Ihanaa olla taas kotona...mukava kerhomatka!
Olemme myöhässä, pitäisi olla jo matkalla viemässä vanhinta tyttöä kerhoon. (olen istunut koko aamun koneella enkä huomannut ajan kulua)
Reissu alkaa jo ihan hullusti kun keskimmäinen uittaa itsensä oman pihan lätäkössä...
(minä 3 lapsen äitinä kun en edelleenkään osaa pukea lapsilleni ajoissa kurahousuja ja kurahanskoja)
No aikataulusta pahasti myöhässä vaihdan vielä haalarin ja alan pukea tytöille sadetakkien alle lisää varusteita...ovesta taas ulos..sitten takas sisälle etsimään itselleni sadetakkia...toteamus: Mulla ei ole itselleni minkäänvaltakunnan sadevaatteita!
Ehdotan tytöille että jäädään kotiin. Vanhin tyttö alkaa itkeä että haluaa mennä kerhoon!
Kiskaisen kertakäyttösadetakin niskaan josta kaikki napitkin on jo revennyt...Ja eikun matkaan...Vauva ei nuku jostain syystä vaunuissa, mutta ihmeen kaupalla viihtyy siellä hereilläkin.
Puolivälissä matkaa tytöt alkavat marista etteivät jaksa kävellä! Päättäväisesti toetan vaan että nyt mennään eteenpäin...
Ulkona tuulee kovaa ja sataa kaatamalla! Vesi valuu päätäni pitkin niskaan...vaatteeni kastuvat, kertakäyttösadetakistani ei ole pajon hyötyä!
Kerhoon tullaan myöhässä. Tyttäreni myöhästyy askarteluhetkestä, joka on tytölle niin kovin mieleen, hänelle tulee paha mieli! =(
Kotimatkalla olen jo aivan läpimärkä kun kertakäyttösadetakkini on vaakatasossa niskasta lähtien tuulen takia... Sadevesi piiskaa ja tuuli repii sadesuojaa vaunujenpäältä, yritän toisella kädellä pitää sitä paikoillaan ettei vauvakin kastuisi. Kakkonen alkaa ulista ettei enää pysty kävellä kun vaatteet hankaa...Totean: nehän ovat läpimärät vyötäröstä alaspäin, olet taas pissannut housuun! Ärähdän tytölle ja kysyn miksi ei voinut käydä kotona pissalla ennen lähtöä! Tapanani ei ole moittia näistä vahingoista mutta nyt on pinna niin lyhyt että turhautuneena torun tyttöä!
Vihdoinkin kotona! Riisumme märät vaatteet ja huomaan että kakkosen selkäreppuun laittamani mehupullon korkki onkin ollut huonosti kiinni ja mehu kastellut repun ja tytön läpimäräksi...HUokaus!
Kommentit (6)
Meillä myös kauheella huudolla saadaan vaatteet päälle lapsille ja sitten kerhoon koko matkan 2v poika valittaa että kutittaa niinkuin joka viikko maanataisin ja torstaisin kun viedään isompaan kerhoon. (Oikeasti mikään ei kutita hän kertoo väsymyksen noin). Mäkätän että ei ole vaihtoehtoa sinä kävelet kerholle ja sillä sipuli. Kerholla otan vauvan 4kk vaunuista ja laitan kantoliinaan ja poika pääsee rattaisiin. Isomman kerhon ovet avataan klo13 ja usein vielä vähän yli ja me saammee sitten juosta kaupunginosan toiselle puolelle hakemaan esikoista eskarista. (juu ole pyytänyt että jos voisi avata vähän aijemmin mutte ei näytä onnistuvan niin näin on elettävä). Poika nukahtaa väsymyksestä rattaisiin ja esikoinen saadaan eskarista kotiin. sitten kannan vielä nukkuvan kaksi vuotiaan sänkyynsä ja kuorin ulkovaatteista. Parhaassa tapauksessa hän herää tähän toimenpiteeseen ja kiukkuaa sitten koko loppu illan viian lyhyitä päikkäreitä.
Meillä siis näin joka viikko nyt syyssateet ovat tuoneet oman ihanan lisämausteen soppaan kun virittelen itseni ja vauva suojaksi sadeviitan. Pikkasen kauhulla odotan talvea ja auraamattomia jalkakäytäviä... Mutta tätä on vain vuosi ja kerho on kaikkikaikessa meidän 5v tytölle eteenkin kun isosiko käyn eskarissa joka päivä. Luojan kiitos että vauva on rauhallinen se tästä vielä puuttuisi että hänkin kitisisi jotain. Sisulla vaan eteenpäin ja on niitä ihania aurinkoisia syyspäiviäkin ollut ilonamme jos tosi pitkään.
Eikö kaksostenrattaat auttaisi teitä, ettei 2-vuotiasta tarvitsisi väsymyksen hetkellä pakottaa kävelemään...? Matkakin taittuisi nopeammin ja saisi aina nukahtaa rattaisiin, jos nukuttaisi?
Anteeksi, että puutun, mutta kun itse olen ainakin ihan ratasfriikki ja meillä on noita kulkupelejä joka lähtöön:;
Ihan kamala ilma ollut tänään. Toivotaan, että seuraavaksi kun teillä on kerhopäivä niin sataa vaikka hmmm lunta:) eikä tuule.
ja se lisää vain ihmetystä siitä miten tämä kotiäitiys oikeastaan on mahdollista.. Siis ihan karmeeta välillä.
ja siksi tyttökin myöhästyi askarteluista..Ensi kerralla kone kiinni ja ajoissa matkaan,eikös vain?
Myönnän, 5 kotiäitivuoden jälkeen ja nyt jälleen työelämässä:työssä on helpompaa. Siistissä jakkupuvussa on kiva talsia pitkin puhtaita, kiiltäviä toimiston käytäviä :-D
Eepu:
ja se lisää vain ihmetystä siitä miten tämä kotiäitiys oikeastaan on mahdollista.. Siis ihan karmeeta välillä.
Äiti hoputtaa että pian nyt syö, vessaan, pian, pue ja en ehdi auttaa jne. Harvemmin olen edes kovin hyvällä tuulella. Yleensä aina huonolla omallatunnolla kamalalla kiireellä lähdetään viemään esikoista eskariin ja tuloksena usein että myöhässä. Minulla on sentään parin kuukauden opetuksen jälkeen auto käytössä - aah ihanuus, mutta silti aamut on aina kiireisiä.
Meillä esikoinen on tottunut jo ja ei niin häiriinny tästä ylikiire tyylistä, mutta keskimmäinen tarvitsisi enemmän aikaa aamulla- raukka. Ja vauvan sitten kiskon järjestäin suoraan yöunilta ylös haalariin ja autoon. Itselleni kiskon vaatteet puolimatkassa päälle. Sitten kun poika on viety eskariin ja parina aamuna tyttö vielä kerhoon, niin huokaisen.
No sitten päivisin kun haen toista pari kertaa ensin kerhosta ja toisen sitten joka päivä myöhemmin vielä eskarista aikaa on jo vähän paremmin, mutta usein tulee kiire silloinkin. Vauvan joudun usein herättämään päiväunilta tai siis otan vaunuissa mukaan, mutta herää siihen (raukka siis herätetään/herää aika usein uniltaan tuohon viemiseen ja hakemiseen).
Eli kyllä tuo aikatauluelämä kiireisine lähtöineen on ärsyttävää - inhottavinta se on kun on vauvaikäinenkin vielä. En minäkään vieläkään osaa arvioida oikein kauanko kolmen lapsen pukeutumisessa/pukemisessa menee. Ja myös minä jumitun joskus koneelle liian pitkäksi aikaa.
Täydet sympatiat täältä teille!