ENSKAT VKO 45

hiiop, kai meitä edes jokunen vielä on?

Täällä yksi pikkuenskan äiti. En ole pitkiin aikoihin näillä sivuilla kirjoitellut, viimeksi reilu vuosi sitten kuumeilupuolella ja sitä ennen odotuspuolella, mutta se raskaus päätyi keskenmenoon. Uudessa raskaudessa olinkin sitten tosi varovainen, enkä "uskaltanut" oikein odotuspuolella kirjoitella. Fiiun muistan, kun meillä oli samoihin aikoihin tuo km.



Mutta sitten iloisempiin asioihin. Nyt meillä on ihana 2kk vanha tyttö. Tyttö voi hyvin, kasvaa ja pulskistuu kovaa vauhtia. Hymyilee ja jutteleekin jo paljon. Kova into on ollut päästä tänne keskustelemaan muiden uusien äitien kanssa, mutta tuo neiti on aika vaativa ollut, ei tunnu mikään muu paikka kelpaavan kuin äidin syli :) Joten kirjoittelu on ollut ja tulee varmaan vielä jonkun aikaa olemaan vähän hankalaa, mutta yritetään. Lueskellut olen odotuspuolta koko raskauden ajan ja nyt pari kuukautta tätä vauvapuolta, että nimimerkit on kyllä tuttuja.



Me asutaan pk-seudulla ja ikää mulla ja miehellä 30 v ja neiti siis 2kk.

Nyt on mentävä.



-Maisi ja Nuppu 2kk

En vielä kipittänyt isompien perässä taapero-puolelle, vaikka poika kovaa vauhtia kasvaakin. Kirjoittelemaan en ehdi kovinkaan usein, koska ylimääräistä aikaa ei jostain kumman syystä liikaa ole. Mutta olen siis vielä mukana enska-jengissä.



Olemme mieheni kanssa kolmikymppisiä ja asustelemme pääkaupunkiseudun kupeessa. Poikamme syntyi toukokuun lopussa ja on nyt siis reilu 5kk.



Missäs luuraavat Yksis&Mia, Hellikki&Sanni, Hapö&Lassi ja Marge&Aarre??? Ette kai te ole kokonaan hävinneet näistä kuvioista. Olisi kiva kuulla kuulumisia teiltäkin... Ihan tässä ikävä iskee...



Aurinkoista viikon jatkoa! Yritetään pitää edes jonkinlaista keskustelua yllä.

~dese ja Johannes 5kk

Moikka !

Minäpä siirryn nyt tänne, lähinnä korkalle vastailemaan ( o-puolen kirjotukseen :D ) ja muutenkin !



Eli ollaan e-suomesta, minä -85 ja mieheni -86 . Prinsessamme syntyi 21.10.2008. Pituutta oli 53cm ja painoa 4,3kg. Nyt opetellaan ja ihmetellään vauva-arkea. En tiedä vaikuttaako hormonit vielä, mutta musta tuntuu että olen ylihuolehtivainen ja hirveän säikky.. vauva jos saa maitoa väärään kurkkuun ja yskii , niin itkut tulee tirautettua ja menen melkein paniikkiin :D Kaipa tämä tästä...

Selkeä babyblues-kausi on myös havaittavissa. Välillä tulee tosi ikäviäkin ajatuksia ja ahdistuksia mieleen :( Mutta tämäkin kuulemma normaalia, kunhan ei jatku kuukausia.

Onko muiden vauvoilla sellaista että nukkuisivat silmät auki ? Monesti kun neiti on nukahtamassa, on hänellä silmät auki ja pyörii kuin bingo-pallot ! Tosi hurjan näköistä !

Puhdistitteko napaa vielä kun tynkä oli irronnut ?

Minkälaisia "unirytmejä", muiden vauvoilla on ? Tätä (kin) mietin onko normaalia, kun meidän neiti saattaa olla 4-5 h hereillä päivisin (siis putkeen) !? Öisin herää n. 2 kertaa yössä ja päiväunet on sellaisia 3-4 h pituisia...

Vinkkejä huolisin myös kynsien leikkuuseen.. hurjalta tuntuu noin pieneltä leikata vaikka nukkuessa sen tekisikin. Mietin ihan että voisko niitä viilata ? Tytöllä on meinaan sellaisia teräviä kulmia kynsissään....





Korka, meillä on ihan sama tuon tissin kanssa... tytteli tosiaan puolinukuksissa olis vaikka kaks tuntia tissillä ja välillä "lupsuttelee", vaikka ei edes nälkä ole ! Me ollaan yritetty samaa, että aktiivista syömistä sen puolisen tuntia ja sitten ei enää heru :D Tutille ollaan yritetty opettaa , mut sekin on vähän hakusessa... mut pari kertaa on helpottanut esim. uloslähtöä että saa sen tutin pysymään suussa niin itkutkin pysyy siellä ;D Ulkona sitten tuleekin jo heti uni.

Mä nauroin ihan ääneen tuolle kakalle mikä tuli teidän pieneltä selästä.. :D Voi että, pieniä on nämä vauvaperheen huvit ! Me nauretaan myös aamuisin neidin heräämis-äänille. Ihan uskomatonta millaisia pärähtelyitä ja ininää noin pienestä voi lähteä !



Nyt tää stressi-erkki lähtis syömään jotain...



Sadeorkidea ja "napsu" 2vko ja 1pvä

olipas mukava, että muitakin löytyi! ja uusia tuttavuuksia myös, tervehdin maisia ja desejoa :) ja sadeorkidean kuulumisia olenkin odotellut jo! käynyt katselemassa o-puolella, että millon kirjotat.



miten sadeorkidea teidän tissikoulu on tuottanut tulosta? meillä selvästi jo osataan hetki olla ilman tissiä suussa :) isän sylissä on selvästi helpompaa, kun maito ei tuoksu, mutta äidin kanssakin onnistuu. ja manducan kantoreppu on nyt osoittaunut tosi hyväksi, kun neiti ei sängyssä yksin ala nukkumaan. oon voinut sitte tehdä omia juttuja (kuten tätä koneella istumista, heh). vaunut on kans tosi pop, ihanaa kun pääsee lenkkeilemään!



ristiäiset olisi tulossa sunnuntaina ja minun vanhemmat tulevat huomenna helsinkiin järjestelyavuksi - ja tapaamaan seitsemättä lastenlastaan ensimmäistä kertaa!



jaahas, nyt neiti heräsi repussa haistelemaan mun tissejä eli syömäpuuhiin tästä!



korka ja neiti 4 vk (huomenna täynnä)

jäi vähän kesken tuo viime kirjoitus.



eli hyvä, että tunnistat ja tunnustat ne ahdistavatkin tunteet! mulla ei oo ollut sen ahdistavampia/ ikävämpiä kuin että etkö vois pitää sen turvan jo kii, mutta siinä ainakin se ääneen sanominen auttaa. jotenkin se ajatus menettää voimansa. ja ihan ekalla viikolla mietin muutamaan kertaan, että aistiiko vauva, että oon väsynyt (näitä huonoja öitä oli silloin enemmän - taisimme kaikki vielä totutella toisiimme ja yhteiseloon) ja tulkitseeko se sen niin, että oon väsynyt siihen enkä rakasta sitä. onneksi tuo mies sai puhuttua moiset ajatukset pois.



niin ja meillä harvemmin nukutaan noin pitkiä unia. mutta se on kai yksilöllistä. vaunuissa sen 3h voi nukkua, mutta muuten sellaista 1-2h. öisin heräilee syömään 1,5-2h välein, mutta kun vierekkäin ollaan, niin otan vain tissin esille ja jatkan unia. öisin siis ei olla pidetty tissikoulua vaan neiti on saanut syödä sen verran kuin tykkää ja nukkua tissi suussakin. en itse jaksais muuten.



me puhdistettiin napaa vielä vajaa viikkoa sen jälkeen, kun napatynkä oli irronnut, kun sieltä tuli vielä sellaista veristä eritettä. mutta nyt en oo enää putsaillut, kun se on ollut puhdas. ja meillä mies leikkasi kynnet, se on tollasissa asioissa mua kärsivällisempi ja herkempi... se hoiti sen samalla kun tyttö söi eli oli keskittynyt muuhun.



ehkäpä siinä oli nyt vastausta :)



korka ja tyllerö

Ihanaa, että porukka on "ryöminyt koloistaan" eikä ihan kaikki ole häipyneet taaperopuolelle! :) Tervehdyksiä ja onnittelurutistuksia Korka, Sadeorkidea, Desejo ja Maisi! Pidetäänhän pinoa nyt pystyssä, vaikka aika välillä onkin kortilla.



Tunnistan kans nuo baby blues ajatukset mistä Sadeorkidea kerroit! Olin aika itkuinen varmaan kuukauden päivät, lähemmäs kaksikin, ja mun neuvolan täti oli ehkä hiukan huolestunutkin. Tuli siihen "muka avittelemaan" kun käytiin pojan kanssa ekaa kertaa lastenneuvolassa, kun olin jt-käynnillä itkeskellyt.. En nyt kaiken aikaa itkenyt, mutta väsyä ja vähän turhautuneisuutta oli, kun mies oli koko isyyslomansa peltotöissä. Tästä tuli riitaa jne.. Tiesin kyllä silti, että tää on varmaan aika normaalia, tunsin kuitenkin niin suunnatonta iloa vauvasta ja pystyin nukkua yöllä syöttövälit ja tirsojakin otin.



Ainakin mulla olotila on kovasti rauhallinen ja seesteinenkin nykyisin. Poika on alannut nukkumaan! Parhaimmillaan nukkunut melkein 9h putkeen ja viime yönäkin 23-6.30. Aamumaidon jälkeen jatkoi vielä pari tuntia.

Jee!!! Ja vajaa viikko sitten tuskailin että herää joka kolmen tunnin väli, välillä useamminkin. Et niin äkkiä ne tilanteet muuttuu. Nautin nyt tästä niin kauan kuin sitä kestää.



Päikkäreitä meillä nukutaan kolmasti ja aina vaunuissa, en oikein saa muualle nukahtaan niin helposti. Yhdet pitemmät 2-4h ja yhdet tunnin ja viimeiset ehkä puolen tunnin.



Tuosta navan puhdistuksesta Korka jo vastaskin mutta putsasin kans niin kauan kun eritti ja ihan joskus vielä sen jälkeenkin. Kynsiä olen leikannut vauva unenpöpperössä, äityspakkauksen pienet sakset on siihen hommaan kyllä tod. hyvät. Usein saakin olla leikkaamassa.



Nyt kutsutaan..

Palataan!

Fiiu ja poika 3,5kk

Nuppu nukkuu parvekkeella päikkäreitä ja sain miehelle tehtyä isänpäiväkortin, joten nyt on vähän (toivottavasti) aikaa kirjoittaa.



SadeOrkidealle haluan minäkin kommentoida tuosta babybluesista. Mulla oli myös ajoittain aika alakuloinen fiilis ja siitä myös huono omatunto. Mulla sitä kesti reilun kuukauden ja olin välillä jo huolissani, että eikö se lopu, että pari viikkoahan sen vaan piti kestää. Mutta kyllä se siitä siis pikkuhiljaa ja minä neuvon myös puhumaan niistä tuntemuksista vaikka miehelle, niin minäkin tein. Omaan oloon vaikutti myös se että asiat rupesi rullaamaan paremmin. Alkuun tuntui ettei mua ja mun omaa elämää ole enää ollenkaan ja olin miehelle kateellinen kun hän sai mennä ja tulla, syödä ja nukkua rauhassa. Äitiydestä nauttiminen tuntui välillä vaikealta. Meillä alkuun oli myös hankaluuksia imetyksen kanssa, kaksi viikkoa käytin rintakumia ja kun niistä luovuin oli imuote väärä ja imetys yhtä tuskaa n. viikon verran. Kauhulla ajattelin aina että kohta täytyy taas imettää ja melkein kivusta itkien niin tein. Lisäksi mun synnytys ei menny niin kuin olin toivonut (joillain kai menee? : )) Nuppu ei olisi tullut masusta ollenkaan vaan käynnistykseen päädyttiin ja sitä yritettiin kaksi päivää ilman tuloksia, joten kiireelliseen sektioon sitten ja Nuppu syntyi siis sektiolla rv:llä 42+1. Sektiosta toipuminen oli hidasta ja liikkuminen vaikeaa. Mutta onneksi nuo on takana päin nyt.



Tällä hetkellä ihmetellään vaan, että mistä löytyisi unirytmi ja voisikohan tuo tyttö joskus oppia vielä omaan sänkyyn nukkumaan. Nyt nukahtaa aina syliin tai rinnalle ja herää kun siirretään sänkyyn. Nyt tosin nukkuu siis parvekkeella ja rinnalta siirsin vaunuihin ja sain puettuakin hänet siinä välissä ja nyt nukkuu, jes. Yöllä nukkuu perhepedissä, mistä halauisin luopua, kun tilaa tuntuu olevan liian vähän ja lisäksi hän hikoilee siinä niin paljon. Onko muilla samanlaista? Meidän neiti on yöllä ihan hiestä nihkeä ja lakanat myös, vaikka yritän pitää hänellä peittoakin vaan navasta alaspäin.



Fiiulla oli ihanan pitkiä yöunia, niitä odotellessa : )



Manducan kantoreppua minäkin haluaisin koittaa, meillä on BabyBjörnin rintareppu, mutta se tuntuu vähän jäykältä ja epäkäytännölliseltä kotona. Mistä Korka olet ostanut teidän Manducan ja oliko siinä joku palautusoikeus? Voisi testata että onko tuota meillä jo olevaa rintareppua kummoisempi. Tuntuu että menee hirmuisesti rahaa kaikkiin vekottimiin, tuo rintareppukin kun ostettiin uutena ja kantoliinaakin ollaan kokeiltu, muttei ainakaan vielä tykätty. Sitteri on hyvä, siinä viihtyy jo jonkun aikaa, niin saa äiti syötyä ym.



Sellaista vielä kyselisin, että viihtyykö teidän vauvat lattialla viltillä tai semmoisella kaarilelumatolla? Liikkeiden kehityksen kannalta olisi tärkeää pitää lattialla selällään ja mahallaan, mutta meidän neiti ei viihdy ollenkaan : / Mahalleen kun laittaa niin alkaa itku viimeistään minuutin kuluttua ja selälleenkin harvoin viihtyy viittä minuuttiakaan..... Ehkä sitten myöhemmin, kun alkaa ne lelut enmmän kiinnostamaan?



No tässähän tätä tekstiä tuli, toivottavasti ei liian epäselvää, kun kiireessä yrittää saada mahd. paljon sanottua. Tyttö nukkuu vielä, joten ehkä yritän saada vaikka lakanat vaihdettua.



Hyvää isänpäivä viikonloppua kaikille!



Maisi ja Nuppu 2kk

Taidan minäkin pysytellä vielä täällä vauvapuolella. Aika harvakseltaan on tullut palstailtua, mutta mukava on kuulumisia silloin tällöin vaihtaa. Uusille tuttavuuksille siis voisin esittäytyä: Olen reilut kolmekymppinen, samoin mieheni, Kainuusta kotoisin ja tyttäremme täyttää maanantaina puoli vuotta, Ainoksi häntä täällä palstalla kutsun. Meilläkin on edessä ensimmäinen isänpäivä, mies oottaa sitä innokkasti. Vaikkakin lahjansa sai jo vähän etukäteen, kun yhdessä ostosreissulla käytiin. Mutta täytyy vielä jotenkin sunnuntaiaamuna yllättää. Miten meinaatte ensimmäistä isänpäivää viettää?



Korkalle mukavaa ristiäispäivää, teillä onkin monta tärkeää juhlaa sunnuntaina :)



Maisi: Tervetuloa takaisin palstalle! Korkalta kyselit tuosta Manducasta, mutta vastailen minäkin. Tilasin sen netin kautta Taikapilvi-nimisestä nettikaupasta. Ja siellä on palautuoikeus tuotteella. Sieltä sai hyvää palvelua, kun soittelin ensin tietoja tuotteesta. Meilläkin on ollut myös tuo BabyBjörnin reppu ja se on jo pieni puolivuotiaalle tytöllemme, varsinkin nyt kun pitää olla jo enemmän vaatetta. Mieheni lähinnä käytti sitä, minulle ei oikein sopinut. Mutta tuosta manducasta olen kyllä tykännyt kovasti ja Ainokin siinä viihtyy. Meilläkin muuten edelleen nukahdetaan joko syliin tai rinnalle. Nyt ollaan kylläkin hiljalleen harjoittelemassa omaan sänkyyn nukahtamista. Ei kylläkään useinkaan herää kun siirretään sänkyyn. Alkukuukausina useimmiten nukuttiin perhepedissä mekin, kun silloin ei enää yösyötöltä jäänyt omaan sänkyyn. Mutta nyt kun syöttöjä on vähemmän, nukkuu yleensä koko yön omassa sängyssään. Joten varmaan kun teidänkin pienelle ikää tulee lisää, niin jos sitten alkaisi siellä omassa sängyssäkin uni maittamaan.



Sadeorkidealle onnittelut pienokaisesta! Minuakin hirvitti se pienten sormien kynsien leikkuu. Yleensä mieheni sen tekeekin samalla kun syötän Ainoa, tai jos se nukkuu sylissä. Ainollakin oli silloin vastasyntyneenä yllättävän pitkiä valvomispätkiä, vaikka tuntui, että eikös sen ikäisten pitäisi nukkua lähes koko ajan...Mielestäni teidän rytmi kuulostaa hyvältä.



Fiiu: Teillä onkin siellä hyviä yöunia pienokainen nukkunut. Ne kyllä virkistää itseäkin, kun saa nukkua kunnon unet, niin jaksaa taas. Se on muuten jännä, miten nopeasti näiden pienten kanssa ne tilanteet sitten muuttuu. Meillä esim. Aino ei viihtynyt tuossa 2-4 kk:n iässä vaunuissa ollenkaan, nukkuvana täytyi laittaa, jos lenkille lähettiin, muuten itki ihan hysteerisenä. Mutta yhtäkkiä n. 5 kk:n iässä hoksasi, että kyllähän vaunuissakin saattaa matkustaa.



Desejolle myös vilkutukset, teidänkin Johannes on jo iso poika.



Ihana lueskella pienten enskojen ensimmäisten viikkojen/kuukausien kuulumisia. Itse tuntuu, ettei enää niitä muista, vaikka eihän siitä kauaa ole. Mutta kun aika menee niin nopeeta ja meidän pieni neitimme tuntuu jo niin isolta tytöltä, kun maanantaina täyttyy puoli vuotta. Vastahan hän syntyi... Pari viikkoa on harjoiteltu perunan syöntiä ja tällä viikolla lisäsin porkkanaa, menee aika vaihtelevasti. Muuten on tähän asti ollut ihan täysimetyksellä. Ja onkin sellainen tissimaakari, että noinkohan ihan helposti siitä luopuukaan... Koitetaanhan pitää tämänkin puolen pinoa pystyssä. Ja missäs on Norpanpoikanen?



Hyvää viikonloppua kaikille!



Weera ja Aino

kiva, että fiiukin on täällä edelleen :) minäkin kateellisena luin noista pitkistä yöunista! mutta vähemmän kateellisena sitten tuosta miehen isyysloman käytöstä... olisin varmasti itsekin ollut pettynyt ja vihainen. onneksi se kuitekin on jo teillä takanapäin!



maisilla oli ollut hankaluuksia imetyksen kanssa... meillä onneksi lähti heti rullaamaan. sairaalassa meidän omahoitaja totesikin, että hänellä on ollut aiemmin yksi samanlainen vauva, joka osas heti oikean imuotteen ja laittaa päätä takakenoon. eli helpolla pääsin siinä suhteessa, huh! tosin neiti sitten tykkäiskin siitä tissistä hirmuisesti... se oli ehkä se, mikä kaks ekaa viikkoa ennen tissikoulun aloitusta ahdisti: miten ikinä voin mennä vauvan kanssa minnekään, jos se vain itkee kun ei ole tissillä?? ja nukkuu vain vaunuissa (ei oltu varmoja neidin painosta ni ei uskallettu laittaa rintareppuun vielä).



samoin olen minä miettinyt sitä aikaa, kun perhepedistä halutaan neitokainen omaan sänkyyn... että millä ihmeellä se sitten tapahtuu! vielä onneksi kuitenkin pärjätään hyvin samassa sängyssä ja nyt vielä nukun yöni mieluummin kuin aloitan opettelun. ehtiihän sitä sitten myöhemminkin... lapsi ei tosiaan elämänsä ensimmäisenäkään yönä tyytynyt nukkumaan omassa sängyssä vaan itki heti, kun hänet sinne siirrettiin.



me saatiin manduca etukäteisristiäislahjana anopilta, kun sitä toivottiin. meillä oli emman rintareppu, johon neiti tyytyi, mutta joka ei ollut hyvä kantajalle eikä asento lapsellekaan pitempään kantamiseen. uskoin sitten myyntipuheet ja luotin, että hyvä se on. ja on kyllä tosiaan lunastanut lupauksensa! ainoat kovemmat osat kun on hihnat, niin jäykäksi ei voi sanoa ja lapsen ja kantajan väliinkään ei jää kankaita tms. niin ja villiankka-nimisestä kaupasta espoosta anoppi sen osti. niillä on myös nettikauppa, jos sen tilata haluaa. palautusoikeudesta en tiedä, kannattaa ottaa varmaan yhteyttä ja kysäistä.



noh, nyt taas vanhempieni seuraan ja yrittämään olemaan paljastamatta lapsen nimeä ennen sunnuntaita...



korka ja pikkuinen 4vk

...eli en lukenut kirjoitusta ennen oman lähetystä. tervehdimme siis sinuakin ja kiva kun tämä joukko osoittautuu aina vain vähän isommaksi :)

Kiva kuulla Weerastakin! Teilläkin Aino jo pian puoli vuotta! Muistan että me mietittiin yhtä aikaa tuota kun ei vaunuissa meinata nukkua, mutta kas kummaa, nyt ei meillä paljon muualla nukuttaiskaan! Ja Aino saanut jo perunaakin.. Meitä varmaan seuraavassa neuvolassa rohkaistaan jo aloittelemaan kiinteitä kanssa..



Vielä tuosta baby bluesista. Mä mietin ainakin monesti, onko normaalia itkeä näin paljon.. Mutta varmasti itkussa oli osa sitäkin, että elämä oli mullistunut niin täysin. Kaikki aina sanoo, että se yllättää, miten kiinni vauva on äidissä. Mutta se on asia, joka ainakin mun piti ihan itse todeta. Alkuun tuntui, että ei saa syötyä, ei pääse vessaan, saatika että nukkuisi.. Ja miehen isyyslomaan olin niin paljon odotuksia ladannut, vaikka tiesin että puintitouhut varmaan siinä painaa päälle. Mutta käytännössä kun elämä oli sellaista että aamulla kun olin saanut vauvan syötettyä, kuiviteltua, puetettua ja itselle kahvia kaadoin niin mies lähtee pellolle ja vauva alkaa itkeä.. Vauva oli rinnalla ekan kuukauden ihan koko ajan, raukka nälissään, multa tuli maitoa koko ajan huonosti. Sitten piti lisäruokaa antaa ja pian vauva hylkäsi tissin kokonaan, eli imetys meni ihan poskelleen. Kokeilin kaikki keinot, hain imetysapua ja oli rintakumia jne mutta ei. Kyllä siinä itkin minäkin ja paljon.



Mutta meillä ainakin alkasi helpottaa ristiäisten jälkeen. Vauvalle tuli rytmi ja päiviin selkeyttä. Se helpotti myös hirveästi kun vauva alkoi viihtyä lattialla ja sitterissä hetkiä yksinkin lelujaan tuijotellen. Sai syötyä tai jotain tehtyä. Varmaan myös unet piteni niihin aikoihin. Ja Onneksi ystävinä on muitakin maajussien vaimoja.. Vertaistuki on ollut kyllä arvossaan ja jo pelkästään se, että tietää, että jollain muullakin on samanlaista.. Tekeehän ne meidän miehet kahta työtä, eikä nuo maahommat odota, on pakko tehdä vaikka ympäripyöreitä päiviä silloin kun aika on. Vaikka se silloin v..kin aivan suunnattomasti.



Mutta se on förbi ja nyt on elämä tosi mukavaa! Ihaillaan yhdes tuota meidän valloittavaa aikaansaannosta, joka nykyään useimmiten on melko hyvällä tuulellakin :) Pumppaan vielä maitoa, otin tavoitteeksi että jos saisin neljän kuukauden ikään asti hälle äidinmaitoa edes vähän tuotettua. Ja Korkako sitä kysyi vai kuka, niin meidän tapaus kyllä viihtyy hyvin lattialla sellaisen lelukaaren alla, kun vaan leluja välillä vaihtelee. Ei kyllä vielä ainakaan kääntyile vaikka siinä on paljon ollut lattialla. Halusin nimenomaan sellaisen "lelutelineen", en jumppamattoa, tuo on kätevä nostaa vaikka pöydälle jos vauva on pöydällä sitterissä.

Ja ne unet, no.. :) Viime yönäkin heräsi tutin tippumiseen tunnin välein..... Mutta ei selkeästi enää tarvi ruokaa niin paljon yöllä.



Perhepedissä meilläkin on oltu tähän asti, mutta nyt oon pikkuhiljaa alkanu totuttaa omaan sänkyyn. Oon välillä syöttäny pullon sänkyyn päin ja tutti suuhun lopuksi. Siihen on nukahtanu. Nyt muutamana iltana oon syöttänyt hämärässä huoneessa sylissä iltamaidon ja nostanut sit sänkyyn. Laulanut tuutulaulun ja sammuttanut kaikki valot ja aika äkkiä on uni tullut. Meillä tosin nukahdetaan edelleen aika myöhään, 22-24 jopa, joten itsekin olen sit samaan aikaan käynyt nukkumaan. Toisaalta oon tähän rytmiin tyytyväinen, koska aamulla nukutaan yleensä 9 asti ja se sopii mun vartalolle :)



Mutta kivaa isänpäiväviikonloppua kaikille ja Korkan perheelle mukavia ristiäisiä!

Mitä olette muuten hankkineet isänpäivälahjaksi vai ootteko ostaneet mitään? Minä ostin kivan kauluspaidan kun se oli vähän toiveenakin.. Vaarit sai karkkia.

Fiiu ja poikansa, 3,5kk.

Hellou !



Todella kiva kuulla muiltakin kokemuksia tuosta synnytyksen jälkeisestä "babybluesista" !

Fiiulle sen verran että mulla on oikeastaan aivan samanlaisia ajatuksia... kyllähän minä tiesin että vauva muuttaa koko elämän ja on kiinni äidissä melkein 24/7, mutta sen itse toteaminen oli aika rankkaa ! Ei sitä pystynyt etukäteen kuvitella miltä se tuntuu.

Alkupäivinä ( kun päästiin sairaalasta kotiin) en tehnyt vauvan kanssa mitään muuta kuin imetin ! En silitellyt, en leikitellyt hänen kanssaan ollenkaan. Onneksi mun mies teki senkin edestä... Olin suorastaan ihan apaattinen ! Ihan itkettää kun ajattelee jälkeenpäin..mut eihän vauva onneksi vielä ymmärtänyt sitä. Istuin sohvalla kykenemättä rentoutumaan lihakset jännittyineinä et milloin neiti alkaa itkee ja herää uniltaan ! Nyt on tilanne (onneksi) muuttunut ja olen alkanut tutustua vauvaan ja tunnistan jo eri itkutkin...ja onneksi osaan rentoutua. Mun mielestä on todella hassua että noin pieneen ihmiseen voi olla niin ristiriitaiset tunteet ! Sitä rakkauden määrää ei millään voi kuvailla sellaiselle kellä ei ole omia lapsia, tai sitten sitä huolen määrää kun on joku huonosti, tai sitten joskus niitä vihantunteitakin.



Korka, meillä on onnistunut kanssa tuo tissikoulu, musta tuntuu et neiti imee nyt tehokkaammin sen ajan minkä ennen vaan lupsutteli... Musta vaan tuntuu et mun sylissä ei viihdy ollenkaan kun maito tuoksuu ! Miehen sylissä ja sitterissä ollaan pidetty. Ja kyl neiti mun kanssa saattaa tyytyväisenä makoilla naamat vastakkain sohvalla :) Sitteristä tykkää hirmu paljon , mikä on meille helpotus :D Saatiin ihana luksus-hetki miehen kans yhtä aikaa kun syötiin tortilloja ja neiti istu sitterissä ja pällisteli meitä : )

Onko teidän typy alkanut jo hymyilemään ? Vai onko se sittenkin 2-3kk milloin se hauskuus alkaa ? :D



Maisi, samaa kateutta olen minäkin huomannut miehen menoista...Oma lähteminen vaatii aivan järkyttävän suuret järjestelyt ja sittenkin saattaa käydä niin että lähtö ei vaan onnistu.

Välillä musta tuntuu vaan että olen yksi suuri tissi tuossa sohvalla, enkä mitään muuta ! :D



Weera1, Moikka sullekkin !

Samaa mietin minäkin , että eikös tän ikäisen pitäisi nukkua paljon enemmän... mutta toisaalta valvoo pidempiä aikoja ja nukkuu sitten taas pidempiä ! Yöt ollaan päästy kahdella heräämisellä toistaiseksi .



Tuosta perhepedistä vielä,

Me ollaan alusta saakka nukutettu pinnikseen. Oikeastaan ihan sen takia että mä olen aivan vainoharhainen siitä etten tukehduta vauvaa öisin. Nyt vaikka tyttö nukkuu joka yö omassa sängyssään, herätän mieheni ainakin 3 kertaa ja kysyn että missä vauva on ,kun en tunne sitä sängyssä :D Vaatii se tietysti enemmän energiaa, kun saattaa herätä parikin kertaa peräkkäin sängystä ja ei hiljene muuta kuin tissillä ..mutta olen sitten saanut itse ainakin jonkinlaisen unen öisin. Ja toisaalta puhuttiin jo silloin ennen pienen syntymää, että yritetään totuttaa heti siihen omaan "pesään" ja toistaiseksi on ihan hyvin mennyt. Ei hän sinne kyllä nukahda, mutta siirretään sylistä tai meidän sängystä kun on nukahtanut. Tästäkin muuten luin jostain vauvalehdestä että ei sais niin tehdä ,kun vauva säikähtää herätessään ollessaan eri paikassa ? Tiedä näistä sitten.. ;D



Isänpäivästä sen verran , että ostin isukille tuollaisen t-paidan vaan missä lukee "paras-iskä" ja suklaata . Sovittiin ettei nyt mitään ihmeellisyyksiä, kun ei mulla olis aikaa edes kierrellä ja katsella mitään erityisen hienoa. Ja tietysti päiväin ideahan on se että iskä saa ihanat halit ja pusut ja hyvän aamupalan (meillä ainakin ;)



Ei muuta kuin ihanaa isänpäiväviikonloppua kaikille !



Sadeorkidea ja tytteli 2vko 4pvä

Täällähän minä luuraan. Tää viikko on ollu yhtä haipakkaa ja meillä ei oo tietsikkaa juuri ees avattu koko viikolla, hätäsesti kävin yks päivä lukemas teidän tarinoita. Mukana ollaan siis ja kiva nyt olla mukana, kun tää porukka vähän pieneni, vaik alkuviikosta tuntu, et nyt tää sitten kuihtu koko pino, kun isommat jätti meidät. Nyt vaan ahkeraa kirjottelua jokaiselta ja tervetuloa uudetkin mukaan!



Olen kohta 30 nainen Keski-Suomesta, mies vähän yli 30. Poika on syntynyt 28.5, joten puoli vuotta lähestyy kovaa vauhtia, mun pikkunen on iso mies..



Baby bluesista olitte jutellu. Oli sitä täälläkin ja itkuherkkyys on jääny päälle.. Pillitän paljon enemmän, kun ennen raskautta, mut en onneks ihan niin paljoo, kun ootusaikana. Imetys oli meillä se vaikee juttu. Kun maitoo ei tullu tarpeeks, poika huus tissillä ja itekin rupes oleen epätoivonen ja itkin sitten kans. Pelkäsin pojan heräämistä, kun se pitää sit imettää. Kolme viikko rääkkiä jatku, lypsämistä, mammateetä ja kaikkee, sit vaan tehtiin päätös, et nyt loppuu ja siitä asti on poitsu korvikkeella ollu ja hyvin on kasvanu ja terve ollu. Ja se päätös vaikutti mun tunteisiin poikaa kohtaan myönteisesti ja rakkaus alko kehittyyn.



Meillä on poitsu nukkunu alusta asti pinniksessä. Maidolla on sinne iltasin nukutettu, mut nyt alotellaan siitä tavasta eroon pääseminen. Pinniksen pohja on kohta laskettava alas ja sinne on vähän vaikee pulloo syöttää. Päiväunille nukkuu tutilla sänkyyn tai vaunuihin. Meillä oli kans jakso, et vaunuissa ei nukkunu yhtään, mut nyt onneks vetelee välillä kolmetkin unet päivässä ulkona.



Yö alkaa yleensä 19.30, yöllä syö noin klo 5 ja 8-9 herää aamulla. Muutaman kerran itkee, kun on kääntyny mahalleen, mut kun kääntää takas selälleen ja laittaa tutuin, nukkuu yleensä heti takas. Joskus ei tervi kääntää kertaakaan, välillä 7-8 kertaakin.. Päikkäreitä nukkuu yleensä yhet reilun tunnin tirsat ja sitten yhet tai kahet lyhyemmät.



Kiinteitä menee nyt neljästi päiväs. Aamusin puuro, sit kasvissose lounaaks, hedelmäsosetta iltapäivällä ja illalla viä kasvissosetta. Liha alotellaan varmaan ens viikolla, jahka päästään noi viljat läpi. Kaura, ohra ja ruis menee jo.



Sellasia nyt täältä. Arki sujuu ja pikkumies on vallan mainio kaveri.. Kikattelee ja kiljuu ja huhuilee. Lattialle viihtyy mun mielestä hyvin, kääntyy mhalleen ja viihtyy nyt jo niinkin, kun jaksaa pitää päänsä pystyssä. Pyörii napansa ympäri ympyrää ja touhuaa ihan koko ajan. Isänsä laps: liikkuu ja puhuu koko valveillaolo aikansa. Äiti on aivan rakastunu:) Itkut on onneks nyt lähes loppu, kyllä sitä ootettiinkin. Poitsu on kun eri poika. Mut kai ne itkut ja natinat on alussa kaikilla. Hampaita ootellaan, pitkään on jo ollu kaks valkosta helmee alaikenessä, mut ei oo tullu läpi. Kuolaa tulee ja kakki tungetaan suuhun.



Oli aikas omanapaista tekstiä, mut nyt koetan olla taas aktiivinen ja paneutua teidän muidenkin maailmoihin.



Halit jokaiselle ja hempeää Isänpäivää!!

Me viedään poitsun kans isälle kahvit ja lahja sänkyyn. Sit käydään miehen isän haudalla viemäs kynttilä ja sit lähetään mun vanhempien tykö syömään ja illalla vietetään kotona laatuaikaa:) Meidän eka isänpäivä..



Norppis ja poitsu 5½ kk

Kantsis varmaan lukee oma teksti ennen kun lähettää. Meillä ei tungeta kakkia suuhun vaan kaikki:)



Norppis