taas tuosta samasta aiheesta " hoitoon tai ei" kun vauva syntyy....

Kiitos hyvistä kommenteistasi! Oli mukava havaita, että joku muukin on ihmetellyt tähän aiheeseen tulevien vastauksien yksipuolisuutta/sokeutta. Itse olen miettinyt asioita ihan vastaavalla tavalla, sinä osasit pukea ne loistavasti sanoiksi :)



Myös ulkosuomalaisen (sorry, en muista nikkiä) pointsit olivat mielestäni asiaa.

Hmmm.... Luullakseni tuolloin äitiysloma oli kokonaiset 3 kk tai jotain?!? Ja sen jälkeen suurin osa varmaankin joutui hoitoon yhteiskunnan tukien ollessa vallan erimaata kuin nykyään. Mutta siinä olet oikeassa, hoidossa vietetystä ajasta huolimatta meistä on tullut normaaleja, itsenäiseen ajatteluun kykeneviä aikuisia :)

Paletti:

Mietitäänpä omaa lapsuuttamme, ainakin me 60- ja 70-luvulla syntyneet. Yhtäkään ei meistä ole viety hoitoon, kun pikkusisaruksemme ovat syntyneet, siitä olen varma. Silti meistä on tullut aika normaaleja virikkeellisiä tai virikkeettömiä aikuisia luonteidemme mukaan, eikö? =)

MaalisPapu kirjoitti:



" Hmmm.... Luullakseni tuolloin äitiysloma oli kokonaiset 3 kk tai jotain?!? Ja sen jälkeen suurin osa varmaankin joutui hoitoon yhteiskunnan tukien ollessa vallan erimaata kuin nykyään. Mutta siinä olet oikeassa, hoidossa vietetystä ajasta huolimatta meistä on tullut normaaleja, itsenäiseen ajatteluun kykeneviä aikuisia :)"



------



Tässä keskustelussa kysehän on tilanteesta, jossa esikoinen laitetaan hoitoon vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Ja minä omassa viestissäni kommentoin juuri sellaista tilannetta - eli että noissa tilanteissa ketään meistä ei ole viety hoitoon. Siis niin, että äiti olisi ollut kotona pikkusisaruksen kanssa!



ja kyllä, keskustelun ulkopuolelta, yhteiskunnan tuet olivat olemattomat mutta niin olivat naisten palkatkin. toisaalta hoitomaksut olivat kovat. siksi todella suuri osa naisista jäi kotiin ja irtisanoutui työpaikastaan... Mutta se on toisen keskustelun paikka. Enkä minä ole mikään fanaattinen kotihoidon kannattaja - onhan oma 2,5 vuotiaanikin tällä hetkellä hoidossa 3-4 pvä/vko. Mutta kuten todettu, sinä kommentoit viestistäni nyt aidanseipäitä kun minä yritin puhua koko aidasta... =)

Kaikki on tietysti suhteellista ja tottahan toki 12 000 euroa on paljon rahaa, toisaalta se on aika vähän - riippuu miltä kantilta katsoo. Tuo summa varmaan tarkoittaa kokopäivähoidon kustannuksia?



Osa varmasti katsoo maksavansa sen verran veroja, että on palveluihin oikeutettu (vaikkei veroja siksi maksetakaan, että itse saisi rahansa takaisin, sitäpaitsi elämän alku- ja loppupuolella lähes kaikki ovat nettosaajia ja siinä välissä toivottavasti nettomaksajia). Ja sitten ovat ne, jotka katsovat muutenkin saavansa yhteiskunnalta tukea liian vähän ja haluavat kaiken minkä irti saavat. Ajatusmalleja on monia...



Itse kuitenkin lähtisin ehkä siitä näkökulmasta, että mikä on vaihtoehto? Jotenkin en jaksa uskoa, että jos kaikki " ylimääräiset" lapset pakotettaisiin päivähoidosta pois, niin se olisi pelkkää säätöä.



Ensimmäiseksi noita " hyviä syitä" alkaisi todennäköisesti löytyä yhdeltä jos toiseltakin. Hoidosta pois saatavien lasten määrä siis riippuisi pääosin siitä, mikä hyväksyttäisiin " hyväksi syyksi" . Todennäköisesti siitä seuraisi aika paljon epäoikeudenmukaista kohtelua.



Toisekseen löytyisi varmasti niitä vanhempia, jotka menisivät töihin ja se lapsi olisi siellä samaisessa hoitopaikassa kuitenkin. Mitä järkeä olisi ottaa tutkimusvapaata väitöskirjan tekoon tai vuorotteluvapaata oman talon rakentamiseen, jos sitten ei kuitenkaan pystyisi tekemään niitä asioita, vaan pitäisi juosta lasten kanssa perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa?



Sitten voi tietysti kysyä, jaksaisivatko kaikki ihan oikeasti? Ei minusta äidin tai isän jaksaminen ole mikään täysin mitätön syy lasten hoitoonviemiselle. Toki kohtuus pitää muistaa hoitoajoissa, mutta kaikki eivät ihan oikeasti kestä vuosikausia lasten kanssa kotona, vaan on pakko saada tehdä jotain muutakin. Itse kun en usko, että lapset menevät siitä pilalle, jos ovat muutaman tunnin viikossa hoidossa, jos vanhemmat käyvät vaikka jumpassa tai yksin kaupassa.



Ja mitä tapahtuisi sitten kun vanhemmat enää jaksaisi? Vanhemman psykiatrinen hoito maksaa aika nopeasti enemmän kuin lapsen hoitopaikka - puhumattakaan niistä sairaslomien takia saamatta jääneistä veroista ym. Lapsen mahdollinen psykiatrinen hoito tulee vielä paljon kalliimmaksi vuosikymmeniä kestävien kerrannaisvaikutustensa vuoksi. Tai jos väsynyt äiti ajaa kolarin kuskatessaan lapsia sinne virikekerhoon? Yksi tehohoitopäivä maksaa enemmän kuin vuoden päiväkotihoito! Ja sitten ovat vielä ne harvinaisemmat tapaukset, jotka päätyvät vielä epätoivoisempiin ratkaisuihin...



Tietenkin edellämainittu koskee vain suhteellisen pientä osaa vanhemmista, mutta pienenkin osan ongelmat maksavat helposti enemmän kuin koko porukan päivähoito. Millä ihmeellä erotat " todelliset tarvitsijat" joukosta? Ei lääkäreillä ole kristallipalloa eikä sosiaalitoimistolla hullujen listaa. Mitä tiukemmiksi kriteerit asetat, sitä useampi tarvitseva jää rannalle ja mitä löysemmät kriteerit ovat, niin sitä useampi " turha" pääsee hoitoon. Ei kukaan pysty ennakoimaan, kelle ongelmia tulee - kovaäänisimmät puskevat aina kyynärpäätaktiikalla ohi ja heikoimmat jäävät jalkoihin. Jos ei uskota, kun äiti sanoo ettei jaksa, niin kuka sitten määrittelee, kuka ei jaksa ja kuka ottaa vastuun kun joku jaksavaksi tuomittu ei sitten jaksakaan?





Kuten jo aikaisemmin totesin, niin minun mielestäni yhteiskunnalla on paljon järjettömämpiäkin rahanreikiä kuin päivähoito. Itseäni ärsyttävät suunnattomasti " taksikuittien pyytäjät" . Monilla ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että lääkäriin tai terveydenhuollon toimipisteeseen on aina lupa mennä yhteiskunnan kustannuksella taksilla. Täysin hyväkuntoiset, normaalit ihmiset kulkevat Suomea ristiin rastiin taksilla Kelan piikkiin ja toisaalta todelliset tarvitsijat eivät saa kyytiä sitä jatkuvasti tarvitessaan kaikenmoisten kummallisten kokeilujen ja toimimattomien järjestelyjen vuoksi. Maalla ihan yleinen keino viinakauppaan pääsemiseksi on kaapata kylän huonokuntoinen mummo taksiin mukaan ja huristella Alkon vieressä olevalle terveysasemalle huonovointisuuden vuoksi.



Toinen hulluus on Kelan ja kunnan maksujako, jossa kustannukset aina yritetään sysätä toiselle vaikka se nostaisi kokonaiskustannukset pilviin. Kela on hylännyt erityislapsemme terapiat ja kunta siis kustantaa ne. Kunnan rahat ovat vähissä, joten terapiaa annetaan vähemmän kuin oikeasti tarvittaisiin. Lisäksi sen sijaan, että terapeutit kävisivät päiväkodissa, joutuu lapsi kulkemaan taksilla terapiaan. Terapeutille edestakaisesta matkasta maksettava korvaus olisi 12 euroa, taksilla matkan hinnaksi tulee yli 40 euroa ja lisäksi lapsi joutuu kulkemaan yksin. Kokonaisuudessaan vähempi määrä terapiaa ja taksikyydit tulee maksamaan enemmän kuin suurempi terapiamäärä päiväkodissa, mutta koska taksikyydit maksaa Kela ja terapiat kunta, niin tämä on kunnalle kannattava järjestely - ainut hyötyjä on yksityinen taksiyrittäjä!



Oi, voi... näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein, minusta päivähoito on jotenkin marginaalinen juttu. Kun olet noin aktiivinen ja kantaaottava ihminen, niin kannattaisikohan sinun mennä mukaan politiikkaan tai ainakin perehtyä muihinkin vääryyksiin ja ryhtyä kampanjoimaan niiden(kin) puolesta?

Mietitäänpä omaa lapsuuttamme, ainakin me 60- ja 70-luvulla syntyneet. Yhtäkään ei meistä ole viety hoitoon, kun pikkusisaruksemme ovat syntyneet, siitä olen varma. Silti meistä on tullut aika normaaleja virikkeellisiä tai virikkeettömiä aikuisia luonteidemme mukaan, eikö? =)



Minut " vietiin" osa-aikahoitoon, englannin kieliseen leikkikouluun, kun pikkuveljeni syntyi. Olen itse syntynyt 70-luvulla. Olen ihan kondiksessa.

Meillä poika 2v 9kk on jatkanut tutulla ja turvallisella pph:lla 11 päivää kuukudessa pikkuveljen (2,5 kk) synnyttyä. Vien hoitoaamuina pojan lähes poikkeuksetta, koska isä lähtee töihin niin aikaisin. Olisi kyllä huomattavsti helpompaa, jos isä pystyisi pojan viemään. Kannattaa miettiä hoitoon viemisiä ja hakemisia myös, että miten ne parhaiten organisoi.



Poika on " koko päivän" hoidossa aina kun on. Meillä siis tarkoittaa, että menee aamupalalle n. kello 8.00 hoitoon ja haetaan pois välipalan jälkeen (15.00-15.30). Jos pikkuveljen kanssa " jokin kesken, esim. imetys/ rauhoittelu/ nukuttelu/ juuri herännyt ..." niin isä hakee pojan töistä tulleessaan hoidosta. Joskus emme ennätä aamupalalle hoitoon, silloin vien pojan kello 9.00 hoitoon niin, että jää suoraan ulos hoitokaverien kanssa leikkimään. Hoidossa on oman poikamme lisäksi kaksi muuta poikaa ja kaikki nukkuvat päiväunet, jonka jälkeen on hetki aikaa leikkiä sisällä ja välipala. Hoitaja on toivonut, että poika viedään viimeistään aamupalalle ja haetaan vasta leikin ja välipalan jälkeen, jotta päivän rytmi säilyy ja pojallemme jää aika myös leikkiä kavereiden kanssa.



Meillä poika käy hoidossa leikkimässä ja hakemassa virikkeitä, lasten seuraa, ulkopuolisen kasvatusta ... Helpommalla pääsisi aika usein, jos hoitoon ei lähtisi viemään, mutta toisaalta näin jää aikaa kotitöille yms., kun vauva nukkuu ja myös kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Lisäksi esikoisenkin kanssa aika kotona on paljon laadukkaampaa, kun ei tarvitse samalla yrittää sählätä siivousta ym. ym. vaan ne tehdään omalla ajallaan ja tiedetään milloin hommat voidaan tehdä. Päiväunia yritän myös nukkua ajoittain, meillä pikkukakkonen nukkuu yöt huonosti ja nukahtaa tosi myöhään, esikoinen puolestaan nousee aikaisin ylös. Kivempi olla pirteä ja iloinen äiti ja vaimo :-)



Suosittelen siis green miettimään hoitoa niin, että sopii mahdollisimman hyvin teidän rytmiin ja myös hoitopaikan rytmiin ja että lapsi saa hoidosta " mahdollisimman paljon irti" .

Minä olin kyllä koko ajan hoidossa, kun pikkuveljeni (4v minua nuorempi) syntyi. Äitini opiskeli koko ajan ja pikkuveljeä kiikutettiin naapuriin perhepäivähoitoon kai melkein alusta lähtien. Osan aikaa veli oli kai äidin kanssa kotona kun äiti luki ja minä hoidossa. Minä olin puolipäiväisesti tarhassa ja toisen puolen tuolla samaisella perhepäivähoitajalla - se oli kai aika tavallinen järjestely, koska muistan muidenkin saman pihan ipanoiden olleen samalla tavalla hoidossa. Ja minua harmitti tietysti vietävästi, kun olin itse juuri eri aikaan hoidossa kuin he (aamu/iltapäivä).



Itse en ole järjestelystä kärsinyt - pikemminkin päinvastoin! Oma äitini on juuri niitä äitejä, joita ei saisi koskaan päästää lasten kanssa keskenään kotiin puolta tuntia pidemmäksi ajaksi, asiaa sen enempää tällä palstalla ruotimatta...



Itse asiassa se on varmaan yksi syy, miksi subjektiivista päivähoito-oikeutta kannatankin. Itsestäni olisi varmasti tullut kriminaali narkkari ellei elämässäni olisi ollut ulkopuolelta tullutta huolenpitoa, järjestystä ja sääntöjä. Ja varmuuden vuoksi mainittakoon, että vanhempani ovat aina olleet ulkopuolisten silmissä mallikelpoisia kansalaisia, emmekä ole koskaan olleet sosiaalitoimen tai terveydenhuollon asiakkaita (tavallisia neuvolakäyntejä lukuunottamatta), emme olisi siis ikinä jääneet " tarveharkintaseulaan" .

nipo:

Minä olin kyllä koko ajan hoidossa, kun pikkuveljeni (4v minua nuorempi) syntyi. Äitini opiskeli koko ajan ja pikkuveljeä kiikutettiin naapuriin perhepäivähoitoon kai melkein alusta lähtien. Osan aikaa veli oli kai äidin kanssa kotona kun äiti luki ja minä hoidossa. Minä olin puolipäiväisesti tarhassa ja toisen puolen tuolla samaisella perhepäivähoitajalla - se oli kai aika tavallinen järjestely, koska muistan muidenkin saman pihan ipanoiden olleen samalla tavalla hoidossa. Ja minua harmitti tietysti vietävästi, kun olin itse juuri eri aikaan hoidossa kuin he (aamu/iltapäivä).

Itse en ole järjestelystä kärsinyt - pikemminkin päinvastoin! Oma äitini on juuri niitä äitejä, joita ei saisi koskaan päästää lasten kanssa keskenään kotiin puolta tuntia pidemmäksi ajaksi, asiaa sen enempää tällä palstalla ruotimatta...

Itse asiassa se on varmaan yksi syy, miksi subjektiivista päivähoito-oikeutta kannatankin. Itsestäni olisi varmasti tullut kriminaali narkkari ellei elämässäni olisi ollut ulkopuolelta tullutta huolenpitoa, järjestystä ja sääntöjä. Ja varmuuden vuoksi mainittakoon, että vanhempani ovat aina olleet ulkopuolisten silmissä mallikelpoisia kansalaisia, emmekä ole koskaan olleet sosiaalitoimen tai terveydenhuollon asiakkaita (tavallisia neuvolakäyntejä lukuunottamatta), emme olisi siis ikinä jääneet " tarveharkintaseulaan" .

Miksi sain tällaisen kommentin ??? Itse olen kommentoinut olleeni hoidossa pikkuveljen synnyttyä ...

" Yhtäkään ei meistä ole viety hoitoon, kun pikkusisaruksemme ovat syntyneet, siitä olen varma."



Eli tavoitteeni oli valistaa sinua siitä, että myös 70-luvun alussa joku on joskus viety hoitoon. Jos ymmärsin alkuperäisen viestisi jotenkin väärin, niin sitten kommenttini tuli varmasti väärään osoitteeseen.



Huomautan vielä, että kirjoittaessani kommenttini olin lukenut vain ensimmäisen viestisi ja toinen viestisi on tullut sillä välin kun olen jo kirjoittanut omaani.

nipo:

" Yhtäkään ei meistä ole viety hoitoon, kun pikkusisaruksemme ovat syntyneet, siitä olen varma."

Eli tavoitteeni oli valistaa sinua siitä, että myös 70-luvun alussa joku on joskus viety hoitoon. Jos ymmärsin alkuperäisen viestisi jotenkin väärin, niin sitten kommenttini tuli varmasti väärään osoitteeseen.

Tämän lainasin aiemmasta keskustelusta kommentoidakseni, että olen itse ollut hoidossa ja olen syntynyt 70-luvulla, eli sikäli ymmärsit kyllä väärin :-) Anti olla ...

Huomautan vielä, että kirjoittaessani kommenttini olin lukenut vain ensimmäisen viestisi ja toinen viestisi on tullut sillä välin kun olen jo kirjoittanut omaani.

Yleensä lainaukset on tapana pistää lainausmerkkeihin. Ja aika usein jopa kerrotaan, ketä lainataan ;)

Kun kakkonen syntyy niin mies ottaa isyyslomaa ja kesäloman ja sen jälkeen poika menee pariksi kuukaudeksi hoitoon.. Ei sen kauempaa tarvi olla ja olen jo valmiiksi asennoitunut puolustamaan tätä päätöstä sukulaisille, kumminkaimoille ja täysin tuntemattomille.

Arka asia..



Mielestäni ratkaisu tulee tehdä perhekohtaisesti (kuten lopulta aina tietenkin tehdäänkin). Tilanteita on erilaisia. Me olimme jo päättänyt, että otamme 3,5-vuotiaan pojan kotiin päiväkodista kun nuorimmainen syntyy, mutta.. Kuntoutussyistä lapsemme tulee todennäköisesti kuitenkin menemään puolipäivähoitoon. Tarve on ilmennyt vasta ihan lähiaikoina.



Morkkis on - eikä vähiten muiden asenteiden takia, vaikka niitä ei pitäisikään kuunnella. Eihän kukaan oikeasti tunne juuri meidän tilannettamme. Tuntuu kuitenkin, etteihän sinne kehtaa mennä lastaan vauvan kanssa hakemaan, kun muut ajattelevat vaikka mitä :(

tarvii ehkä kehitellä keväällä pojalle virkistykseksi kun on jo tuon 3 vuotta ja kaipaa ikäistään seuraa.

Kyllä mielestäni tästäkin aiheesta saa esittää kukin mielipiteensä, kunhan pysytään asialinjalla!



Ensinnäkin haluaisin tietää jokaiselta kirjoittajalta, minkä ikäisiä lapsia heillä on. Alle 3-vuotiaan esikoisen vanhemmat eivät usein tunnu ymmärtävän, että 4-5-vuotias lapsi on jo kovasti erilainen. Itse olin ennen melko fanaattinen kotihoidon kannattaja, no nyt esikoiseni on pian 4-vuotias ja hereillä joka päivä klo 5-20. Hänelle ei olisi satavarmasti haitallista olla tuosta ajasta osaa tarhassa tai kerhossa.



Monissa Euroopan maissa lapsilla alkaa " koulu" 3-4-vuotiaana, eli äiti on kotona ja lapsi muutaman tunnin ikäistensä kanssa. Tämä on normaali käytäntö ja Suomen 7-vuotiaana kouluun -tyyli tuntuu varsin oudolta.



Lisäksi en ymmärrä, miksi äiti ei saisi olla sen verran itsekäs, että vauvan kanssa valvotun yön jälkeen ei saisi levätä muutamaa tuntia. Onko tämä sitä suomalaista työmoraalia? Ei se tee ihmisestä huonoa äitiä, että tuntee oman jaksamisensa eikä aja itseään piippuun.



Kauniiksi lopuksi kerron vielä, että olen itse ollut kotona 4 vuotta kahden lapsen kanssa, kumpikaan ei ole vielä päivääkään ollut päiväkodissa. Tämä ei tee minusta sen parempaa tai huonompaa äitiä kuin muista.



Nyt piiloudun tietokonepöydän alle ja jään odottamaan kiukkuisia vastauksia ;)

- itse aion pitää 5-v. poikani puolipäivähoidossa vauvan synnyttyä, enkä koe siitä yhtään huonoa omatuntoa. Saatikka sitten kun vanhemman pojan on aika siirtyä eskariin...Hän on todella sosiaalinen, joka päivä saisi olla järjestämässä tapaamisia kavereiden kanssa päiväkodin jälkeen, ja vapaapäivinä hän kaipaa kavereiden seuraa. Olen äärimmäisen tyytyväinen päiväkotiin, siellä poikani on oppinut paljon, ei hän kotona innostu askartelusta tms. Aivan eri asia on, kun kaverit päiväkodissa askartelevat, niin hänkin innostuu.

Meillä lapset on aina hoidettu kotona, koska uskomme siihen että lapsille kotihoito on hyväksi (siis lapset on hoidettu kotona jopa silloin kun molemmat vanhemmat kävimme töissä- teimme vain työmme ristiin).



Meillä esikoinen on myös todella sosiaalinen, mutta minä koen myös kavereiden kanssa näkemisen järjestelyineen kuuluvan äitinä oloon! Meillä siis isompien lasten aktiviitetit ja sosiaalinen elämä on vanhempien tehtävä perushoidon, yhdessäolon, siivoamisen, ruokien laiton ja vanhempien kanssa yhdessäolon lisäksi - tietysti nykyään lisäksi on vielä vauvan hoito. Lisäksi isommat lapset ovat käyneet kerhossa 3/4v:sta (nyt isoin on jo eskarissa), mutta tuo kerho on kaksi kertaa viikossa 2-3h ja pitkät lomat (paljon pidemmät kuin kouluissa). Eli ei minusta kovin hyvin verrattavissa päivähoitoon...



Keskusteluissa tuntuu usein jylläävän termit " mikä on parasta perheelle" , " virikkeet" , " kaverit" , " jokainen on paras äiti lapselleen" jne. Meillä sanoisin että lapsen paras on parasta perheelle, yritämme katsoa asiaa lasten näkökulmasta. Virikkeitä lapset saavat riittävästi, en minä sentään niin onneton ole etten osaisi lapsilleni virikkeitä hommata, niihin kun yleensä riittää normaali elämä (ja pienet ekstra-jutut sentään osaan järjestää). Kavereiden vuoksi ei tarvitse hoitoon mennä, niitä saa kyllä muutenkin ja opitaan kotona ollessa varsinkin itse aktiviiseksi kavereiden seuran hakemisessa. Ja tuohon jokainen on paras äiti lapselleen sanoisin että lapset eivät voi valita, yleensähän lapsilla on vain yksi äiti. Eli meidän osalta tässä vastaus näihin usein käytetyihin termeihin, miksi meillä lapset eivät tarvitse hoitoa.



Lisäksi sanoisin ettei meillä vauvan hoito ja vauvan tarpeista huolehtiminen niin ylivoimainen homma ole etten isommista lapsista pystyisi huolehtimaan (vauva ei maailman vaikein, mutta kaikkia öitä ei meillä kyllä nukuta kovin hyvin ja imetys ym. vievät tietenkin aikaa, mutta se on normaalia). Meillä lapset ovat saatu, niin että olemme ajatelleet että jaksamme kaikkien lasten kanssa.



Muiden osalta sanoisin että tuo hoitopaikan osalta toisten hoitopaikan vieminen ei ole ainoa totuus. Toinen asia on kuinka paljon tuo (turha) hoitopaikka maksaa kunnalle ja kuntalaisina me maksamme noista hoitopaikoista. Jos mietitän hoitajien työllisyyttä, niin mielummin näkisin nuo hoitajat sitten pitämässä monissa kunnissa olevat ylisuuret ryhmät tarpeeksi pieninä lapsille tai sitten hoitamassa näitä erityislausunnon saaneita lapsia, jotka " integroidaan" tavalliseen ryhmään ja tingitään hoitajista. Tietenkin suurin asia on kuinka hoidossaolo vaikuttaa lapseen ja mitä sen seurauksena voitetaan/hävitään. Näitä vaikutuksia kun on melko mahdoton mitata...

Oma tyttäreni käy 2 krt/vko tarhassa vaikka minä vauvan kanssa olen kotona. Tyttö täyttää tammikuun alussa 5v. eikä käynyt edes mielessä että olisin " erottanut" hänet jo niin rakkaista ystävistään. Hienosti on mennyt. Ne päivät kun tyttömme käy tarhassa hoitelen minä firmamme laskutuksia ym. Mutta täytyy myöntää,jos en olisi niinä kahtena päivänä niinkin kiireinen kun olen,tuntuisi todella tyhmältä viedä neiti hoitoon.. Ystävälläni on samanikäinen poika kun meillä tyttö ja nyt heilläkin on vauva. Poika sen sijaan käy ma-pe 9-16 tarhassa niin kun mikään ei olisi muuttunut. Asiasta olen ystäväni kanssa keskustellut. Hän on vakaasti sitä mieltä että toisen lapsen kuuluu myös saada esikoisen kaltainen kohtelu.Saada tuntea se kuinka tärkeä hän on... meillä ei ystäväni kanssa ole sukset ristissä mutta olisi jos en olisi perääntynyt mielipiteineni. En siis ymmärrä alkuunakaa moista ajattelu mallia. Esikoinen on esikoinen ja kakkonen kakkonen, ei kai se vanhempien rakkautta muuta. Itse olen vanhempieni iltatähti eikä 4 siskoani ole varmasti jääneet vähemmälle. Mutta... Jokainen kypsä vanhempi varmasti tietää ja ymmärtää toimia lapsensa parhaaksi ;)

Hän nauttii siitä ajasta. Se ei ole mistään äiti/isäsuhteesta pois. Lapsi on hoidossa, koska mä en todellakaan jaksa raahata lasta kerhoihin, joissa pennut riehuu ilman minkääläista suunnitelmaa. Hoitopaikka on meidän kerhomme. Mä maksan suuret verot, lapsellani on oikeus olla hoidossa. Kunnat saavat mun puolesta perustaa lisää paikkoja, jos on tarvis! Minä, minä, minä ;DDDD And I love it.

Eli minusta asia riippuu niin älyttömästi ensinnäkin lapsen iästä ja toisekseen siitä, laitetaanko lapsi hoitoon vai jatkaako hän entisessä hoitopaikassa ja kuinka paljon hoitoa on, että yksiselitteisiä kannanottoja on täysin mahdotonta ottaa.



Minusta 2-vuotiaan laittaminen uuteen hoitopaikkaan kakkosen syntyessä on väärin - mutta ihan yhtä väärin on repiä innokas 5-vuotias mieluisesta hoitopaikasta joko kokonaan kotiin tai uuteen kerhoon (josta sitten vähän ajan päästä taas uuteen hoitopaikkaan.



Sekä minun mielestäni, että tutkimusten perusteella jatkuvuus on lapsen kannalta se kaikkein tärkein asia ihmissuhteissa. Tärkeää on myös se, että lapsi ei yhdistä mielessään negatiivisia asioita pikkusisaruksen syntymään, eli että häntä ei " hylätä ja laiteta jaloista pois päiväkotiin kun pikkusisarus tulee" eikä " riistetä pois kavereiden ja tuttujen hoitotätien luota pikkusisaruksen syntymän vuoksi" .



Mielestäni ketään lasta ei siis pitäisi laittaa päiväkotiin tai päivähoitoon ajallisesti liian lähellä pikkusisaruksen syntymää. Jos lapsi on ollut hoidossa, niin häntä ei pitäisi sieltä myöskään ottaa kokonaan pois.



Kun vanhempi jää töistä pois pikkusisaruksen syntymän vuoksi tai jostain muusta syystä niin siinähän on oiva tilaisuus vähentää isomman lapsen päivähoidossa vietettämää aikaa: lapsi voi siirtyä osapäivähoitoon tai käydä päiväkodissa vaikka vain kolmena päivänä viikossa. Minusta on kuitenkin tärkeää, että lapsi saa pitää vanhan tutun paikan, kaverit ja hoitajat. Pahin vaihtoehto on minusta se, että lapsi riistetään pois tutusta hoitopaikasta, hänelle anotaan paikkaa kerhosta, jossa hän ehtii juuri ja juuri tutustua uusiin ihmisiin kun on jälleen aika mennä päivähoitoon - kunnan vähien resurssien takia todennäköisesti eri paikkaan kuin missä hän alunperin oli jne...



Tämä on asia, jota ei ole julkisissa keskusteluissa huomioitu lainkaan ja mielestäni se on koko keskustelun pointti! Keskustelu lähtee yleensä ihan väärään suuntaan heti alkuasetelmasta: joko juupas-eipäs -väittelyyn tai sitten puhutaan kunnan rahoista eikä lasten hyvinvoinnista. Jos lapsille oikeasti järjestetään mahdollisuus jatkaa samassa hoitopaikassa ja samojen ihmisten seurassa koko lapsuutensa, niin se maksaa enemmän kuin jos kotona olevien vanhempien lapsia pompotellaan paikasta toiseen. Siksi on kuntatalouden kannalta tarkoituksenmukaista vain syyllistää, yleistää ja moralisoida sen sijaan, että oikeasti tehtäisiin jotain. Ja mikäpä olisi sen helpompaa kun pienten lasten äidit ovat kaikkein helpoin ryhmä usuttaa toistensa kurkkuun kiinni.



Eli nyt kaikki vanhemmat puhaltamaan yhteen hiileen, jotta saadaan riittävästi resursseja ja lasten hoito järjestettyä parhaalla mahdollisella tavalla!