taas tuosta samasta aiheesta " hoitoon tai ei" kun vauva syntyy....
En tiedä kuinka monta kertaa tästä puhuttu enkä oikein tiennyt mihin ketjuun vastata eli avasin uuden. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja onhan se jokaisen henk.kohtainen asia (tavallaan, jos ei ajatella lasta vaan aikuista), ja syitä on yhtä monta kun aikuisia (luulisin). Mielestäni on aikuisen näkökulmasta okej JOS ei tulla siihen tilanteeseen hoitopaikassa että talo täyttyy lapsista joiden äiti/isä kotona ja hoitoon ei pääse lapsia jonka vanhempia töissä - silloin mielestäni pitäisi harkita kunnolla (siis kuntien) miten päin tässä kaapissa oikein pitää seistä ns. Töissä on tästä aiheesta puhuttu aika lailla (kun kerran hoitoalalla vastasyntyneiden/lasten/perheiden kanssa) ja muistan hyvin kun työkaverini (jonka korvista kyl tuli melkein savua koska on tästä aiheesta niiiin vihainen ja sen näkökulma tietysti selvä) lopuksi heitti hyvän kommentin joka munkin mielestä pitää paikkaansa. Hän sanoi että " kukaan ei saa mua vakuuttuneeksi siitä että lapsi viihtyisi paremmin jossain muualla kuin kotona, koti on koti ja äiti/isä on äiti/isä eikä kukaan hoitotäti, mikään kaveri tai lelu näitä korvaa" (siis olettaen että ei mikään ns sosku/alkkisperhe) - ja onhan se näin, ainakin kuuluu olla, vai mitä mieltä olette? Eli eikö se sit tarkoita loppupäässä sitä että kun teet ratkaisun hoitoasiastasi mietit sitä aikuisen kannalta, ei lapsen kannalta???? Monimutkaista...vai....***
Kommentit (44)
eikö ole jokaisen oma asia ja jokainen hoida lapsensa parhaaksi näkemällään tavalla. jokainen äitiä/perhe/lapsi on yksilö jolla on persoonalliset tarpeet. jotkut lapset voivat viihtyä äidin kanssa " keskenään" kotona ja toiset kaipaavat seuraa muista lapsista jne. eli pääasia on varmaan se että lapsen perustarpeet tulee tyydytetyksi, on se sitten kotihoidossa tai päivähoidossa.
meillä poika on nyt 1v7kk ja kotona olen ensivuoden maaliskuuhun asti ainakin.
sen jälkeen tarkoitukseni olisi palata työelämään joksikin aikaa, n vuodeksi (?) ja kakkosta ollaan uumoiltu jos luoja suo niin kesän jälkeen " yritettäväksi" .
kun joskus se toinen lapsi meille siunaantuu ( toivottavasti, eka ei tullut ihan helposti) niin aion kyllä hoitaa vanhemman lapsen kotona.
seurakunnan tms kerhoa olen ajatellut, eli lapsi olisi muutaman päivän viikosta kerhossa. ei siksi että minä saisin " vapaata" vaan että lapsi pääsisi leikkimään ikätovereidensa/muiden lapsien kanssa enemmän.
koen sen hyväksi vaihtoehdoksi mutta ikinähän ei tiedä mikä tilanne on kun / jos toinen lapsi syntyy. katsotaan sitten tilanteen mukaan mutta en kyllä näe vaihtoehtona päivähoitoon laittamista koko päiväisesti ja itse kotiin jäämistä vauvan kanssa.
Uskaltaudun kommentoimaan, vaikka olenkin tassa asiassa aika lailla ulkopuolinen. Asumme miehen tyon vuoksi vakituisesti Keski-Euroopassa, ja olemme nain ollen Suomen tukien ja systeemien ulottumattomissa. Meille on tulossa vauva kevaalla, jolloin esikoinen on 2,5v. Esikoinen tulee pysymaan kotihoidossa n. 4-vuotiaaksi. Silloin on tarkoitus aloittaa kansainvalinen koulu, jonka kustannukset hoitaa miehen tyonantaja. Tama on meidan tilanteemme, mutta jokainen perhe hoitaa asiansa oma tilanteensa mukaan.
Kun asia viimeksi taas pulpahti julkiseen keskusteluun (en muista kuka paattaja otti asian puheeksi, mies joka tapauksessa), aloin miettimaan asiaa, vaikka se ei meita koskekaan. Mielestani tassa tulevat lapi suomalaisen yhteiskunnan asenteet seka paivahoitoa etta kotiaitiytta kohtaan.
Asuinmaassamme suurin osa pienten lasten aideista on kotona. Tasta huolimatta lahes kaikki lapset menevat puolipaivaiseen lastentarhaan siina kolmen, neljan vuoden kieppeilla. Kukaan ei kyseenalaista tata, koska lastentarhat mielletaan osaksi koulujarjestelmaa ja lasten sosiaalistamista. Suomessa yleinen mielipide on, etta paivahoito on lahinna lasten varastointia, vaikka esim. lastentarhanopettajien koulutus Suomessa on huippuluokkaa.
Kotiaityiytta taas ei Suomessa mielleta tyoksi, vaan eraanlaiseksi rennoksi lepailyksi. On olemassa paljon tyopaikkoja, joissa voi ottaa huomattavasti rennommin kuin esim. kolmen alle kouluikaisen kanssa kotona. Taalla Keski-Euroopassa kotiaitiytta arvostetaan eri tavalla. Toisaalta suomalainen aiti ei varmastikaan hoida kotiaan ja lapsiaan keskimaarin huonommin kuin esim. saksalainen. Suomalaisen aidin vain tulee olla supernainen.
Bongasin juuri toisesta viestiketjusta että yhden lapsen hoito maksaa yhteiskunnalle 12 000 euroa vuodessa (siis poistettu jo vanhempien maksut). Eli ei mitään ihan halpaa hommaa! Ja näitä ketjuja kun lukee, niin saa käsityksen että täällä suuri osa äitejä pitää lapsen tai laittaa lapsen hoitoon uuden vauvan syntyessä, eli ei näyttäisi olevan marginaalisesta porukasta kyse. Tätä rahallista näkökohtaa ei yleensä paljoa tuoda keskusteluun, miksi? Kyllä tämä on myös yksi näkökohta tähän asiaan.
Ja mitä tulee keskusteluun, niin on erilaisia tilanteita ja erilaisia perheitä, mutta täällä käydyt keskustelut ensimmäisen/ensimmäisten lasten laittamisessa hoitoon ovat olleet viimeaikoina näitä missä äiti miettii lähinnä omaa jaksamistaan, eikä yleensä puhuta miten lapsi jaksaa nämä hoitopäivät. Ja käsitin että nämä äidit täällä ovat pääsääntöisesti " normaaleja" eikä sosiaalitapauksia. Ja näihin keskusteluihin taisi tämä viestiketjun alku pohjata!
Ja sorry niille joille loin pahan mielen kertomalla meidän elämästämme. Olisi varmaan pitänyt olla kertomatta!
Ja on erittäin hyvä asia, että ihmiset pohtivat uudestaan tekemiänsä ratkaisuja niiden monilta eri puolilta. Totuus tosin luultavasti lienee se, että ne vanhemmat joiden kaikista kipeimmin pitäisi tätä ketjua lukea - jäävät sen ulkopuolelle. Ei kaikkia kiinnosta tarkastella omia motiivejansa sen pidemmälle, niin surullista kuin se onkin.
Tässä - niinkuin niin monessa muussakin asiassa, on kyllä nähtävissä se, että näistä asioista on mukana päättämässä sellaiset ihmiset joilla ei ole ruohonjuuritason kokemusta käytännöstä - puhumattakaan lapsiperheiden arjesta. Tuskin edes yhtä kaiken kattavaa ratkaisua löytyy - ainakin " lusmuilijoita" ja " porsaanreiän löytäjiä" tässä asiassa tulee olemaan aina, tehtiin sitten niin tai näin. Pelkästään meidän naapurustossamme on nähtävissä esimerkki kummastakin mallista; toisessa perheessä (kaikki) lapset hoidetaan kotona (vanhimman ollessa 6 v), siksi koska tällä tavoin äiti välttyy noudattamasta lastensa kanssa " normaalia" päivärytmiä - lapset valvovat myöhään (saattavat olla esimerkiksi ulkona kävelyllä yöllä klo 22.00) ja nukkuvat aamulla pitkään. Äiti kouluttamaton ja nuori, mies työtön - uusi lapsi " tehdään" tasaisesti kolmen vuoden välein jotta äidin (yhteiskunnan rahoittama) kotona oleskelu jatkuisi. Toisessa perheessä taas on homma päinvastoin - 2 vanhempaa lasta (5 v ja 4 v) ovat tarhassa, ja äiti kotona kahden pienimmän kanssa (2½ v ja 1 v), tässä mukana myöskin uusperhekuvioita, kaksi vanhempaa lasta on eri isän kuin kaksi nuorempaa, ja tunne on (hyvin vahvasti) sellainen, että vanhemmat lapset on ns. hoidettu " jaloista pois" tarhaan päiväksi. Sanomattakin on selvää, että myöskin tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa isä on kotona työttömänä - ja tuet yhteiskunnalta lasten hoitojärjestelyihin sen mukaiset. Nämä kaksi esimerkkiä " elävästä elämästä" halusin antaa teille sen vuoksi, että huomaisitte ettei tämä asia ole suinkaan yksinkertainen - niitä löytyy aina, jotka tukia jollakin tavalla " väärin käyttävät" eikä sitä pystytä lainsäädännöllä koskaan tyystin parantamaan.
Nipon kanssa olen samoilla linjoilla siinä, että tuota turhaa byrokratiaa pitäisi (todellakin) vähentää, eikä ehdoin tahdoin lisätä. Myöskin tarveharkinnan toimimattomuudesta pitäisi nostaa suurempaa meteliä - se on sellainen asia, johonka monet työssään (tai muuten) koko ajan törmäävät, mutta johon ei tunnuta saavan minkäänlaista parannusta. Miksiköhän näin on? Liikaa suojatyöpaikkoja? Valtion suojelemia " turhia" virkoja siinä missä tärkeitä tehtäviä suorittavia / paikallaan olevia ammattilaisia / virkoja / työnkuvia ei löydetä millään? Jokin tässä(kin) nyt mättää - ja lujasti.
Insinööriäidin kanssa peräänkuulutan myöskin sitä kuinka paikallaan ja tärkeätä kotihoito (suurimmaksi osaksi tapauksista ja perheistä) on - ja hänenlaillaan myöskin ihmettelen sitä miksi niin monet kotiäidit ovat pysyneet hiljaa? Todellakin " trendinä" näissä keskusteluissa tuntuu olevan se, että äidit töihin ja lapset hoitoon (kodin ulkopuolelle) on se ainoa malli mitä edes lähtökohtaisesti aletaan harkitsemaan. Jos se vain jotenkin on mahdollista / järjestettävissä - minäkin liputan kotihoidon puolesta, mutta en subjektiivisen päivähoidon oikeuden kustannuksella ;0).