Taapero puree - mistä johtuu ja miten saa loppumaan?

Törmäsimme taaperoiden puremiseen tänään leikkipuistossa ensimmäistä kertaa. Meille vieras lapsi tuli ensin halaamaan 2,5 vuotiasta tyttöämme parikin kertaa, sitten yhtäkkiä tarrasi poskeen kiinni ja puri tosi kovaa. Onneksi olin vieressä ja tajusin heti mitä tapahtui ja säin älähtämällä lapsen irrottamaan otteen. tyttömme poskeen jäi viideksi minuutiksi siniset painaumat ja nyt niistä tulee mustelmat. Onneksi iho ei mennyt rikki, eikä palaa lähtenyt irti.



Säikähdimme kaikki aika tavalla. En usko, että pikku purija tajusi ollenkaan edes tehneensä väärin. Katsoi kyllä minua hieman säikähtäneenä, kun komensin irti. Hänen äitinsä tuli onneksi myös pian paikalle, mutta ei ollut estämässä tapahtunutta. Kun kävimme lyhyen sananvaihdon, minulle jäi se käsitys, että tätä oli tapahtunut aiemminkin ja jatkuvasti. Ja mikä jätti hieman ikävän tunteen meille, todettiin "tällaista sattuu". Jostain vakavammasta on kysymys, kuin pikku törmäämisestä tai kaatumisesta leikkipuistossa, kun purraan. Anteeksi pitkä johdanto, mutta mitä tässä tapahtuneessa näin, ei ollut kysymys hampaiden tulosta - silloinhan kelpaisi jokin keppi tai lapio tms. Johonkin kontaktinottoon tai aktiivisuuteen se näytti viittaavan, koska alkuperäinen tarkoitus ei kai ollut kuitenkaan satuttaa.

Mikä teak sinun juttusi pointti oli? Kun kysyjä pyytää neuvoa, ei tuo varmaan ollut ihan kannustavin vastaus?



Meidän taapero 1v 3kk on myös purrut (puree enää todella harvoin). Ei ole kyllä mitään tekemistä hampaiden tulon kanssa, meillä ainakin kyse on siitä että joko innostuu hirveästi -> riehaantuu tai sitten suuttuu. Suuttuessaan lyö tai puree tai raapii (usein tosin vain väsyneenä) jos ei napakasti kielletä. Meidän tapauksessa vain äitiä tai isiä. Itse en nyt ole niin stressannut, on vastaan tullut aika monta purevaa taaperoa, niitäkin jotka tarraavat ventovieraaseen. Aika monella ollut vain joku kehitykseen/itsensä ilmaisuun liittyvä vaihe.



Meillä aina todella napakka kielto ja päälle vielä selitetään miksei saa purra, koska se sattuu ja niin ei todellakaan saa rehdä, eiväthän äiti ja isikään pure. Luulisin että teilläkin napakalla kieltämisellä ja ajan kanssa menee ohi. Meillä todella voimakastahtoinen poika muutenkin.



Rouvaii ja taapero

Poika puri n. 8 kk - 1,5v ikäisenä. Ei siihen tuntunut auttavan kuin aika. Toki kiellettiin napakastikin, mutta ajan kanssa vasta jäi pois. Pureminen kohdistui lähinnä äitiin, mutta myös isään. Tätä tapahtui just innostuessaan vaikka halatessa tai hyväntahtoisesti riehuessaan sylissä. Tai sitten suuttuessaan tai turhautuessaan. Jotenkin se kai liittyy kehityskauteen, tuntui jotenkin tahattomalta, refleksin omaiselta jutulta.



Tän jälkeen n. 1,5 v - 2 v ikäisenä puremisen jäätyä tilalle tuli pään lattiaan hakkaaminen. Tätä ilmeni suuttuessa ja turhautuessaan. (aika ilkee tapa kerrostalossa, kun naapurit kuulevat mahdollisesti kiellon, päähkakkauskolinan ja päälle kovaa itkua...) Luonteeltaan poika on sellainen tulisesti suuttuva, ehkä keskivertovilkas lapsi.



Pään hakkaaminen jäi, kun oppi puhumaan 2-vuotiaana.

En enää muista mistä alkaen on pureskellut äippää... ja täällä se ei liity raivoomiseen tai pahaan oloon, ennenminkin juuri riehuessa tai kun oikein halituttaa. Raivostuessaan puolestaan hakkaa päätään lattiaan, mikä on äipästä todella kamalaa. Neuvolan tätsy vaan totesi, että jotkut lapset vaan tekee niin... omituista?!

Kertokaahan, miten sen saa loppumaan, jos olette keksineet muunkin keinon kuin aika.

Hei!



Täällä on yksi kohtalotoveri..

Meillä on poika 1 v 7 kk ja puree myös suuttuessaan ja leikin tiimellyksessä oikein innostuessaan.. On purrut jo monta kuukautta, välillä menee päiviä, ettei pure, mutta sitten on taas hampaat kiinni kädessä, olkapäässä tai jalassa... Tietää kyllä ettei saa purra ja pyytääkin heti anteeksi halaamalla, kun kieltää. Mutta silti seuraavassa hetkessä on jälleen puremassa.

Poika on nyt päiväkodissa ja on purrut nyt siellä toisia lapsia leikkien keskellä. Harmittaa :(



Olemme myös kieltäneet poikaa, kertoneet, että se sattuu. Ettei äiti/ isäkään pure toisia. Ollaan yritetty vetää huomio muualle, kun ollaan huomattu että pojalla puruhalut, mutta mikään ei ole ainakaan vielä tepsinyt.



Alkaa olemaan jo epätoivoinen olo, toivon, että pureminen loppuu, kun poika oppii kunnolla puhumaan. Tällähetkellä vasta muutamia sanoja. Sitä hetkeä odotellessa...



Hyviä vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan :)

Ja äiti puri kerran kunnolla takaisin. Äiti sanoi että loppui kuin seinään se homma. Itse en ole uskaltanut taaperoamme takaisin purra, eihän se ole laillistakaan:( Joten en voi kenellekään suositella, mutta kertoisiko tämä siitä, että lapsi ei ymmärrä että pureminen tekee kipeää?



Rouvaii taas

Mä oon kuullut kans, että joillain on tepsinyt tuo takaisin pureminen. Minä tunnustan myös kokeilleeni (aika varovastasti) purra takaisin, mut ei oo auttanut. Joku neuvo (olikohan Dr Philin) oli, että kiljasee itse kovasti, jos puree. Että lapsi pelästyy ja muistaa sen eikä sen jälkeen pure. Ei meillä sekään tepsinyt. Ehkä se pitäisi tehdä jo ihan ekasta puremisesta. Jos ei ekasta tepsi, niin huono juttu minusta ois jatkaa kiljumista tai puremista itse, ihan hullua.

Meidän neiti puree myös, sekä minua että leikkikavereita. Yleensä tilanne on joko se että innostuu liikaa tai sitten kokee tilanteen ahdistavaksi ja puolustautuu.



Asiaa on puitu useammankin ammattilaisen kanssa ja kysehän on näin pienten kohdalla siitä etteivät osaa ilmaista itseään muuten ja ovat tällä tavalla keksineet hyvän keinon puolustautua. Toisaalta innostuksesta tapahtuva pureminen saattaa olla vain tietynlaista mielihyvän hakemista; tuntuu hyvältä kun vähän kokeilee vaikkapa äidin paljasta olkapäätä hampailla samalla kun reuhaa ja on muutenkin pikkaisen ylikierroksilla.

Ajan kanssa tämän pitäisi mennä ohi mutta tietysti peli pitää aina viheltää poikki kieltämällä erittäin tiukasti ja poistamalla lapsi tilanteesta. On toki hyvä jos lapsi itse huomaa että toista sattuu ja käydä sitten pyytämässä anteeksi. Äitiä jos puree, pitää heti poistaa sylistä kiellon kera.

Isommalla lapsella kyse voi olla jostain muusta mutta alle 2-vuotiaalla, joka ei toisaalta myöskään muista pitkiä selityksiä eikä välttämättä edes sitä eitä 15sekuntia kauempaa, kyse on ihan vain melko viattomasta asiasta johon toki pitää puuttua.



nummuli kera 1v 7kk purijan

1v2kk ikäinen typy on purrut silloin tällöin äitiä ja vain äitiä, ei koskaan muita. Olen tulkinnut sen näläksi, silloin neiti on yhtä kireä kuin äitinsä nälkäisenä. Ihan kuin tähän puremiseen liittyisi jotain tissimuistoja, koska kohteena olen vain minä ja koska tissiäkin joskus suuttuessaan puri.



Kun puree, sanon painavasti ei ja lasken hetkeksi lapsen lattialle.



Yhden ystävän vuoden vanha lapsi on purrut isosiskoaan, koska ei muuten tälle pärjää.

...joskaan ei kaikilla. Meilla molemmilla lapsilla ollut tama vaihe, eli ovat purreet esim. tarhassa muita (ja heita myos purivat toiset lapset), joka on sitten ajan kanssa mennyt ohitse. Ei kivaa mutta sita on myos lahes mahdoton taysin estaa. Tarkeaa on aina sanoa tiukasti etta purra ei saa heti tilanteessa, siita sitten ajan kanssa loppuu aikanaan. Turha kuitenkaan mitenkaan syvallisemmin syyllistaa vanhempaa tai lasta, ainakin meidan tarhan (erittain kokeneet ja satoja lapsia hoitaneet) tadit ottivat taman kannan, eli itse tilanteeseen puututaan tiukasti mutta kun se on ohi sita ei jaada jahkailemaan eika ainakaan "demonisoida" purevaa lasta. Tuollaiset alle parivuotiaat tai vahan ylikin eivat tosiaankaan pure "pahuuttaan" tai "kiusatakseen" muita. Kaikkien lapsille tata vaihetta ei tosiaan tule, mika lienee syyna, mutta siita ei kannata isompaa draamaa tehda.

Sehän on ihan selvä. Meilläkin on siis tätä "ongelmaa" pojallamme, joka on muutenkin kova pussailemaan ja hellyyttä osoittamaan. Usein hän lähestyy perheenjäseniään (sekä tuttuja tyttöjä...) suu ammollaan, mutta hellä pusu voi johtaa todella kovaan puraisuun. Kuten monilla muillakin, meillä pureminen liittyy usein myös innostumiseen ja ilahtumiseen. Millä puremisen sitten saa loppumaan, sitä en tiedä, mutta ongelmista tämä on onneksi sieltä pienimmästä päästä.



Hannele96

Hittolainen sentään...



Ensin tyttö aloitti puremaan/haukkailemaan sohvatyynyjä leikkiessään ja niitten päällä möyriessään, ei kielletty koska ei nähty hommassa mitään pahaa.

Myöskiin hampaita alkoi tuolloin ilmestymään kuin liukuhihnalta niin ajateltiin puremisen liittyvän siihen.



Sitten alettiin purra esim ruokapöytää jos suututtiin kesken ruokailun, samoin on lusikasta purrut todella kovaa.

Myös muutamia kertoja on purrut itseään kädestä ihan kunnolla.

Jos ei ole saanut tahtoaan läpi ruokaillessa pistää neiti käden nyrkkiin ja puree siitä. Mutta todellakaan ei ole auttanut saamaan jotain mikä on jo kerran kielletty, ja onneksi tuo nyrkin pureminen on jo jäänyt!



Mutta nyt 1v3kk ikäisenä on alettu testaamaan hampaita "vahingossa" äitiin ja isään, koiraakin muutaman kerran on yrittänyt tavoitella suu auki, mutta ilman onnistumista.



Aika pitkälle ollaan päästy niin ettei ole reagoitu millään lailla haukkailuun jos selkeästi leikin lomassa vain innostuu ja on just aikaisemmin haukkaillu vaikka sohvatyynyä.

Mutta jos toinen haukkaus tulee heti perään ja hassua kyllä meidän tytön naamasta näkee jo selvästi et tietää tekevänsä tuhmia, niin sitten on kielletty napakasti.



Ei auta.

Äsken vein tytön päikkäreille, niin puri ensimmäisen kerran todella kovasti olkapäästä. niin että nahat meni rullalle ja vesi nousi silmiin, siinä meinas muutama ärräpää lentää....

En alkanut siinä vaiheessa enää säätämään, vaan laitoin tytön viileästi sänkyyn ja kävelin pois.



Mutta nyt alkoi oikeesti hirvittämään, että mitä ihmettä seuraavaks tehdään?

Tiedän että hällä syyhyää suu taas, koska hampaita on taas tulossa, mutta ei oo koskaan oppinu puremaan esim puruleluja. kaikkee muuta sitten kyllä järsii..



Missä se raja oikein menee koska kielletään hanakammin? Pitääkö sitä vaan luottaa itseensä ja kattoa vähä tytön naamaakin, et tajuaako tekevänsä tuhmia vai pureeko vahingossa.



Niin ja meillä likka on alkanu myös puolustautua isompiaan vastaan puremalla. Jos tullaan lelu viemään kädestä niin suu auki ollaan menossa perässä, tosin kertaakaan ei oo vielä onnistunu siinä.

Ja noissa tilanteissa olen kieltänyt äänellisesti voimalla ja hakenut tytön pois tilanteesta.



saa nähä kauanko tätä kestää...