Vielä äitiydestä (sori, ikuisuusaihe)
Minua on nyt viime aikoina ruvennut inhottamaan tämä ei pelkästään vauvapalstojen vaan muutenkin täydellisyyden pakko. Ihan kun äiti ei muutenkin koko aikaa tuntisi jostakin huonoa omaa tuntoa. Ei saa tehdä sitä, ei tätä, kaikella on kaameita seurauksia ja vauva menee ties mistä aivan pilalle.
Pidän itseäni korkean moraalin omistajana ja mielestäni tiedän ja tunnen mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä jotakin siltä väliltä. Ei minulla vielä ole mitenkään hirvittävän pitkää kokemusta äitiydestä ja jo nyt joudun toteamaan että välillä teen tiedostamattani väärin, välillä päädyn vääriin ratkaisuihin, välillä en vain jaksa kaikkein optimaalisinta vaihtoehtoa, olipa kyse mistä tahansa päätöksestä lapsia koskien. Kuitenkin yritän parhaani, minulla on mielestäni sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, luen myös tutkimuksia ja kasvatuskirjoja, toki tietyllä varauksella. Rakastan kaikkia lapsiani ja näytän sen myös heille enkä voi uskoa että he voivat kauhean pahoin tai ovat jossakin henkisten sairauksien riskiryhmässä. Ja olen hyvin hyvin kaukana täydellisyydestä.
Tämä kaamea vuodatus vaan siksi että vähän väliä kuulen tai luen mitä taas olen tehnyt väärin ja kuinka pitäisi tehdä toisin ja aiheutan lapsilleni ties mitä traumoja. Menetän joskus hermot uhmaikäselle, en jaksa aina vastailla, toisaalta odotan joskus liikaa koululaiseltamme ja sitten hetken päästä kuulen että passaan häntä liikaa eikä hän vielä armeijassakaan osaa kuoria perunoita. Itketän välilllä vauvaa, en vaihda vaippaa öisin jne jne jne. Virheitä, virheitä, virheitä.
Keskustella saa ja pitää, kritisoivastikin, mutta sellainen kauhea tuomitseminen ja suunnilleen kirouksien langettaminen sille joka uskaltaa antaa tuttelia, jättää 6-vuotiaan kotiin hetkeksi ym. Sitten vielä tuntuu olevan aivan sama asia jättääkö esim 2-viikoisen viikoksi hoitoon jotta itse pääsee lomalle vai jättääkö vuoden ikäsen yhdeksi yöksi mummolle hoitoon.
Kiitos jos jaksoitte lukea, mulla on tänään vähän huono päivä =(
Kommentit (3)
ja kaiken huipuksi tehdään tutkimuksia eri ikäisistä äideistä. Muistaakseni kaksikymppiset ovat rentoja, kun taas kolmekymppiset ovat tunnollisia, joopa. Eikö jokainen ole oma persoonansa.
Niin, ja minä olin pirun huonp äiti, kun en antanut vauvallemme puoleen vuoteen saakka ruokaa... siis täysimetin sinne. Kyllä olisi kuulkaa lapsi vahvampaa jo tarvinnut.... ja sillä lailla tississä roikkui. Hitsi vieköön tätä äitiyttä! Mutta arvatkaas mikä siinä on parasta. Juuri se, että mekin olemme vain ihmisiä eli teemme virheitä!
Kukin tekee tyylillään ja tarpeitten ja tietämystensä mukaan. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mikä on oikein nyt, ei ole sitä varmaankaan 10 vuoden päästä. Joskus stressaa kaikki, välillä ei hetkauta mikään. Yritetään vaan tehdä parhaamme voimiemme mukaan niin eiköhän lapsistamme tule kelpo aikuisia ja jos tulee kelvottomia niin eiköhän niitäkin tähän maailmaan tarvita, jotta huomaisi, että joku on kelvompi kuin kelvoton. No joo, pitäisiköhän painua jo nukkumaan....Mä olen ainakin maailman paras ja viisain ja oikein tekevin äiti lapselleni (vaikka välillä ei niin hyvin sujukaan) ja niin olette te muut teidän lapsillennekin!
Hyvää vointia ja rauhallista Joulun aikaa teille kaikille maailman parhaille äideille!
Olen todella monissa keskustelunaiheissa huomannut että olemme monissa asioissa samoilla linjoilla sinun kanssasi! Sinä osaat vain niin hitsin hyvin pukea minun ajatukset sanoiksi kuitenkin niin että et ketään loukkaa kirjoituksellasi.
Ja olen tässäkin asiassa taas samaa mieltä :) Heh, ikään kuin minulla ei olisi omia mielipiteitä ollenkaan. Mutta tuo tuomitseminen on tälläkin palstalla välillä niin.......pitää laskea sataan ennen kuin mitään kirjoittaa. Ilmeisesti minä ole jonkun mielestä todella huono äiti kun olen antanut lapselleni korviketta, velliä, " huudatan" illalla jne. Virheitä varmasti olen tehnyt minäkin mutta lapseni parasta joka kerta ajattelen.
Hermot menee minullakin ja väsymys meinaa antaa vallan vaikka ei ole kun yksi lapsi. Ja sekin ns. " helppo" , ei ole ollut koliikkia eikä allergioita, ei olla sairasteltu. Ja nyt koputa puuta KERTAA SATA! :) Äidin on oltava niin pirun täydellinen ja lapset eivät saa olla yksilöitä.
Taitaa olla huono päivä minullakin, kiitos kun sain purnata. Hyvää Joulun odotusta kaikesta huolimatta Kentille ja muillekin :)