Kertokaa please! Siittiöiden huono liikkuvuus?

http://www.standrewsvillageblog.com/librium.html librium 2768 http://www.pcc2000.com/propecia.php propecia results %D http://www.enfoquesunad.com/ levitra kqjc http://www.standrewsvillageblog.com/lexotan.html lexotan =(

En muista oman mieheni vastaavia tuloksia, mutta heikot arvot ne olivat, ja kun nelisen vuotta sitten saimme tuloskirjeen, olimme aivan järkyttyneitä. Vasta myöhemmin selvisi, ettei se liikkuvuus normaalistikaan ole 100%, vaan muistaakseni joku yli 25 % pitää liikkua riittävän reippaasti tms. Meillä oli joka tapauksessa reilusti alle senkin normaaliarvon.



Meille kokeiltiin pari kertaa inseminaatiota clomien kanssa, vaikka minun ovuloinnissani ei mitään vikaa ollutkaan. Muistaakseni kolmen yrityksen jälkeen saimme lähetteen koeputkihedelmöitykseen, jossa sitten päädyttiin ICSI-hoitoon. Siinä nimenomaan siittiötä autetaan suoriutumaan hommistaan. Meillä tämä hoito toimi hyvin, saimme yhdellä yrittämällä muistaakseni 15 alkiota talteen. Niistä ensimmäinen pakastesiirto antoi ihanat lapset, jotka pian täyttävät 4.



Miehelleni ne tulokset olivat aika karu juttu, koska olimme jostain syystä olleet siinä uskossa, että vika löytyisi kuitenkin minusta. Vielä hoitojen aikaankin tuntui, että miestäni nyppi asia tosi kovin. Kuitenkin se on aina nainen, joka hoidoissa joutuu koville, vaikka selkeä syy lapsettomuuteen miehestä löytyisikin.

Meillä miehen siittiöiden liikkuvuus oli 3 tai 4 prosenttia. Inseminaatio ei yleensä onnistu noin heikkolaatuisilla siittiöillä, mutta meillä sitä ensin kuitenkin kokeiltiin. Siittiöt eivät kuitenkaan kestäneet pesua. Vaihtoehdoiksi jää tuolloin IVF tai ICSI. Meillä kahden ICSIn ja yhden PASin jälkeen lähti alulle raskaus, josta syntyi ihana tyttömme, nyt 1,5 v.



Nyt olemme yrittämässä toista.



Kysy vaan kaikki mitä mieleen tulee kun pääset lääkäriin. Teillä voi olla ihan hyvät mahikset. = )

Tosi ihanaa, et joku viitsii vastata! Nyt on pää niin täyttä kysymyksiä ja tuskin yhtään vastauksia. Lääkäri on vasta kuukauden päästä. Saas nähdä ehditäänkö aloittaa mitään ennen lomia... Laitetaan myös paprut vetää julkiselle puolelle heti kun saadaan testi tulokset kirjallisina. Mut aloitetaan homma kuitenkin yksityisellä, ettei kulu aikaa turhaan odotteluun ku ikää on jo muutenkin liikaa (ens kuussa 36).

Näillä näkymin inssi on se mitä kokeillaan jos se soveltuu meille. Rajumpiin hoitoihin en ole valmis. Olen ajatellut et jos ei muuten toista saada niin sit niin ei ole tarkoitettu.

Laittakaa vaan kaikki kokemuksianne, jos löytyy vastaavia. Luen erittäin kiitollisena ja kiinnostuneena!!

itsekin muistan, että laitoin rajan siihen inssiin. Ajattelin, että jos ei sillä lapsia saa, voimme adoptoida. Olimme jo adoptioneuvonnassakin melko pitkällä, kunnes alkoi joka suunnasta tulla viestiä, että adoptiolupaa ja luovuttajamaita varten pitäisi osata tarkkaan selittää, miksei hoitoja ole kokeiltu loppuun saakka. Ja sitten tajusin itsekin, että olin jo niin orientoitunut raskauteen, etten voisi kuitenkaan jättää asiaa sikseen. Olikin silti aika vaikeaa katkaista se adoptioprosessi siinä vaiheessa, kun kotiselvitys oli jo oikeastaan valmis, koska tiesinhän jo ettei meillä niin helpolla raskaaksi tulla. Olin kuitenkin silloin nuori ja arvelin, että ennätän hyvin kokeilla vielä IVF:n. No, meillä se onnistui, eli kannattihan se. Mutta sen henkisen rajan murtaminen olikin vaikeaa. Jotenkin siinä vaiheessa tuli viimeistään eteen se, että olen todellakin lapsettomuushoidoissa. Siis vaikka olimme jo yhtä sun toista kokeilleet ja lähes adoptoimassa.



Nyt kun edessä on vielä jokunen pakastealkion mahdollisuus, adoptio ei enää ole mielessä. Meillä on nyt nuo kaksi ihanaa lasta. Pelissä ei ole enää koko elämä siinä mielessä, että olen jo saanut sen vanhemmuuden, jota aina toivoinkin. Jos en enää enempää saa lapsia, tähän on helppo tyytyä. Täydelliseen lapsettomuuteen en olisi voinut koskaan sopeutua katkeroitumatta.