Synn. jälk. masennus ja toinen lapsi - kokemuksia!
Onko ketään, jolla olisi kokemusta uuden vauvan suunnittelusta, odotuksesta, syntymisestä tai vauva-ajasta, jos esikoisen jälkeen on puhjennut masennus/ahdistus? Minä sairastuin masennukseen ja sekosin pojan ollessa pariviikkoinen, ja etenkin mieheni pelästyi sitä kamalasti ja sanoo, että " ei koskaan enää" . Hän ei siis halua toista lasta, koska pelkää minun masentuvan uudelleen. Asia ei vielä ole ihan ajankohtainen onneksi, mutta haluaisin kuulla kokemuksista. Iskikö masennus toisenkin kohdalla? Voiko sitä jotenkin ehkäistä ja ennakoida? Ja miten miehenne ovat suhtautuneet masennukseen/toiseen lapseen?
Kommentit (6)
Noin minäkin ajattelin, että juuri turvaverkon rakentaminen voisi ehkäistä uuden masennuksen puhkeamista. Kuitenkin toisella kerralla varmaan osaa tulkita itseään, tunteitaan ja mahdollisia masennuksen oireita paremmin. En tiedä, miten saisin mieheni sitten joskus vakuutetuksi, että olen varmasti vahvempi masennuksen läpikäyneenä ja että kaikesta voi todella selvitä. Kyllä minuakin silti pelottaa, että pikkuvauva-ajasta ei pysty taaskaan nauttimaan ja että se menee ihan ohi. Nyt kun en valitettavasti muista esikoisen parista ekasta kuukaudesta paljonkaan.
Kiitos vielä viestistä ja onnea teille yritykseen ja odotukseen!
Vältin synnytyksen jälkeisen masennuksen, koska ahdistuin ja masennuin kovasti jo raskauden alkuaikana... Minulla on taipumusta tällaiseen muutenkin, joten psykiatri suositteli koko raskausajaksi tuosta masennuksesta lähtien lääkitystä. Sen ansiosta aloin melko nopeasti voida erittäin hyvin, ja vauvaan lääkityksellä ei ollut tiettävästi mitään (negatiivista) vaikutusta. Tietoa lääkityksen vaikutuksesta vauvaan saa teratologisesta yksiköstä, joka on HYKS:n alainen laitos. Puhelinnumero löytyy esim. verkosta. Vauva-aika sujui myös mainiosti, jatkoin lääkitystä koko imetysajan. Ennen synnytystä minua hoitava psykiatri, joka on todella taitava (myös) lääkkeisiin liittyen, vakuutti, että synnytyksen jälkeistä masennusta minun ei tarvitse pelätä. Hän lupasi, että jos sellainen iskee, sen saa nykyään hoidettua muutamissa päivissä pois hormonihoitojen avulla, jos tavalliset masennuslääkkeet eivät auta. Hormonihoidot (estrogeeni) tosin aiheuttavat sen, että vauvaa ei voi imettää (masennuslääkkeissä tällaista ei yleensä ole, tietoa tästäkin saa teratologisesta yksiköstä), mutta lääkärini vakuutti, että ihan hyviä kansalaisia kasvaa Tuttelillakin :) Suosittelen siis etsimään HYVÄN lääkärin, joka auttaisi tässä asiassa, ettei tarvitse tällaisella vaivalla vauvansuunnittelu ja -odotteluaikaa sekä vauva-aikaa pilata. Jos haluat lisää tietoa, laita vaikka sähköpostiosoitteesi tänne, niin voin kirjoittaa sinulle lisää.
Itselläni ei toistaiseksi kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksessta, mutta sen mystisuuden kuvaa hyvin läheisen rouvasihmisen ko. masennus, joka
- iski ensimmäisen lapsen kohdalla
- toisen lapsen kohdalla ei lainkaan
- kun adoptoivat kolmannen lapsen (vauvan), niin masennus iski uudestaan
Eli todella hyvä, kun näitä etukäteen miettii. Eihän näiden vuoksi lasta kannata jättää hankkimatta ; ) mutta tietysti kannattaa varautua pahimpaan (mutta kuitenkin säilyttää positiivinen ennakkoasenne lapsen hankintaan/tuloon).
- Tiina -
ja kiitos neuvoista. Vaikuttaa tosi perusteelliselta tuo sinun lääkärisi, mutta itse en kyllä ainakaan raskausaikana haluaisi mitään lääkkeitä syödä. enkä oikein usko, että lääkäri ottaisi hoidettavakseen vain synn. jälk. masennuksen ehkäisytarkoituksessa, kun voin kuitenkin nyt ihan hyvin ja lopettelen mielialalääkekuuria. Ei kai sitä psykiatrille voi ihan vaan sen takia hakeutua, että jos sitten masentuukin myöhemmin? Olen sen verran skeptinen, etten usko, että mikään lääke on täysin vaaraton raskauden tai imetyksen aikana; tutkimuksia kun tulee aina uusia. En ainakaan halua " varmuuden vuoksi" syödä lääkkeitä tai ottaa hormoneita.
Kiitos valaisevista kokemuksistanne, lisää luen mielelläni!
hei, tottakai voi etukäteenkin hakeutua jos pelkää että tilanne uusiutuu (jos sulla on hyvä=mukava ja tehokas lääkäri, niin tottakai meet sinne silloinkin kun " tilanne" ei ole pahasti päällä)!
vuoden meni ennen kuin oireet pahenivat siinä määrin että tajusin hakea apua. olen syönyt nyt 8kk masennuslääkkeitä.
kakkosta ollaan uumoiltu yritettäväksi ensi kesän jälkeen, miten luoja suokin.
miestä ei hirveästi pelota masennuksen uusiutuminen, sanoo ett kyllä siitä yhdessä sitten selvitään. itseäni asia pelottaa kovasti koska haluaisin pystyä nauttimaan edes toisen lapsen vauva ajasta paremmin.
tärkeintä on rakentaa turvaverkkoa itsellen, neuvolan, perheneuvolan, terapeutin, mielenterveystoimiston, lääkärin tms välille jotta apua on saatavilla kun itsestä alkaa tuntumaan siltä.
puhuminen ja asioiden purkaminen ulkopuolisella on monesti korvaamaton apu! tietysti myös tukiverkkoon kannattaa " liittää" ystäviä, sukulaisia jne. tärkeää on että jo ihmisiä joihin voi turvautua ja luottaa hädän iskiessä!