Kultaiset 60-lukulaiset viikonloppu lähestyy

Hilimaa ei ole näkynyt ja hiljaista tuntuu muutenkin olevan, liekö mammat joulukiireissä?



Meillähän tää vauva oli kolmas yhteinen ja kaikki ovat niiin isänsä näköisiä. Aina vaan enemmän ja enemmän, tää juniori on sentään perinyt multa tuon punertavan hiusten värin. Jos laittaisi näiden kolmen vauvakuvat vierekkäin ja isän kuvan myös, niin ainoa, jonka joukosta erottaa on tuo nuorempi tyttö, kun se on perinyt jostain geenien valtakunnasta silmät, jotka ovat suuret kuin teevadit ;) Muuten ovat tyrmäävän samannäköisiä kaikki. Olen itsekin epäillyt tässä jotakin salaliittoa :(

Nuo kaksi vanhempaa ovat sitten enemmän minun näköisiä, esikoinen ehkä vielä enemmän.



Joululahjat on hanskassa, tiistaina kävin ostamassa loput. Mies sitten kävi eilen pari pikkupakettia, kun tuo nuorempi neiti vielä jotain tarvitsi. Meillä ei aikuisia juurikaan lahjota, yhteinen lahja sisaruksilta vanhemmille ja siinä kaikki. Tosin mun siskolla on synttärit jouluaattona, että sille jotain kyllä. Olen harrastanut aikalailla nettiostamista, jos t-paitapaketissa (3 kpl) on 2 euron toimituskulut, ei kannata ajaa 50 km kauppaan moisen takia :) Mies muuten sanoi tulleensa katsotuksi erittäin kieroon kun kävi HenkkaMaukan tyttöjen osastolla ostamassa nuoremmalle yöpuvun ja alusasusetin. Väitti ettei edes kuvitellut vaan naisasiakkaat katsoivat avoimen vihamielisesti...kannattaahan sitä tietysti olla varuillaan hiippareiden varalta.

Tein ihania joulusuklaatikarkkeja tyttöjen kanssa!



Jokos Sissi on sitten ihan Sissi vai onko muuta keksitty? Sissi on hyvä nimi...



Pääsky ja Valio, 3½kk ja risat

Oikeesti, mäkin käyn täälä omasta mielestäni tosi harmittavan harvoin, mutta jos 5 lapsen äiti Pääskykin kerkee,niin kyllä te muutkin.

Nyt kaikki joukolla raportoimaan kuulumisia, niin pysyy hengissä tää 60 -lukulaisten kirjoituskerho. Eihän meitä kukaan muu ymmärrä kun toinen 60 lukulainen ;-))



Viikonloppuja, ja nyt saunaan.



Helinä ja Sissi huomena 1 kk

Odottajissa oli koko ensimmäisen puolivuotta tänä vuonna. Juhannusyllätys ei oikein enää toimi, kun neitikin päätti syntyä heinäkuun alussa. Puoli vuotta tulee ikää vuoden alussa. Kohta pitää ruveta antamaan kiinteitä...huh, huh. Kamalaa sotkemista muistaakseni.

Me ollaan edelleen (tai taas) täällä maailmalla.

Joulua odotetaan +30 asteen lämmössä. Joululahjoja oon yrittänyt lapsille (5) etsiä, mutta aika hankalaa on. Joko ei löydy mitään tarpeellista ja kivaa tai sitten maksaa hirmusti.

Viikko jouluun...

Viikonloppua.

Mukavaa kuulla sinustakin, Signare, eikös sinun pitänyt ruveta jouluyllätykseksi ;)? En kyllä muista enää missä maailmalla olet, imetys pehmittää aivoja, jos olen sen joskus jostain lukenut....Äläkä välitä, järkevien joululahjojen ostaminen on täälläkin yhtä hankalaa, meidän 11v tyttö halusi virvelin, joten se taitaa olla ainoa suht järkevä ja hyödyllinen lahja tässä talossa. Mietin kyllä, kävisinkö ostamassa miehelle lahjaksi yleiskoneen?



Meillä vaihdettiin vaaville sänkyä, testissä on matkasänky, jonka pohjan saa ylös ja yö meni aika hyvin, tosin se sänky on tuon tirppanan ympärillä tosi kingsize. Meillä on joku tiheä imukausi menossa, max 2 tuntia yöllä unta syöntien välissä. Viimeyönä sain hyvän idean ja syötin pitkästä aikaa molemmilta puolilta ja sainkin sitten nukkua yhden 4 tunnin pätkät, jes!



Joulusiivous odottaa tätä mammaa tänään, maanantaista alkaen alkaa taloon tulla jouluvieraita, yö- ja ei-yö ja sitten olis kahdet joulujuhlat, joten siivouksesta on turha huomisen jälkeen haaveilla. No, minä en aio joulua komerossa viettää, joten minun joulusiivous on tavallinen viikkosiivous.



Nyt pistän tämän sylissä pyörivan helikopterin pihalle nukkumaan ja aloitan!

Kaunista neljättä adventtia kultaisille äideille ja vauvoille!



Pääsky ja Valio



Ps. Niidestä viidestä lapsesta kaksi ei juuri ole täällä kotona....toista ei ole näkynyt 1½ kuukauteen, joten en minä mikään supersankari ole....

Hei taas pitkästä aikaa...mukavaa kun joku on kaipanut!



Tilanne ja arkipäivä meillä tällä hetkellä aivan k a m a la, esikoisen yllättävän voimakkaan reaktion takia. Uhma suurella U:lla on alkanut(ja minä kuin sinisilmäisesti luulin, että se oli jo takana). Täällä kotona en voi juuri vilkaistakaan vauvaa, ennen kuin se on jo alkanut. Jos on kyniä tai liituja näkyvissä, seinät on maalattu, uunin hälytys (ei voi sulkea pois, valitettavasti) huutaa, kaikki petivaatteet ja muutkin tavarat ovat lattialla, lattialle on syljetty(mistä hän on tämän taidon oppinut?), legopalikat lentävät huoneessa(ellei ne ole jo saunassa, minne ne tavarat, jotka lentävät päätyvät) jne jne....(Siitä huolimatta, että on ns " survival" pusseja, missä palapelejä ynnä muuta kivoja(?)leluja, jotka ovat varattuja esikoiselle vauvan ruokatilanteita varten). Välillä onnistun lukemaan esikoiselle yhden kirjan samalla kun syötän vauvaa, mutta enempää hän ei tällä hetkellä jaksa keskittyä. Lisäksi hän on päättänyt, ettei enää halua nukkua, ei päivisin eikä öisin. Jatkettavasta sängystä hän hyppii ulos, iloisesti nauraen(tai sittewn huutaa täysillä ja itkee hysteerisesti, mikäli laitetaan ovi kiinni. Ja sen jälkeen huone on täysin uudestaan sisustettu). Päätimme siirtyä matkasänkyyn, kun kumpikaan(mies tai minä) ei jaksa näitä monen tunnin nukahtamissessioita. Pinnasängystä poika nimittäin kiipeää pois, siihen ei voida siirtyä takaisin. Matkasänky toimi n. yhden vuorokauden. Sitten poika keksi, että jos hän hyppii sängyssä, hän saa sen liikkumaan. Hyppimällä eri tavoilla, hän saa sängyn siirtymään haluamansa suuntaan. Tuloksena se, että poika, ikionnellinen hymy korviin asti, hyppii sängyssä ja tämä liikku joko valokatkaisimeen, joten hän sytyttää ja sammuttaa lamppuja vuorotellen, ja jos minä leikin että en huomaa, niin hän taas hyppii ja sänky liikkuu ovelle, jota hän sitten alkaa pamauttaa auki/kiinni niin että koko kerrostalo tärisee ja hyppii mukana...Yritä siinä rumbassa sitten imettää...Tuttelit ovat meillä jo kovassa käytössä!



Nyt kysyisin, onko kellään, jolla enemmän pieniä lapsia kotona, ollut vastaavaa, ja miten olette selviytyneet? Miten tällaisesta voi järkipäisenä selvitä? Miten on mahdollista imettää, jos on yksi tai enemmänkin uhmaikäisiä ympärillä? Minä jo ymmärrän kaikkia ketkä käyttävät subjektiivista päivähoitoa, ja yli 2 1/2 vuoden kotonaolon jälkeen olen täysin valmis ilmoittamaan esikoisen saman tien kokopäivähoitoon. Välillä toivon vain, että jompikumpi lapsista nukkuisi ja mieluummin molemmat, samanaikaisesti!

Koko ajan on kauhea syyllinen olo, että en " riitä" , vauvaparkakin makaa enimmäkseen sängyssään, esikoinen saa " kaiken" ! En ole varmaan kohta kolmen vuoden aikana ollut näin huono äiti ja huutanut esikoiselle niin paljon(olenkohan koskaan edes tarvinnut aikaisemmin huutaa ?)kun viime viikkojen aikana(ja kamalan huono omatunto on tästäkin, koska yleensä minulla on todella pitkä pinna). Nyt se pitkä pinna on valitettavasti jonnekin kadonnut.



Viime päivien aikana olemme tehneet niin, että mies tulee pari tunniksi aamupäivisin töistä, joten minä lähden esikoisen kanssa puistoon(siinä toiveessa, että hän sitten nukkuisi paremmin). Harmi kyllä tämä tarkoittaa pitempiä iltoja miehen töissä...Tammikuussa olisi kerhotoimintaa esikoiselle n. kolme kertaa viikossa 2 1/2 tuntia per päivä, minusta on vaan alkanut tuntua, että tämä ei oikein riitä.

Anteeksi että valitan, melkein hävettää kun tiedän että täältä löytyy teitä monen lapsen äitejä ja minä valitan kun on " vain" kaksi(!)

Mitä Hilimalle kuuluu, sinullahan on, mikäli muistan oikein, tyttö kohta 2 1/2 vuotta myös? Onko hän myös kotihoidossa ja miten arki on teillä lähtenyt sujumaan?



Tsemppiä teille muille, luin tuossa aikaisemmassa pinossa, että moni muukin kaipaa lomaa. Minä tulen milloin vain mukaan:)!ja mahdollisimman kauas pois meiltä!



Voimia rintatulehduksien ja muiden vaivojen kanssa " taisteleville" !

Helinä, Sissi on mielestäni tosi nätti nimi!



terveisin, kasperina

t. kasperina

Keasperina, ihan ensin jaksamista sinne, uskon että tilanne on kaoottinen. Siltä se ainakin kuulostaa! Seuraavaksi lohdutuksen sana, tilanne menee luultavasti ohi nopeammin kuin uskotkaan, ainakin meillä tassaantui aika pian. Meillähän ei nyt ole pientä, mutta meillä on perheessä kaksi noin 3 vuoden väliä. Varsinkin tuo nykyinen keskimmäinen oli mahdoton kun pikkusisko syntyi, uhma iski päälle tosi pahasti samaan aikaan mustasukkaisuuden kanssa. Minua helpotti kovasti lukea aiheesta, se usein auttoi tasaamaan sitä omaa ärtymystä siihen isompaan. Isä kiinnitti meillä paljon huomiota isompaan ja sitten kuin sain vauvan vaunuilut onnistumaan, ulkoiluhetket olivat meidän yhteistä aikaa kun vauva nukkui vaunuissa. Kävimme avoimessa päiväkerhossa, joka myös oli isommalle tärkeä, samoin juuri tuo puolipäiväkerho. Suosittelen sitä, olen joiltakin nimittäin kuullut, että mustasukkaisuus paheni, kun lapsi oli kokopäivähoidossa ja äiti vauvan kanssa kotona :( Hoidossaolo on vielä aika väsyttävää, joten se voi näkyä kotona sitten kaksinverroin. Kysehän on varmaan pohjimmiltaan siitä, että esikoinen haluaa yhtäpaljon huomiota kuin vauva ja mieluummin vähän enemmän, eikä osaa ilmaista sitä kovin rakentavasti mutta uskoisin kyllä, että hän tottuu tilanteeseen aika pian. Kovasti voimia teille siihen asti! Meillä pahin meni ohi muutamassa kuukaudessa, ja sitten kotona olikin taas ihan mukavaa:)



Tuolla odotuspuolella Jymyllä voisi olla jotain viisasta sanottavaa sinulle, eikös hänellä ollut useampia pieniä?



Nyt on pakko alkaa lopultakin imuroimaan...

Voi ihme, miten tämä aika menee vauhdilla. Meidän vauva on jo 2,5 kk vanha. Poika on edelleen täysimetyksessä ja kasvaa vauhdilla. Tällä hetkellä hänellä on vain kova nuha ja yskä. Siitä limaisuudesta johtuen hän oksentelee päivittäin ja minä alan olla jo ihan puhki sen takia. Aina pitää varoa, milloin tulee yskitys - silloin tulee oksukin!



Muuten meillä alkaa olla sitä " tavallista" vauva-elämää, mitä se sitten pitää sisälläänkään. Mekin kyllä ollaan jouduttu uhmaikäisen isoveljen kurimukseen. Kyllä kaikenlaista jäynää pitääkin tehdä just silloin, kun imetän vauvaa.

Välillä olen ihan puhki, unohtelen asioita, puhun mitä sattuu tai en löydä sanoja asioille. Tämä johtuu väsymyksestä, koska vauvamme on iltakukkuja. Unille mennään joskus puoli yhdeltä, mutta sitten nukutaan neljän-viiden tunnin pätkiä ja imetän. Päivisin vauva torkahtelee, joten kaikki aika menee vauvaa imetellessä, kannellessa, jutellessa tälle... Isoveli sitten järjestää omat shcounsa siinä sivussa. En kyllä ole ehtinyt häntä leikittää tai lukea montaakaan kirjaa. Huonon äidin kompleksi on iskenyt täälläkin.

Oma ruokailu menee reilusti iltapäivään, ja sittenkin pitää vetää ruokaa naamaansa niin nopeasti kuin ehtii. Tosin on välipäiviä, että saan ihan rauhassakin syödä tai tehdä kotihommia.



No, olen ajatellut, että nautin tästä ajasta kaikesta huolimatta, sillä tämä on viimeinen vauva meille. Neljä lasta täyttää hyvin sydämemme ja sielumme. Onneksi kaksi vanhempaa lasta auttelevat minua koulun jälkeen askereissa.



Täälläkään sivustoilla en ehdi käydä kuin ehkä kerran viikossa. Jos ehdin useammin, niin ei toivoakaan kirjoitella, sillä vauva huutelee vieressä ottamaan syliin. Aikamoinen sylikissa on tainnut hänestä tulla, sillä tykkään pitää häntä paljon sylissä. (Käsivarret ovat vahvistuneet hurjasti.)



Yritän välillä käydä kuulolla ja naputtelemassa pari riviä. (Nyt tämän kirjoittelun teki mahdolliseksi se, että vauva nukahti kolmen tunnin valvomisen jälkeen kehtoonsa, kun sai pari kertaa maitoannoksensa.) Nyt sitten oma ruoka-aika ja lasten. Mieskin tulee kohta kotiin reissultaan, on aina välillä työkeikoilla.



mindamaria ja poika 2,5 kk

Joo. Jouluyllätys piti tulla...rupesi sen verran ahistamaan, kun yli meni. Uutta yllätystä ei kuitenkaan ole tulossa! Itse asiassa vauvakuume on ja mietinkin, että kuinka se on mahdollista, kun mullahan on nyt vauva?Hmm.

Täällä Afrikassa on edelleen kuuma. Vuodenaikaan nähden kuumempaa kuin tavallisesti...

Joku kyseli, että kuinka suoriutuu täyspäisenä kahden pienen kanssa....jne. Mulla oli silloin joskus neljä pienillä ikäeroilla ja totta puhuen, en muista ja en edes ymmärrä, kuinka oon selvinnyt hengissä ko. touhusta!? Elossa ovat ja nyt kaikki jo ns. isoja.

Meillä neiti kiihdyttää imuttelua...kaks viikkoa ja sitten se sotkeminen siis alkaa.

Nyt joku ihmeellinen virusflunssa päällä. Kuumetta ja sitten pari päivää kuumeettomana ja taas päivän kuume jne.

Iloa alkavaan jouluviikkoon!

Minulla rintatulehdus alkaa olla meenneen viikon lumia, onneksi. Tarkkana olen edelleen ja kuljeskelen villahuivi rintojen ympärille käärittynä (ei jaksa pitää sisällä villapaitaa, tulee niin hiki).



Meillä oli viikonloppuna kahden muksun joulujuhlat ja lisäksi järkkäsin kolmosen synttärit, joten en ole yhtään ehtinyt koneelle moneen päivään. Joulu tuntuu itse asiassa helpotukselta tähänastiseen menoon verrattuna. Tänään olisi tarkoitus pikkumiehen kanssa lähteä jouluostoksille, vasta pari lahjaa ostettuna. Mutta en jaksa ottaa lahjoista hirveää stressiä, ostan vain omalle perheelle ja muut saavat tänä vuonna ymmärtää, että kaikkea ei ehdi. Olen heitä jo etukäteen infonnut tästä.



Kasperinalle mustasukkaisuudesta, minä olin helisemässä kun kakkonen syntyi. Esikoinen oli tosin reilun vuoden, mutta erittäin pystyväinen. Vessanpytty oli lempijuttu, sinne oli tungettu kaikkea mahdollista, ja muutenkin kaikkialla sotkettiin kun imetin. Opin siinä sitten imettämään kävellessä, vauva kantoliinassa ja tuin vähän päätä samalla toisella kädellä. Rytmitin myös vauvaa nopeasti niin, että pitkät imetykset aamulla ennen miehen lähtöä ja esikon päiväunien aikana ja sitten illalla kun mies taas kotona. Siinä välissä oli pikaimuja enimmäkseen. Lisäksi meillä auttoi, kun kutsuin kavereita kylään varsinkin iltapäivisin, sain rauhassa imettää esikoisen leikkiessä ja toisesta äidistä oli apua ja seuraa. Olin kyllä niin poikki ekat puoli vuotta, etten oikeasti muista siitä mitään positiivista. Tuntui että lapset tai minä aina huusimme ja kukaan ei koskaan nukkunut. On hämmästyttävää katsoa vanhoja valokuvia, joissa lapset enimmäkseen hymyilevät, sillä minä muistan vain punaiset naamat ja ammotavan suun joka aina parkui, en yhtään hymyä. Kun kolmonen syntyi, pojat olivat kerhossa kolme aamua viikossa ja olin valmistellut heitä hyvin, heillä oli esim. omat vauvanuket ja systeemit, joita hoitivat. Eroa kakkosen ja kolmosen välillä oli 2,2v ja mitään mustasukkaisuutta ei esiintynyt. Mies myös oli poikien kanssa tosi paljon, lähinnä hoiti heidät ja minä vauvan. Nyt on kolmosella ja nelosella ikäeroa vajaa 4v, ja valmistelin kolmosen, joka on tyttö samalailla kuin pojat aiemmin, eli hän tekee jatkuvasti samoja juttuja omalle vauvalleen kuin minäkin ja käymme esim. ulkona yhdessä niin, että minulla on omat vaunut ja hänellä nukenvaunut ja tyttö nauttii tästä suunnattomasti. Eli ei ole nytkään mustasukkaisuutta, lisäksi annan isompien aina hoitaa vauvaa ja pitää sylissä kun sitä haluavat.

Kasperina, en tiedä oliko tästä mitään apua, mutta minusta ei ole väärin laittaa isompia lapsia kerhoon, meillä on ihanaa kun esikko on aamut koulussa, toinen eskarissa ja kolmas kerhossa eskarin ajan. Silloin voi itse joko nukkua tai nauttia vauvasta tai tehdä jotain omia hommia. Tsemppiä sinulle, muista että se helpottaa ainakin ajan kanssa jos ei muuten.



Meillä oli neuvola perjantaina ja pikkumies on kohta isomies, sillä painoa oli 5,8kg (3,5kg) ja pituutta 59cm (51cm). Hienosti on kasvanut ja viimeyöönä yllätti äitinsä iloisesti. Nukahti klo21, heräsi syömään vasta klo 2 ja nukkui puoliseitsemään. Tälläista luksusta minulla ei ole vielä kertaakaan ollut, varsinkin kun ei edes vinissyt välillä vaan tosiaan nukkui hiiskahtamatta.



Nyt on pakko painua aamusuihkuun, että pääsen ajoissa hakemaan lapsia kotiin, pikkumies jo ulkona koisailee.



Mukavaa maanantaita kaikille, ihanaa alkaa tämä viikko niin, että kaikki meidän huushollissa ovat terveitä!



t. Triina ja pikkumies 6vk

Pinoa lukiessa huomaan olevani kävelevä malliesimerkki työstäni; teksti on väärällään kirjoitusvirheitä...Mutta useimmiten kirjoita vauva kainalossa, seli seli.



Täällä on, terveisiä Afrikkaan, lähes satumainen lumimaisema, aurinko paistaa pikkuisen ja huurteiset puut kimaltelevat.



Meillä tiheä imuttelu jatkuu, viimeyönä syötin alkuyöstä 1½ tunnin välein, sitten oli yksi 4 tunnin pätkä, mutta onneksi se on vain syömistä, ei kitinää ja rutinaa.



Nyt täytyy lounastaa, että ehtii senkin tänään hoitaa :) Mukavaa kun täällä on monien kuulumisia! Mukavaa joulunalusviikkoa kaikille ja muistakaa, että joulun tuloa ei voi estää, se tulee vaikka ei mitään tekisi....



Pääsky ja Valio, viikon päästä 4kk

TOSI PITKÄSTÄ aikaa kävin lueskelemassa tätä palstaa ja piti ihan " ottaa aikaa" ja istahtaa kirjottamaan! (kun oikein kaivattu oli, kiva!)



Juhannusyllätys, kiva kuulla sinustakin! Kuin myös kaikista muista KULTAISISTA!



Kasperina, kuulostaa tosiaan kaaokselta teillä, jaksamista sulle!

Meillä ei kyllä juurikaan oo mustankipeyttä ollu, ihan vähä alussa mutta lähinnä silloin kun vauva on isän sylissä.. silloin neiti haluaa kans isin syliin! Minä saan hoitaa ja syöttää ihan rauhassa!

(Tytöillehän tuli tasan 2v3kk ikäeroa). Ihan pitäs puuta koputtaa, voihan vielä tulla kaikkea mutta kyllä hienosti on menny sen puolesta!



Yks asia on kyllä menny mönkään ihan totaalisesti ja se koetteli minua ihan kunnolla; imetys.. se kun ei sujunu ei sitten ollenkaa.. neiti on hirmu laiska imemään ja vielä kun teholla oli 2vrk niin pullo oli mukamas paras.. siellä kun maito juoksi pullosta kun ylösalaisin käänsi, ei siinä imua tarvittu!! Taistelin väsymykseen asti et " oppis" tissille mutta siinä itkettiin kumpiki niin kovaa että luovutin.. molempien jaksamisen takia. Enkä enää tunne olevani sen huonompi äiti kuin imettävätkään! Mutta koville se otti! Olinhan varautunut jo maaliskuun matkaa varten ostamalla imetys-helletopin ja hihattoman imetysmekon.. ei niitä nyt tarvi.. Mutta tärkeempää on nyt nauttia kallisarvoisesta vauva-ajasta tyytyväisen ja hyvin kasvavan pullovauvan kanssa..



Ootteko muuten pannu kuvia sinne www.syntyneet.fi palstalle?

Meiän neiti on siellä! KYSissä syntyneissä.. jos muistatte päivämäärän ja kelloajan niin löydätte kyllä..



Nyt eilen kastettu neiti heräilee, isompi vielä nukkuu (tosi usein jopa samaan aikaan päikkärit, isompiki vielä 2-3h..)



Palaillaan

hilima+Sara pian 6vko

Onpa täällä ollut vilskettä. :) Kiva, että " uusia" löytää tiensä tänne. Ja kyllä minäkin Juhannusyllätyksen vielä muistan. Ja muutkin. :)



En tuohon mustasukkaisuusjuttuun osaa kommentoida, koska yhden lapsen äiti vasta olen, mutta toivotan kuitenkin voimia ja jaksamista Kasperinalle (ja muille tietty kans). Meillä kyllä hauvakin on aika mustis välillä, se tosin ilmenee edelleen vain murjotuksena. :) No, alkoivat kyllä juoksutkin juuri, että sekin selittää.



Ja Hilima: Meillä mentiin suurelta osin vastikkeen voimin tuohon 2 kk:n ikään. Sitten yhtäkkiä minulle nousi maitoa kerralla paljon ja parin päivän sisällä vastike väheni alle desiin vuorokaudessa! Melkoinen ihme on kyllä ollut minun mielestäni. Ja siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että yhtään huonompaa äitiä pulloruokinta ei sinusta tee! Pääasia, että lapsi saa ruokaa. :) Niin ja kiva, kun tulit tällekin puolelle kirjoittelemaan kuulumisia.



Triina, kiva, että tulehdus hellitti. :)



Juuri tulin neuvolasta. Saatiin piikki, joka aiheutti n. 15 sekuntia kestävän itkuntirskahduksen. Jännityksellä odotan jääkö itkeskely siihen vai tuleeko isompi parku illalla. Pituutta oli tullut ihan kivasti, Soli on nyt 63 cm ja painaa 5 760g... Jotta piiiitkä ja hoikka on edelleen.



Nyt kuuluu meteliä sängystä eli pitää mennä syöttämään ja sitten lähteä kauppaan...



Mukavaa joulunodotusta kaikille!



-kirahvi ja Soli 3 kk-

Aloitus on iloinen ja olen tosi mielissäni, että on tuttuja tupsahdellut tänne synnyttäneiden osastolle lisää. Jotenkin en osaa alkaa muiden kanssa edes kirjoittelemaan kun on tää sama tuttu porukka kasassa taas.



Mutta, tuon viime kirjoitukseni jälkeen olen kyllä käynnyt sellaista tunnemyrskyä sisälläni, että ei voi olla. Juuri tuolloin la-iltana nukkumaan mennessä sai Sissi kumman hikottelukohtauksen ja imaisi hikat niinkuin sisäänpäin syönnin jälkeen ja alkoi sitten itkemään hysteerisesti tuon jälkeen. Asia ei lienee kovin outo ja harvinainen, mutta kun oli yö tulossa ja oire oli uusi ja outo niin minulle iski suoraasanottuna paniikkikohtaus. En saanut koko yönä nukuttua ja tuijotin vain ajoittain nukkuvaa tyttöä ja kun hän heräsi niin sama nikottelu jatkui.Aamulla luulin, että se oli jo ohi, mutta ei sittenkään ja lähdimme pienen paniikin vallassa sairaalaan ensiapuun. Sieltä meidät siirrettiin osastolle tarkkailuun. Verikokeet, keuhkot,kurkku ja verenhappipitoisuus oli ihan ok. Pikkuhiljaa nikottelut väheni ja kunnon kohtausta hän ei enää sairaalassa saannutkaan. Se hermostuneisuus ja ärtyneisyyskin hävisi pikkuhiljaa. Peppu oli tosin ihan tulipunainen ja selvästi kärsi vatsakivuista ja kipristelystä.

Olimme yötä osastolla ja sain vähän nukuttua kun hoitaja piti lasta välillä luonaan (joka jo tämä aiheutti minussa suurta syyllisyyden tunnetta..) Tänään pääsimme kotiin ja lääkäri ei nähnyt mitään syytä pitää häntä sielä pidempään. Ei kuitenkaan löytynyt mitään selkeää selitystä tällä " kohtaukselle" , vauvoista vaan ei aina tiedä ja jos menee siniseksi niin sitten kannattaa vasta kuulemma huolestua. Osa hoitajista suhtautui meihin vähän jopa ylimalkaisesti (heidän mielestä hikan nielaisu sisään/sen jälkeen hysteerinen itkeminen on ihan normaalia)- onneksi lääkäri ymmärsi huolemme ja sanoi, että voi soittaa milloin vaan.

Nyt jännittää tää yö. Heti kun tultiin kotiin alkoi syönnin jälkeen lyhyt kiukuttelu/sisäänhikottelu vaihe. Pelästyin taas- Onneksi mies on rauhallinen. Toivottavasti ei tule sen pahempaa ja toivottavasti mulla ei heitä paniikin puolelle tää olo..



Palailen kun tilanne rauhoittuu.



Ps. En mäkään ole vielä osannut oikeesti nauttia tästä äitydestä,vaikka vauva on tosi ihana. Kokoajan olen yliväsynyt ja hyperhuolissani kaikesta.

ARGH..



Helinä ja Sissi 1 kk 1 pvä

Tunkeudunpa tänne teidän seuraan, ikätoverit ;) Eli maaliskuussa 05 sain pikkukakkosen, pikkusiskon 11 -vuotiaalle esikoistytölle. Maalismammoihin kirjoittelin odotusaikana, nyt kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, kun aikaa ei _jostain syystä_ tunnu olevan. Ikää tuli jo 38v., mutta vielä uskallan haaveilla yhdestä lapsesta.. jos Luoja suo.



Tyttö tulee joulunpyhinä jo 9kk. Aika on mennyt kuin siivillä, juurihan jäin äitiyslomalle, ja kohta vietetään jo yksivuotissynttäreitä. 8kk:n neuvolassa mitat olivat 9940g (3845g) ja 73,5cm (51cm). Onhan tuossa neidissä ollut kantaminen, mutta nyt on kontannut reilun viikon verran, niin pääsee ainakin omassa kotona jo itse liikkumaan eikä tarvii mamman kantaa hiki hatussa ;)



Me ollaan oltu siinä valtavassa räkätaudissa, mikä on Lastenklinikankin täyttänyt pikkupotilaista. Tyttöä ei onneksi tarvinnut viedä liman tyhjennykseen, vaikka pahanlainen RS-virus olikin päällä, eli pärjättiin kotihoidolla. Korviinhan se sitten meni, eli jo toisen antibiootikuurin joutui pikkuinen syömään (eka korvat. 6kk:n vanhana) :(

Nyt sitten minä ja mies ollaan niistetty aivotkin pihalle (ainakin siltä on tuntunut), mutta toiveissa on että Jouluna oltaisiin kaikki kunnossa. Esikkotyttö on yskinyt jonkin verran, mutta hän on päässyt onneksi kaikkein vähimmällä. Onneksi, niin ei ole tarvinnut olla koulusta poissa.



Täällä keskiuudellamaalla on pieni lumenhärmä maassa, saisi olla enemmän. Jaaha, nyt kuului ylhäältä huuto " äiti pyyhkimään" , eli neiti on kakannut ja siivoojaa tarvitaan ;)



" Nähdään" taas :)



Pipsa ja Oona (25.3.)

Aina tänne mahtuu, ahdastakaan ei ole ollut :) Meidänkin perheessä on 11v pikkumurkun alku...



Ja mukavaa olla kuulla Hilimastakin, utelias minä kävikin heti somaa tyttöä kurkkamassa. Jos nyt oikein bongasin (eipä siinä kyllä juuri vaihtoehtoja ollut?) niin olipas teillä ' valmiin' näköinen vauva, niin sievät kasvot jo ihan pienenä :) Meille syntyy aika ruttuisia vauvoja, Valiollakin oli mahdoton ryppy otsalla ja silmien välissä ensimmäiset viikot.



Voi Helinä, kylläpä teitäkin nyt koetellaan! Olen itsekin käynyt sairaalayön viettämässä tuon nuorimman tytön kanssa, kun sai kolmekuisena yskän enkä uskaltanut sitä kotona kuunnella. Yritän aina ajatella, että koska minä en ole lääkäri, saan sitten olla liian varovainen ja viedä lääkäriin jos yhtään siltä tuntuu. Meilläkin vauvalle tulee välillä inhottavan kuuloisia ' korskumis' kohtauksia, luulen että sitä närästää ja ruoka nousee ylös ja kun samalla vetää henkeä, saa ruokaa henkitorveen ja yskii sitä. Tuntuu kamalalta kun pikkuvartalo taistelee pitääkseen ruuan sisällä ja se ihan tuntuu käden alla kun sitä kulkee edestakaisin, yöks. Meillä auttaa se, että yritän olla syönnin jälkeen hetken aika paikallaan ja vauva pystyasennossa.



Nyt aion syventyä keskeneräiseen dekkariin ja pukinkonttiin päätyvään lapaseen :))



Pääsky

tosi ikäviä nuo sairaalareissut. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Eihän teidän sissillä vain ole astmaattisia taipumuksia, meidän esikoinen pelästytti meidät sairaalaan niiden takia. Tosin oli silloin kyllä jo lähempänä vuoden ikää.



Signara, voi kun olisin siellä, olen han kyllästynyt tähän pukemisrumbaan näin talvella. Synnytitkö siellä vai Suomessa?



Pipsa36 (muistiko oikein?), tervetuloa!



Ihanaa, joululahjat on ostettu ja paketissa, meidän nuoresta miehestä taitaa tulla shoppilufriikki, niin hyvin viihdytään kaupoilla.



t. Triina ja pikkumies 6vk

Triinalle. Niin siellä Suomessa synnytin ja kaksi kk olin yksin odottelemassa vauvan syntymää. Neiti kuitenkin päätti syntyä vasta sitten, kun perhe tuli lomalle. Samana päivänä lähdettiin synnyttämään, kun tulivat.

Minäkin olin ennen kesäihminen...en oo enää! Kyllä kokoaikainen kuumuus ottaa voimille. Oikein mitään ei jaksaisi. Tähän aikaan vuodesta pitäisi olla jo ainakin viisi astetta vähemmän lämpöä. Ei vaan ole!

Mun pitäisi olla jo nukkumassa, kun unet tahtoo jäädä vähän vähiin...joten seuraavalla kerralla lisää. Niin, ei taaskaan maltettu käydä nukkumaan, kun katseltiin kaikenmaailman A-ohjelmia netistä...

Ai niin: huomasin neidillä ekan hampaan tänään. Ikää on 5 1/2kk.

Huomenna pääsevät isommat lapset joululomalle.

Hyvää yötä!

Me on myös asuttu vuosia tropiikissa ja silloin inhosin jatkuvaa hellettä. Nyt kaipailen sitä pukemisen helpoutta ja ennen kaikkea uima-altaan reunalla loikoilua vauvan kanssa. Ei ainakaan tarvitsisi koko ajan pelätä rintatulehdusta samalla lailla. Saanko kysyä missä päin Afrikkaa olette?

t. Triina, joulumelskeiden keskeltä

Afrikan läntisimmässä kärjessä.

Kuumaa edelleen...