Kun aina tuosta imetyksestä vouhotetaan-niin missä ovat ne joiden vauvaa ei imetetä?

Minulla on NIIN samanlaiset kokemukset, olimme tehohoidossa ilkeän infektion takia, siis lapsivedestä saadun.

Neiti oli ensin happikaapissa ja senkin jälkeen aivan naatti kun limaa imettiin päivittäin ja monta kertaa.

Hoitajien ilkeät naljailut eivät kyllä kohottaneet minunkaan mielialaa, nukkuvaa lasta kun on TODELLA vaikea syöttää juuri silloin tasan klo 14 tai 17. Onneks neidin oma hoitaja oli niin fiksu että soitti minut paikalle kun neiti oli virkeä. Valitettavasti tämä täti oli aika vähän vuorossa.

Imettämisestä jäi minulle jotenkin " trauma" ja koko syömistouhusta kaiken kaikkiaan. Tuli sellainen olo että " syö nyt" ...Siellä kun kotiin pääsyn ehtona oli luonnollisesti se että letkusta ei tarvinnut antaa ruokaa.

Mutta tsemppiä sinulle, PÄÄASIA että vauva saa ruokaa...oli se sit rinta, tuttipullo tai purkki, eikös vaan!?

ettei se äitiä huonoksi tee että huolehtii siitä että pikkunen saa tarvitsemansa ravinnon, jos ei rinnasta niin sitten jostain muualta, nykyään nuo tuttelit ja nanit on niin hyvää evästä ettei tartte tuntea syyllisyyttä siitä.. paitsi kyllä niitä syyllistäjiä löytyy, valitettavasti!

Mutta parempi levännyt äiti ja hyvinsyönyt vauveli kuin imettämisen pakolla väsytetty ja turhautunut äiti ja nälkäänsä ärisevä vauveli..

Poika on tänään tasan kuukauden vanha, ja kertaakaan ei ole saanut rintaa. Sairastan itse epilepsiaa ja syön lääkkeitä sairauteeni. Juuri noiden lääkkeiden vuoksi (jotka imeytyvät äidinmaitoon) en voi, enkä saa imettää. Synnärillä sain maidon nousua estävän lääkityksen, jotten joutuisi lypsämään pilalla olevaa maitoa pois. Olisin toki halunnut imettää, mutta pakko oli tyytyä neurologin määräykseen olla imettämättä ja tehdä lapsesta ns. pullovauva.

Pullolla ollaan siis menty ihan alusta alkaen, ja käsittääkseni ihan hyvin poika kasvaa. Syö jo kerrallaan 110 ml korviketta noin 3 tunnin välein.

Näin siis meillä! Eli kyllä meitä ei imettäviäkin löytyy, ikävä kyllä...



T. Misuli79 ja poju tasan 1 kk

Täysimetin poikaa 1,5 kk mutta hän ei kasvanut nätisti neuvolan käyrillä joten otimme lisämaidot kehiin ja samalla alkoi tissiraivarikausi kun alkoi tottua pulloon. Viikko sitten oli jo niin ettei tissiä huolittu kunnolla edes öisin, joten korvikemäärät kasvoi. Muutama päivä sitten tein päätöksen että annetaan pullosta sitten kaikki. Nyt saa imeä tissiä kun haluaa (ja yöllä yksi syöttö menikin näin, toisen annoin suosiolla pullosta), ehkäpä noin joka toisella syötöllä on imenyt muutaman tipan rinnasta (jos saisi ne vasta-aineet?!) mutta RUOKA tulee kuitenkin jo pullosta. Haikeaa on ja syyllisyyttä tunnen minäkin, mutta liian raskasta olis pojan saaminen takas rinnalle, vaatisi tuntikausien pumppailut päivisin ja lisäruuan rajoittamisen (ja minähän en poikaa nälässä pidä). Poika täyttää tällä viikolla 4kk ja täytyy olla tyytyväinen että osittaisimetin tänne asti! Mutta paljon enemmän olisin taatusti nauttinut vauva-ajasta jos olisin siirtynyt pulloon jo aiemminkin.

mennään tuttelilla eteenpäin ja hienosti kasvetaankin: ) Toisesta rinnasta loppui maito tytön olessa kk ikäinen ja toisesta hiipui maidontulo pikkuhiljaa.

kumpikaan ei päivääkään saaanut äidinmaitoa...SILTI KASVAVAT

Meidän pikkukolmonen on huomenna tasan 3kk. Häntä täysimetin 2 viikkoa, sitten alkoi kamalat raivoamiset rinnalla ja ihmeelliset oksentelut (kirkasta lientä, jossa valkoisia kökköjä seassa). Järkyttävää itkua ja märinää tissillä ja kamalat iltahuudot. Refluksista puhuivat neuvolassa ja täältä luin Omneo-korvikkeesta, joka paksuinta korvikkeista ja kokeiltiin sitä. Jätkä söi tyytyväisenä pullosta ja refluksikin 2kk ikään mennessä alkoi helpottamaan. Osittaisimetin 2 viikon ajan, mutta kun poika siitä kärsi niin lopetin imettämisen kokonaan. Neuvolalääkärimme " torui" minua sanoen, että äidinmaito aina paras jne. Että luovutin kuulemma liian helpolla. Taysin lääkärit taas sanoivat, että tein täysin oikean ratkaisun, sillä imettämisen lopettaminen helpotti pojan oloa todella paljon! Olen myös joskus kuullut, että atoopikon maito saattaa olla jollakin lailla pilaantunutta, ja tämäkin kuulemma lääkäreiden mukaan saattoi olla osasyynä - tiedä häntä, mutta minun maitoni ei pojalle ollut parasta.



Itsellä ei ole ollut päivääkään huono omatunto siitä, että toimin vauvani parhaaksi!



Minulla on myös kaksi muuta poikaa, joista keskimmäistä onnistuin täysimettämään melkein 4kk. Esikoista taas täysimetin myös 2 viikkoa, kun maitoa ei tullut ja poika ei kasvanut.



Unna ja 3 poikaa, 2/99, 7/03 ja 8/05

ja nyt erikoiskorvikkeella maitoallergiaepäilyn takia.

Se ei todellakaan ole äidin vika, jos imetyksessä joku menee pieleen eikä sekään ole äidin vika, jos tekee kaikkensa eikä siltikään onnistu! Mie ite painiskelin 7 kuukautta sitten viime keväänä samojen juttujen ja tunteiden kanssa, ihan turhaan! Ei yksinkertaisesti kannata tuhlata aikaansa imetyksen miettimiseen, kun senkin ajan voi nauttia vauvasta.



Onhan se täysimetys ihanteellinen asia, mutta meistä vain toiset eivät siihen pysty.. vaikka kuinka imetystukilistan ym. sanois, että jokainen nainen pystyy täysimettämään. Ei se vaan ole niin mustavalkoista! Ei pysty, niin ei pysty.



Eikä siitä lisämaidon antamisesta ainakaan pidä potea huonoa omaatuntoa! Hyvänen aika, pitäähän lapsen saada RUOKAA! Pääasia on, että lapsi sitä ravintoa saa. Kamalinta mitä ite olen kuullut on se, että lapsi on itkenyt nälkää eikä äiti ole antanut lisämaitoa, ettei imetys vain häiriinny. Se jo on sairasta jos mikä.. että hinnalla millä hyvänsä pitää saada imetys onnistumaan.



Meillä osittaisimetystä kesti tasan 7 viikkoa, kunnes vauva hylkäsi rinnan kokonaan. Se oli mulle oikeastaan suuri helpotus, enää ei tarvinnut murehtia sitä, ettei maitoa tullut tarpeeksi. Ja nyt nyt tyttäreni on 7 kuukautta, en haaskaa aikaani sen miettimiseen, että imetinkö vauvaani vai en :) Meillä on kaikki mennyt ihan mielettömän hyvin, eikä ole mitään allergioita eikä mitään. Tyttö on kasvanut todella hienosti ja kehittyy hirmu nopeaa ja on ihana pikkuinen ihminen.



Joten pää pystyyn " kohtalotoverit" !

Sairaalassa " pakkosyöttöä" pullosta matalien verensokerien takia ja itelle ei maito noussu / herunu kun sain tosi ärhäkän keuhkokuumeen 2 päivää ennen tytön syntymää. Sitä keuhkokuumetta poden edelleen.... =(. Juuri tulin verikokeista.....



En pode huonoa omatuntoa vaan tärkeintä on saada nyt tämä mamma terveeks ja koska vauva voi hyvin ja on ihanan rauhallinen masuvaivaton niin miksi en nauttisi sen minkä jaksan tässä toipilasvaiheessa vauvastani =).



Hyvää joulunodotusta kaikille imettipä tai ei =).



Rapuäiti ja neiti 2 viikkoa.

meillä poika joutui toisena päivänä lastenosastolle kun ei osannut imeä tissistä. Siellä opetettiin imemistekniikkaa tuttipullolla. Sitten jouduin käyttämään rintakumia ja maitoa ei herunut tarpeeksi. Ei tullut ilmeisesti tarpeeksi herutusta kumin kanssa. Koneellakin lypsin, mutta maidon tulo vaan väheni. Kun poika oli 3 viikkoa sai jo rinnasta kiinni ilman kumia, mutta siihen mennessä oli jo oppinut pullosta saamaan helpommalla ja meni ihan täysin tappeluksi kun ei saanut tarpeeksi.

Osittaisimetin sitten 2kk:den ikään. Lähinnä öisin sai tissiä. Sekin loppui kuin seinään ja nyt siis tuttelilla.



Ja kyllä minäkin tunnen huonoa omaatuntoa imetyksen aikaisesta loppumisesta. Eiköhän kaikki äidit toivo imettävänsä mahdollisimman pitkään. Sen takia olen jättänyt mielipiteeni ilmaisematta viimeaikojen vellinanto 2kk:den ikäiselle keskusteluun kun on niin siepannut kun siellä niin " tyrmätään" vellinantajat ja vaan imetystä hehkutetaan...

Mutta jokainen hoitaa lastaan parhaalla katsomallaan tavalla imettää tai ei ;))



Papaija ja Arttu kohta 4kk

siis kirjaimellisesti, kunnes neuvolantäti käski antamaan korviketta ja alkamaan nauttimaan vauvasta! Kyllä oli monet itkut itketty imetystukilistan sivustojen äärellä - " luota itseesi-kyllä se maito riittää" . Ei se vaan aina näköjään riitä!

Minäkin suunnittelin etukäteen, että näistä hinkeistähän luovutetaan muillekin, mutta kun vauvan silmät on kuopalla, niin kyllä kaiken joutuu ajattelemaan uusiksi. Osittaisimetystä kesti vielä noin kaksi viikkoa kunnes siirryttiin kokonaan pulloon. Tyttö, kohta 8kk, on maaaaailman ihanin ja luojan kiitos pysynyt täysin terveenä. Kyllä se pääasia vaan on, että vauva saa ruokaa ja PALJON rakkautta. Nimenomaan äitejä me kaikki ollaan ruokintatavasta huolimatta, joten eiköhän ne iänikuiset (mielestäni käsittämättömät) sodat voisi jo lopettaa.

..nimittäin tuo, kun maito on loppunut esim. 2 kk:n imetyksen jälkeen. Itse täysimetän kyllä tällä hetkellä (poika viikon vajaa 3 kk), mutta koko ajan on vähän sellainen " pelko perseen alla" , että maidontulo loppuu. Poika kyllä kasvanut tasaista tahtia, mutta koko ajan ollut pitkä ja hoikka, syntyessä 53 cm ja 3460 g, 2 kk neuvolassa 61,5 cm ja 5410 g (saattaa paino jollain grammalla heittää, muisti heikkenee...). Paino siis noussut koko ajan. Lähinnä pelkään maidon loppumista sen takia, kun ollaan tossa joulun tienoilla lähdössä Etelä-Afrikkaan ja pelkäisin siellä sitten tuota pullosyöttöä (hygienia, korvikkeiden mukaanotto/säilyminen yms.)



Niin, siis kysynkin, että millä tavalla teillä maidontulo on loppunut? Onko ollut alusta asti hankalaa, onko vauva ruvennut prostestoimaan vai kuinka on käynyt? Vai ihan " ilman mitään syytä yhtäkkiä" ?

ja hyvin kasvaa ja terveenä on ollut vaikka ei saanut rintamaitoa kun pari kuukautta.

Syyt meillä oli siihen hyvin moninaiset, kaikki lähti siitä kun typykkä oli syntymänsä jälkeen tehohoidossa. Ensin en pystynyt häntä imettämään ja kun pystyin niin maitoa tuli todella heikosti. Lypsämällä sain nippanappa 60ml enimmillään aikaseks.

Neiti kun oli tehohoidossa niin häntä ruokittiin alkuun nenämahaletkulla ja sen jälkeen pullolla.

Tottui hyvin pian siihen että pullosta saa maidot todella paljon nopeammin ja hänen mielestään siis paremmin. Yritin kyllä aina imettää mutta huudoksi meni. Molemmilta pääsi yleensä parku.



Lisäksi neidillä oli alhainen syntymäpaino ja kun parani niin ruokahalu oli kun hevosella! Söi jo viikon vanhana 8 kertaa 60ml. Ei minun maitoni ois millään riittääny, ei itkemälläkään.



Aikani märehdin asiaa (olisin halunnut siis imettää) mutta pääasia oli tietenkin se että lapsi saa ruokaa, oli se sit rinta, pullo tai purkki.



Lähtökohtia on hyvin monenlaisia, jokaisella äidillä on varmasti syy siihen miksi ei imetä. Oli syy mikä hyvänsä, näihin ei pitäis muiden puuttua. Itse sain todella ilkeääkin kommenttia kun ihmiset näkivät meidät pulloinemme. Kyllä kirpasee, varsinkin siinä vaiheessa kun hormonimyrsky on vielä niin suuri. Myöhemmin osasin heittää jotain nasevampaa vastausta kun piipittää että kun sitä maitoa ei tule.



T: Noora ja Nasulina

Esikoista täysimetin kuukauden ja osittaisimetin toisen kuukauden siihen päälle. Sitten maito vain loppui. En tiedä miksi näin kävi, mutta kuulemma kaikilla naisilla suvussani on käynyt näin. Ei auttanut rintojen lämmitykset, saunavisiitit tai mitkään muutkaan niin hyviksi havaitut keinot. Kuukauden imetyksen jälkeen vauva jäi aina nälkäiseksi syötön jälkeen, vaikka kuinka yritin syöttää rauhallisessa paikassa, hyvällä ajalla ja kummastakin rinnasta. Toisen kuukauden ajan yritin sinnikkäästi imettää, mutta vaikka annoin aina ensin imeä rinnat tyhjiksi ja vasta sitten annoin pullosta niin maidontuotanto vain pysähtyi. Poikani kasvoi hyvin, vaikka ei saanutkaan rintamaitoa tuon enempää, eikä ole sairastanut elämänsä aikana kuin pari rokkoa. Ikää nyt 2v2kk. Pääsin pienemmällä huolella antaessani pullosta ruoan eikä tarvinnut katsella kun poika huutaa nälissään. Jouduimme aloittamaan kiinteätkin jo 2,5kk ikäisenä, kun maitoa alkoi mennä yli 2 desiä syötöllä noin 3 tunnin välein. Onneksi suolisto oli kehittynyt jo sen verran hyvin, että ei tullut mitään ongelmia. Kuopus oli täysimetyksellä puoli vuotta ja osittaisimetyksellä 9kk asti, kunnes vieroitti itse itsensä rinnalta. Onneksi maitoa tuli hyvin, sillä hän ei ollut valmis kiinteisiin oikeastaan vielä puolivuotiaanakaan, eikä huolinut korviketta missään vaiheessa.



Tulipas pitkä sepustus. Pointti oli kuitenkin se, että anna mielummin korviketta jos oma maitosi ei riitä, ettei vauvan tarvitse olla nälissään. Korvikkeen anto ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä.

Minä osittaisimetin 1kk. Poika ei huolinut tissiä alkuaikoina millään ja antoivat jo heti synnytyssalissa pullosta 15ml. Osastolla pojan verensokerit olivat niin alhalla että oli kuulemma pakko antaa pullosta maitoa. Itselläni maito nousi vasta 4:nä päivänä kunnolla ja silloin imetin ja imetin kaiken päivää mutta poika huusi senkin jälkeen vielä ja kun antoi korviketta sitä meni vielä reilusti.Eli oma maitoni ei pojalle riittänyt. 1kk ikäisenä imetin molemmista rinnoista 1h ja sen jälkeen poika söi vielä 100ml korviketta jolloin soitin neuvolaan ja kysyin et mitä teen.Sieltä vastaus oli ettei saa/tarvi imettää kuin 20-30min./rinta.kyllä jos maitoa tulee riittävästi lapsi saa tuossa ajassa mahansa täyteen eikä kyllä jaksaisi syödä enää 100ml päälle.Tuossa vaiheessa rintani tuntuivat jo ihan tyhjiltä,mutta yritin aina aamuisin imettää ja se joskus vähän aikaa onnistuikin. Lopulta poika ei enää huolinut koko rintaa vaan alkoi huutaa heti,joten siitä lähtien on syöty tuttelia ja hyvällä menestyksellä(kasvaa käyrien mukaan)ja hyvällä mielellä molemmat.Jossain vaiheessa kun imetys alkoi loppumaan oli itsellä kurja olo ja itkinkin monesti kun ei onnistunut niin ei.Loppujenlopuksi se oli pakko vaan hyväksyä.

Tulipas sekava sepustus mut näin meillä.



t.picatsu ja poika kohta 3kk

Meillä lapsi myös kasvanut alusta asti korvikkeella vaikka yritinkin lähes kuukauden imettää. Maitoa ei vain tullut kuin muutama milli kerralla ja syömishommat oli aina yhtä huutoa. Lasta, itseäni, miehen yöunia ja naapureita ajatellen siirryttiin sitten pelkästään korvikkeeseen ja nyt lapsi on tyytyväinen, kasvaa tasaisesti ja mikä ihaninta, syömispuuhat sujuu rauhallisesti ja mukavasti.



Kyllä muakin suretti kun maitoa ei tullutkaan, kun olin imettämiseen kuitenkin jo asennoitunut ja halusin allergiapelossa antaa lapselle äidinmaitoa mahdollisimman pitkään. Mutta minkäs teet, jos maitoa ei tule.

...mutta mielummin annan pullosta maitoa, kuin pidän lasta nälässä. Ja jos maitoa ei tule, niin sitä ei tule ja sille ei mitään voi ja piste!! Turha kantaa huonoa omaatuntoa/ syyllisyyttä moisesta. On tässä maailmassa pahempiakin asioita murehdittavana. Itsekin itkin tullessamme sairaalasta miehelleni, että ei saa sitten kertoa kenellekään, että annettiin tytölle korviketta, mutta muutaman päivän asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ei se vaikuta äitiyteeni hyvissä eikä huonossa määrin. Älkää toverit hyvät murehtiko.



Mari ja Fanni (4kk)

Raskaana ollessani ajattelin, että täysimetys on ihan ehdoton juttu, äidinmaito kaikesta parasta ja että kaikkihan pystyvät imettämään jos vaan viitsivät. Nyt lapsen synnyttyä huomaan, ettei imetys ole niin helppoa kun kuvittelisi. Vauvani syntyi ennenaikaisesti ja joutui tarkkailuun ja pulloruokintaan alhaisen verensokerin johdosta. Imetyksen harjoittelu viivästyi ja pullomaitoon totuttiin. Nyt yritän jonkinverran osittaisimettää ja kun kerran lääkärit ja terveydenhoitajat neuvolassa ovat sitä mieltä, että toimin ihan oikein, niin en suostu potemaan asiasta huonoa omatuntoa. No, yön pimeinä hetkinä, kun vauva parkuu hysteerisenä nälkäänsä eikä suostu ottamaan rintaa ja mies tokaisee, että eihän tosta mitään tule, niin tunnen itseni erittäin epäpäteväksi äidiksi...mutta onneksi korvikkeet on keksitty.

Esikkoa imetin pari vuotta sitten 3 kuukautta, kunnes totesin et tissillä käynti oli tunnin välein eikä ehtinyt edes hengähtää. Pullon avulla ruokailuvälit venyivät 3 tuntiin ja ihan hetkessä. Pikku leijonan kanssa kokeilin imetystä laitoksella, sitten tuli hetkellinen stoppi (rintatulehdus). Muistin taas miten helppoa pullon kanssa on (varsinkin kun mies osallistuu suuressa määrin lastenhoitoon). Luovutin siis helpolla. Ja helpommalta tuntuu kun pikku leijonalla on lehmänmaitoallergia. Eipä tarvitse karsia omaa ruokavaliota, jotta leijona voisi hyvin. En ole tuntenut syyllisyyttä pullottelusta.... en olisi todennäköisesti leijonaakaan imettänyt 3 kuukautta pidemmälle.