raskaana olevat vauvojen äidit
Eli ketkäs kaikki vauvojen äidit olivatkaan uudestaan raskaana? Itse plussasin eilen ja itse laskettu laskettu aika olisi heinäkuun 25. Niin ja esikoinen siis 6,5kk. Nyt mielelläni kuulisin miten muilla on raskausaika sujunut kun on vauva hoidettavana ja tietysti muutenkin olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja jopa niitä pelkoja siitä miten elämä lähtee sujumaan kahden vaippaikäisen kanssa. Tämä uusikin raskaus on ihan toivottu mutta silti vähän jänskättää kaksi pientä yhtäaikaa. Jos vaikka joku mailikaveri löytyisi niin olisi ihanaa. Kun vielä ei pääse hehkuttamaan tutuille raskaudesta kun on niin alussa. Ja sitä paitsi vähän mietityttää ihmisten reaktiot kun halusimme näin pian toisen.
-nefe, tyttö 6,5kk ja masuvauvan alku
Kommentit (17)
Esikko nyt vajaa 8kk ja viikkoja kasassa 8+6, eli tuo 1v3kk meillekin ikäeroksi tulossa. Mulla ainakin tää alkuraskaus ollut ihan kamala kun olen niin älyttömän väsynyt ja huonovointinen eikä tuo pikkuinen ikiliikkuja anna levätä hetkeäkään.
Mutta, eiköhän kohta helpota...
Se email osoitteeni on nefereti@city.fi josko vaikka joku samassa " jamassa" oleva haluaa mailikaveria.
Täällä esikoinen on myös syntynyt maaliskuussa ja olen rv 9+1. Ikäeroa tulee myös sen 1v 3kk.
Kyllä tämä alku on rankkuudellaan yllättänyt.Olen voinut todella pahoin ja paino senkuin on tippunut kun mikään ei ole pysynyt sisällä.Odotan kovasti että tämä pahoinvointi loppuu.Yhtään ei ole helpottanut,että esikoinen herää öisin " miljooona" kertaa kun ylähampaat ovat tulossa.
Onneksi anoppi ja käly ovat olleet avuksi,aina kun olen sitä tarvinut.
Kuitenkin,päivääkään en vaihtaisi pois!!! On se niin ihanaa,kun uusi rakkauden hedelmä kasvaa sisälläni!!!
Tuulia,tyttö 30.3 ja sykerö rv 9+1
Mä oon rv 17 ja poika täytti keskiviikkona puoli vuotta. Todella paljon jännittää ensi kevät ja kesä (LA 25.4)... Toinen ei ehdi vuottakaan täyttää...
Kirjota jos kiinnostaa beatrixx@luukku.com
Ajattelin että kun meillä on ihan samanikäiset tytöt (meillä s. 24.3.05) ja toukatkin melkein samoissa päivissä (mulla menos rv8+6) niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muutenkin.
T: HiiriPiisinen@luukku.com
Meillä esikoinen syntyi 11.6. ja toisen laskettu aika on 15.6. Kaikenlaista on tosiaan mielessä, mietityttää oma jaksaminen ja kahden oikeastaan vauvan kanssa pärjääminen.
Miten muiden neuvoloissa on suhtauduttu pieneen ikäeroon lasten välillä? Meidän neuvolassa aika huonosti, tuntuu niin kuin olisi todella typerää hankkia kaksi lasta pienellä välillä.
Meillä on siinä mielessä hankala tilanne, että mieheni isä kuoli esikoisen ollessa vajaa kolme viikkoa ja siitä lähtien mieheni on ollut aika ahdistunut. Välillä on aikoja, ettei hän pysty ottamaan minkäänlaista vastuuta lapsen hoidosta tai ylipäätään mistään kotona. Olen käytännössä hoitanut lapsen yksin. Nyt pelottaa, että jos tilanne ei muutu, miten jaksan yksin kahden kanssa. Toisaalta mieheni on aloittelemassa terapiaa ja toivotaan, että siitä on jotakin apua. Olisi ehkä pitänyt kaksi kertaa ajatella ennen kuin tulin raskaaksi uudestaan, mutta se on nyt myöhäistä. Eiköhän niitä voimia jostakin löydy, kun tähänkin asti on löytynyt.
On hienoa tietää, että on muitakin, joilla tulee olemaan pieni ikäero lasten välillä.
että voitaisiin varmaan ruveta harkitsemaan jotain pinoutumista jos on innostusta. Päivittäin en itse ainakaan ehdi kirjoitella, mutta mielelläni kuulisin miten teillä muilla sujuu. Taitaa olla erilaisia ongelmia eri ikäeroissa, mutta itse ajattelen että tämä vanhempi ei osaa vielä olla kunnolla mustasukkainen ja että itse on helpompi muistaa että esikoinen on vielä pieni lapsi. Jos esikoinen olisi esim.3v niin helpommin sitä varmaan sortuisi siihen että " sinä olet jo niin iso että osaat itsekkin" . Ja eipähän ole vielä pieniä leluja esikoisellakaan mitä vauva voisi suuhunsa laittaa. Jaksamista pahoinvointiin, turvotuksiin yms. :)
Kirjoittelin teille toooosi pitkän jutun odotusajasta ja vauva-ajasta näin kokemuksen pohjalta. Meillä tyttöjen ikäero on juuri tuo 1v3kk, mutta eikö se ottanut ja hävinnyt. Arrrghh.
Yritän huomenissa uudestaan päikkäreiden aikaan.
Mia
Meillä toisen odotusaika jo ohi ja täällä elellään tyttöjen kanssa joilla ikäeroa 11kk. Isosisko on 14kk ja pikkusisko 3kk!
Itsekkin jännityksellä odottelin että mitä tuleman pitää mutta kaikki on mennyt paremmin kun olis osannut odottaa. Tosin vauva on niin kiltti ettei uskalla edes kertoa =) ...voi muttua jos liikaa kehuu!
Itsellä tuntuu vaan maito olevan vähenemään päin ja neiti ei syö mitään mikä ei tule tissistä. Joten täysimetyksellä mennään ja mennään ilmeisesti jatkossakin, äiti haluis kyllä pikkuhiljaa alkaa suunnittelee jotain omiakin menoja ilman vauvelia (harrastuksia, shoppailua ja ehkä jossain vaiheessa jotain ulkona käymistäkin).
Unet vaan menee äitin mielestä aika ikävästi lomittain, aina päivisin on jompikumpi hereillä. Pikkunen nukkuu aamupäivällä, isosisko siinä välissä ja pikkunen taas iltapäivällä.
jekkuli
Juuri jo mietinkin että millä ihmeen nimellä voitaisiin ruveta pinoutumaan ja pikauusijathan on mitä loistavin:) Ja tervetuloa mukaan myös jo te joilla on kaksi pientä lyhyellä ikäerolla mielellään sitä kuulee vähän mitä on tulossakin.
mutta katsotaas nyt, kun poju saatiin just yöunille.
Siis, rv 17+5 tänään, esikoinen pari päivää päälle 6kk. Tulin siis raskaaksi n. 1,5 kk synnytyksestä, poika täysimetyksellä 4kk... Yhet menkat tuli, eikä ollu ehkäsyä.
Ekaa yrittäessä meni 8 kk, ja oli paljon siis pettymyksiä, ja nyt ajateltiin, että JOS toinen haluaa välttämättä asettua kasvamaan kohtuuni, niin siitä vaan. Emme kuitenkaan tosissamme uskoneet raskauden mahdollisuuteen, kun hormonitoiminnan pitäisi olla niin sekaisin ja tosiaan täysimetyksellä olisi pitänyt jatkaa vaikka se puoli vuotta. Ja kun eka ei tärpännyt kovin nopeaan vaikka olemme nuoria.
Noh, kun sitten plussasin, olin aika shokissa... Ei sitä ollut ajatellut sen pidemmälle, että mitä sitten, jos tosiaan napsahtaakin heti... Oli aika jännä kertoa sukulaisille ja soittaa neuvolaan...
Matimba taisi kysellä, että miten neuvolassa on suhtauduttu... hmm... ihan hyvin, mutta silti olen pinnan alta aistivinani sellaista " voi sua pientä tyttöä kun et osaa ehkäisystä huolehtia" -asennetta. Imetys täytyi lopettaa, (tuskaa oli), mutten uskaltanut jatkaakaan kovin pitkään, jos jotain kävisi... ei sitä syyllisyyden taakkaa kestäisi...
Jaksamisesta... pahinvointi alkaa väistyä, vielä kyllä yrjö lentää jos on oikein väsynyt, mutta paremmalla puolella. Voimat on välillä aika lopussa. Poika heräilee vieläkin parhaimmillaan pari kertaa yössä, ja mä en jaksa suunnilleen muuta tehdä kuin olla kotona ja tehdä pakolliset hommat. Ei siis olla paljoa harrastettu tms.
Miten teitä muita jännittää synnytys? Mua kyllä mietityttää paljon enemmän vielä kuin ekalla kerralla... Viimeksi meni hyvin, oli aika nopea (6h), ja vähän pelottaa, jos tulee kunnon äkkilähtö nyt. Viimeksi mulla kohdun suu kun lähti aukenemaan, meni 7cm tunnissa. Neuvolassa varoittelevat, että voi olla pikaista toimintaa... (Mummini sai toisen lapsensa samanlaisella ikäerolla 11 kk ja sairaalan käytävällä pojan jalka roikkui hänen haarovälistään... hui... sori ei oo tarkotus pelotella ketään;)
Istukka on myös nyt etuseinässä, toivottavasti se ei aiheuta ongelmia....
Sitä ei kyllä osaa vielä kuvitella, minkälaista tulee elämä olemaan kahden vauvan kanssa. Toivottavasti poika oppisi kävelemään ennen sitä...
Nyt menen syömään, mun raskausvaivana on jatkuva nälkä.
-beatrixx
Meidän poikien ikäero on 1v2kk ja kuopus täyttää viikon päästä vuoden. Vuosi kahden pienen kanssa on mennyt vauhdilla, mutta todella hienosti kaikenkaikkiaan. Kun vaan pitää oman mielentilan ja kärsivällisyyden korkealla, on kaikki helpompaa.
Kaiken a ja o on ollut meillä päivärytmi. Kannattaa muodostaa esikoiselle selkeät systeemit ennen vauvan syntymää, se helpottaa valtavasti. Jos on aikeissa siirtää vaikka omaan huoneeseen, yksiin päikkäreihin tms, kannattaa tietysti hoitaa se ennen syntymää. Kun rytmi on selvä, oppii vauvakin talon rytmiin nopeasti. Kolmiviikkoisena aloin laittaa kuopusta aina klo 11 partsulle nukkumaan, ja sain siten rauhan syöttää ja laittaa esikoisen unille. Esikoinen nukkui ja nukkuu edelleen ulkona, minkä koin hyvänä, ettei vauvan äänet hänen päikkäreitään häirinneet. " Tuli oli nimittäin meillä irti" , jos jompikumpi heräsi ihan kesken kaiken. Kuopus oppi pian nukkumaan 11-14 ja esikoinen nukkui taas 12 eteenpäin, joten keskipäivällä sain rauhassa huushollata ja levätäkin. Yöt meni nukkuessa (tietysti imetin), eikä vauva valvottanut. Niin, vauva oli kiltti ja aika helppo, toista olisi olut koliikkivauva kanssa.
Rytmin ohella kunnon menopelit eli tuplarattaat on ehdottomat, muuten ei pääse helposti ja turvallisesti minnekään neljän seinän sisältä. Meillä oli ensin vierekkäinistuttavat, sellaiset, joissa koppa oli minnun päin. Näin koko ajan vauvan ja esikoisen. Kesäksi ostimme peräkkäinistuttavat, kun vauva oli sen verran iso, että pärjäsi rattaissa. Takaosan saa silti makuuasentoon, jos vauva nukahtaa.
Positiivisia puolia pienessä ikäerossa on valtavasti. Itse en kokenut syyllisyyttä esikoisen puolesta, etteikö hän olisi saanut huoniota vauvan synnyttyä. Olihan hän niin pieni, että jo perushoito vei paljon aikaa päivän aikana. Eli palvelu pelasi vanhaan malliin, eikä hänen tarvinnut olla mustis. Meidän neuvolantäti sanoikin, että pienessä ikäerossa on se hyvä puoli, ettei esikoiselle voi sanoa, että " teepäs nyt itse, olet jo iso" ja näin aiheuttaa mustasukkaisuutta. eihän kukaan lapsi kasva isoksi yhdessä yössä, mitä vanhemmat valitettavan usein esikoiselta vaativat, kun vauva syntyy.
Veljeksien suhde on ollut ihanan ihmeellinen. Jo aivan pikkupikkuvauvana kuopus alkoi seuraamaan veljensä touhuja ja antoi hurmaavimmat hymyt veljelleen. Ryömimään kuopus alkoi 5-kuisena, varmaan halusi pysyä veljen mukana. Kuopuksen liikkumaanoppimisen myötä esikoine alkoi tajuamaan, että tuokin tykkää leluista (siis ei vauvan leluista vaan autoista ja OIKEISTA leluista) ja alkoi jonkinmoinen leikkisuhde. PIkkuhiljaa opetin, että jo pikkuveli tuli sotkemaan esikon leikit tai ottamaan leluja tältä, esikoisen tuli antaa tilalle toinen vapaana oleva lelu. Piilosta pieton alla sekä painia pojat ovat harrastaneet jo kuukausia ja tuntui, että kuopus oppii ihan liian nopeasti kaikki asiat. Pakko kertoa, että taas tänä iltana oli äidillä tippa silmässä, kun esikoinen istui taaperokärryssä ja kuopus työnsi niitä. Voi naurun räkätys! Juu, tietysti on riitaa ja tappeluakin välillä, mutta ohimenevästi.
Synnytys oli varsin vauhdikas, kun kropassa oli vielä hyvässä muistissa edellinen synnytys. Kuopukseni hulahti tulla ilman varsinaista ponnistusvaihetta. Rajuja supistuksia tuli yhteensä 2 ja ekalla syntyi pää ja toisella tärhti tulla loput. Nyt annan kyllä kehon palautua näistä synnytyksistä ja pidän vähän taukoa ennen kolmatta. Sen verran esikoisen hoito teetti nosteluineen ja kanteluineen supisteluja, että kohdunsuuni alkoiaukeamaan rv30:lla, mutta vauva syntyi vasta rv38. Eli kaikki hyvin, viakka neuvolalääkäri pelotteli keskoisuudella.
Raskaita päiviä varmasti tulee, mutta kun vaan on kärsivällinen ja varaa aikaa tuplasti (esim. ulos lähteissä kahdet vaipat, kahden pukeminen jne) niin kaikki sujuu paremmin. Ja ottakaa apua vastaan, jos sitä tarjotaan. Myös mieheltä vaaditaan aktiivisuutta kahden pienen kanssa.
Tuleepa pitkä sepustus ja virheitäkin on varmaan monta, kirjoitan vauhdilla, mutta toivottavasti kokemuksestani on jollekin hyötyä ja iloa. On aivan ihanaa, että saatte sisarukset noin pienellä ikäerolla! Jaksamisia kaikille ja positiivisia ajatuksia!
Ihanan kuuloista teidän elämä :))) Itse haluankin uskoa ja toivoa, että kaikki menisi mahdollisimman hyvin, mutta tutut, sukulaiset ja neuvola ym. jaksaa kokoajan mainostaa kuinka rankkaa ja kamalaa tulee sitten olemaan...
Mulla ja sisaruksillani on ikäeroa 4 vuotta, eikä äitini osaa ollenkaan ajatella, että voi olla myös hyviä puolia pienessä ikäerossa. Hän tuntuu niin kovasti säälivän esikoista, että välillä kiehuttaa... ihan kuin haluaisin tehdä pikkuiselle pahaa :(
Pumpuli: Tuo sinun synnytys kuulosti vähän sellaiselta, mitä olen miettinyt, jos se tulee menemäänkin niin... haluaisitko kertoa siitä vielä vähän enemmän? Millanen sun eka synnytys oli?
Se on sitten maanantai ja taas lähemmäksi joulua mennään..
Tämä pinoilu saa myös minulta kannatusta!!! Pikauusijat on hyvä nimi!!
Ensiksi taisi olla
galluppia neuvolasta:
meillä päin vastoin alusta asti kannustettiin lapset tekemään perä jälkeen! Oikein hienosti on siis otettu vastaan. Ystävät ja sukulaiset myös tiesivät että toinen saa tulla kun on tullakseen,ei siis kenellekään ollut yllätys. Äsken kyllä äitini tuossa tuumasi,että oisin voinut tulla ehkä vähän myöhemmin raskaaksi,kun nyt valvotaan hampaitten takia yms. No, minulla ja isoveljellä on 2½v ikäeroa ja pikkuveljilläni 1½v,joten hän kyllä tietää mitä on tulossa =)
Synnytys: olen yrittänyt olla miettimättä sitä,koska se ei ollut mikään helpoin kokemus. Kolmannella käynnistyskerralla saatiin käyntiin ja kesto 9h josta ponnistus 50min.Niin poikki,väsynyt ja lohduton en ole koskaan ollut,onneksi jostain sain voimaa ja ilman imukuppia neiti saatiin maailmaan.
HiiriPiisinen: ollaan Kymenlaaksosta Valkealasta. Kotkassa siis käytiin synnytämässä. Entä sinä,mistä päin?
Pumpuli: kiva kun jaksoit kirjoittaa teidän arjesta.Teki hyvää lukea ettei kaikki tule olemaan ihan kaaosta =)
Jos aletaan pinoilemaan ihan säännöllisesti,niin pistetään sitten ihan pienimuotoinen esittely,jookos?
Neiti jahtaa koiria,joten pitää mennä valvomaan ettei käy haaveria.
Olo on nyt aamulla ollut hyvä,kun Mimmi nukkui yön poikkeuksellisen hyvin.Pahaolo silti tulee päivällä,sen tietää.Nyt kun olo hyvä,pitää mennä tekemään niitä kotihommia!
Tuulia,Mimmi 30.3.05 ja sykerö rv9+2
Eli aloitin uuden ketjun näin alkuviikon kunniaksi.
Eli meillä on poika nyt 8 kuukautta ja olen raskaana viikolla 12+1.
Noin vuosi ja kolme kuukautta tulee siis ikäeroksi.
Alkuraskaus oli mun mielestä tosi rankkaa, kun väsytti ihan armottomasti, mutta kun ei saanut nukkua, eikä levähtämäänkään päässyt päivän aikana montaa kertaa.
Sitten tuli pahoinvointi. Tosi " kivaa" yrittää syöttää pojulle ruokaa, jonka hajulle itse yökkii :)
Nyt väsymys ja pahoinvointi on onneksi takana, mutta nyt vaivaa sellainen ärtymys, tuntuu, että on hermot tiukalla koko ajan.. Voi olla siitäkin, kun poju on nyt nukkunut huonosti jo kuukauden verran, niin alkaa pinna mennä aina välillä.
Mulla jännittää ehkä kaikkein eniten kuitenkin se loppuaika, kun ainakin
edelliseesä raskaudessa olin tosi väsynyt loppuajasta, nukuin suurinpiirtein koko päivän. Nyt onkin sitten varmaan sellainen ikiliikkuja vahdittavana.
Me ollaan kerrottu jo sukulaisille ja ollaan saatu ainoastaan positiivisia kommentteja. Tietenkin ovat sanoneet, ettei ole helppoa kahden pienen kanssa, mutta kun vauva-ajan jaksaa, niin lapsista on sitten toisilleen enemmän seuraa.
Luottavaisin mielin kuitenkin tässä mennään ja eiköhän sitä hoitoapuakin saa jos sitä oikein tarvitsee, meillä ainakin innokkaat isovanhemmat, asuvat vaan 800 km:n päässä.
Rosa rv 12+1 ja Eeli 8 kk