähän väliä joku kyselee kuinka lentokoneessa matkustaminen parhaiten sujuisi pari-kolmekuukautisen vauvan kanssa.
Me olemme käyneet pikkuisemme kanssa tasan neuvola/lääkärikäynnit ja siihen kaksi kyläilyreissua päälle. Toisella keikalla pieni nukkui vaununkopassaan koko ajan ja toisella kertaa kävimme isoisoäidin syntymäpäivillä viiden kilometrin päässä.
Ärsytyskynnyksen laukaisi joulunalusruuhkissa jopa alle kuukauden ikäisten vauvojen mukana raahaaminen. Mitä ihmeen järkeä on lähteä koko perheen kanssa vaikkapa ruokaostoksille? Vauva nukkuu ostoskärryn istuimessa ja on juuri otollisella korkeudella kaikille ilmassa lenteleville taudinaiheuttajille. Eikö nyt toinen vanhemmista voi jäädä lapsen kanssa kotiin?
Lapsen kannalta olisi varmasti parasta rauhoittaa ensimmäinen elinvuosi kaikelta ylimääräiseltä. Niin pieni lapsi ei taatusti ymmärrä yhtään mitään kauppa/kyläilyreissuista ja mitä vähemmän altistusta, sitä parempi.
Neuvolassa th:n kanssa taannoin keskustelimme aiheesta. Olin kuulemma hänen historiassaan ensimmäinen äiti, joka ei kysele että koskas vauvan kanssa saa lähteä liikkeelle...
Kommentit (63)
Ajattelutapasi muistuttaa aika paljon oman äitini ajattelutapaa. Hän on kasvattanut aikuiseksi neljä lasta. Se huono puoli hänen elämäntavassaan on, että hänestä tuli aika yksinäinen ja hieman katkera. Emme me lapsetkaan olleet aikanamme kovinkaan sosiaalisia. Toivottavasti sinä olet onnellinen ja lapsesikin sitä on. Sehän on kuitenkin tärkeintä.
Mä en pelkää tauteja, sillä ne kyllä tulee jos on tullakseen, kun perheessä on 3 isompaa lasta, jotka käyvät koulussa/kerhoissa ja harrastuksissa. Näin äitiyslomalla, kun ei ole tuota aikuista kontaktia ulkomaailmaan, niin todellakin käytän jokaisen mahdollisuuden hyväkseni. Kyllä, olen käynyt ystäviäni tapaamassa, ja kahviloissa istumassa, kauppareissut hoidetaan joka lauantai KOKO PERHEEN voimin, tosin joskus 2 vanhimpaa jää kotiin ( 10v ja kohta 12 v).
On käyty sukulaisissa, muiden lapsiperheiden luona, ja olen antanut 4 v kummityttöni (veljentyttöni) pitää vauvaa sylissä. Toki käsiä olen käskenyt pestä, mutta huomautan siitä kyllä ihan kaikille, aikuisillekin. :)
Mun pää hajoisin jos en sais tavata ketään muuta. Ja mä EN TODELLAKAAN lähde tonne 30 km päähän isoon Prismaan yksin tekemään viikon ruokaostoksia. 6 henkiselle perheelle kun ruuat kantaa, on enemmän ku 2 ruokakassia.. NE on mulle se henkireikä, päästään yhdessä liikkumaan, käydään samalla vähän shoppailemassa ja vaikka roskaruokapikaruokaravintolassa syömässä. Ja silti, ihan terveitä, normaaleja lapsia on aikaan saatu. ;)
Erosin 3 vanhimman lapseni isästä kun pikkukolmonen oli 6 viikkoinen, ja silloin ei ollu edes vaihtoehtoja, tyyliin, syö/käy kaupassa tai kuole. Olisko pitäny käydä kaupassa jokatoinen lauantai, kun lapset oli isällään, ja muu aika syöttää vaikka pihalta pikkukiviä? :) Joo, taidan olla kans vähän kärkkäällä tuulella.. Sori.
Mutta että pointtini on, kukin tamplaa tavallaan. AP viettää aikansa pienessä piirissä, mä en. Mulle muutkin ihmiset on tärkeitä, ja todellakin tarvitsen niitä. Nimimerkillä jouluna 3 kyläpaikkaa läpi käyneenä, yhteensä 600 km ajettiin, ja neiti vaan naureskelee. :)
Terveisin 4:n, 12v, 10v, 5v ja 4,5 kk ikäisten onnellisten, sosiaalisten ja suht' täyspäisten lapsen äiti. ;)
Tiedät varmaan hyvin, että teidän perheen tilanne, mies 5viikkoa pois säännöllisesti, on kuitenkin suhteellisen
harvinaista. Ymmärrän sinua todella hyvin ja olet pärjännyt mielettömän upeasti. Itse olisin varmasti revennyt kahtia. Viisi viikkoa tuntuu varmasti joskus todella ikuisuudelta ja vielä kolme pientä lasta, huhhuh, kyllä nostan hattua sinulle. Mutta suurimmalla osalla, jotka näitä paripäiväisiä tai viikkoisia ostareihin tai muualle raahaa, ei ole sinunlaistasi elämäntilannetta ja heihin varmasti sekä ap että minun kirjoitus koski. Lisätäkseni vielä elämäntilanteeseeni, minulla on kaksi pientä lasta, pumppasin myöskin maidot ja 2viikkoisen vauvan äitinä jopa viikon poissaolo tuntui vuodelta. Jos mies olisi viisiviikkoa ollut pois, olisin todellakin käynyt ruokakaupassa, mutta en olisi silti lähtenyt kiertelemään Itäkeskuksia tai istumaan kahville kavereideni kanssa. Ja vaikka lääkäri sanoikin, ettei minnekkään yleisiin tiloihin saisi mennä, on asia ihan eri jos esikoinen olisi vaikka tullut sairaaksi ja pakko mennä lääkäriin, apteekkeihin ja olisin ollut yksin. Siis summasummarum, yleensä vanhemmilla on vaihtoehtoja, että toinen jäisi kotiin vauvan kanssa, kun kyseessä muutamat vauvan ekat elinviikot.