Kokemuksia kielenvaihdosta lapselle?
Olen itse kaksikielinen, mutta mieheni kanssa olemme aina puhuneet suomea. Se on tuntunut luontevalta ja nyt 2v pojalleni olen lukenut ruotsinkielisiä kirjoja, mutta aika vähälle se toinen kotimainen on jäänyt. Nyt asia on alkanut vaivaamaan minua ja haluaisin laittaa pojan ruotsinkieliseen päivähoitoon ja vaihtaa kotikieltä pikkuhiljaa. Kaksikielisyys on rikkaus ja minä en ole sitä lahjaa tähän mennessä pojalle siirtänyt...
Lähinnä toivoisin kokemuksia siitä, että miten lapsilla on sujunut hoidossa kun ymmärtää kieltä mutta ei (vielä) puhu sitä.
Kommentit (9)
Itse olen suomenkielinen ja mieheni ruotsinkielinen.Mutta 15vuotta kanssani eläneenä suomettunut niin että meillä koti kielenä on puhuttu suomea.Poika aloitti elokuussa ruotsinkielisessä päiväkodissa oli silloin 2v2kk.Mitään ongelmia kielen kanssa ei ole ollut.Vaikka poika alussa puhuikin suomea hoitsut kuitenkin ymmärsivät.Esim. poika sanoi haluan piirtää johon hoitaja sanoi kom hit så kan du rita.Kaikki pojan puhe toistettiin ruotsiksi.Nyt on ollut kohta nelisen kuukautta hoidossa ja laulelee kovasti lailuja ruotsiksi ja juttelee tätien kanssa sekakielellä.
Itselläni kouluruotsi takkusi niin kovasti että jos kielen voi oppia ikään kuin lahjana, kivuttomasti kannattaa se mielestäni tehdä.
Kysyisin vielä Beedrililtä (ja muiltakin) että miten ovat päiväkodissa suhtautuneet siihen, että poika puhuu suomea. Eli meillä Espoossa päiväkodin valitsija oli sitä mieltä, että pojan pitäisi ensin osata ilmaista itseään ruotsinkielellä ennen kuin menee hoitoon (eli pelkkä ymmärrys ei riittäisi). Tiedän, että ainakin Porissa vastaavaa ei ole, taitaa riippua ihan päiväkodistakin ja sen tädeistä miten suhtautuvat?
Jos siis joku tietää, että missä päiväkodissa oltaisiin myötämielisiä oppimisprosessille, olisin kiitollinen tiedosta. Ja muistakin kokemuksista.
Tämä asia on minulle nyt sydämenasia ja hyvin olen muutaman päivän jo opetellut itsekin kielenvaihtoa, alkaa tuntua jo vähän luonnollisemmalta.
Me olemme suomea puhuva perhe Britanniassa. Poika oli puolivuotias, kun tanne muutettiin ja puolitoista, kun aloitti tarhassa. Oli tietysti kuullut englantia, mutta aika lailla nollasta lahti.
Alku oli vaikeaa, en tieda oliko syyna tarha vai kieliongelma, varmaan molemmat. Lisaksi olimme juuri palanneet kesalomalta Suomessa, jossa poika oli kaiken huomion keskipiste (ne isovanhemmat...:). PArin paivan jalkeen itkut alkoivat vaheta ja parin viikon jalkeen tarhaan meneminen oli superkivaa. Teillahan tilanne on kuitenkin parempi ja toisaalta tarhan henkilokunta varmaan ymmartaa lasta, jos tama puhuu suomea.
Kannattaa muuten kysella ulkosuomalaisten aitien palstalla. Palsta on kylla aika hiljainen, mutta lukijoissa on varmasti monta, jolla on kokemusta.
Meillä on kyllä ihan erilainen tilanne, ja hoitokin on vain kerho, mutta vastaan kuitenkin...
Eli me olemme täysin saksankielinen perhe ja muutimme 4kk sitten Suomeen. Kotikieli on siis saksa eivätkä lapset (nyt 3v6kk ja 1v5kk)osanneet suomea tänne tullessamme.
Tyttäreni kuitenkin halusi mielellään kerhoon ja on ollut siellä nyt n. 7vkoa, 2x viikossa 9-11:30. Kieli- tai muunlaisia ongelmia ei ole ollut, lapsi rakastaa kerhossa käyntiä eikä häntä omien sanojensa mukaan häiritse että siellä puhutaan suomea:-) Kerhontätejäkään ei tytön kielipuute näytä/kuulu häiritsevän, eikä siitä oltu huolestuneita alunperinkään, kun ilmoitin hänet kerhoon.
Ilmeisesti tyttäreni ymmärtää jo näin lyhyen ajan jälkeen aika paljon suomea, käyttää sitä myös - niin paljon kuin osaa - kun tietää ettei joku osaa saksaa. Hän kyselee myös yksittäisiä sanoja, lauseiden tai laulunsanojen tarkoituksia ja yleensä muistaa käännökseni kerran parin jälkeen.
Luulen että lapselle hoitokielen vaihto ei välttämättä ole mikään iso juttu, varsinkin kun kieli on ennestään tuttu (kuten sinulla, -Laura-). Ja onhan sitä monia (yksikielisiäkin) 2-vuotiaita, jotka eivät muutenkaan vielä niin paljoa puhu.
Onnea matkaan!
Siellähän lapset saavat puhua ja olla suomenkielisiä, tarhanopet puhuvat ruotsia ja lapset oppivat ruotsinkielen nopeasti näinkin. Tyttäreni kävi kielikylvyn ja todella nopeasti oppi ymmärtämään kieltä ja sitä kautta alkoi itsekin sitä puhua. Itse kaksikielisenä olen pystynyt tukemaan ruotsinkielen opettelua ja ala-asteella olen voinut auttaa läksyissä yms. suosittelen!
Hei ja terveiset kaksikielisestä perheestä Pariisista ! Meillä aika erilainen mutta silti samansuuntainen tilanne ; kotikieli ranska & koulukieli samoin, itse puhun lapsille suomea vain kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä.
Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomalaisillekin, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli miksi ei puhuisi kun tietää että kaikki siellä kuitenkin ymmärtävät ranskaakin...
Silti suomi-koulu on mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minulle on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Pidä pintasi ja satsaa sinnikkäästi projektiisi ; aika palkitsee vaivannäön ja kaksikielisyys on ainutlaatuinen rikkaus !
Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä :
http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys/
Terveisin,
Enora ja epelinsä 3,5v ja 1,5v
=)
Kerropa lisää tuosta suomi-koulusta. Mun mies on pariisilainen ja todennäköisesti muutto sinne pian edessä... Meillä pojat 2v5kk ja 10kk.
Kareen
Olin 5-vuotias tuolloin ja muistan sen päivän kun äidin kanssa seistiin ruotsinkielisen päiväkodin pihalla, enkä ymmärtänyt sanaakaan muiden lasten puheesta. Äkkiä sen kielen kuitenkin siellä pakon edessä opin, enkä muista, että minulla olisi ollut siellä ongelmia. Mielestäni lapsena sopeutuu muutoksiin paljon paremmin kuin aikuisena.
Poikamme on tätä nykyä täällä Suomessa ruotsinkielisessä päiväkodissa (meillä on kaksikielinen perhe) ja olen siellä käydessäni monesti ihmetellyt, miten hoitajat antavat lasten puhua keskenään suomea. (Vaan juttelevat ne hoitajatkin välillä keskenään suomenkielellä). -Ehkä t (ja toivottavasti) teillä päin sitten ollaan tarkempia näissä asioissa.
Mutta samantapaisesta kylläkin. Mieheni on kotoisin Turkista, ja puhumme kotona keskenämme suomea. Tytölle (täyttää joulukuussa 2 vuotta) puhun aina suomea. Mies on ollut erittäin paljon pois kotoa työnsä takia, ja kotona ollessaankin vaihtoi usein turkin kielen suomeksi koska turhaantui kun tyttö ei ymmärtänyt häntä. Nyt miehellä on vapaa-aikaa enemmän, ja on ollut tytön kanssa aika paljon myös kaksin (aiemmin näki lastaan vain n. tunnin päivässä ennen nukkumaanmenoa, ja silloinkin minä olin aina läsnä), ja alkanut puhumaan tytölle pelkkää turkkia. Ensin tyttö oli ihmeissään eikä tuntunut oikein tajuavan mistä on kyse (vaikka olikin kuullut jonkin verran turkkia pienestä pitäen), nyt tajuaa jo sujuvasti mitä isukki sanoo, ja vastaakin usein jo turkiksi. Ymmärtää että kotona puhutaan kahta eri kieltä, ja usein hokee samaa asiaa sekä suomeksi että turkiksi (esim. huutaa " tule tule" gel gel!" ). Eilen pyysi isältään suomeksi banaania, ja kun isukki ei reagoinut mitenkään niin vaihtoi kielen turkiksi - me mieheni kanssa emme edes tienneet että tyttö tietää mitä banaani on turkiksi. Äkkiä tämän ikäiset oppii :)