Vauva ei rajoita elämää mitenkään...
Itselläni on ihan pian puolivuotias tytär. En hetkeäkään etukäteen ajatellut, ettei vauvan tulo muuttaisi mitään - ja olin aivan oikeassa. Koko elämänhän se mullistaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Silti joka puolella tuntuu olevan vanhempia, joilla on tarve osoittaa voivansa edelleen elää muuttumatonta elämää.
Pieniä vauvoja raahataan mukana ravintoloissa, kaupoissa ja kyläreissuilla. Kaupunkien kahvilat pullistelevat " vaunuäitejä" ja vähän väliä joku kyselee kuinka lentokoneessa matkustaminen parhaiten sujuisi pari-kolmekuukautisen vauvan kanssa.
Me olemme käyneet pikkuisemme kanssa tasan neuvola/lääkärikäynnit ja siihen kaksi kyläilyreissua päälle. Toisella keikalla pieni nukkui vaununkopassaan koko ajan ja toisella kertaa kävimme isoisoäidin syntymäpäivillä viiden kilometrin päässä.
Ärsytyskynnyksen laukaisi joulunalusruuhkissa jopa alle kuukauden ikäisten vauvojen mukana raahaaminen. Mitä ihmeen järkeä on lähteä koko perheen kanssa vaikkapa ruokaostoksille? Vauva nukkuu ostoskärryn istuimessa ja on juuri otollisella korkeudella kaikille ilmassa lenteleville taudinaiheuttajille. Eikö nyt toinen vanhemmista voi jäädä lapsen kanssa kotiin?
Lapsen kannalta olisi varmasti parasta rauhoittaa ensimmäinen elinvuosi kaikelta ylimääräiseltä. Niin pieni lapsi ei taatusti ymmärrä yhtään mitään kauppa/kyläilyreissuista ja mitä vähemmän altistusta, sitä parempi.
Neuvolassa th:n kanssa taannoin keskustelimme aiheesta. Olin kuulemma hänen historiassaan ensimmäinen äiti, joka ei kysele että koskas vauvan kanssa saa lähteä liikkeelle...
Kommentit (63)
Ne on nää kuukautiset ku tekee ;)
Mut siis tosiaan, ärsyttää vaan kun jotkut just kovasti kysyy et miks ei harrasta mitään, tai miksi ei mene kauppaan yksin et pitääkö ne lapset aina olla mukana.
Pakkohan se on, kun on aina kuukauden niistä yksin vastuussa. saati sit et ehtis jotain harrastaa, siis omaa kuten kuntosalia.
Mut mä TYKKÄÄN ottaa lapset mukaan, tietty heidän ehdoillaan esim. päikkyjen jälkeen jne. ja touhutaan siis muutakin päivänaikana ku roikutaan kahvilla :D Ulkoilua ja sen sellaista, mutta mä ainakin kaipaan myös aikuista seuraa välillä, enkä muuten tapaisi koskaan kavereita jos en sovittaisi sitä omaan aikatauluuni lasten kanssa. Tosin, moni ystäväni haluaa nähdäkin mun lapset, ainakin sanovat niin..
Meillä tasan 1 flunssa sairastettu syksyn aikana (ja alkava korvatulehdus, joka meni ohi kuumelääkkeellä pelkästään) vaikka ihmisvilinässä ollaankin oltu. pieni ei vielä ole sairastanut
tiedän hyvin mistä puhut!!!!!
Minunkin mies on merellä töissä ja on 5vko töissä ja 5 kotona.
Lähin hoitoapu on noin 300km päässä.
Asiat on PAKKO hoitaa paljolti molempien lasten kanssa.Vanhempi on 7v. ja pärjää jo hetken yksinkin.Mutta 6kk pikkuinen on PAKKO pitää matkassa mukana..
Koira on ulkoilutettava, käytävä kaupassa, nähtävä erilaisia ihmisiä jne..
Kun on YKSIN 5vko lasten kanssa niin asiat on todella hoidettava YKSIN.
Ammatteja on monenlaisia, toiset kotona, toiset pienen matkan päässä ja tulevat yöksi kotiin..Mereltä ei tulla kotiin yöksi, vaikka minulla olisi mikä hyvänsä paniikki, se on vain yksi ammatti muiden joukossa ja sen puitteissa meillä eletään.Rahaa on tehtävä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ALKUPERÄINEN viesti oli hyvin ahdasmielinen ja itsekeskeinen.Maailmassa on hyvin paljon muutakin kuin maanviljelys, se on varmasti ammatti joka pistää olemaan kotosalla paljon, on sukulaisia, oma mies ja jne.........mutta senkin voi kysyä mikä on LASTEN KUVA MAAILMASTA??????!!!?
Voi kyseenalaistaa hyvinkin tuleeko ALKUPERÄISEN lapsista KOSKAAN sosiaalisia, avarakatseisia ja suvaitsevaisia ihmisiä?!?
Onko se sitten suuri etu lapsille, että on vain pienen pieni ympyrä ja käsitys siitä, että sen ulkopuolella ei ole MITÄÄN ELÄMÄÄ.
T:Merimiehen vaimo, pojat 7v ja 6kk+elukat..
Kun en ole pakottanut tuttuja pesemään käsiä ennen kuin koskevat vauvaan. Ja veljentyttöni viisivee saa pitää vauvaani sylissä. Tosin vain istualtaan ja valvottuna, ettei satu vahinkoja. Nyt kun tyttöni ryömii ja konttaa hän nuolee koiran ruokakuppeja ja maistelee koirien leluja, ja vaikka en nyt moiseen toimintaan kannusta niin en siitä nyt mitään stressiäkään ota. Kissanhiekkalaatikon olen kyllä laittanut niin että sinne tenava ei pääse. Meillä käy paljon serkkuja kylässä ja heidän ikähaitarinsa on 1v-5v sekä kavereillani on vuoden parin ikäisiä mukuloita. Minusta on hyvä että vauvani tottuu siihen että muutkin saavat leikkiä hänen leluillaan. Meillä on pikkukakkonen tulossa niin yritän myös siksi totuttaa muihin lapsiin ja siihen että äidillä on joku toinenkin välillä sylissä.
Vauva oli kolmiviikkoinen kun käytiin ekan kerran isovanhempien luona 380km päässä. Pidimme toki paljon taukoja matkalla. Ja kauppaan tyttö pääsi mukaan heti kun äiti kykeni lähtemään. Minulla leikattiin välilihaa aika reilusti niin kävely oli vaikeaa pari viikkkoa.
Tyttö syntyi toukokuussa ja kesällä kävimme parissa häissäkin ja vauva oli mukana. Käymme myös vauva uinnissa.
Tytöllä on ollut yksi flunssa jonka perään tuli korvatulehdus ja ikää on nyt 8kk.
Minä nyt vain en pelkää bakteereita niin paljoa, ja minun käsitykseni mukaan lapset sairastuvat normaalisti pari kertaa vuodessa flunssaan. Eikä se ole vaarallista.
Tyttöni tykkää olla ns. ihmisten ilmoilla. Hymyilee ja nauraa vastaantulijoille ja saakin paljon huomiota melkein missä vain.
No jokainen tyylillään ja jos olen tämän takia jonkun mielestä huono äiti, niin sitten olen. Lapseni nyt kuitenkin on tyytyväinen nauravainen tenava ja minulle tärkeintä koko maailmassa.
Enpä nyt oikeen tiedä, että ketä kirjoittajia tarkoitat, että pitävät kahviloita, ravintoloita, puuhamaita tarpeellisena lapsen kehitykselle. Itse en ainakaan ole sellaista lukenut en tästä enkä muistakaan ketjuista (tosin, aika vähän kerkeän näitä lukemaankaan...). Tuskin näin ajattelevia löytyykään.
Enempihän nuo taitavat olla henkireikiä vanhemmille, jotka sen vauvan kanssa elelevät. Paitsi se puuhamaa yms. jossa isoilla muksuilla varmasti on mukavaa. =)
Kävin oikeen kehoituksestasi miettimään omaa lapsuuttani. Me reissattiin paljon lapsena. Suomea ajettiin ristiin rastiin vanhoilla ihanilla autonrämillä. Välillä oli mukana serkkuja iso liuta ja välillä muita sukulaisia. Meitä on jo pienenä (siskoni on syntynyt -72) " raahattu" mukana lähes joka paikassa ja ihan varmasti myös vauvana. Olin ekan Tukholmanristeilyn aikaan noin 1v. Eli meidän perheessä on jo silloin eletty " liikkuvaista" elämää ja me muksut aina mukana.
Ehkäpä siksi siirrän tätä " hurjaa" perintöäni lapsilleni (voi noita reppanoita!!) Mieheni on tosin onneksi samaa maata ja meidän lapsemme pääsevät reissaamaan meidän vanhempien mukana, niin ulkomailla kuin Suomessakin (Vaikka mieheni onkin elänyt suunnilleen neljän seinän sisällä ensimmäiset vuodet,vähän kärjistetysti). Ja meillä kyllä kyläilläänkin useamman kerran viikossa (joko meillä tai muilla) ja on kyläilty jo ihan vauvaikäisestä. Johan meillä lapset kärsisivät, jos äiti alkaisi neljän seinän sisällä höprähtämään.
Ja totta, av-palstan tyyliin sitten vaan itseltäni kysymään, että miksi sitten itsekäs ihminen menin lapsia tekemään ennenkuin olin valmis rauhoittumaan kaikkien kolmen vauvauodeksi omiin oloihini!! Hyi minua huonoa äitiä!! =)
piipero...kera liikkuvan katraan
Nyt on pakko vastata, kun kolahti sen verran lähelle. Sulla ei taida olla MITÄÄN käsitystä maalla elämisestä? Todella suututti nuo sinun kommentit kuinka maalla kasvavista lapsista ei tule koskaan sosiaalisia, avarakatseisia jne. Ja luulevat, että muuta maailmaa kuin oma piha ei ole. Voi kuinka väärässä oletkaan!!
Täällä maalla jos missä sitä MAALAISJÄRKEÄ on, ja sitä osataan käyttää! Myös lastenkasvatuksessa.
NN
Se, että asuu/kasvaa maalla ei tarkoita samaa kuin tynnyrissä kasvaminen. Reissata voi maaltakin käsin! (ihan totta, täälläkin kulkee autot, junat ja lentokoneet!!)
Maalla opitaan arvostamaan luontoa, eläimiä, muita ihmisiä, muiden auttaminen on arkipäivää, kohteliaisuus on arkipäivää, opitaan hyödyllisiä kädentaitoja, liikkumaan luonnossa (eksymättä), opitaan tunnistamaan kasveja/puita/eläimiä. jne. jne.
Kaupunkilaisilla ja maalaisilla on niiiiiin erilaiset arvot.
NN
Käypäs nyt uudelleen lukemassa viestit ja tule herjaamaan sitten vasta.
Itsekin maalla kasvaneena (kuin myös mieheni) pystyn opettamaan kädentaidot, luonnon, sosiaalisuuden jne... lapsilleni.ARVOT ei liity mitenkään tähän keskusteluun, joten pysyhän asiassa ennenkuin herjaat!!
Jos tarkkaan luit minun kirjoitukseni niin se oli suunnattu ALKUPERÄISEN kirjoittajan ajatusmaailmaan, EI SIIHEN ETTÄ KASVATTAA LAPSET MAALLA TAI KAUPUNGISSA.LUE ennenkuin kommentoit toisten viestit!!!!!!!!!!
Kukaan ei kirjoittanut, että maalla kasvavilla lapsilla ei ole tulevaisuutta, vaan ALKUPERÄISEN ahdasmielisyys.
Taidat olla sinäkin puun takana kasvanut kun et tiedä että maailma on ISO ja muutakin kuin tämä juntti Suomi.
Maalla opitaan arvostamaan luontoa, eläimiä, muita ihmisiä, muiden auttaminen on arkipäivää, kohteliaisuus on arkipäivää, opitaan hyödyllisiä kädentaitoja, liikkumaan luonnossa (eksymättä), opitaan tunnistamaan kasveja/puita/eläimiä. jne. jne.
VÄITÄTKÖ ETTÄ VAIKKA ASUMME KOTIKAUPUNKIMME YDINKESKUSTASSA NIIN MINUN LAPSENI EI NÄITÄ ASIOITA OPPISI???????
KAIKKI ON KIINNI KASVATTAJISTA EI ASUINPAIKASTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
HERÄÄ HUOMAAMAAN ETTÄ MAAILMA ON SUUREMPI KUIN MAALAISSEUTU!JA KAIKKI ALLA KASVAA LAPSIA AIKUISIKSI!HEIDÄN TULEVAISUUTENSA ON TÄYSIN KIINNI VANHEMMISTA EIKÄ SIITÄ MISSÄ ASUTAAN!!
Voi hyvät ihmiset sentään, älkää nyt olko noin kärkkäitä arvostelemaan toisten valintoja tai mielipiteitä. Maailma kun ei katsokaas ole ollenkaan niin mustavalkoinen paikka asua, mielipiteitä täytyy ihmisellä olla mutta ei sellaisista asioista joista ei itsellä ole kokemusta (niinkuin nyt juuri tämä maaseutu-kaupunkiasetelma). Rohkenen sen verran sanoa, että maailma muuttuu kummasti avarammaksi kun elämä potkii tarpeeksi päähän ja kaikenlaisia kokemuksia kertyy.
Mitenhän kukaan voi sanoa, että tämä minun tapani elää elämää on juuri se ainoa oikea? Hattua nostan myös sille joka sanoo olevansa esimerkillinen äiti *WOW*. Itse olen parhaani yrittänyt mutta minulla on myös silmät nähdä omat virheeni (ja niitähän riittää...).
alkuperäistä viestiä (en edes muista mitä siinä luki), vaan sinun kommenttejasi maalla asuvan lapsen tulevaisuudesta. Enkä myöskään arvostellut SINUN lapsenkasvatustapoja tai lapsenkasvatuspaikkaa.
Vie lapsesi niin nuorena kuin haluat, ihan mihin haluat, asia ei todellakaan kuulu minulle. Mutta älä vaan vihjaile, että maalla asuminen vaikuttaisi lapsen kehitykseen jotenkin negatiivisesti. Silloin tämä mamma ärähtää. Loppu.
yhdyn kyllä kovasti edellisiin vastaajiin - niihin, jotka eivät ihan ymmärrä mksi lukkiutua sisälle yhden lapsensa kanssa.
Ihana ja lapsiläheinen ajatus tietysti miettiä lapsen parasta ja antaa hänelle mahdollisuus ainakin tutustua hyvin äitiinsä ja kotiinsa ;)
Itse olen juossut esikoisen kanssa vaikka missä heti viikon ikäisestä, enkä silloin kuullut puhuttavankaan mistään tällaisesta Aloitimme muskarin 7viikkoisena ja vauvauinnin heti 3kuisena, kävimme perhekerhossa ja ysikuisesta avoimella pk:lla, enkä todella ollut ainoa pienen vauvan äiti siellä! Ja terve tyttö oli aina sinne saakka, kunnes aloitti pk:n.
Kyllä mielenterveydelle on hyvä nähdä muitakin äitejä ja saada jopa jotain uusia kasvatustuulia...ihan vaan niiden omien maailman parhaiden tapojen piristykseksi ;)
Pikkumyy-76:
ALKUPERÄINEN viesti oli hyvin ahdasmielinen ja itsekeskeinen.Maailmassa on hyvin paljon muutakin kuin maanviljelys, se on varmasti ammatti joka pistää olemaan kotosalla paljon, on sukulaisia, oma mies ja jne.........mutta senkin voi kysyä mikä on LASTEN KUVA MAAILMASTA??????!!!?
Voi kyseenalaistaa hyvinkin tuleeko ALKUPERÄISEN lapsista KOSKAAN sosiaalisia, avarakatseisia ja suvaitsevaisia ihmisiä?!?Onko se sitten suuri etu lapsille, että on vain pienen pieni ympyrä ja käsitys siitä, että sen ulkopuolella ei ole MITÄÄN ELÄMÄÄ.
T:Merimiehen vaimo, pojat 7v ja 6kk+elukat..
Minä sain kyllä tuosta kirjoituksestasi sen kuvan, että viittaa nimenomaan maalla asumisen vaikutuksiin noilla " LASTEN KUVA MAAILMASTA" , " tuleeko ALKUPERÄISEN lapsista KOSKAAN sosiaalisia jne." ja " on vain pienen pieni ympyrä ja käsitys siitä, että sen ulkopuolella ei ole MITÄÄN ELÄMÄÄ" .
Olen pahoillani jos ymmärsin väärin, ja sen takia aiheutin sinulle tuollaisen tunnekuohun ;)
Ap:lla on asiat hyvin, omasta pihapiiristä löytyy seuraa ja toimintaa. On eläimiä ja ihmisiä, se kuulostaa mielestäni ihanalta. Ei siis ole tarvetta lähteä juuri minnekään. Mutta kokeile olla yksinäsi pari viikkoa lapsen/lasten kanssa, niin jo alkaa tehdä mieli ihmisten ilmoille; kauppaan, kahvilaan, mihin vaan. Olet onnekas, kaikilla ei ole tuollaista ihanaa idyllistä ympäristöä, jossa lapsiaan kasvattaa.
Itsekin asun maalla, ei ole kauppaa, ei perhekahvilaa tms. Pelkkää peltoa ja jäniksiä. Lähimpään kaupunkiin on 20 km ja omistamme yhden auton, jolla mieheni kulkee töissä. Voit olla varma, että niinä päivinä, kun saan auton käyttööni niin lähden lapsen kanssa ystäviäni ja sukulaisia tapaamaan. Meillä kun ei niitä löydy omasta pihapiiristä.
Olen syntynyt 70- luvulla ja kulkenut vanhempieni kanssa vauvasta asti kaikenmaailman pioneerileirit ja aktivistikokoukset läpi. Enkä tämän hullummaksi tullut;) Jokainen taaplaa tyylillään, mutta varmaan ymmärrät, että yksin ei ole kenenkään hyvä olla.
Voisikohan alkuperäisen viestin kirjoittaja sitten kertoa mulle että nälkäänkö meidän pitäisi nääntyä jos ei mihinkään voi mennä? Poika saa äidinmaidon lisäksi korviketta... Ja kun pojan isä kuoli ennen pojan syntymää, niin kahdestaan ollaan, eli ei kamalasti muita mahdollisuuksia kun ottaa mukaan kauppaan!!!!
Ja mä kyllä tulisin hulluksi jos vaan kotona olisin, itkisin kaikki ne ajat ku poika nukkuu, ni mielestäni parempi meille molemmille että käydään kyläilemässä ja kahviloissa, kaupoilla yms. Ei takuulla olis pojalle hyväx jos äiti olis ihan rikki koko ajan :(...
Näin kolmen lapsen äitinä voin sanoa että
esikoisen synnyttyä en osannut pelätä RS-viruksia tai sairauksia yleensä. Kuljimme kerhoissa ja tapasimme päivittäin muita äitejä lapsineen. Ja sairastimme kerran puolessa vuodessa...
Toisen synnyttyä, kuljimme ja tapasimme äitejä lapsineen. Ja sairastelut olivat vähäisiä.
Kahden lapsen alettua kulkemaan yksin kerhoissa ja eskarissa, meidän sairastelut ovat väistämättä lisääntyneet. On ollut vesirokkoa, oksennustautia ja kuluneen vuoden aikana flunssa poikineen.
Perheemme kasvoi lokakuussa yhdellä lapsella ja nyt vasta olen todella varovainen ettemme saa mitään tautia! RS-virus on suurin pelkoni...
Pikku prinsessamme on käynyt elämänsä aikana vain kolmessa kyläpaikassa (ja näistäkin vain yksi ystävien luona, jossa lapsia)
Yleisin paikkamme on mummola ,minne matkaa on vain kilometri sekä siskoni luona(asuu myös lähellä)
Kaupassa tyttö on ollut mukana kolme kertaa (pakosta). Pelkästään kolmen lapsen kanssa liikkuminen on paljon hankalempaa ja jo siksi jätän osan tai kaikki lapset kotiin tai vien hoitoon siiheksi kun käyn asioilla.
Ja mitä asuinpaikasta tulee...
Mieluummin kasvatan lapsen maalla tai ainakin kaupungin laitamilla kuin muuttaisin keskustaan asustamaan. Lapsilla tulee olla turvallinen ja luonnollinen leikkiympäristö. Itse lähiössä omakotitalossa asuneena ja mies lähes keskustassa betonilähiössä kasvaneena olemme todenneet luonnon ja rauhan olevan paljon paremmaksi kasvualustaksi
omille lapsillemme! (kukaan ei saa ottaa hernettä nenäänsä tästä mielipiteestä!)
waimo72 & lapset -98, -00 ja -05
Siinä äiti tapaisi muita aikuisia ja pieni vauva saisi olla turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä.
Olen ap kanssa samoilla linjoilla vastasyntyneen kanssa. Ei tullut mieleenikään viedä pientä vauvaani mihinkään yleisiin tiloihin, kauppoihin tai pankkeihin alle 2kk. Sen jälkeen kun sai rokotukset2kk ikäisenä, lähdimme rohkeammin liikkeelle. Vältimme myös julkisilla liikkumista. Tämä sen vuoksi että välttyisimme turhilta infektioilta. Muistaakseni ei kertaakaan tullut eteen tilannetta, ettenkö olisi voinut käydä YKSIN kaupassa iltaisin tai vkonloppuna tai mies voinut hoitaa kauppa ym pakolliset reissut. Jos piti yhdessä mennä, toinen odotti AINA vaunujen kanssa oven ulkopuolella. Eikä ollut yhtään hankalaa. Meidän lääkärimme antoi ohjeeksi olla menemättä ennen rokotuksia sisätiloihin. Se ei tarkoita sitä ettemme voineet tehdä retkiä puistoihin ym, tai ettenkö itse voinut käydä kampaajalla tai hoitamassa asioitani. Emme myöskään kyläilleet kuin kerran toisen pikkuvauva perheen luona, mutta meille sai tulla kylään. Kaiken pystyy tarvittaessa ja halutessaan hoitamaan toisin. Meillä ei ollut ketään auttamassa vauvaaikana, eli pärjäsimme mieheni kanssa kahden, vaikka hän teki pitkää päivää ja oli jopa viikon työmatkalla. Tietenkin tervettä järjeä saa ja pitää käyttää, jos olisin " kuollut nälkään" olisin kaupassa käynyt, mutta ennakoimme ostokset, ettei sellaista tilannetta tullut eteen. Rokotusten jälkeen olemmekin reissaneet valtameren yli jo kerran, etelässä kerran, useita pitkiä automatkoja. Minustakin pientä vauvaa on turha riepotella joka paikkaan, vaikkakin vain nukkuisi, sillä jo uteliaat ihmiset ärsyttivät minua jotka tunkivat vauvan kopan lähelle ja mikä ihmeen kiire on viedä pientä tulokasta joka paikkaan? No siis pointtini oli se, että ap osasi puhua kyllä asiaakin ja sanoohan sen jo vanha kansaki, että ristimätöntä lasta ei saisi kuljettaa mihinkään!
Kiviiittala:
Muistaakseni ei kertaakaan tullut eteen tilannetta, ettenkö olisi voinut käydä YKSIN kaupassa iltaisin tai vkonloppuna tai mies voinut hoitaa kauppa ym pakolliset reissut.Meillä ei ollut ketään auttamassa vauvaaikana, eli pärjäsimme mieheni kanssa kahden, vaikka hän teki pitkää päivää ja oli jopa viikon työmatkalla. !
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Jos mies on kerrallaan sen 5 vkoa poissa leipään rahaa tienaamassa niin tulee tosiaan tilanne eteen että sinne kauppaan lähdetään niiden lasten kanssa. Oli sitten flunssa epidemioita tai ei!
ja meillä on vältytty taudeilta kyllä todella hyvin (Tuuria?)
Ja tuohon toiseen, anteeksi, kommentoin että JOPA(?) viikon poissa? Mielestäni se on todella lyhyt aika pärjätä lasten kanssa ilman isäntää... eri asia on jos niitä on se yli 3kpl:tta alle 3 vuotiaita niin saattaa se päiväkin tuntua pitkältä :D
Täällä tosiaan mies aina n. 5 vkoa pois kerrallaan, se on mielestäni ihan hyvin mennyt vaikka yksin olen kahden suht pienen kanssa. Minulle asia ei ole ongelma, koska kuljen lasteni kanssa paljon, pakostakin.
Vauvan ja esikoisen olen pääasiassa yksin hoitanut alusta asti, meillä kun ei ole se mies esim. öisin auttamassa (tuskin kaikkien miehet sillä tavalla auttaakaan kun jos kerta on täysimetyksellä esim.)
Lisäksi meidän nuorimmainen on ns. erityslapsi, hänellä on huuli-suulakihalkio, joka aiheutti valtavat vatsavaivat kitinöineen ekat viikot, mm. leikkaukseen olen 11.1. menossa Tyttöni viemään yksin, jos nyt esikoisen saan 3 pväksi hoitoon. Lisäksi syöttäminen vie tuplasti enemmän aikaa kuin normaalisti syöttö veisi.
Tähän päälle pumppasin maitoa ekat 2kk:tta kuitenkin vauvalle ja vielä luovutin ylimääräiset.
Välillä väsytti mutta eihän sen helppoa tarkoitettukaan olevan.
Silti olen pärjännyt, kaikesta huolimatta mitä matkan varrella on ollut.
Jos joku haluaa ja pystyy olemaan vain kotona, olkoot! Tuskin lapsi sen hullumpaa kasvatusta siitä saa kuin toisen ääripään lapsikaan :) Mutta kaikille se ei onnistu ja KYLLÄ, niin mielelläni menisin joskus ihan YKSIN kauppaan :D Se voisi jopa olla nautinnollista :)
Mutta älkää nyt ihmeessä tuomitko kaikkia kärryjen kanssa ulkonaliikkuvia hulttioäideiksi :D
Joidenkin on oikeasti pakko hoitaa päivittäiset asiat. 5vkon tähtäimellä kun ei voi ruokaostoksiakaan oikein ennakoida kun olen niin " laiska" etten viitsi tehdä esim. 5 vkon ruokia valmiiksi pakkaseen. (joka muuten on täynnä peuranlihaa ja marjoja jo muutenkin..)
Mun lapset ainakin vielä toistaiseksi suht tervepäisiä (mitä nyt näistä geeneistä voi tervepäiseksi sanoa :D)
Jokainen tavallaan, eiikö?
T:Neiti21 + Minja 3kk+ ja Nea liki 1v9kk
niin pakkohan se oli kaikki hoitaa itse kylillä lasten kanssa,ei siinä lapsia (1v8kk+ ja 3kk+) jätetä kuule kotiin, lähin hoitoapu kun sattuu olemaan 50km:n päässä.
ja kyllä, mulle sosiaalinen elämä on tärkeää ja tapaan myös ystäviäni.kahviloissakin...