Azoospermia. Kokemuksia?

Hei!



Meillä on vähän samantyyppinen tilanne myös päällä. Miehelläni löytyi muutama viikkos itten vain muutama liikkuva siittiö. Nyt tutkitaan, mistä se johtuu. Ilmeisesti voimme mennä ICSI-hoitoihin näillä vähillä siittiöillä. Sitä ennen pitää vielä tutkia mm. perinnöllisen kromosomivian mahdollisuus.



Ilmeisesti myös kiveksistä voidaan yrittää löytää siittiöitä koeputkihedelmöitystä varten. Onko teille puhuttu tällaisesta mahdollisuudesta?



Toivon teille paljon tsemppiä tilanteeseenne. Uskon, että teilläkin on toivoa. Tää ei kyllä helpolta asialta tunnu hyväksyä, tiedän sen itse...

...Että muutama elävä siittiö vielä jollain konstilla löytyisi. Mukavaa kuullla, että toivoa on :) On se kyllä älytöntä, miten vaikeaa voi tämä ihmisyksilöiden lisääntyminen olla. Aika syvissä syövereissä joutuu omia fiiliksiään tutkiskelemaan, nyt kun on tällaiseen tilanteeseen joutunut!

Eli tuttu tilanne, meillä todettiin sama vuosi sitten ja hirveä shokki siitä seurasi. Sen jälkeen kokeiltiin n. 7 kk miehen hormonihoidoilla, että jos asia olisi helpottunut. Siitä ei meille apua löytynyt ja nyt ollaan sopeuduttu ajatukseen lahjasiittiöistä ja niillä jo muutama inssikin kokeiltu. Jos haluat kirjoitella, niin sähköposti on: emmaemilia@netti.fi. Erittäin mielelläni jaan kokemuksia, koska tosi vaikeasta asiasta tässä on kyse.



EE

Kiitos s-postiosoitteesta, laittelen sulle postia... On tää sen laatuinen juttu, ettei tästä (ainakaan vielä) osaa muille juuri jutella kuin saman kokemuksen omaaville, ja ihan kiva näitä mietteitä on kuitenkin jonkun kanssa jakaa! Onneks eletään tätä nettiaikaa, ja vertaistukea löytyy kunhan uskaltaa huhuilla :)

Kamala shokki ja järkytys oli kyllä tuo kyseinen tuomio, koska ei ole ei sitten minkäänlaista mahdollisuutta tulla raskaaksi ihan jotenkin ihmeen kaupalla luomusti. =(

Olihan se tietysti sinällään " helpotus" , kun tiesi mistä lapsettomuus johtuu, mutta sitten tuli uusi epätoivo kun emme voineet saada biologisesti yhteistä lasta.

No, aika hyvin siitä sitten kait on kuitenkin selvitty.



Meillä tuosta diagnoosista on nyt jo vuoden verran aikaa eikä kummastakaan näytteestä löytynyt siittiöitä silloin kun tuota asiaa tutkittiin. Mieheltäni otettiin hormonikokeet ja ultrattiin kivekset. Ainoastaan hormonikokeissa oli jokin testosteronihormoni koholla, mutta sekin antoi siis vain viitteitä siitä, että kova yritys siellä on käynnissä siittiöiden aikaan saamiseksi, mutta jostain syystä niitä ei vain ole. Kiveksissä ei havaittu tukoksia ja biopsiaan (jos IVF tai vastaavaa olisimme harkinneet) ei lääkäri antanut oikein toiveita eli siis että sieltäkään tuskin löytyisi mitään ja jos löytyisikin olisivat siittiöt todennäköisimmin jollainlailla epäkelpoja.

No, mies ei operaatioon halunnut (kun todennäköisyydet olivat noin heikot) enkä häntä siihen pakottanut.



Päätimme sitten kokeilla luovutetuilla siittiöillä ja mulle tehtiin inssi viime kesänä luomukiertoon, kun ei oltu toistaiseksi havaittu mitään häikkää kuukautiskierrossa sun muissa.

Ihme ja kumma, ensimmäisestä kerrasta tärppäsi ja tällä hetkellä odottelemme kovasti vauvan syntymää maaliskuun alkuun.



Tsemppiä ja voimia teille kovasti tutkimuksiin ja hoitojen alkuun, sitä varmasti tullaan tarvitsemaan.

Myös mulle saa kirjoitella mrp1@luukku.com , jos kiinnostaa.



-viivi-

Reilu kuukausi sitten saimme me myös tietää karun totuuden, miehellä vain muutama paikallaan liikkuva siittiö, diagnoosi azoospermia. Tänään viety kontrollinäyte, mutta tuskimpa se kuukaudessa on miksikään muuttunt, ainakaan paremmaksi. Sinkkitabletteja olen miehelle nyt kuukauden päivät syöttänyt!:)

Perjantaina olisi aika taas lapsettomuuspolille, missä kuulemme myös verikokeiden tulokset, molemmilta. Toivon vain ettei mitään muuta kauhistuttavaa löydy. Koeputkihedelmöityksetä jo meille mainittiin, joten ei tässä ihan toivottomassa tilanteessa olla, kai...

Meille ei mainittu mitään tuosta kromosomihäiriön tutkimisesta??? Kuinka sitä edes tutkitaan? Verikokeesta vai spermasta?



Otetaankohan mieheltä kuitenkin biobsia kiveksestä jos näytteessä on ollut kuitenkin muutama siittiö?



Itseasiassa en edes tiedä mitä kaikkea verikokeita miehestä otettiin, Minulta otettiin kilppari, fsh, prolaktiini, proge.



Tuntuu että on ihan tietämätön kaikesta eikä ymmärrä mistään mitään, eikä muista ikinä lääkäreiltäkään kaikkea kysyä....



Mutta kiva(tai no, kiva ja kiva...) että on muita vastaavassa tilanteessa olevia, joilta saa vertaistukea, apua ja neuvoja!

Ikävää, että myös teille on sattunut tällainen tuomio. =(



Meillä tutkittiin mieheltä myös nuo kromosomit ja se otettiin ihan verestä. Niiden tutkimisessa menikin sitten jonkin aikaa ja tuloksia odoteltiin muistaakseni kolme neljä viikkoa ainakin.



Olettaisin, ettei tuota biopsiaa tarvitse tehdä, jos näytteessä on edes muutama elinkelpoinen siittiö, mutta aivan varmaksi en osaa sanoa. Tähän varmaan voisi kommentoida joku muu, joka tietää asiasta tarkemmin.



-viivi-

eli samassa veneessä ollaan! Aluksi oli kieltämättä kauhea shokki (varsinkin miehelle) saada tällainen tulos, mutta ajan kanssa ja puhumalla asiasta (vaikka se välillä vaikeaa olikin) tultiin siihen tulokseen, että yritetään sitten lahjasiittiöillä lasta! Ensin muutama inseminaatio ja sitten toisesta IVF:stä saatiin maailman ihanin poika! Nyt toivotaan sisarusta vielä ja edessä onkin tammikuussa PAS! Me tehtiin tässä asiassa vielä sellainen päätös, että emme kertoneet kenellekään edes lähipiirissämme, että meillä on lahjasiittöillä aikaansaatu lapsi, eikä kukaan koskaan sitä tiettävästi ole epäillyt! Päinvastoin, useimmat väittävät pojan olevan aivan isänsä näköisen! :) Iskä on alusta asti ottanut pojan ihan " omakseen" , eikä mitään sopeutumisvaikeuksia ole ollut missään vaiheessa! Näin siis meillä! Kukin omalla tavallaan! Voimia teille joka tapauksessa, minkä tien sitten valitsettekin!

Kun jonkin aikaa sitten mekin saimme diagnoosiksi azoospermia, tuntui ettei kenelläkään muulla sitä ollut, kun näiltä palstoilta aloin asiasta tietoa etsimään. Me saimme diagnoosin syksyllä 2005. Sen jälkeen meille on tehty jo neljä icsiä omilla siittiöillä, joita jollain ihmeen kaupalla on biopsialla saatu kiveksestä " ongittua" . Ei ole kumminkaan nuo icsit meillä onnistuneet (mun pitäisi kaikkien tutkimusten mukaan olla ihan ok, mutta munasoluja on saatu aina pienet määrät, eikä alkiot jaksa joko hedelmöittyä tai jatkaa jakautumista kunnolla) - niukin naukin on päästy siirtoon saakka.



Meille tehdään nyt sitten vihon viimeinen icsi omilla siittiöillä ensi vuoden alussa, ja sitten alamma kallistua ajatukseen ottaa lahjasiittiöt peliin. Olikin ihana lukea äiskä68:n kannustava kirjoitus aiheesta.



Mehän olimmekin jo itse asiassa lähellä lähteä lahjasoluhoitoon, kunnes keksimme jostakin, että miehelle voisi vielä kokeilla clomifen-kuuria. Mies söi clomeja elokuusta marraskuuhun jolloin oli siis meidän tää viimeisin icsi. Lääkäri sanoi, että kuuri ei ole vaikuttanut mitenkään erityisen mullistavasti siittiöihin, määrään nyt ei ainakaan, mutta että ne mitkä biopsialla saatiin, olivat selvästi värähteleviä - jos siittiöt haetaan kiveksestä biopsialla, ne voivat olla joko liikkuvia (tai ehkä lähinnä värähteleviä) tai liikkumattomia mutta silti eläviä tai sitten elottomia, joten icsiä tällaisilla siittiöillä tehdessä on melkein arpakauppaa, tuleeko biologi valinneeksi elävän vai elottoman siittiön, sitä kun ei pysty tietämään, jos se ei yhtään liiku.



Se kromosomikoe tehdään siksi, että usein näissä azoospermioissa voi olla takana sellainen kromosomivirhe, mikä voi periytyä poikalapselle (jos siis lapsi saadaan ivf/icsillä aikaan), jolle se voi myös aikuisena aiheuttaa lapsettomuutta (joten syntyy siis uusia icsi-sukupolvia, mikä on tosi harmillista; tyttölapselle se ei periydy). Meillekin tehtiin se koe, siinä tutkitaan kahta seikkaa, y-kromosomin deleetiota ja sitten jotain translokaatiota. Eiköhän lääkäri osaa selvittää sitten hieman paremmin, mihin nuo seikat vaikuttavat. Kumpaakaan ei mieheltäni onneksi löytynyt.



Viivi99:n tapaus oli myös jotenkin ihanan liikuttava... Kannustavia esimerkkejä tarvitaan ihan hirveästi jotta uskaltaa lähteä lahjasoluhoitoon, se on kuitenkin todella iso päätös, jota ei voi heppoisesti edes tehdä.



Tällaisin aatoksin,



Hektikko

Kyllä azoospermiaa löytyy, kohtalotovereita täytyy vain aina vähän huhuilla :)





***********



laitan tähän yhteyteen tälläisen " mainoksen" :



On olemassa yhteisön nimeltä Lahjasoluperheet. (Se on toistaiseksi " suljettu" eli sitä ei pääse tutkimaan ennen liittymistä.)

Keskustelufoorumin kuvaus: Keskustelupaikka perheille, joiden lapset ovat saaneet alkunsa luovutettujen sukusolujen tai lahja-alkioiden avulla sekä pareille, jotka käyttävät luovutettuja soluja tai alkioita.

Osoite: http://groups.msn.com/Lahjasoluperheet



Kun haet jäsenyyttä, muista mainita jotain itsestäsi / taustastasi, hakemuksia joissa ei lue mitään, EI hyväksytä!



****************



Tsemppiä jokaiselle ketjun kirjoittajalle. Alkujärkytys voi olla melkoinen, mutta kun on siitä selvinnyt, niin sitten ei olekkaan muuta tietä kuin ylöspäin :) Ja kuten ketjussakin kävi ilmi, jos pari päätyy lahjasoluihin, voi sen onnellisen lopputuloksen saada helpostikin inseminaatioilla ilman isoja hormonihoitorumbia.

Mulla olikin sellainen käsitys, että tuollainen nettiyhteisö on olemassa.



Saako siihen liittyä jo siinä vaiheessa, jos on päättänyt käyttää lahjasoluja mutta vielä ei mitään aktiivista ole tapahtumassa? Kiitos jos ehdit vielä vastata!



Kaikkea hyvää teille kohtalotovereille!

saimme tänään ja huonommat olivat kuin ensimmäisen näytteen, nyt spermassa vain 2 liikkumatonta siittiöö!:(



Koeputkihedelmöityksiin lähdemme, se nyt on päivän selvää, mutta jos näyte pysyy samanlaisena, edessä myös kivesbiopsia. Siittiöiden kun lääkärin mukaan pitäisi edes värähdellä, jotta ne olisivat hedelmöityskelpoisia. Puhui myös lahjasiitttiö mahdollisuudesta, missä onkin mietittävää... Spermanäyte otettiin siis yksityisllä ja hoidoissa olemme julkisella. Tämä yksityisen tohtori ihmetteli, että miksi kontrollinäyte piti antaa näin pian, sillä edellisetä näytteestä on vain 5 viikkoa! Paljonko teillä on ollut ensimmäisen ja kontrollinäytteen välissä aikaa?

Itse kyllä haluaisin aloittaa hoidotkin jo nin pian kuin mahdollista, sillä lasta yritetty kohta jo 3 vuotta ja ikääkin kertyy koko ajan vain lisää.;)

(minä 33, mies 37)

Mutta perjantaina on aika omalle gynelle sairaalaan, missä kuulemme loppujen kokeiden tulokset ja sovimme jatkohoidoista.



Aika rankka totuus paljastui, mutta minkäs teet?:(



Mutta eikös se ole sentään edes pikkaisen hyvä, jos spermassa on edes pari siittiötä? Luulisi niitä silloin kiveksestäkin löytyvän, vai mitä mieltä olette?



Kuinka olette saaneet miehen puhumaan tilanteesta kunnolla? Meidän mies kun ei aiheesta niin pukahda ja oikein saa onkia ja udella tietoja.

Välillä tuntuu, että itse vain hötkyilen asian kanssa ja mies tulee vain virran mukana...

Kova paikka se oli mehelle ja sanoi, että on vaikea sulattaa asiaa ja hän vain yrittää miettiä syytä siihen miksi siittiöitä ei ole ym. Ja että on valmis tekemään mitä tahansa ja maksamaan vaikka miljoonan että lapsen saisimmemutta siinäpä se puhumiset sitten onkin...



Nyt on lähettävä shoppailemaan...Palaillaan, viimeistään perjantaina!:)

Eli tämänkään pulman kanssa ei tarvitse sentään yksin kärvistellä. Ja aivan ihanaa on lukea tosiaan noita kannustaviakin kertomuksia! Tuohon nettiyhteisöön pitänee jossain vaiheessa yrittää liittyä.



Tosiaan, kuinka pian miehiänne on neuvottu antamaan se kontrollinäyte? Muistan lukeneeni aiemminkin että välin pitäs olla useita viikkoja. Mun miehelle lääkäri neuvoi et heti vaan uutta näytettä kehiin. Outoa...

Ensin kommenttina ainakin Rinsessalle ja Funkybusille eli meillä miehen uusintanäyte otettiin vasta 3 kk:n kuluttua eka näytteestä, koska siittiöiden muodostumiseen kuluu aikaa n. 75 vrk. Meillä siis mies söi tuon ajan clomifenia ja toivottiin sen auttavan tilanteeseen, mutta ei valitettavasti auttanut (niin kuin ei seuraavaksi yritetyt hormonipistoksetkaan). Mutta tuntuu vähän oudolta ottaa uusintanäyte noin lyhyellä aikavälillä, ellei sitten vain haluttu sulkea pois jokin virhe ekan näytteenannon kohdalla.



Toisena kommenttina, aika monella miehellä tuntuu olevan vaikea paikka puhua tästä asiasta ja ymmärtäähän sen kyllä. Kun olen koittanut ajatella omalle kohdalle tilannetta että jos lapsi ei perisi mitään minun ominaisuuksia, niin vaikealtahan se tuntuu. Toisaalta taas tiedostan järjellä ajateltuna, että tottakai lapsi kopioi ja omaksuuu eleensä, ilmeensä ja käytöksensä suoraan vanhemmilta, joten esim. yhdennäköisyys saattaa hyvin muodostua sitä kautta (jopa todennnäköisemmin kuin että jokin tietty " hyvä" piirre perityisi lapselle sellaisenaan vanhemmilta). Aika pitkälti tuokin asia on siis kiinni siitä, miten sen haluaa ajatella ja miten siihen oppii suhtautumaan. Itse olen jotenkin oppinut ajattelemaan, että ei meissä miehen kanssa ole kummassakaan mitään niin jumalaisen ihmeellistä, mikä ehdottomasti pitäisi saada periytymään lapselle. Meidän ikioma lapsi siitä tulee jokatapauksessa, oli sitten kyseessä omat solut, lahjasolut tai adoptio. Mutta palatakseni tuohon miesasiaan, niin meilläkin mies on sellainen ettei liikoja tunteistaan puhu ja pientä uhkailua ja kiristystä piti käyttää, että tästä asiasta saatiin kunnon keskustelu aikaiseksi. Onneksi mies haluaa lasta niin kovasti, että hänelle tärkeintä on saada se nyytti kotiin keinolla millä hyvänsä. Sitten kun muuta keinoa ei yksinkertaisesti ole kuin käyttää lahjasiittiöitä, niin asia oli hänen mielestään sillä selvä. Välillä tietysti tulee hänellekin vielä haikea olo, tyyliin " lapsella ei sitten koskaan ole mun sinisiä silmiä" , mutta pääasiassa tuntuisi olevan asian kanssa sujut.



On kyllä tosi hyvä, että täältä löytää vertaistukea ja keskusteluseuraa tällaisen asian suhteen, josta ei ihan jokaisen tutun kanssa pysty puhumaan. Mitä olette mieltä, pitäisikö laittaa ihan oma pino pystyyn vai kirjoitellaanko vaan aina esiinnousevia ajatuksia sopivan otsikon alla? Itse en listaemon roolia ehkä uskalla ottaa, kun ei tämä tietotekniikka ole ihan omaa alaa, mutta jos joku rohkea ilmoittautuu niin itse ainakin mielellään vaihtaisin säännöllisemminkin ajatuksia. Mutta nyt saunaan!



EE

kyllä sinne voi liittyä, vaikkei vielä aktiivihoidoissa ole. Siellä on esim. sellaisia, jotka odottelee munasolupuolella ja hoito joskus hamassa tulevaisuudessa. Ja sitten on ihan perheellisiä. Kaikkia yhdistää kytkentä lahjasoluihin.



Tervetuloa!

etteivät niin kamalasti noista tunteistaan puhu, mutta esim. meilläkin vaikka tuo mies nyt ei niin kamalasti ole tunteistaan ja ajatuksistaan puhunut tähän lahjasiittiöaiheeseen liittyen, niin kun kävimme ennen tuota inssiä psykologin juttusilla tuolla väestöliitossa, niin sieltähän ilmeni vaikka minkälaista ajatusta joita en osannut miehen ajatelleenkaan.

Ei kyllä sitten jäänyt lainkaan epäselväksi se, että myös mies haluaa lapsen, vaikka lapsella ei sitten olisikaan hänen geenejään.

Meille, erityisesti mulle, tuo psykologin käynti oli todella hyvä juttu. Näin ainakin sain selville myös mitä mieheni asiasta todella ajattelee. =)



Väestöliitossa (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) oli ehtona tuolle lahjasiittiöiden käytölle tuo yksi käynti psykologilla ja alkuun ajattelin, että kamalaa, nyt meitä sitten arvioidaan onko meistä vanhemmiksi..

Mutta, ei se sitten ollutkaan niin.

Juteltiin vain kaikkea aiheeseen liittyvää.. minkälaisia ajatuksia ja tunteita se meissä herättää.

Mieskin oli alkuun ettei missään nimessä mennä millekään psykologille juttelelemaan, mutta jälkeen päin totesi käynnin olleen erittäin mukava.

Näin ne miehet voi yllättää.



Yhdyn EmmaE:n kommentteihin lapsen yhdennäköisyydestä vanhempiin täysin. Myös psykologin mukaan perheet, jotka ovat saaneet lapsensa lahjasoluilla, ovat usein saaneet kuulla kuinka saman näköisiä lapset ovat kuin vanhempansa (tietämättä näistä hoidoista), vaikka tosiaan todellisuudessa näillä lapsilla ei olekaan molempien geenejä. Lapset omaksuvat ilmeet ja eleet vanhemmiltaan ja ilmeisesti vain pieni osa siitä on geeneistä peräisin.



Mustakin olisi kiva vaihdella ajatuksia teidän kanssa, jos tosiaan jonkun pinon vielä päätätte perustaa, vaikka olenkin jo plussannut.

Mutta eihän se haittaa..? Asia kuitenkin edelleen koskettaa myös mua.



Tsemppiä kaikille tulevia koitoksia varten ja pitääpä varmaan käydä ilmoittautumassa tuohon yhteisöönkin. =)



-viivi-

Suureksi yllätyksekseni löysin täältä ketjun kohtalotovereita joten kirjoitanpa nopeasti tähän meidän tarinan. Jospa se vaikka antaisi toivoa teille joille lasta ei kuulu azoospermiasta johtuen. Meidän diagnoosi on nimittäin juuri azoospermia ja silti olemme tässä vuosien aikana onnistuneet saamaan kaksi biologista lasta.



Vauvan yritys alkoi 2001 ja vuoden turhan yrityksen jälkeen mentiin tutkimuksiin. Multa ei löytynyt perustutkimuksissa vikaa, mutta miehen spermanäytteen tulos oli lohduton: ei yhtään siittiötä. Olimme järkyttyneitä, mies etenkin. Hän antoi kontrollinäytteen muistaakseni samantien ja tulos oli ihan sama. Verikokeilla tutkittiin sitten tarkemmin hänen hormonitoimintansa tai jotain (en nyt muista ihan tarkkaan mitä) ja suositeltiin että kokeillaan löytyykö siittiöitä biopsiassa. No ihan muutama löytyi ja nekin aika onnettomia, eivät siis juuri liiku. Olimme kuitenkin sitä mieltä että lähdemme ensin yrittämään kokonaan biologista lasta eikä lainasiittiöiden käyttöä pohdita ainakaan heti. Lääkärikään ei tätä vaihtoehtoa tyrmännyt vaan kannusti kokeilemaan.



Hoitohistoria:

* 5/2003 ensimmäinen ICSI. Nega.

* 8/2003 toinen ICSI. Tulos 4 alkiota, kaksi siirrettiin. Tulos ällistykseksemme plussa. Tyttö syntyi 4/2004.

* 3/2005 PAS. Kemiallinen raskaus

* 5/2005 PAS. Nega

* 8/2005 kolmas ICSI. Kemiallinen raskaus

* 10/2005 PAS. Nega

* 11/2005 PAS. Nega

* 12/2005 PAS. Nega

* 01/2006 neljäs ICSI. Plussa ja toinen tyttö syntyi päivälleen 1 kk sitten.



Meillä nuo ICSI:t ovat menneet kaikki hyvin samantyyppisesti ja pitkällä kaavalla on menty. Miehelle on tehty joka kerta kivesbiopsia, tulos on aina ollut vähän kehno mutta riittävä määrä siittiöitä on aina kuitenkin onnistuttu kaivelemaan esille. Mun munimissaalis on aina ollut jotain 10-12 munasolua, joista noin puolet hedelmöittyy. Hedelmöittyneissä alkioissa tapahtuu vielä vähän karsintaa ja siirtopäivänä on meillä ollut sitten hengissä 3-4 alkiota. Siirretty yleensä 2 alkiota kerralla, joskus kokeiltu yhdenkin alkion siirtoa.



Tosta hedelmöittymisestä piti vielä sanomani että muistaakseni biologi sanoi että kun käytetään suoraan kiveksistä otettuja siittiöitä on hedelmöittyminen yleensä vähän heikompaa kuin jos siittiöt olisivat siemennesteestä otettuja. Osa niistä on jotenkin raakoja, vähän niin kuin munasolutkin voi olla raakoja joten sopivien siittiöiden valitseminen näytteestä on vähän arpapeliä. Siksi alkioita ei ikinä (ainakaan meillä) saatu kovin montaa kappaletta, vaikka munasoluja aina tulikin kohtuullisesti.



Laadultaan alkiot ovat olleet biologin mukaan " ihan hyvälaatuisia" , ei kuitenkaan ihan priimaa muttei ihan heikkojakaan. Alkiot ovat aina olleet vähän hitaita jakautumaan, sillä siirtopäivänä soluja on ollut 2-4 kpl. Sitkeitä ne kuitenkin ovat olleet sillä kaikki pakkasessa olleet ovat aina selviytyneet siirtoon asti. Molemmat raskaudet ovat meillä kuitenkin alkaneet tuoresiirroista ja kahden alkion siirroista. Ensimmäinen lapsi vaati kaksi siirtokertaa ja toinen lapsi seitsemän siirtokertaa.



Ja molemmat lapset, nämä meidän surkeilla, jähmeillä jämäsiittiöillä tehdyt, ovat täydellisen ihania. Meillä on ollut suuri onni matkassa ja tunnen vieläkin välillä täydellistä mykistymistä sen edessä millaisia ihmeitä he ovat. Viisi vuotta on kulunut siitä kun aloimme toivomaan lasta, ja matkaan on mahtunut paljon mutkia ja monia pudotuksia pilvilinnoista. On itketty turhautuneina ja silti jaksettu toivoa ja jatkettu hoitoja. Ja kaksi uutta elämää olemme saaneet aikaiseksi. Enempää en elämältä voisi toivoa.



Toivon teille jokaiselle paljon onnea taipaleellenne ja että toiveenne lapsesta, oli se sitten omilla tai lainasoluilla tai adoptiolla, kävisi toteen.



Hyvää jatkoa kaikille!

Meijuli

Hei!



On pakko vastata tähän viestiketjuun, vaikka en ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut tänne, vaan lähinnä taustaillut.



Joku teistä halusi kuulla positiivisia kokemuksia, joten on pakko kertoa omasta kivisestä tiestä, jolla on ollut ihana lopputulos. Meillä lapsen yrittäminen alkoi kesällä 2001 ja vuoden yrityksen jälkeen tehtiin molemmille asianmukaisia kokeita ja selvisi miehen hedelmättömyys. Mitään ei koskaan löytynyt näytteistä, ei myöskään kivesbiopsiasta, joten tie miehen soluilla oli kuljettu loppuun jo ennen kuin se oli edes alkanutkaan. Meillä ei siis ollut yhtään hoitoyritystä omilla sukusoluilla.

Vuonna 2002 siis saimme tietää tylyn totuuden, joka oli meille molemmille tosi vaikea, etenkin miehelle. Vuoteen hän ei pystynyt puhumaan aiheesta kanssani, mutta syksyllä 2003 menimme lapsettomuusklinikalle kuuntelemaan hoitovaihtoehtoja, varasimme lahjasiittiöt ja sovimme, että tulemme takaisin muutaman kuukauden kuluttua. Kesti vielä vuosi ennen kuin mieheni oli valmis ensimmäiseen hoitoon, joka oli inseminaatio luonnolliseen kiertoon (lääkärin mukaan meillä olisi hyvät mahdollisuudet luonnolliseen kiertoon). Kaksi yritystä omaan kiertoon ei tuottanut tulosta ja minulle otettiin avuksi hormonipistokset. Kaiken kaikkiaan kolmas (eli alusta lukien viides hoito) hormoniavusteinen hoito tuotti toivotun lopputuloksen ja tulin raskaaksi toukokuussa 2005. Ihana poikamme on nyt 10 kk vanha ja todellakin isin poika.

Koko raskausaikani miehellä oli vaikeaa ja hän koki ristiriitaisia tunteita, kun tuleva lapsi ei ole hänen lihaa ja verta, mutta silti halu saada meille lapsi ylitti tämän tunteen. Eniten mieheni pelkäsi, että rakastaako hän lasta. Lapsen synnyttyä oli vielä kolme kuukautta vaikeaa, koska vauva oli itkuinen, mutta kun vauva alkoi olla vuorovaikutuksellisempi kolmen kuukauden iässä, muuttui isän ja lapsen suhde selkeästi ja mielestäni rakkaus syttyi. Välillä olin tosi huolissani, miten tässä käy, mutta nyt kun katson tuota parivaljakkoa kahdestaan, niin kyllä he toisiaan rakastaa tosi paljon. Mies on myös todella ylpeä pojastaan ja puhuu hänestä paljon esim. töissä. Hänelle on tärkeämpää kuin minulle mitä pojalla on päällä kaupungilla, otettiinhan varmasti kamera mukaan reissuun jne.

Kipeä asia tämä on vieläkin, sillä keskustelu toisesta lapsesta on vielä liian aikaista ja nyt on aika iloita esikoisesta. Sen päätöksen olemme tehneet, että lapselle kerrotaan isompana hänen geneettisestä alkuperästään siinä iässä kun hän kiinnostuu, mistä vauvat tulevat. Isin siemenet on saatu lahjaksi sairaalasta. Meillä myös vanhemmat ja sisarukset sekä parhaimmat ystävät tietävät asiasta eikä se ole kenellekään ongelma tai kauhistelun paikka. Kaikki he tuntevat vaikean taipaleemme ja ovat iloisia puolestamme.



Onnea kaikille teille matkaan, mitä ikinä päätättekin.

Erityisesti siksikin koskettaa, koska myös teillä on käytetty lahjasoluja ja se kuitenkin jonkin verran muuttaa asioita.



Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, jos kiinnostaa?

Mun os. löytyykin tuolta ekalta sivulta. =)



Toki myös Meijulin (toivottavasti muistin nickin oikein) kertomus oli ihanan rohkaiseva ja mikä parasta, siinä päästiin tuloksiin omilla soluilla. Operaatioina ehkä jollain tavalla voi olla hankalampaa, mutta näin henkisellä puolella ei tarvitse ajatella näitä biologiaan liittyviä asioita niin paljon, ainakaan sitten jälkikäteen.



Meitähän näyttää olevankin täällä varsin paljon.

Toivottavasti jokainen saa apua tavalla tai toisella tähän ikävään ongelmaan.



-viivi-

Moi taas,



en ole ehtinyt vähään aikaan tätä pinoa käydä lukemassa. Meijulin ja Paaviksen kertomukset olivat kyllä koskettavia ja kannustavia. Meijuli, teillä onkin aika kunnioitettava hoitohistoria... meidän 4 icsissä on päästy kolme kertaa siirtoon, aina muutaman alkion turvin joista lopulta on ollut 1-2 siirtokelposta, pakkaseen ei koskaan mitään. Myös meidän alkiot olleet hitaahkoja, ja nyt kun näitä azoospermia-tarinoita on tässä lukenut, niin se, että biopsian avulla saaduilla siittöillä aikaansaadut alkiot on hitaita, on varmaan juuri se avaintekijä tässä kokonaisuudessa meillä kaikilla. Meillä on nyt viimeinen hoito omilla soluilla tiedossa vuoden alussa, mutta nyt se alkoi taas mietityttää, että kannattaako siihen ryhtyäkään... No, kerran vielä ja sitten lasku, hehe.



Nyt taitaa olla joulutauko paikallaan, kun ennen uutta vuotta ei kuitenkaan omassa hoitoputkessa tapahdu mitään. Oma pino lahjasoluihin päätyville ois varmaan paikallaan, mutta toisaalta, sitten voi liittyä siihen lahjasoluperheiden yhteisöön, jota Pinkerton täällä jo " mainostikin" ... ei mullakaan ole taitoja eikä haluja palstanpitäjäksi.



Leppoisaa joulua kaikille, koitetaan viettää mukava joulu, toivottavasti se on viimeinen ilman lasta tai raskautta - tuohon ajatukseen suuntaamme ensi vuonna kaikki voimamme!



Hektikko