Pirkanmaan varaslähtö elokuulle!

piti siis ihan uusi pino aloittaa, mutta ne on nää aivot...



Ollaan taas vaihteeksi kotona, nyt esitin toiveen, et oltais vaikka koko kuukausi lähes paikallaan. :) mutta mies on lähdössä heti ensi viikon lopulla vaeltamaan viideksi päiväksi (kuulema vanhempainvapaalla voi ihan hyvin tehdä tällaisia reissuja... ) ja minä sit vastaavasti pääsen kuun sitä seuraavalla viikolla kylpyläreissulle typyn kummitätin kanssa. Aateltiin mennä Naantaliin ja ottaa kaikkia mahdollisia hoitoja ja nauttia olostamme!



Oikeasti olemme ihan sopineet, että mies pääsee vihdoin pidemmästi vaeltamaan, kun ei ole moneen vuoteen paria yötä pidemmillä reissuilla ollut. Saa nähdä, miten hermot kestää yksin typyn kanssa, mutta jos ahdistaa, niin ainahan sitä voi lähteä mummolaan.



Metformiinien syönti jatkuu, ja maha on edelleen ihan kuralla koko ajan. Eilen olin jo aistivinani jotain menkkakipuja, mutta eipä noita näy vieläkään. Vähän hämmentävää, et alavatsa on todella kipeä välillä, koska sellaisia kipuja mulla ei yleensä ole. Mutta katsellaan nyt, miten tää kehittyy, kohtahan sitä pääsen joka tapauksessa ultraan ja saan kuulla, missä tilassa noi munasarjat oikein makaa.



Typyllä on lievää eroahdistusta havaittavissa, ei mitään suurta vieläkään, mutta jos on kaksin äitin kanssa, niin heti konttaa itkien perässä menen minne tahansa. Muutenkin meillä huudetaan nykyään kamalasti, syötöt on yhtä huutotaistelua, vaikkakin nyt on taas menossa helpompaan päin. Itse pitäis saada tunkea ruokaa suuhun, ja mikäs siinä, mutta kun lusikasta ei sitten suostu millään ottamaan. Onneksi maito ja puuro maistuvat.



Viime viikolla tuli liuta uusia taitoja: taputus, kielellä naksutus, intiaanihuuto ja huulten sormella pärisytys (siis niin, että minä toimin kätenä, mutta tajuaa vihdoin pitää ääntä samanaikaisesti :)), tavaroiden lattialle tiputtelu tahallaan ja muutama askelkin on otettu tukea vasten. Välillä myös seisoo itse pari sekuntia, jos on jotain tosi jännää seurattavaa, ja itse osaa jo nousta hyvin polviseisontaan ja välillä korkeaan polviasentoon (eli toinen polvi ja toinen jalkapohja maassa). Kaikki povaa, et lähtee ihan kohta kävelemään, mutta minä odottelen ihan rauhassa, ei olis mikään kiire! Kaikki nappulat kiinnostaa kamalasti ja kiukku on valtaisa, kun äiti kieltää tai nostaa pois kivojen juttujen ääreltä. Oven kiinni laittaminen on ehkä pahinta, mitä voi tehdä. ;) Hauskinta on kuitenkin se, että typy ihan selväsit alkaa ymmärtää puhetta, koska kun käsken taputtaa, niin johan alkaa hakata käsiä yhteen! Ja eilen illalla käskin sanoa isille hyvää yötä, niin tyttö toisti hyv-ää yö-ä. :D Ihania nuo matkimiset!



Juu, me ei sit valitettavasti tosiaan päästy Elizan poitsun synttäreille, harmi ja isot onnittelut näin jälkikäteen!



Toivottavasti auringon ja pikku-E:n taudit on jo voiton puolella!



Keiniksen K:kin on päättänyt, et oi jo vähän kääntyäkin, siitä se kuule teidänkin poika lähtee vipeltämään. :) Täytyy munkin harkita ens neuvolakäynnillä noita vesirokko- ja influenssarokotteita, niitä kun ei oo meille tarjotu missään vaiheessa.



mi-kin pikku-A on jo melkoisen iso poika! :)



Juups, kai tässä pitäisi suihkuun kammeta itsensä ennenku typy herää päikkäreiltä. En muuten vieläkään voi hehkuttaa liikaa sitä ihanuutta, että neitin saa ulos päikkäreille, nukahtaa nimittäin heti ja nukkuu paljon pidempään kuin sisällä! Parhaimmillaan vetelee 3,5 h päikkäreitä... :)



Ai niin, kutsun teitä ensi viikoksi meille, mut laitan sähköpostia pian!



-Osse ja typykkä 8,5kk

Me muutetaan nyt tällä viikolla ja uusi netti hommataan vasta parin kuukauden päästä, joten Osse viitsisitkö poistaa meidät toistaiseksi sähköpostilistalta! Ilmottelen kun palailen taas linjoille ja ollaan kuvioissa mukana. En meinaan tiedä kuinka usein pääsen sähköposteja lukemaan :)



Huiskutukset kaikille \0/



MiaMik ja Ida kohta 10kk

Elikäs vihdoin ja viimein tässä olis meikäläisen synnäri:



Maanantaina, 25.6 aamukahdeksalta meni lapsivesi. Käynti synnytysvastaanotossa ja kotiin odottelemaan supistuksia. Seuraavana aamuna takaisin vastaanottoon, yhtään supistusta ei ollut tullut. Aloitettiin käynnistäminen. Tiistain aikana saatiin lääkkeen avulla jonkin verran supistuksia, mutta pääsin vielä yöksi kotiin. Yöllä supistuksia oli parhaimmillaan 3-5 minuutin välein, teimme lähtöä sairaalaan koko yön, mutta neljän maissa supistukset harvenivat kymmeneen minuuttiin. Aamulla takaisin vastaanottoon - lääkettä ei ensin meinattu antaakaan, kun supistuksia kuitenkin oli jo, toinen lääkäri kuitenkin antoi lääkettä. Päivä meni harvoissa supistuksissa. Iltapäivällä uusi lääkeannos ja vuoroon tullut kokeneempi kätilö laittoi jumppaamaan jumppapallolla ja kävelemääön, että omat supistukset saataisiin käyntiin kunnolla. Lisäksi kätilö laittoi peräruiskeen tässä vaiheessa jouduttamaan supistuksia. Neljältä iltapäivällä supistukset alkoivat sitten säännöllisesti kymmenen minuutin välein ja aika voimakkainakin.

Seitsemältä vastaanoton vieruskaveri sai samaiselta kätilöltä luvan lähteä tositoimiin yläkertaan ja itsellä oli tunne, että mehän jumitetaan koko yökin Svolla. Puoli yhdeksän maissa kätilö teki sisätutkimuksen (sattui ihan kamalasti,, kun runnoi täysillä!!!), 3cm auki ja päästiin mekin siirtymään synnytyssaliin.

Saliin päästiin noin yhdeksältä, siinä vaiheessa supistukset tuntuivat jo tosi kipeinä ja kun aloittelin ilokaasun kanssa, en onnistunut ottamaan sitä ollenkaan pitkien supistusten takia vaan huipun tullessa olin jo annokseni hönkinyt. Neuvotteluja kätilön kanssa puudutteesta: päädyimme epiduraaliin (vaikka olin ollut sitä vastaan koko ajan!). Työvuoro oli vaihtumassa ja ilmeisesti siksi meni aikaa minusta ihan älyttömän kauan ennen kuin puuduttaja tuli! Kylkiasennossa puudutusta ei saatu laitettua, piti kingetä istumaan psytyyn. Vauvan päähän laitettu sydänäänien rekisteröijälaite takkuili alussa, piti irrottaa ja laittaa uudestaan. Puudutuksen alettua vaikuttaa sain unenpäästä kiinni (oli ed. yö mennyt kokonaan valvoessa!). Yhtäkkiä kätilö on siinä vieressä kysymässä, että mikäs täällä on hätänä, herään siihen ja olen ihan että TÄH?! Mies sitten selittämään, että hän hälytti paikalle, kun sydänäänet lakkasivat tulemasta koneelle... Se laite oli taas seonnut!!! Ts. laitevian takia sain nukkua ihan ruhtinaallisesti puoli tuntia. Vasta myöhemmin iski tajuntaan, että olishan ne sydänäänet oikeasti voineet kadota vauvaltakin!! Mutta se onneksi tuli mieleen vasta myöhemmin.

Klo 24 olin auki 5cm (sanoin, että ehtii vielä työvuorokin vaihtua ennen kuin vauva syntyy). Puudutus vaikutti 1,5 tuntia, sitten lisättiin. Mulla oli ihan älyttönmän kipeä vasen pakara ja alaselkä, sinne laitettiin pari aguarakkulaa, niiden laitossa osasin jo sitä ilokaasuakin ottaa, eikä laitto sattunut yhtään. Kipu jatkui, kätilö kysyi, että ponnistuttaako, ja mä vastasin, että ei.. tsekkasi kuitenkin tilanteen ja totesi, että kanava oli jo 10cm auki ja sai alkaa ponnistaa, kello oli muistaakseni kaksi. Kävin vielä vessassa ennen ponnistuskoitosta. Jossain vaiheessa laitettiin sitten vielä pudendaalipuudutus, joskaan se ei nyt sen enempiä auttanut, vaan se kipu oli ihan kanmala tossa alaselässä enkä pystynyt sitten ponnistamaan kun oli ihan se supistuksen kärki, kun en saanut enää vedettyä keuhkoja täyteen ilmaa. Jossain vaiheessa olin niin kertakaikkisen puhki, että ajattelin alkaa nukkua!! Vauvan pää ei millään vaan tullut " portin" ohi, vaan luiskahti aina takaisin. Jossain vaiheessa kätilö sitten päätti, että kutsuu lääkärin paikalle ja autetaan poika imukupilla maailmaan.

Lääkäri avustajineen tuli jossain vaiheessa, väliliha leikattiin ja imukupilla sitten autettiin poikaa sen verran, että sain ponnistettua hänet pihalle. Pikaisesti poikaa näytettiin mulle, mies leikkasi napanuoran ja sitten veivät siihen sivuhuoneeseen mittaukseen ja pesuun.. Toivat sitten masun päälle ja sain imettää.

Synnytyksen kokonaiskesto 12 tuntia, ponnistusvaihe 40 minuuttia ja istukka syntyin 10 minuutissa (oltiin jo varmoja, että se pitää repiä irti, oli tiukassa!).

Kuuden jälkeen lähdettiin sitten kävelemään vuodeosastolle. Vuodeosasto oli ihan kamala paikka! Oltaisiin jo lauantaina lähdetty kotiin, mutta pikkuisella oli bilirubiini koholla ja piti olla sunnuntaihin asti, jolloin onneksi arvo laski! Sairaalassa en nukkunut juuri ollenkaan; vierustoveri katsoi elokuvia myöhään yöhön, päivät puhui puhelimessa, henkilökunta ravasi kaiken yötä ja puhui täyteen ääneen tai sitten oma vauva huusi... Henkilökuntakin oli ärsyttävää suurelta osin, jokaisella oli omat mielipiteensä, ei tietoakaan, että olisi saanut yhdet selkeät ohjeet. Ainoastaan yksi kätilö siellä oli kannustava, sanoin aamutoimien yhteydessä, että tämä on elämäni ensimmäinen vaippa, jota laitan, ettei tästä nyt oikein mitään tule, niin hän kannusti, että hyvältähän se näyttää jne. Muuten henkilökunta seisoi siinä vieressä ja hyvä kun ei jalalla naputtanut lattiaaa, että yritä nyt hyvä ihminen äkkiä se vauva laittaa valmiiksi, tässä koko päivää ole aikaa...



Maanantaina mies meni töihin, vauva huusi koko päivän, en ehtinyt syödä enkä käydä vessassa. Tiistaiaamuna laitoin äidilleni viestiä, ettei tästä oikeasti tule mitään!! Hän tuli sitten seuraksi siksi viikoksi tänne. Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten miehellä loma, siitä ajasta osa oltiin maalla mun vanhemmilla.



Tällä hetkellä poika on siis vähän reilu 4 viikkoa, masuvaivaa on yhä - maha toimii max. kahden päivän välein (ennätys viis päivää) ja se kakkapäivä on aina kaikista huutoisin. Disflatyliä menee kuplien poistoon, maitohappobakteerikapseleita mahan tasapainotukseen ja välillä kokeiltiin mallasuutettakin nopeuttamaan masun toimintaa, laihoin tuloksin.



Päivisin ei juurikaan nuku kuin korkeintaan sylissä, öisin nukkuu ensin nelisen tuntia ja sitten parin tunnin pätkiä. Illalla annan korviketta ja joskus päivällä vähän. Vauva lienee jo pulloon liiaksi tottunut, menee usein hermot häneltä tissillä ja sitten iskee itsellekin ahdistus, että eihän tästä mitään tule. Painoa oli kuitenkin ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välissä (12päivää) tullut 435g eli riittävästi on sapuskaa saanut. Imettää kyllä vielä haluaisin, se olis helpompaa kuin pelata noiden pullojen kanssa...



Jälkitarkastus mulla on elokuun lopussa, synnytyksestä 9vkoa silloin. Välillä vuoto on jo melkein loppunutkin ja nyt taas tulee ihan kirkkaan punaista ¿ johtuiskohan siitä, kun kävelin tänään niin nopeasti ¿ vai pitäisköhän mennä lääkärille..?! Vauvan seuraava neuvola on 15.8 ja lääkäri 3.9. Kastajaiset vietetään 12.8 mun vanhempien kotona..



Oliskohan tässä ollut tärkeimmät... Ihan oikeesti en vaan oo jaksanut kirjoitella yhtään mitään!!



Kuutar ja E-L. reilu 4vkoa

Mä jauhan koko ajan tätä samaa että kuullostaa niin tutulta teidän touhut, ihan kuin meidän A:sta kirjoittaisit. Tosi raskasta se oli, mutta onneksi masuvaivat loppuvat aikanaan, meillä meni 2,5kk ikään saakka. Ja sitten on ihanaa kun alkaa ensimmäisiä hymyjä näkyä, tietää että toisella on välillä ihan hyväkin olla.



Kokeilitteko värinä-sitteriä? Haluaisitteko sen lainaksi? Meillä siitä oli oikeasti apu, mä sain välillä syötyä ja käytyä vessassa rauhassa, joskus poika jopa torkahti sitteriin. Laita vaan sähköpostia, mä voin vaikka A:n kanssa ajella tuomaan sitteriä teille lainaan. Se on ihan tyhjän panttina olkkarin nurkassa, painoraja kun ollaan jo ylitetty eikä A voi siinä enää istua.



Mutta nyt suihkuun ja Sinkkuelämää katsomaan...



-miki ja A 6kk 3 vkoa

Onpas ollut touhukas kesä, kun ei pahemmin koneelle ole ehtinyt.



Täällähän on tapahtunut ihmeitä! Onnea Kuutar vauvasi syntymän johdosta. Tsemppiä ekoihin kuukausiin. Tuli mieleen, että ootko kokeillut kantoliinaa. Meillä Hertta ei muuhalla ollutkaan. Siinä saa kumminkin kädet vapaaksi ja jotkut vauvat rauhottuvat hyvin siihen.



Osborne, oletteko siis hoidoissa? Olikos se Met... joku sen alan lääke?

Meillä kevään tukimukseen lähtö meni ohi suun. Oli tosi harmi. Nyt on isäntä käännytetty ja Estradotit komeilee mahanahkassa. Meillähän on enää ne kaksi rääpälettä , jotka ovat jo toista kertaa pakkasessa nuoresta iästään huolimatta. He ovat myöskin ehtineet jo matkata rekkamiehen kyytillä Oulusta Tampereelle... Eli jo pelkkä masuun asti selviäminen olis nyt kova sana. Uuteen hoitoon ei taida löytyä varoja eikä voimavaroja. Ultra on 21.8 ja sitten jos kaikki ok, niin Luget alkaa. Perjantaina olis sitten se viimeinen yritys. Siihen on 13 yötä.



Aikas koville ottaa vieläkin toi touhu. Käytäntöihin tottuu, mutta se henkinen puoli onkin sitten toinen juttu. Vuoristorata löytyy ihan kotoa eli Särkkikseen ei tarvitse pääsylippua maksaa! Toisaalta on hirmu kiitollinen olo, että saa vielä kerran kokeilla onneaan. Mutta...



Olisi niin kiva nähdä teitä. Kai minun täytyy alkaa suunnittelemaan miitinkiä meillä! Ei tällä sakilla tahdo päästä oikein lähi-Salea pitemmälle. Jaksaisittekohan ajella tänne Pälkäneelle asti?



Helteisin terkuin,

Noora kp 3

nordenskjold: Tervetuloa aamupv treffeille 27.8. Kai kuulut postitus listalle, eli olethan saanut kutsun? Pitänee sanoa että kuulostipas aikast matkan teolta jo ennen massuun pääsemistä=) Mutta hurjasti peukkuja yritykseen!!



Niin ja kaikille muillekkin myös tätä kautta Tervetuloa aamupv treffeille! Onhan kaikki halukkaat postitus listalla?!



Meillä on nyt sitten oikeesti todettu menneenä viikkona se että Iso-Aa (1V2kk3vko) todellakin OSAA kävellä, vaan ei VIITSI!! Kävelee kyllä tosi hienosti, mutta kun ei malta ja kontaten pääsee nopeammin=) Vaan nyt taitaa äitikin heittäytyä laiskaksi eikä viitsi nostella ja kantaa=)



Hei, olis kiva kuulla kuinka muilla taapero ikään joutaneilla on potta harjoitukset alkaneet tai oletteko aloittaneet ja millä menestyksellä? Meillä äiti siinä suhteessa laiska, mutta mummu sitäkin tarmokkaampana, josta johtuen myös yritin menneellä viikolla kun poika ilmoittaa koska kakka tulee, niin tulos oli kamala itku jo potan nähdessä=/ Joten se jäi siihen. Neitiin kun en voi verrata tässä(kään) kun hällä aikoinaan suolisto ongelma ja pottaa ei koskaan käytetty vaan siirryttiin sitten suoraan wc-pönttöön.



H-R ja ipanat

...Piti vielä tulla kommentoimaan H-R:n pottakyselyitä. Meillä Herttuli 1.5 v. tekee aamupisut pottaan (silloin kun ehdin laittaa heti herättyään) ja joskus harvoin muutenkin. Olen vähän laiska tässä asiassa. Kaksoset oli 2.5 v. kun kesä tuli ja ilman pöksyjä juoksivat jonkin aikaa. Meni ihan itellään.



Olen saanut kutsun, kiitos paljon. Mulla on vain vähän ongelmallista, kun en ole ajanut sitä ajokorttia ja tämän sakin kanssa reissaaminen on aikasmoista. Tampereella me käydään bussiretkillä usein ja tullaan isin kyydillä sitten kotiin, mutta vaihdot kuulostaa aika haasteelliselta.



Piti vielä sanoa H-R:lle tuosta kävelypuuhasta, että Hertta oli 15kk ja 2vko kun lähti viimein kävelemään. Nyt juoksee aina kun silmä välttää tielle ja kikattaa samalla... Taitaa olla itsetuhoista sorttia. Syöttötuolissakin istuu nojalla tai seisoo mieluiten. Toisinsanoen sain puoli vuotta armonaikaa! Nauti joka hetkestä!



Hyvää yötä, Noora

Mies on vihdoinkin lomalla *tuuletusta*

Maalasin just lapsiporttia etupihalla, kohta menen pensselöimään toisen puolenkin portista. Kaikenlaisia ulko- ja sisähommia olis tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon nyt kun on kaksi aikuista koko ajan kotosalla. Ihan hassua, tällaista kun ei ole vielä ollut koskaan... Saan pestä pyykit yms ilman kitinöitä, jos nyt pesukoneen kitinää ei lasketa :D



Noora: mä ainakin A:n kanssa tulen mielelläni Pälkäneelle! Ja voin matkan varrelta noukkia kyytiläisiäkin mukaan tarvittaessa.



-miki ja pikku-A tasan 7kk tänään

Onnittelut vumpen pikkuherralle synttäreiden johdosta!

Pitkään aikaan en ole ehtinyt viestejä lukemaan ja nyt kun vihdoin sain klikattua vauvalehden sivut auki, niin täällä olikin Aamolle onnitteluja. Olipas mukavaa.



Aamos täytti siis just 3v ja Luukku ensi kuussa vuoden. Kylläpä aika rientää. Aamos on nyt innostunut keksimään omia satuja ja kiinnostunut avaruudesta ja dinosauruksista (osaa luetella planeetat ja tunnistaa kuvista muistaakseni 7 eri dinosaurusta). Luukku kävelee seiniä pitkin ja yhdellä sormella taluttaen, nousee seisomaan jalkavoimilla vaikka ihan keskelläkin lattiaa, mutta ei uskalla vielä ottaa askelia ilman tukea.

Meilläkin Luukulla oli vähän aikaa sitten joku ihme ruokailukarjunta. Aina kun syötiin, niin jätkä karjui koko ajan (siis ei tosiaan itkua vaan sellaista ärinää ja kiukkuisia huudahduksia)... ja kuitenkin ruoka meni ihan hyvin alas. En tiedä mikä juttu tuo oli. Nyt on viikon verran syönyt karjumatta. :)

Luukku on muutenkin temperamentiltaan erilainen kuin Aamos vastaavassa iässä. Se on heti kiinni mm. uuninluukussa, vessaharjassa ja roskiskaapissa (asiat, jotka eivät Aamosta juuri missään vaiheessa kiinostanut), kun silmä välttää. Aamos puolestaan aikanaan nautti lukemisesta (tykkää siitä edelleen) kun taas Luukku pitää kirjoista lähinnä pureskelun kohteena. Luukulla on myös ihan ihana " käyntiääni" , eli se pitää sellaista matalaa pärinää/murinaa/ärinää liikkuessaan (kun se pysähtyy, myös ko. ääni lakkaa ja alkaa taas kun matka jatkuu).

Onpa kiinnostavaa nähdä, mitä noista veljeksistä vuosien kuluessa tulee.



... ja pakko tunnustaa... taas on kuume iskenyt. Huh!



Vumpe



ps. Olen palannut töihin ja meillä on onnistunut ihan kivasti. Tosin kumpikaan pojista ei ole koskaan vierastanut, joten sikäli on muutenkin ollut helppoa. Aamulla jos Aamos ehdottaa, että voisiko äiti jäädä hänen kanssaan leikkimään, niin vastaukseksi kelpaa, että äidin pitää " käväistä töissä" ja sillä aikaa hän voi leikkiä hoitajan kanssa. Se on Aamolle ihan ok ja hän vaan toteaa, että " äiti käy vaan tekemässä pari hommaa, heippa" .

Oli aivan pakko laittaa tänne kuulumisia tuolta neuvolasta, kun siellä iso-A:n kanssa käytiin. Saatiin siis 1V rokote joka sairastelujen vuoksi myöhässä. Siis kyllä on ihme kaveri tuo A. Jo toisen kerran kun tätsky laittaa rokotteen, niin herra ei päästä inahdustakaan!!! Vaan leikkii lelullaan kun ei mitään olis tapahtunut! Siinä vaiheessa kun laastaria laitetaan reiteen, irroittaa katseen lelusta, katsahtaa reittään ja laastaria, jonka jälkeen hyvin hitaasti ja arvostelevasti nostaa katseensa kohti neuvolatätiä ja vie kätensä kohti laastaria repiäkseen sen pois=) Siis aivan uskomaton kaveri!!! Kun esikoisen kanssa se oli yhtä huutoa aikanaan! Mutta siis juu, otettiin meillä pituus ja painokin...huh, huh....=) Painoa on pikku miehellä, nyt siis 1V3kk, 13,3kg! Ja pituutta 88,8cm!!!!!!!!!!!! APUVA!!!! Että näin meillä kasvetaan=;)

Kiva oli kuulla pitkästä aikaa vumpen kuulumiset. Mutta niin pisti hymyilyttää kun lueskelin Luukun piirteitä, että aivan on kuin meidän A!!! Ja todellakin WC on kaikkein paras leikkipaikka!=)

Mutta joo aurinkoista elokuun jatketta kaikille ja viikon päästä nähdään=)



H-R ja ei niin pienet lapsukaiset

Täällä elellään jänniä aikoja. Kävin tänään ultrassa ja kaikki näytti olevan kohdillaan. Viime yönä mulla oli veristä vuotoa ja olin varma, että lääkitys on pettänyt. Kohdun limis jo 12 mm parhaimmillaan! Luultavasti vaan lääkitysten takia limakalvo ärsyyntynyt ja siksi vuosi.



Tänään alkaa luget ja jännitys ei kun tiivistyy. Perjantaina saan soittaa klo 11, että onko kumpikaan toistamiseen hytisevistä selvinnyt siirtoon asti. Huh huh.



Hertta ei taas kasva sitten millään. Se on nyt 1.5-v eikä 10 kg mene rikki millään, eikä 80 cm... Kakkaa kolmesti päivässä eli läpipaskoa tyyppiä. Toivottavasti ei liene mitään häikkää. Terveeltä kyllä vaikuttaa ja näyttää!



Kutsun teidät sitten pian visiitille, kun ensin saan tämän hoidon pois alta. Hermosto ei oikein pidä näistä, vaikka neljättä mukulaa jo tällä konstilla yritelläänkin. No, eipä kai näistä kukaan varsinaisesti pidä.



Mukavia päiviä kaikille. Toivottavasti nähdään pian,



Noora kp 13

täällä pidetään kovasti Nooralle!

Toivottavasti huurunenät ovat selvinneet reissuista ja valmiita siihen oikeaan Reissuun eli kehittymään suloiseksi vauvaksi siellä sun masussa.



Rankkojahan nuo hoidot tosiaan aina ovat. Siihen ei varmasti totu vaikka kuinka monta kertaa ne läpi kävisi.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle, ja koko perheelle.



iita

Kovasti peukutuksia myös täältä Nooralle!=) Toivotaan parasta! Kirjoitit että Hertta kakkii kolmekin kertaa päivässä, niin lieneeköhän se kuuluvaa tuohon ikään?! Nimittäin meidän iso-A vääntää päivittäin kolmesta viiteen kertaan kunnon läjät!! Ja nyt olen vähän huolestunut, kun kakka on mielestäni todella löysää?! Mutta poika kuitenkin voi ihan hyvin ja syö kunnolla. Neuvolasta käskettiin koittaa viikko ilman maitoa ja jos huolettaa niin sitten lääkäriin. Mutta tiä sitten kun onhan tuolla suussa kaiken aikaa ihan kaikkea mitä eteen sattuu ja kun pääasiallinen kulkutapa on edelleen neliveto, niin eteen todella tulee vaikka mitä! No, koitan nyt ilman maitoa ja seurailen.



Mutta juu, eipä täällä ihmeellisempää, lapset nukkuu ja äiti surffaa kahvikupin kera=;) Ihanaa kun nukkuvat samaan aikaan!!=)



H-R ja A 1V3kk N 3V8kk

Nooralle ja huuruisille nenuille onnenpotkuja, toivottavasti pääsette tapaamaan toisenne.



Me käytiin neuvolassa maanantaina, ja täti Moonika olikin kasvanut taas hienosti. Nyt on 70.5cm ja 8100g. Tällä viikolla ollaan aloiteltu liharuokien maistelut, ja ihan kohtuullisesti tuntuu maistuvan.



Muuten meillä istutaan päivät pitkät, ja nyt jo taas pikkuisen harjoitellaan konttausta. Muksahteluja taaksepäin on ollut aika runsaasti, ja olen hankkinut pehmeän " kypärän" helpottamaan kopsahtelujen tuottamaan tuskaa. Tuntuu olevan herkkää sorttia tuo tätönen, häntä nim ottaa kovasti päästä kun muksahduksia sattuu.



Nyt lepoa,



aurinko ja pikkuinen 6.5 kk

Toivotaan, et pakkasukot jaksaa!



Oma napa on lähin napa, joten tässä tays-kuulumiset: Me päästään punktioon jo viikolla 47! Nollaultra on varattu 6.11. ja siihen asti popsin kuurin Primoluteja kerran kuussa ja metformiineja koko ajan. Ultrassa nähtiin, et pco on " villiintynyt" , eli munasarjat oli täynnä pikku rakkuloita, mitä edellistä hoitoa ennen ei ollut. Kuulema näki selkeesti, että ovulaatiosta ei ole oikein toivoakaan... ei siis ihmetellyt, ettei mulla ole menkat alkaneet vieläkään.



Olin niin iloisesti yllättynyt, et päästään jo tän vuoden puolella uusiin hoitoihin, olin nimittäin henkisesti varautunut, että joudutaan puoli vuotta jonottamaan. Lääkäri oli eri kuin ennen, mutta todella mukava (tää lääkäri teki punktion ja siirron edellisessä ivf:ssä, mutta muuten en ollut tekemisissä ja siksi pidin silloin varmaan vähän " kolkkona" omaan lääkäriin verrattuna). Ainut miinuspuoli käynnissä oli se, et jouduttiin odottamaan yli puoli tuntia, vaikka eilen varta vasten halusivat siirtää aikaa puoli tuntia aiemmaksi... peruin vielä yhden menoni tuon takia, joten meinasi keittää siinä odotellessa.



Typy oli lääkärikeikan aikana mun tädillä hoidossa ja oli vaan vedellyt sikeitä. :) Muutenkin toi neiti on nyt tosi helppo, kun ruoka kelpaa isoissa annoksissa (melkein koko 8kk purkki) ilman huutoa ja joka paikassa viihdyttää itseään tutkimalla kaikkea. Oltiin iltapäivällä kaupungilla terassilla syömässä ja typy konttaili ja tutkiskeli paikkoja, niin saatiin itse syödä rauhassa.



Ai niin, ja mä olen ollut töissä tän viikon, on ollut ihan kivaa. Tän päivän otin suosiolla vapaata, kun tiesin, ettei musta oo töitä tekemään lääkäripäivänä. Mut en mä varmaan kahta viikkoa kauempaa töissä viihtyis. Typy on iskän kans ollut kotona ja parin päivän jälkeen äiti oli ihan tylsä tyyppi, iskä oli se, jolta pyydettiin kaikkea ja jolle suotiin ne suurimmat pusut. :)



Juups, mutta sellasta, olipas tää omanapaista!



-Osse ja typykkä 9,5kk iltapuurolla

Täytyy tulla tänne raportoimaan heti uutiset; eli tylleröinen oppi tänään konttaamaan, veteli muutamia vetoja eteenpäin onnellinen ilme naamalla! Lisäksi pääsi kokeilemaan vauvakeinua ekaa kertaa, ja sekin oli hauskaa.



Osse, onpas tosi lyhyt jonotus! Selvisikö sulle syytä siihen, eli oletko etuasemassa, kun olet ollut siellä ennenkin vai onko ihan normaali odotus nyt tuo 3 kk? Aika huippua!



Meillä oli tänään ihan hyvä ruokapäivä, eli tylleröinen söi suht hyvin mitä tarjottiin. Iltapalalla veteli sitten suurimmat tähteet peposta ja sitten vielä päälle pienen purkillisen jukurttia!



tutimaan pitää mennä itsekin



aurinko

en tosiaan yhtään tiedä, mikä on normaali jonotusaika - puhelimessahan puhuivat 6kk:sta. Luulen, että me päästiin noin nopeasti, koska olin soittanut hyvissä ajoin (lääkärihän ihmetteli, miksei meidän nimeä vielä ollut listassa, eli uusintakierrosvarauksen pitäis onnistua puhelimitsekin, mutta kannattaa sitten vaatia lääkäriä puhelimeen) ja varmaan osittain ton mun " huonon" tilanteen takia. Eli vaikkei lääkäri mitään sanonut, ymmärsin et meillä ei juuri ole mahkuja ilman hoitoja. Lisäksi meillä tehdään hoito lyhyellä kaavalla, eli sekin voi ehkä nopeuttaa pääsyä? En tiedä, en tajunnut kysellä mitään vaan nyökyttelin vaan tolle viikolle tyytyväisenä! :)



Mutta jos teidän kohdalta mietit tilannetta, niin kannattaa varmaan mahdollisimman nopeasti pyytää sitä lähetettä julkiselle. Asuinpaikallakin on jotain merkitystä, mutta meidän kohdalla sen olis pitänyt olla jonotusta pidentävä.



-Osse

Hei!



En uskonut, että kumpikaan selviäisi tuosta tuplapakkasrääkistä, mutta niin vain ensimmäinen sulatettu on ainakin toistaiseksi masussa! Oli vähän tykännyt kyttyrää sulatuksesta ja yksi viidestä solusta oli hieman heikossa kunnossa. Oli kuiteskin täysin jakautumiskykyinen eli mahkuja on yhä! Kiinnittymismahdollisuudet on vähän huonommat kuin superyksilöllä...



Nyt vain on jätettävä loppu Korkeempaan Käteen ja mentävä aamulla synninpäästölle. Nöyräksi vetää. Panu kävi ostamassa taas perinteiden mukaisesti Big Mama-punkkua, mistä otetaan puoli lasia illassa testiin asti , jotta musta tulis kohta Big Mama! Saapa nähdä toimiiko tällä kerralla.



Jännittynein terveisin, Noora pp 1

... Suuri KIITOS peukutuksista teille kaikille!



Noora