Vain vasen munasarja jäljellä
Olen 25 vuotias nainen ja syksyllä joudun leikkaukseen jossa poistetaan kystat vasemmasta munanjohtimesta, ja munanjohdin myös, mutta jätetään munasarja. Heti leikkauksen jälkeen meidät avomieheni kanssa laitetaan jonottamaan ivf-hoitoja. Oikea munasarjani johtimineen on poistettu kokonaan jo aikaisempien kystien johdosta. Olen ollut nyt kahdessa kystaleikkauksessa, tämä uusi on kolmas. Lapsen yrittämiseen siis minulle jää tänä syksynä jäljelle vain kohtu ja yksi munasarja. Olen optimistinen, en oikein edes näe tässä mitään hätää. Mahdollisuudet ovat hurjan paljon pienemmät, sen ymmärrän, mutta en vain osaa surra tätä asiaa. Minulla on vankkumaton usko siihen, että tulen vielä raskaaksi. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Onko lapsettomuuden uhka ollut ikäänkuin ei uhka ollenkaan, vaikka lapsia olisit toivonutkin? Onko teillä ollut sellaista sisäistä " tietoa" ja toivoa joka tuo rauhan, ettei ole tarvinnut stressata asian vuoksi?
Kommentit (3)
Minulta on kohdunulkoisten vuoksi poistettu molemmat munanjohtimet kokonaan ja toisen repeämän seurauksena tulehdusalue munasarjasta poistettiin, eli osa. Sen jälkeenhän jäljelle jäi ivf ja niissä hoidoissa kävi ilmi että toinenkaan munasarja ei oikein toimi. Mutta nyt meillä on kuitenkin pikkuinen vuoden vanha ihana poika, älä heitä toivoasi=)
Minulla ei ole endoa todettu, vain dermoidikystia. Kohtu on ok. Puolisen vuotta jonoa Naistenklinikalle.
Uskon, että nyt on minun viimeiset mahdollisuudet, siksi alamme jonottamaan nyt. Mutta sellaista kiirettä minulla ei ole, jotta tarvitsisi yksityiselle mennä tässä vaiheessa. Minulla on paljon luottamusta hoitoihin, ja naistenklinikkaan. Luottamalla elämään ja sen sopeutumiskykyyn vaihtelevissa tilanteissa minun ei tarvitse hosua.
Tunnen suurta sympatiaa niille, joita lapsettomuus koskettaa sydänjuuria myöten, ja välillä kyseenalaistankin oman asenteeni. Kun olen kuullut, että joudun leikkauksiin, olen ajatellut vain että ' Jahas, no mennään hoitamaan ne sitten pois alta' , ' Taas sitä mennään.' Osa osalta minulta viedään pois kykyä kantaa uutta elämää, enkä minä tunne surua, en paniikkia, en vihaa, enkä katkeruutta. Miksi en itke, huuda, riko lautasia maahan tai käperry lamaantuneena sänkyyn peittojen alle. Auttaisiko se, että tekisin niin, estäisikö se kystien kasvamisen ja niistä johtuvat leikkaukset? En tiedä.
Kiitos Lilli positiivisesta tarinasta, tiesinhän minä, että meitä löytyy :)
Heips!
Jouduttekohan kauankin jonottamaan? Mun mielestä teidän ei hirveän kauan kannattais jonotella,jos mahdollista,kun kuitenkin vuoden sisällä endotilanne voi jo olla sama kuin leikkauksen jälkeen. Hoidot tepsii paremmin kun munasarjoista on putsattu pois endoa.