Apua, miten aika riittämään ja kotityöt jakoon KOMMENTOIKAA

mutta silti ehditään molemmat harrastaa ja kuitenkin olla koko perhe myös yhdessä. Organisoinnista kaikki on kiinni. Kotityöt hoidetaan yhdessä (meillä kylläkin käy siivooja kerran kahdessa viikossa), mutta jos olisin kotona, hoitaisin siivouksen itse, yhdessä lapsen kanssa. Esimerkkipäivä: miehen treenit alkavat viideltä, minne hän menee suoraan töistä, lapsi haetaan tarhasta ennen tätä ja minä menen hänen kanssaan kotiin. Mies tulee treeneistä vaille seitsemän, jolloin minä menen esim. spinningiin. Tulen kahdeksan maissa takaisin, jolloin yhdessä hoidetaan poikamme iltapuuhat. Tällaisiä iltoja on noin kaksi-kolme viikossa. Mies kyllä harrastaa useampana iltana, mutta minä vain kaksi-kolme kertaa viikossa. Kun en käy jumpassa tms. käyn vaunukävelyllä pojan kanssa noin kaksi kertaa viikossa. Omaa aikaa tämänkin, kun poika istuu nätisti vaunuissa ja äiti hikoilee. :-)

Aamut sujuu meillä jouhevasti, koska me vanhemmat emme syö aamiasta kotona, vaan toinen käy suihkussa ja toinen antaa tällä aikaa aamupalan pojalle ja sitten vaihto. Se joka ehtii, pesee ja pukee pojan ja kohta sitten lähdetäänkin hoitoa kohti koko porukka yhdessä. Mitä työtä miehesi tekee, kun hän lähtee sinne kotoa vasta yhdeksältä? Eikö hän voisi lähteä aikaisemmin, niin iltoihin jäisi vähän enemmän aikaa? Ja jos työ ei ole fyysisesti kovin raskasta, niin kyllähän hän voisi esim. tiskata, laittaa pyykkejä tms. " pikkuhommia" . Ja vaikka hän tulisi klo 19 kotia, niin eikö hän voisi olla lapsenne kanssa kahdestaan silloin, että sinä pääsisit yksin vaikka kävelylle tai salille tai jotain mitä nyt tykkäätkään tehhä? Jos miehesi lähtee töihin vasta yhdeksältä, voisitko keksiä jonkin aamuharrastuksen? Mä mielelläni kävisin tällaisina ihanina kesäaamuina vaikka lenkillä, kun ruoho on vielä kasteesta märkä ja aurinko alkaa nousta. :-)

andina:

(ed. viesti lähti liian aikaisin)

Hei,

Olen kotiäiti, yksi alle 2-vuotias lapsi. Mies töissä ja poissa kotoa 10 h (työaika ja työmatkat). Ongelmana on, miten saada aika perheessä riittämään. Olisi kiva kuulla, miten muut koti- ja työssäkäyvät äidit/perheet saavat aikansa riittämään ja arjen kulkemaan.

Miten teillä esim. aamulla toimitaan? Syövätkö kaikki aamiaisen yhdessä, vai käykö toinen vanhemmista suihkussa sillä aikaa kun toinen syö ja syöttää lapsen?

Meillä kaikki tällaiset pikkuasiat tökkii ja mielestäni ongelma on se, että mies on niin huono organisoimaan, jolloin KAIKKEEN menee NIIN paljon aikaa. Käytännössä minulla ei ole koskaan aikaa urheilla, käydä yksin ulkona, tms. Hoidan myös kaikki kotityöt, yhdessä lapsen kanssa tai päiväunien aikaan. Omaa aikaa jää unien aikaan, mutta en silloin voi tietenkään lähteä pois kotoa.

Miten paljon " kehtaatte" vaatia työssäkäyvältä puoliskolta kotitöitä etc etc.? Minulla on vaikea tietää, kuinka paljon on kohtuullista vaatia mieheltä, joka tulee aikaisintaan klo 19 kotiin, koska hänkin on illalla väsynyt.

Joten please kertokaapahan kaikkia hyviä vinkkejä, joilla arjen saa sujumaan!!!

Meidän (=minun) selviämisvinkkejä on se, että kaupassa käydään vain muutama kerta viikossa, lounas tehdään aina valmiiksi jo edellisenä päivänä, ruokaa tehdään kerralla isoja annoksia. Imuroidaan aina lapsen kanssa yhdessä.

Kaunista kesäpäivää kaikille!

Olemme molemmat vanhemmat tällä hetkellä töissä. Mies tekee n. 10-14 tuntia päivässä töitä. Itselläni työ ja työmatkat vievät päivästä n. 10 tuntia.



Meillä toimitaan nykyisin useimmiten näin arkipäivinä:

Aamulla klo 4:30 herätys minulla. Teen aamupala miehelleni ja itselleni. Laitan pyykkikoneen päälle. Ja sen jälkeen potkin miehen ylös sängystä.

5:00 aamupalalla voin jutella miehen kanssa edellisen päivän tapahtumista ja siitä mitä tänä päivänä on luvassa eli mihin aikaan hän on mahdollisesti kotona, onko ruokatoiveita, kumpi käy kaupassa, jne

5:30 herätän lapset, katson heille aamupalan ja alan tiskata sekä pakkaan miehen eväskassin.

5:45 mies lähtee töihin. Pukee tarvittaessa pojalle vaatteet päälle, jos hän on ehtinyt syödä aamupalan.

6:00 alan laittamaan itseäni töihin. Katson lasten hoitotarvikkeet ja omat evääni työpäivälle. Petaan lasten kanssa petit ja laitetaan koreista puhtaat viikatut vaatteet oikeille paikoille.

6:30 pyykit pois koneesta, lapsille ulkovarusteet, auton pakkaus ja pyykit kuivamaan.

6:45 lähte kohti hoitopaikkaa

7:00 työmatkani alkaa, jos on aikaa käyn tarvittaessa pikaisesti ruokakaupassa

16:45 haen lapset hoidosta ja noudan päivän postin.

17:00 alan tehdä ruokaa, luen päivän lehden samalla sekä soitan kaverilleni ja kyselen päivän kuulumiset sekä jälleen pyykkikone pyörimään.

17:45 ruoka-aika minulla ja lapsilla

18:00 tiskit, soitto miehelle milloin haluaa lämpimän ruokansa

18:15 Ruuan lämmitys miehelle, jos on ehtinyt jäähtyä ja tiskauksen loppuun saattaminen sekä tuvan siivous. Mies lähtee rakentamaan uutta taloamme talkooväen kanssa.

19:00 Kahvi talkooväelle ja lasten iltapala.

19:30 lapset siivoavat lelunsa, minä tyhjään pyykkikoneen ja laitan vielä tarvittaessa päivän kolmannen koneellisen pyörimään.

20:00 lapsilla iltapesu ja iltasatu, joiden jälkeen nukkumaan. Tiskaan kahvikupit ja sen jälkeen pyykit kuivumaan.

20:30 ulos puuliiteriin klapeja pinoamaan tai sitten leikkaan nurmikon

21:00 Talkooväki lähtee, jonka jälkeen tehdään seuraavan päivän eväät yhdessä miehen kanssa. Jutellaan päivän tapahtumista.

21:30 Suihkuun ja katsotaan hetki telkkaria. Samalla viikkaan kuivat vaatteet koreihin.

22:30 Silmät kiinni.



Viikonloppuisin on hieman eri rytmi. Silloin teen edelleen kaikki kotityöt yksin, koska mies keskittää kaikki voimansa rakentamiseen. Lauantaisin käyn kaupassa toisen lapsen kanssa. Toinen lapsi on isän seurassa rakennuspuuhissa. Silloin myös pyrin imuroimaan ja tekemään hieman pihatöitä.

Sunnuntaisin jälleen kaikki kotityöt on harteillani.



Kerran kuussa teen ns. suursiivon viikonlopun aikana. Lapset ovat silloin mummilassa yökyläilemäss.



Mieheltä olen vaatinut seuraavat asiat: puiden tuonti sisälle, halon hakkuu, rakennusjätteiden keruu, autoni pesu, työvaatteistaan huolehtiminen, kun käydään yhdessä saunassa hän hoitaa lasten pesemisen, lasten vahtimnen kun he leikkivät pihalla, auttaminen petivaatteiden vaihdossa, omien eväiden teko ja tavaroiden laittaminen omille paikoilleen.



Rankkaahan se on yksin pyrkiä hoitamaan kaikki kotihommat. Omaa vapaa-aikaa minulla ei ole muulloin kuin työmatkoilla. Silloin kuuntelen autossa lempi musiikkiani.

Meillä on ainakin tuonut selkeä aikataulu päivään järjestystä. Tarvittavat kotityöt tulee hoidettua ja ne vähemmän tärkeät hommat jätän viikonlopulle tai sitten lasten mummila viikonloppuun. En ota paineita siitä, jos koti näyttää joskus siltä kuin pommi olisi räjähtänyt. Ei yksi ihminen sentään kaikkeen pysty =)

Hei Diamanda ja muut!



Kiitos kommenteista. Minulle ei kyllä millään riittäisi vain 6 h yöunet, joten herätys kukonlaulun aikaan ei käy. Meillä herätään 6.30.



Joo kyllä minä tiedän, että organisoinnista se kaikki on kiinni, eli periaatteessahan meillä on helppoa.



Ihmettelen miten töissä käyvät yksinhuoltajat pärjäävät monen lapsen kanssa! Vielä jos joku haluaisi vinkata, miten jaksatte organisoida kotielämää sellaisen miehen (tai vaimon) kanssa, joka ei pysty minkäänlaiseen organisointiin ja asioiden suunnitteluun tai monen asian tekemiseen yhtäaikaa (lue: putkiaivot :)). Eli minua väsyttää se, että itse pitää hoitaa kaikki suunnitteleminen.



Siksi minua kiinnostaa kuulla muiden perheiden tällaisista tavallaan älyttömistä asioista, kuten kuinka kauan perheeltänne kestää aamutoimista selviäminen. MInua harmittaa, että vaikka ollaan molemmat aamulla pitkään kotona, en silti ehdi jumppaan tms. tai sitten kun tulen kotiin, en enää kerkiä suihkuun, koska mies ei sillä aikaa saa hoidettua huushollia. Eli jos olen poissa, odottaa vaan enemmän kotitöitä.



Meillä ei myöskään oikein onnistu ruoanlaitto lapsen hereillä ollessa, kun siitä vain ei oikein tule mitään.



Jos mies tulee illalla suht myöhään kotiin, mitä " vaaditte" häneltä töiden jälkeen?



Oikein kiva, kun viitsitte laittaa noita aikataulujanne.



Niin meillä ei siis ongelma ole miehen haluttomuus osallistua, vaan tuo ehkä usein miehille tyypillinen organisointitaidon puute.

Mies on päivisin töissä klo 7.30-n.klo 17 ja itse työskentelen kotona, olen PPH. Minä teen lähestulkoon kaikki kotityöt, mies joskus saattaa imuroida tai tyhjentää tiskikoneen =)

Klo 6.30 herätys (yleensä herää koko perhe)

klo 7.30 saapuu hoitolapsi ja mies lähtee töihin

klo 8.00 aamupala

klo 8.30-9 ulos lasten kanssa

klo 11 sisälle ja syömään

klo 11.30 päikkäriaika

klo 14.30 välipala

klo 15.00 ulos

klo 17.00 kotiin omien lasten kanssa ja ruuanlaittoon. Mies tulee töistä.

Ruuan jälkeen lapset leikkii ja minä siivoan ja pyykkään.

klo 18.30 Lapset iltapesulle ja iltapalalle

klo 19.30 Iltasatu ja nukkumaan



Itse käyn 3 kertaa viikossa (illalla) jumpassa ja jumppan jälkeen käyn ruokakaupassa.



Nukkumaan menen n. klo 23, mies yleensä jo klo 22.

MOicca taas,



Vielä kommentoin. Minäkin teen noin, että samalla kun katson tv:tä silitän jne. Mutta entä jos toinen ei pysty tekemään asioita yhtä aikaa. Kun rentoudutaan tv:n ääressä, niin rentoudutaan.

Meillä on kaksi lasta; 3 v ja 1v 3kk. Olen tällä hetkellä kotiäiti ja miehelläni on periaatteessa päivätyö (8-16), mutta hän joutuu usein venyttämään päivää paperitöiden jne merkeissä. Tosin mieheni menee mielummin silloin aikaisemmin aamulla töihin että ehtii olla lasten kanssa mahdollisiman paljon tai sitten hän tekee niitä ylimääräisiä töitä illalla kannettavalla tietokoneelle sen jälkeen kun lapset menevät nukkumaan.



Meillä minä teen suurimman osan kotitöistä, mikä minusta on ihan luonnollista kun kerran täällä kotona olen. Lasten kanssa kotitöiden tekeminen luonnistuu oikein mallikkaasti ja ainakin nuo meidän mukulat ottavat sen ihan leikkinä. Esim. tiskikonetta ja pesukonetta tyhjennetään porukalla ja minun imuroidessani tytöt heiluvat pölyhuiskien tai leikki-imurun kanssa. Ruokaa laitan yleensä niin, että lounaalla syödään edellisen päivän tähteitä, joten minun ei tarvitse kokata kuin kerran päivässä. Meillä esikoinen auttaa mielellään ruoan laitossa ja kuopus yleensä tutkii keittiön laatikoita tai jääkaapin magneetteja tai roikkuu sylissä. Yksikätisenä olen tottunut tämän kolmen vuoden aikana toimimaan ihan mallikkaasti. ;0) Vahingossakaan en tee mitään kotitöitä lasten päiväunien aikana, koska mielestäni olen pienen hengähdystauon ansainnut.



Kaupassa meillä käydään koko porukan kanssa lauantaisin ja täydennysostoksia teen tyttöjen kanssa arkisin miehen ollessa töissä. Viikonloppuisin mieheni laittaa usein ruokaa ja siivoaakin jos tarvitsee, mutta yleensä hoidan siivouksen arkipäivisin niin, ettei tarvitse viikonloppua tuhlata siihen.



Harrastuksista sen verran, että mies käy 3-4 kertaa viikossa salilla ja/tai uimassa. Näistä 2 kertaa hän käy viikonloppuisin lasten päiväuniaikaan ja 1-2 kertaa arkisin aamulla. Lisäksi hän käy kerran viikossa illalla pelaamassa sählyä. Itse saan käydä harrastamassa milloin haluan, mutta aika vähiin on jäänyt. Käyn kuitenkin kerran viikossa yksin uimassa ja yleensä lisäksi kerran viikossa esikoisen kanssa uimassa. Tämän lisäksi käymme aina aamulenkillä (koiran pissalenkki) ja pyrimme iltalenkille lähtemään koko perheen voimin siinä klo 17 kieppeillä.



Tässä vielä meidän noin aikataulu:

5-7 mies herää ja lähtee urheilemaan tai suoraan töihin

7 kuopus herää ja lähden keittämään aamupuuroa

7.30 esikoinen herää ja tulee aamupalalle

Omat ja tyttöjen aamutoimet

9 lenkille ja sen jälkeen koira sisälle ja puistoon

11 lounas + tiskikone päälle jos tarvitsee

11.30-13.30 päiväunet

14 välipala

Kotitöitä (tiskikoneen tyhjennys, kuivien pyykkien viikkaus, imurointi jne)/leikkimistä/ulkoilua

15.30 ruoanlaittoon

16.30 päivällinen

17 ulkoilemaan

19 iltapesut + iltapala

20 hammaspyykki, kuopuksen vaipanvaihto, lapset sänkyyn ja iltasatu

20.30 esikoinenkin luovuttaa ja nukahtaa



Lyhyesti: kotityöt teen tyttöjen kanssa aina jossain välissä, miehen ei tarvitse arkisin paljon kotitöihin osallistua, riittää, että on lasten kanssa ja jos jonnekin haluan mennä niin hoitaa lapset. Pyykkikone ja tiskikone meillä pyörii melkein joka päivä kun kuopus käyttää kestovaippoja ja pyykkiä tulee muutenkin reilusti. Meillä on kuivuri, joka helpottaa pyykkirumbaa sikäli, että niitä ei tarvitse ripustella, mutta vaipat kuivatan aina narulla ja näin kesällä kun on muutenkin lämmin olen vähentänyt kuivurin käyttöä ja ripustan vaatteet yöksi kuivumaan. Lattialämmön ansiosta ovat aamulla kuivia. Viikonloppuisin mies osallistuu kotitöihinkin jos tarvetta on.

Tässä vähän toisenlainen näkökulma.

Meillä minä käyn työssä ja mies hoitaa alta 2-vuotiasta kotona. En odota, että hän siinä samalla tekisi kaikki kotityöt. Minusta on paljon tärkeämpää, että lapsen kanssa päivät sujuvat leppoisasti. Tietysti hän tekee ruuat päivällä ja yleensä he käyvät kaupassa. Mutta vilkkaan taaperon kanssa ei minusta ole mitenkään tarpeellista yrittää hammasta purren hoitaa viimeisen päälle kotitöitä.

kun tulen töistä, niin omistaudun lapsen kanssa olemiselle ja mies saa rentoutua. Arkisin en tee juuri muita kotitöitä kuin pyykinpesuja. Isommat siivoushommat ja puutarhanhoito tehdään meillä viikonloppuisin.

Ja mulla on harrastusluontoisia iltamenoja joka viikko ja mies käy 1-2 viikossa omissa harrastuksissa.

No kyllähän meillä viikolla on sen näköistä, että siivous on minimissä, Mutta kannattaa aina välillä miettiä kuinka tärkeää sekään oman viihtymisen kannalta oikeasti on.

Niin, jos toisella ei ole organisointikykyä, niin silloin toisen täytyy vain ohjailla toimintaa...eli sinun varmaan pitäisi aikatauluttaa asioita ja sitten kertoa (tai ehdottaa...) miehelle että näin mennään. Mielestäni voisit pari kertaa viikossa pyytää miestä hoitamaan lasta, kun hän tulee kotiin niin sinä pääset harrastamaan tms. Toinenhan voisi olla esim. viikonloppunakin. Toinen juttu miten esim. siivousta voisi järjestää, niin esim. niin että mies lähtee lapsen kanssa jonnekkin esim. uimaan, kauppaan tms. ja sinä saat sillä välin siivottua. Mielestäni vähintään voi vaatia että miehen omat tavarat, vaatteet, astiat yms. menevät paikoilleen ilman sinun apujasi. Lisäksi voisi myös täyttää/tyhjätä astianpesukonetta, pyyhkiä pöytää yms. päivittäisiä pikkujuttuja. Suihkuttelut kannattaa jättää iltatoimeksi, ja joskushan senkin voisi tehdä vaikka lapsen kanssa, lapsi vaan esim. vatiin läträämään vesileluilla, viihtyy varmasti tovin siinä. Ruuan laittoa helpottaa jos lapsi voi seurata sitä touhua syöttötuolissa vierestä, tai sitten vain kattila ja kauha kouraan lattialle leikkimään keittiössä.

Meillä on yksi lapsi (1v4kk), minä kotona. Mies tulee töistä klo 17 jälkeen ja on siitä eteenpäin " päävastuussa lapsesta" , eli saan omaa aikaa jos tahdon, voisin mennä urheilemaan, mutten yleensä jaksa ;) Mies siis leikkii pojan kassa siinä reilun tunnin/lukevat/katsovat pikkukakkosta tms. Minä usein olen siinä yhtälailla mukana, koska minusta koko perheen keskiset hetket ovat parhaita! En siis tosiaan raaski usein lähteä mihinkään....

Minä syötän pojalle puuron klo 19, sitten mies hoitaa iltatoimet ja poika unille 19.45. Sitten on sitä kahdenkeskistä aikaa tai omaa aikaa, jos haluaa illalla vielä ulkoilla tms.



Kotityöt hoietaan molemmat, minä jokapäiväiset hommat (tiski, pyykki, imurointi 2xvko), mies auttaa pyykin viikkailussa iltaisin ja hoitaa esim. kylppärin pesun viikonloppuisin.



Minusta Andina voit hyvin pyytää omaa aikaa itsellesi iltaisin! En nyt muista moneltako lapsesi käy nukkumaan, mutta meillä aika iltapuuron jälkeen (klo 19) on tosi helppoa, joten jos joskus lähden johonkin niin yleensä sitten puuron jälkeen. Ei jää miehelle mitään rankkaa yksinään, pojan kylpy/suihku ja sänkyyn laittaminen vaan. Meillä etuna pojan suht aikainen nukahtamisaika :)



Ja entä viikonloput? Etkö saisi silloin mennä minne mieli tekee - yksin?

Aikamoisia sankariäitejä täällä on. Esitän vastapainoksi meidän perheen rytmin. Yksi lapsi (2v) ja molemmat töissä. Molemmilla joustava työaika, mutta etenkin miehen työ on vaativaa eikä aina katso kelloa.



Meillä tapahtuu lapsen vienti ja haku hoitopaikkaan viikottain vaihtuvalla vuorolla, tarvittaessa vaihdamme. Siis toinen vie ja toinen hakee.

Lapsen iltapesut ja iltasatu ovat vuoroilloin toisen vastuulla, jos ei muuta sovita. Jos työmatkojen tms vuoksi tulee vuoronvaihtoja, ne korvataan toiselle.



Tässä minun rytmi tällä viikolla:

klo 6.15...30 herätys, omat aamutoimet, aamupala, lehden luku, pukeutuminen (mies lähtee töihin jo klo 6)

klo 7.15 lapsen herätys, aamupesut ja pukeutuminen

klo 7.45 päiväkotiin

klo 8 lähtö töihin, olen perillä noin klo 8.30

klo 16.30 olen vapaa tekemään, mitä haluan, koska mies on hakenut lapsen klo16.00. Saatan käydä kaupassa, hoidella asioita ja mennä sitten kotiin

klo 17.30...18 kotona ruoka, se vanhempi, joka hakee hoidosta, on vastuussa ruuanlaitosta

puuhailua yhdessä kotona, joskus ulkoilua yhdessä, joskus toinen vanhempi harrastaa jotain

klo 19.30 lapsen iltapala

klo 20 iltatoimet sen vanhemman kanssa, jolla vuoro, iltasatu, toinen vanhempi saa tehdä, mitä haluaa

klo 20.45 about alkaa toisellakin oma aika, mies tekee joskus töitä vielä, itsekin joskus

klo 22... nukkumaan



Ja sitten ensi viikolla herätys noin samaan aikaan, töihin n. klo7.30

klo 16 lapsen haku, usein ulkoillaan jonkin aikaa, ehkä käydään kaupassa, laitetaan ruoka

Ja loppuilta suurin piirtein samoin, mies tulee harvoin kotiin ennen klo18:aa.



Rutiinimme toimii hyvin ja pakottaa miehenkin ottamaan vastuuta. Mutta ei homma aina ole ruusuista. Välillä on työmatkoja. Mies ei ole niin tarkka kotitöistä, siitä tulee joskus sanomista. Itse teen kotitöitä yleensä lapsen kanssa, kun haen hoidosta ja olemme yhdessä kotona.

Kirjoitin itse hyvin samantapaisen aloituksen jokin aika sitten, kun olin ihan loppu, miehen kanssa oli oikein kunnon parisuhdekriisi ja toinen vauva oli tuloillaan. Myös meillä on puolisolla pitkät ja epäsäännölliset työajat. Kotona ollessaan mies lähinnä nukkui, eikä osallistunut nimeksikään esikoisen hoitoon. Tuolloin asenne oli se, että minä saan olla kotona joten hoidan kaiken, ja hänellä työssäkäyvänä on oikeus olla kotonaan vapaalla. No, kotiäidithän ovat työssä 24 h/vrk joten milloinkas me sitten olemme vapaalla?!



Meillä ongelmaan toi helpotuksen se, että mies piti lomaa pari viikkoa ennen ja jälkeen toisen vauvan syntymän, ja vasta tuolloin hän oikeasti huomasi, kuinka paljon kotona aikaa meneekään ihan perusrutiinien hoitamiseen. Nykyään hän osallistuu paljon enemmän esikoisen syöttämiseen, ulkoiluttamiseen jne. Samoin huomasimme hyvin nopeasti, että perusasioistakin on pakko keskustella eli kumpikaan ei voi tuosta vain ilmoittaa tekevänsä jotain/lähtevänsä jonnekin vaan asiat on PAKKO suunnitella etukäteen. Mutta niitä vinkkejä:



- Teen paljon kotitöitä yhdessä 1v9kk esikoisen kanssa. Käytännössä esim. täytän pyykkikoneen, poika on pollea kun saa laittaa napista sen päälle. Pyykkinarulla hän ojentaa pyykit ripustettavaksi ja esim. kaupasta tullessa purkaa kassit (ojentaa tavarat äidille). Myös omien ja vauvan vaippojen ym. pikkuroskien vieminen roskikseen on esikoisen mieleen. Tietysti moni askare kestää näin vähän kauemmin, mutta tulee tehdyksi ennen esikoisen päikkäreitä (=äidille jää omaa aikaa).



- Yritän korjata samantien likaiset astiat, vaatteet ja luetut lehdet pois etteivät jää lojumaan.



- Esikoinen korjaa omat lelunsa pois ennen iltaunille menoa.



- Otan yleensä jonkun pienen tavoitteen per päivä, esim. " tänään pesen keittiön ikkunan" . Joskus onnistuu, joskus ei :)



- Aamupalan ja lounaan syön samalla kun syötän esikoista. Viikonloppuisin syöttää se vanhempi, jolla ei itsellä ole niin kova nälkä.



- Minäkin teen korkeintaan pari kauppareissua per viikko, teen isoja annoksia ruokaa ja pakastan siitä osan. Usein tulee suosittua helppoja uuniruokia kuten makaroni- tai lohilaatikkoa jne.



- Välillä tarjoamme lounaan tutuille äideille lapsineen, välillä pääsemme itse heidän luokseen valmiiseen pöytään.



- Rutiinit pidetään samanlaisina, kun tiedän koska esikoinen nukkuu päivä- ja iltaunensa, pystyn organisoimaan päiväni tehokkaammin.



- Miehen vapaa-aikana keskustelemme, mitä kaikkea on tehtävänä, kuka tekee ja kuka katsoo lapsia. Väkisinkin joutuu priorisoimaan eli jos pitää imuroida, toinen menee lasten kanssa ulos ja jos pitää leikata nurmikko, toinen on lasten kanssa sisällä jne.



Sitä omaa aikaa otan nykyään ilmoittamalla miehelleni hyvissä ajoin omat menoni, jotta tämä ehtii ne ottaa työvuorolistasuunnittelussa huomioon. Itselleni tärkeä henkreikä ovat olleet päiväsaikaan erilaiset perhekerhot, joissa lapset tapaavat ikätovereitaan ja ennen kaikkea äitikin saa aikuista seuraa.



Koettakaa siis opetella keskustelemaan ja sopimaan asioista (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty...). Meillä ainakin meni liiankin kauan huomata, ettei kumpikin enää voi vain tavoitella omaa etuaan, vaan että pienten lasten vanhempina meidän on opittava puhaltamaan yhteiseen hiileen.



Voimia!

Siis tarvitsen unta paljon enemmän kuin useat muut... En tosiaan pärjää kuudella tunnilla, enkä edes saa herättyä niin aikaisin vaikka menisin ajoissa nukkumaankin... :)



6.30 mies ja lapsi heräävät, hoitaavat aamupesut, aamupalat.

7.45 minä herään, laitan lapsen hiukset ja lähden aamulenkille.

8.10 mies vie lapsen tarhaan ja aloittaa omat työt (etänä tai menossa)

8.20 minä tuun lenkiltä virkeänä... :) Käyn suikussa, syön aamupalan ja lähden tunneille.

12.00 kotiin, haen lapsen tai mies hakee, laitan ruoan, mies kattaa pyydettäessä pöydän, tiskaan samalla kasautuneita tiskejä

12.45 syödään päiväruoka ja tiskaan loput

13.15 lapsi takaisin tarhaan (se vie kummalla aikaa)

Opiskelua/työtä jne.

15.30 lapsi haetaan tarhasta (se hakee kumpi ehtii)

Yhdessäoloa, leikkimistä, ulkoilua, välipalaa jne.

18.45 iltapalaa, iltakertomus ja

19.15 lapsi nukkumaan, ei tosin nukahda heti mutta on ainakin sängyssään viimestään 19.45.

Sitten tehdään vielä töitä/opiskeluita. Välillä raivaan ja imuroin, jos on tarvis. Silittämiset hoidan yleensä sitten kun tarpeeksi iso kasa on odottamassa, yleensä iltapäivällä urakkana tyyliin 30min/ kolme koneellista pyykkiä... :) Pyykkiä pistän pyörimään ja kuivamaan joka välissä missä on tarvis.



Tää on ihan ok rytmi meille nyt, mutta mulla ei ole täydet työpäivät. Miehen työ on rasittavan epäsäännöllistä, paljon iltamenoja jne, mutta toisaalta hyvä kun on paljon myös kotosalla. Ei kyllä tarkoita sitä, että tekis kotihommia samalla, työtä tehdessään saa tehdä sitä rauhassa. Muuten hoitaa lasta ok ja tuo hoitoon vieminen ja hakeminen ja varsinkin aamuista huolehtiminen on elinehto. On niin hyvä aamuhoidossa, että aina ovat ajoissa ja kaikki menee hyvin. Mä saan nukuttua vielä vähän ja saan käytyä lenkillä myös. Siksi hoidan monet muut jutut ihan mielelläni, koska tuo aamu on mun heikoin lenkki ja olen siitä niin kiitollinen, että tällä systeemillä se toimii...



Kotona ollessa olin tarkkana siitä, että suunnittelin aamulla tarkkaan mitä teen, muuten menee päivät ihan ihmetellessä ajan kulua. Siis päätin, että nyt pesen ikkunat/siivoan/leivon jne. Sitä saa lapsen kanssa ihan hyvin kaikkea tehtyä kun topakasti vaan ryhtyy toimeen ja joka välissä leikkii 5-10min tai lukee kirjan jne ennenkuin taas jatkaa hommia. Sama ulkoilun suhteen, sitä ei tule lähdettyä mihinkään jos ei sitä ota asiaksi ja laita kaikki kuntoon ja lähde. Siis ota itseäsi niskasta kiinni ja niinkuin tuossa jo sanottiin suunnittele päivät sillai että saat tehtyä sen minkä haluat. Päikkäriaikoja ei kannata tuhlata, ne on hyviä rentoutushetkiä. Miehelle on varmaan helpointa antaa selkeät ohjeet, ja jättää selviytymään. :) Meilläkin mies ei ole mikään pyykkäri eikä kovin usein edes tiskaa, mutta jos alkaa keittiö olla niin täynnä ja kaapit tyhjänä puhtaista astoista tai paitoja/housuja tms puuttuu niiin tarttuu kyllä yllättäin hommaan ihan ok. Kukapa meistä ei palveluttais jos joku viitsii palvella.... :)

klo 6 mies herää ja minäkin nousen jos jaksan. Mies keittää puuron ja syö. Minä tyhjään pyykkitelinettä ja valmistelen jo ruuanlaittoa keittiössä tms.

klo 6.30 tyttö herää, vaihdan vaipan mutta jätän vielä yöpuvun päälle. Mies lähtee töihin kohta tämän jälkeen.

Halittelen tyttöä ja aloitellaan leikkejä. Teen keittiöhommia tai pyyhin pöljyjä tai siivoan vessaa, jos tyttö sen sallii.

klo 8 syön aamupuuron tytön kanssa.

Imuroidaan jos on imurointipäivä.

Klo 9 jälkeen lähdetään ulos.

Klo 11 tullaan kotiin ja syödään lounas, joka on edellisen päivän päivällistä.

Laitan tiski- ja pyykkikoneen päälle lounaan jälkeen.

Klo 12 tyttö päiväunille.

Jos on silitettävää, teen sen päiväuniaikaan. Ripustelen pyykit, jos kone pysähtyy ennen kuin tyttö herää. Muuten en juurikaan tee mitään kotihommia vaan omia juttujani.

Klo 14/14.30 syödään välipalaa ja tyhjennän samalla tiskikoneen.

Leikitään ja laitetaan päivällistä, joka siis on valmisteltu jo aamupäivällä - nyt tarvii lähinnä vahtia kattilaa tai tietysti sekoittaa kastiketta tms.

klo 16.30 mies on tullut kotiin, syödään päivällinen yhdessä.

Saan mennä lenkille ja syödä päivällisen vasta sen jälkeen, jos haluan.

Mennään yhdessä kauppaan tai ulos tai ollaan vain kotona.

Saatan pyytää miestä tekemään jonkin pikkuhomman, esim. kiristämään rattaan pultteja tai auttamaan lakanoiden vetämisessä.

Klo 19 tyttö menee miehen kanssa iltapesulle. Laitan tytön iltapuuron mikroon. Syödään yhdessä iltapalaa. Laitan aamupuurotavarat valmiiksi.

Muut tytön iltatoimet, nukahtaa yleensä 20 jälkeen.

Mennään miehen kanssa nukkumaan noin 22.

Me käymme molemmat töissä teemme kolmivuorotyötä. esikko käy pphLla hoidossa 10-13 päivää kk. Kuopus on ollut kotona ja aloittaa elokuussasamassa paikassa.

Meillä antaa aamupalan se joka on vapaalla tai menee iltaan töihin ja toinen hoitaa iltahommat.

Meillä käy äidin pitkällä vapaalla joka kolmas viikko siivooja (isillä aamut silloin) Äiti on sen aikaa lasten kanssa puistossa.



Äiti hoitaa pyykinpesun. Isi kyllä tyhjentää koneen ja astiapesuun isi hoitaa usein ja joskus isille sattuu imurikin käteen :-) sitten täytyy olla roskia.

Itse olen aika koko organisoimaan asioita aina etukäteen mitä teen ja milloin, on partio harrastuksesta jotain iloa.

Jos käyn aamulla suihkussa niin lapset tulee kylppäriin seuraksi istuskelemaan äippä suihkussa.

Eilen pestiin esikon kanssa ikkunat kun kuopus nukkui päikkärit, hyvin hoituu

Silloin minäkin ajattelin usein oikeita yksinhuoltajia. Ja sain siitä voimaa, kun tiesin että JOKU sentään joskus tulee kotiin...



Rutiinit ovat meillä aina olleet selkeät, olen kyllä ihan vääpeli ollut siinä, että päivärytmi on selkeä ja kohtuu tiukka.



Miehen työpäivinä minä tein kyllä kaiken kotona tehtävän - mutta miehen vapaapäivinä pakenin paikalta heti kun vain suinkin kykenin edes hetkeksi, kauppaan tai mitä tahansa.



Ruokalista useaksi päiväksi kerrallaan, suihkut ja muut " omat toimet" illalla lasten mentyä nukkumaan, samoin silitys esimerkiksi.



Lisäksi aina esimerkiksi ulkoa tullessa laitoin vaatteet mahd pian kuivumaan tai kaappiin, mitä kulloinkin tarvis. Samoin ruokailun jälkeen keittiö siistiksi, ettei pääse syntymään kaaosta.



Illalla lasten kanssa leikkiä ja kirjojen lukua, samoin ulkona ollessa, mutta muutoin yritin tehdä kotihommia ja annoin lasten touhuta omiaan mahdollisimman paljon tai sitten " valjastin" heidät mukaan kotitöihin, leipomiseen, ruuan laittoon... Telkkari on meillä aina ollut kiinni Pikku Kakkosen jälkeen.



Nyt kun olen itse töissä ja teen myös pitkiä päiviä, kaikki työt jakautuvat tasaisemmin (mieheni on kyllä omatoiminen kaikessa muussa paitsi siivouksessa). Mutta on näistä asioista myös puhuttu! Eihän toisen ajatuksia voi lukea...



Joskus on vaikea heittää kotivaihde päälle kun kaikki käyvät kotiintulevan vanhemman kimppuun, mutta jos saan vaihtaa vaatteet ja syödä, olen siitä eteenpäin taas lasten käytettävissä. Samoin tekee mieheni kun tulee töistä kotiin.



" Omaa aika" on sitten käytettävä lasten nukahdettua, yhteisinä vapaapäivinä...



Tottakai työstä tullessa väsyttää ja usein potuttaakin, mutta pitäisi muistaa, että lapsilla on ikävä ja sillä kotonaolleella aikuisellakin tarve olla hetki " vastuuvapaana" .



Minä olen kait ollut sen verran itsekäs, että olen vaatinut tasa-arvoa sinne keittiöön - toisaalta joustoa pitää aina olla molemmin puolin!

ihmettelen vain milloin leikitte lapsen kanssa? Itse olen päättänyt että lapsen kanssa seurustelu menee siisteyden edelle vaikka olenkin tällä hetkellä kotiäitinä. Toki hommat pitää hoitaa, mutta ei meillä siivota päivittäin ja välillä onkin kaaos päällä esim. tiskipöydällä ja karvat lentelevät huoneissa (2 kissaa). Kesällä meillä on myös periaate että jos on oikein kaunis ilma, ei sitä käytetä kotihommiin ollenkaan. Pilvisiä päiviä kyllä yleensä riittää kesälläkin ihan riittämiin.



Jossain vaiheessa on toki lapsenkin opittava kotitöitä mutta ei vielä pitkään aikaan, kun nyt on 1 v 4 kk.

.. kait helpoiten sujuu ne hommat, jotka tehdään rutiniilla. ja päivittäin. ja aina samalla tavalla. asiat, joita pitäis tehdä harvemmin kun päivittäin, niin helposti roikkumaan pitkiksi ajoiksi. kuten vaikka lapsen (2,5v) kynsien leikkuut.



minä käyn töissä 4 pvä/viikko, mies tekee tällä hetkellä töitä hommia yksityisyrittäjänä kotoa käsin. minä herään ja lähden töihin ennen kuin lapsi ja mies heränneet. mies vie lapsen hoitoon. minä haen lapsen hoidosta. lapselle tulee näin hieman lyhyempi hoitopäivä kun muuten tulisi. vaatii kuitenkin kaksi autoa (asumme korvessa), mikä tulee kalliiksi. olen kuitenkin toistaiseksi valmis maksamaan sen ylellisyyden. olen lapsen kanssa iltaisin noin seiskaan asti, onka jälkeen mies hoitaa iltapalan ja muut iltajutut. nää sujuu ihan hyvin.



tällä hetkellä mättää meillä sellanen varmaan uskomattomalta tuntuva asia, että minä haluaisin käydä parturissa. mies tekee töitä lähes kaiken aikansa, mitä ei nuku tai ole lapsen kanssa. ainakin minun näkökulmastani usein vaikuttaa siltä. tarkoittaa siis että tekee töitä myös lauantaisin ja joskus myös sunnuntaisin. iltaisin seiskaan asti ja jatkaa, kun on saanut lapsen iltatoimet tehtyä hommia. joskus myöhäänkin yöhön. hänellä lienee tällä hetkellä myös stressiä, mistä tämä tilanne nyt osittain johtunee. joka tapauksessa hän sanoo, ettei pysty olemaan lapsen kanssa lähiviikkoina mikään arkipäivä klo 15.30-18.30, minkä ajan mun parturissa käynti matkoineen vie (parin tunnin parturi, puoli tuntia matkoja suuntaansa). miehen mielestä voisin järkkäillä töitäni siten, että menisin joskus parturiin silloin, kun lapsi vielä pph:lla. mun periaate taas on, että lapsi on pph:lla vain tasan sen ajan, mitä töissäoloni vaatii. miehen mielestä pidän häntä lapsenlikkana, kun oletan, että hän voisi olla lapsen kanssa parturissa käyntini ajan. juu, ei hän lapsen toinen vanhempi olekaan (!). Osittain kait tilanne johtuu siitäkin, että mun parturissa käynti poikkeaa totutuista päivittäisrutiineista. mieheni on hyvin vaikea tehdä muutoksia rutiineihin tai esimerkiksi muuttaa äkisti suunnitelmiaan. olen toki aiemminkin lapsen olemassaollessa käynyt parturissa, ja mies on katsonut lasta. nyt vaan tuntuu kireältä, kun miehellä muutenkin stressiä. no, ehkä tämä uskomaton tilanne ratkeaa jotenkin.



mut aiheeseen: meillä sujuu siis parhaiten se, että mies laittaa lapsen nukkumaan joka ikinen päivä. yritin aiemmin jotain sellasia rutiineja, et mies laittais nukkumaan vaikka viikonpäivästä riippuen tai vuorotellen tms., vaan ei toiminu meillä kun en osannut sopia miehen kanssa rutiineja riittävän hyvin. mies sanoi, että systeemi liian monimutkainen muistaa. vaikka olisi ollut että hän laittaisi joka maanantai tms. mulla onkin sen suhteen ehkä tavallista yksinkertaisempi mies, jolle nää asiat vaikeita. ' joka ikinen päivä' on osoittautunut toimivaksi, mikä kostautuu siinä, että jos minä joskus laitan, niin lapsi ei menekään nukkumaan niin helposti.



yks melko toimiva rutiini on ollut, että min hoidan pyykkien märkäpään ja hän kuivapään eli kaappeihin viikkauksen. toimii jollakin tavalla, ja minulle tuottaa tyydytystä, että miehenikin osallistuu pyykkihommaan jollakin tavalla.



vaan rutiineista huolimatta kaikki ei mee aina niinkuin pitäisi. tätä elämä lienee.

Minun päiväni näyttää aika erilaiselta.



Mies herää noin klo 7, hoitaa yksinään omat aamutoimensa ja aamupalansa. Lapsemme (1v.) on saattanut herätä jo aiemmin, mutta syötnä pullon maitoa ja vaihdan kuivan vaipan ja jatkan torkkumista. Usein herää kuitenkin miehen aamutoimien ääneen uudelleen, joten otan pois sängystä, eliminoin kaikki " vaarat" ja annan touhuta ja jatkan torkkumista. Klo 8-8.30 pääsen vihdoin ylös ja teen aamupuuron. Aamupuuron jälkeen uppoudun päivän lehteen ehkä 15-20 minuutiksi, jona aikana lapsi touhuaa itsekseen. Sitten mennään ulkoilemaan (jos on hyvä sää). Puolilta päivin syömään ja lapsi päiväunille. Unien (noin 2-2,5 tuntia) aikana puuhailen enimmäkseen omia juttuja, luen, surffaan etc.



Iltapäivällä mennään taas ulos ja käydään ehkä kaupassa. Teen ruokaa, jos jaksan. Onnistuu kyllä lapsen kanssakin. Välillä mies tekee ruoan. Meillä aikuisilla ei ole mitään säännöllistä ruokaaikaa, voidaan syödä tosi myöhäänkin. Siivoilen kaiken muun lomassa, mutta ehkä joka toinen viikko kunnolla, jolloin lapsi on naapurissa mummon hoidossa, jotta saan ihan rauhassa siivota. En halua jättää siivousta miehelle ja mulle yhteiseksi hommaksi, kun on kiva, että yhteisen ajan voi käyttää johonkin mukavaan, mitä siivous ei mun mielestä ole.



Mies tulee töistä 17.30-18.30 välillä, aikaisemminkin tarvittaessa. Jos haluan, voin mennä jonnekin, mutta useinkaan en jaksa. Mies ottaa myös toisinaan lapsen mukaan ja lähtee kyläilemään. Nyt kun on kauniitä iltoja, niin ollaan käyty koko perhe pyöräilemässä tms. Nukkumaan lapsi menee klo 20, iltatoimet yleensä jaetaan. Sitten meillä onkin 2-3 tuntia yhteistä aikaa ennen kuin nukkumatti kutsuu.



Mutta muiden juttuja lukiessa tajusin, että olen kyllä laiska :-).

Ihan ahdistin kun luin teidän aikataulutettuja päiviä. Mä en vois suunnitella tolleen koko elämää ja jokaista päivää, eikös ne vaihtele ihan sen mukaan mitä on ohjelmassa? Mä en oo koskaan ymmärtänyt näitä joilla on torstai-iltaisin kauppapäivä ja perjantaisin siivousilta, eikä sitten sillon voi tehdä mitään muuta. Pitäis vähän relata, kyllähän se arki rullaa vähemmälläkin. Tunnen muutamia näitä oravanpyörä-äitejä ja täytyy sanoa, etten tiedä milloin he olisivat vaikka pelanneet lapsensa kanssa jotain peliä tms. arki-iltana kun on niin kiirettä kun pitää siivota tms....Don´t get it. Ei millään pahalla kuitenkaan.



Meillä oikeastan päivittäin katotaan aikataulut ja sovitaan sitte sen mukaan kumpi vie tai hakee lapsen hoidosta. Jos ei illalla jakseta tehdä ruokaa, annetaan lapselle purkkiruokaa ja syödään itse myöhemmin vaikka voileipää.



Meillä käy nykyään siivooja kahden viikon välein, joten väliaikana imuroin sillon kun näyttää likaiselta ja pyykkiä pestään kun tarvii - ei meillä kyllä riittäis kahta koneellista päivässä pyykkiä kolmen hengen taloudessa! Meillä kanssa pihalla nyt paljon hommia, joita mies hoitaa, joten aina jos hän tekee siellä jotain minä teen kotitöitä sitten puolestani. Lapsi on sitte meidän kanssa kumpi paremmin ehtii kattomaan. Ja aina on aikaa hänelle, eli kotityötkin voi keskeyttää leikin takia tai vaikka keinureissun takia.



Omia menoja on silloin tällöin, ei niitäkään mitenkään olla sovittu kun ei ole ongelmia tullut. Minua joskus harmittaa miehen golffaus kun se vie niin pitkään, mutta toisaalta itse voin tehdä mitä haluan lähes koska vaan.



Alkuperäiselle kirjoittajalle laittaisin kysymyksen kun kirjoitit jotain siitä että et ehdi enää suihkuun aamujumpan jälkeen - eikö lapsenne viihdy yhtään yksin? Kyllähän tuon suihkun ajan voi laittaa vaikka videon pyörimään tai ottaa lapsi mukaan kylppäriin leikkimään siksi aikaa. Ei se niin vaarallista ole. Ettekö voi sopia että sulla on vaikka vakijumppa joka tiistai ja torstai klo 19.30 jonne ehdit sopivasti miehen tultua kotiin?



Jos riidaksi menee, jakakaa kotityöt selkeästi - olethan sinäkin koko päivän tavallaan töissä lapsesi kanssa vaikka kivempaahan se tietysti on. Anna miehellesi se tunti töihinpaluun jälkeen omaa aikaa ja sitten hän on minusta yhtälailla kotivastuussa kuin sinäkin. Ei kannata opettaa miestä siihen että sinä teet kaiken ja et edes harrasta mitään. Kyllähän siihen helposti tottuu. Ota se oma aika ja pyydä miestäsi tekemään juttuja: esim. kun lähdet jumppaan, sano että tyhjentäisitkö sillä aikaa astianpesukoneen ja lataa se uudestaan. Ei oo iso juttu, mutta onpahan hänelläkin jotain kotitöitä itsellä.



Tsemppiä vaan!

Mulla on mielestäni paljon helpompaa, kun on rutiinit. Mut ei se sitä tarkota, että kaikki menis aina ihan kaavamaisesti. Mut suurin piirtein noin tai yleensä niin. Ja hyvin ehdin leikkiäkin. Oon aina ollut aamuvirkku ja mieluummin nousen aamulla jo ajoissa tekeen kotihommia niin sitten on iltapäivällä ja illalla vapaampaa.