Ovatko muut äidit näin väsyneitä (joilla monta lasta)?

Ja tuntuu että väsyksissä ollaan. Molemmat ovat päiväkodissa ja itse töissä mutta silti olen kuollut väsymyksestä iltaisin tai aina. Huomiota, huomiotuokioita ne tuntuvat kaipaavan ja yksilöllistä huomiota. Ja yhteisleikkiä. Ja kavereita...

Ja ite hermolepoa ja omaa aikaa säännöllisesti.



Ja ite pitää laskea siisteystasoa, tavotteita, että mistä kaikesta jaksaa ja pitää selviytyä. Esim. kaupassa käyntejä pitää minimoida, ja et vain toinen vanhempi meneekin lasten kanssa pihalle tai pitäytyy jopa sisällä. Ja sitäkin on kokeiltu että iltasin hirveen siivoamisen, ruoanlaiton ja ulkoilun ja menemisen sijaan rauhoituttaisi vaan kotona, katsotaan vaikka tv:tä tai piirrellään yhdessä, tai pelataan jotain kivaa muistipeliä tai leikitään vaan, tai jotain pallonheittelyä

tai sen sellaista. Mieluiten äiti vaakatasossa... ;)



Asia on varmaan eri vielä, jos olisi vielä useampi lapsi, ei riittäisi minulla ainakaan kädet. Ehkä se yksi ainakin pitäisi ottaa kauppaan mukaan jne.

Ja tuo 3vuotias on "mahdoton" aina kun on ylikierroksilla väsynyt, muutenhan hän on ihan mallikelpoinen... isompi taas kaipaa meillä sitä aikuisen huomiota tai kaveriseuraa, kun alkaa sen ärsyttävän riehmumiskäytöksensä. Että ihan normaalilta tuo kuulostaa.



Kaipa tästä selviää, ainakin tää on jo helpompaa (kai) kuin vuosi sitten... Kaaostakin vois yrittää minimoida pyykin määrää jotenin vähentämällä ja tavaroita ja leluja, ainakin esillä olevia, vähentämällä.

Kuulostipas todella tutulta. Meilläkin kolme lasta, kaikki poikia, reilu 5v, 3v. ja 1 v. Tuo 5v kans ärsyttää tahallaan, ei tottele, riehuu... Meidän 3v on myös täystuho:rikkoo kaiken, piirtelee luvattomiin paikkoihin, riehuu...Ja nyt 1v on keksinyt miten pääsee sohvalle ja menee sinne riehumaan ja on jo kerran tullut sieltä pää edellä alas ennenkuin ehdin hätiin. Lisäksi hän käy tyhjentämässä keittiön kaapit ja laatikot, joten sotku on hirvittävä.



Arki on todella kaaottista. Jatkuvaa sotkujen siivoamista, tappelupukareiden erottamista, jäähylle laittoa. Hermo menee monta kertaa päivässä. Olen yrittänyt pelata isompien kanssa pelejä, joka rauhoittaakin menoa, paitsi ett 1v. tulee viereen parkumaan huomioo ja kun ottaa syliin, lentää peli...



Mulla on pari tuttavaperhettä, joissa myös kolme suurinpiirtein samanikäistä lasta ja meno on heillä ihan vastaavaa eli eipä tuo kai ole mitenkään epänormaalia, kun lapsetkin vielä noin pieniä. Mä aloitan 3v.:n kanssa kahdestaan yhteisen harrastuksen vuoden vaihteessa, kun tuntuu jäävän vähimmälle huomiolle. Toivottavasti vähentäisi tuota negatiivista huomionhakua.

Minulla on kolme tyttöä. Esikoinen eskarissa,kakkonen täyttää vielä tässä kuussa 5v ja kuopus on pikkusen vajaa 2v.



Luojan kiitos, esikoinen on eskarissa, hänelle on tullut kauhea uhma.. ja marinaa riittää, milloin mistäkin...

Kakkonen on oikea kiltteyden perikuva, tottelee jne... hänen kanssaan on harvoin mitään ongelmaa,paitsi se ettei oikein osaa touhuta kahdestaan pikkusiskon kanssa, kun isosisko on eskarissa:(

Kolmosella on uhma! Kauheeta riehumista ja huutamista,jos joku ei mee niinkuin haluaa... ollut vauvasta asti kovatahtoinen neiti.



omaa aikaa ei juuri ole,kiitos yrittäjämiehen. Minä siis hoidan lapsia kotona, tosin enpä juuri tätä aikaa lasten kanssa vaihtaisi pois. Illalla on ihana tunne,kun lapset menee nukkumaan ja on muutama tunti rauhallista aikaa telkkaria katsoen ennen kuin uni voittaa. Iltaisin ei oo pariin vuoteen enää tarvinnut juuri sängyssä pyöriä unta etsien,niin väsynyt on olo.

Meillä poika 6v., tyttö 5v ja poika 1v5kk. Menoa riittää. Vanhin kaksi kertaa viikossa eskarissa, myös tyttö kahdesti kerhossa.(Molemmat siis 3tuntia kerrallaan). Yritetään käydä perhekahvilassa, kylässä jotta saisi leikkiä muidenkin kanssa. Sitten alotettiin nyt elokuussa luistelukoulu+siihen kuuluva jumppa molemmilla. Yritetään siis väsyttää jengiä mahdollisimman paljon, jotta energia kotona olisi hieman vähentynyt. Tyttö mahdoton mutta niin oli veljensäkin viimevuonna kun ikää oli tuo maaginen 5v. Sitten ulkoilua tulisi olla mahdollisimman paljon, muuten riitelevät koko ajan. Nyt en ole niin väsynyt kuin silloin kun nuo kaksi olivat ihan pieniä, kun ikäero oli 1v5kk. silloin olisin voinut nukkua pystyyn. Yritän nykyään myös ottaa iisisti.Jos kämppä sekasin niin sitten on. Pääasia että on ruokaa ja puhtaita vaatteita.

Olen sanonut monta kertaa esim.sukulaisille kun ovat päivitelleet sekasotkua, että imuri on tuolla olkaa hyvä. Meillä ei tarttee orjaalla, vaan siivota saa aina jos siltä tuntuu.

Meillä kaksi tyttöä, iät 3v8kk ja 1v. Molemmat ovat kotihoidossa, aloitan työt keväällä.

Tuntuu että päivät menee AINA samalla rutiinilla, ruoanlaittoa, pyykinpesua, astioiden pesua, riitojen selvittelyä, kaaoksen korjailua jne...

Oma aika ihan nollilla kun tytöt nukkuu ihan eri aikaa, esikoinen ei välttämättä aina edes nuku.

Mies tekee välillä aamusta iltaan töitä joten viikonloput on sit vaan aikaa olla perheen kanssa.

Väsynyt olen ja kiukkuinen välillä kuin mikä. Illalla kellahdan sänkyyn kunnes herään siihen että kuopus herää pahimmillaan puol 6 aamulla.

Mutta mutta...päivääkään en silti vaihtaisi pois ja onneksi välillä mummot ja tädit/kummit hoitaa tyttöjä eli olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että tukiverkkoakin löytyy!

Meillä on lapset 4v, 2v ja 8kk.



Yhdessä vaiheessa olin todella uuvuksissa jatkuvaan lelujen ja vaatteiden siivoamiseen sekä yleiseen riehumiseen erityisesti esikoispojan osalta. Kaikki perusasiat eli esim. rutiinit, ulkoilut ja riittävä lepo olivat kunnossa.



Päivät menivät siinä kun pyörin ympäri kotia kuin kotitalouskone, olin emotionaalisesti koko ajan saatavilla ja valveilla ja selvittelemässä asioita eli ottamassa vastaa yleistä kiukkua ym.



Sitten vain päätin että ei tämä näin voi mennä, meitä on niin monta tässä perheessä nyt että joku järjestys on saatava ja kaikkea saatava yhtäläinen huomio.



Otin siis tiukemmat ohjat mm. riehumiseen sisällä. Toki välillä saa innostua, mutta periaatteessa ulkona huudetaan ja juostaan ja sisällä leikitään jotain muuta. Yllättäen huomasin että kun esikoinen oli hetken tai yli 5min omassa huoneessaan, jonne hänet vein kun leikki ei rauhoittunut, keksikin aivan itse rauhallisia leikkejä, alkoi lukea tms..

Välillä kun sanoi että ei ole tekemistä ja haluaa katsoa videota koko ajan niin sanoin että sitten pitää vaan olla möllöttää sohvalla jos ei muuta keksi ja jonkun ajan päästä taas keksikin tekemistä.



Toki edelleen elämä on aikamoista hullunmyllyä, mutta sentään jotain tolkkua saatiin. Meillä on lasten saatavilla askarteluvälineet, kirjat, majantekotarvikkeita jne...että aina ei tarvitse aikuisen apua että voi jotain tehdä.



Lisäksi väsyin jatkuvaan lelujen siivoamiseen ympäri kotia ja vähensin leluja puolella. Yhtäkään lelua, jotka nyt on siivottu äidin piiloihin ei ole kaivattu!!! Ja siivoaminen onnistuu paremmin ja voi jo lapselta vaatiakin lelujen järjestämistä kun niitä ei ole tolkuton määrä.



sellaisia ajatuksia täältä kotiäidin arjesta...tsemppistä!

Välillä nimittäin mietin, että liioittelenko vain vai onko elämämme oikeasti yhtä sirkusta.





Nyt kun on iskenyt nämä pimeät ja sateiset päivät niin kaverit eivät tule ulos ja lapsilla on aivan liikaa purkamatonta energiaa.Minun on myös ollut tosi vaikea "saada todistetuksi" millaista arkemme on sillä esim. hoidossa täystuho-keskimmäisemme on kuin unelma.Energia purkautuu sitten kotona.



Meillä myös mies tekee pitkää päivää mutta turvaverkkoja ei juuri ole.En edes muista milloin olisimme olleet miehen kanssa jossain sillä kukaan läheisistämme ei suostu hoitamaan täystuhojamme.Asiaa pahentaa vielä se, että asumme tilapäisasunnossamme jossa neliöitä on vain reilut 60 neilötä ja perheessä 5 jäsentä...Jooo-o....



Kaikesta huolimatta on kiva tietää, että muitakin väsyttää eikä se johdu vain päästäni:) Päiväkään en kuitenkaan vaihtaisi pois vaikka iltaisin usein pohdinkin olenko tarpeeksi "hyvä" äiti lapsilleni.Pahinta on muuten mielestäni se, että läheisten ihmistemme kommenteista saa hyvin usein sen kuvan etten saisi valittaa väsymystäni kun olen itse lapseni hankkinut.Tyyliin:"huono hevonen, joka ei taakkaansa kanna".Tuntuu, etten saa väsyä kun ennenkin on ollut ollut liuta lapsia ja navetat sun muut!

tosta väsymyksestä ja sen "valittamisesta".

Osuit kyllä naulan kantaan! Ansiotyössä olevat saavat kyl "valittaa" kuinka töissä on rankkaa jne mutta auta armias jos kotiäiti sanoo niin. Oon monesti kuullu just nuo samat virret kuinka ennenkin on jaksettu hoitaa sen seittemän lasta ja navettahommat.

Hyviä vinkkejä oli muuten antanut edellinen kirjoittaja (nimimerkki nyt kateissa) ja päätinkin just että osa meidän leluista menee nyt säilytykseen!!! Ihan turhaa "roinaa" pyörii pitkin lattioita, muutama kunnon leikki leluineen riittää kyllä.



T: nasulina taas kera kahden tyttösen