Hengenlähtö lähellä (?) kiikkutuolin kanssa
Joka toisessa mummolassa on varmaan " nykyajan kiikkutuoli" eli sellainen, jossa vietereiden varassa keinutaan lyhyttä liikettä.
Mummo leikitteli meidän 6-kuukautisen kanssa kyseisessä tuolissa, ja kerkesi kehua, että on tässä keinussa niin mukavaa lapsen kanssa...pitäisi teidänkin kotiin tämmöinen keinu hommata.
Mummo nosteli lasta käsiensä varassa ylös, ja painopiste keinusta meni ilmeisesti liian taakse. Mummo ja meidän poika kaatuivat selälleen!
Haukoin hetken henkeä paniikissa, ja kaappasin kirkuvan pojan syliini.
Jokainen kaljun vauvan vanhempi tietää, että koloja ja muhkuroita on päässä paljon. Tiirailin epätoivoisena, että menikö pääkoppa rikki jostain kohdasta, kun kaatuessa pojan pää osui samalla ovenkarmiin (onneksi puiseen).
Sydäntäsärkevää itkua riitti monta minuuttia. Mitään ulkoista vauriota ei näkynyt, ja poika rauhoittui tissille lopulta. Viiden minuutin kuluttua poika oli taas täysin normaali, ei mitään poikkeavaa hänestä huomannut.
Päähän ei tullut kuhmuja, vaan kaksi muutaman sentin pituista viirua ovenkarmista. Ei käytetty lääkärissäkään, kun poika oli ihan " tavallinen" .
Seuraavan yön olin aika valveilla ja kerrankin tyytyväinen, kun normaalit yökätinät ja tissuttelut kuului asiaan. Yön aikana jossittelin, että entäs jos... keinu olisi ollut muutaman sentin lähempänä oven karmia... olisiko kallo halki ja henki poissa.... rutistelin ja hellin poikaa kovasti, että vielä saan sinut täällä pitää.
Suojelusenkeli pysyköön kaikkien pienien ja isompienkin turvana!
Kommentit (3)
Pupsie kysyi mitä ajattelen mummosta.
En ajattele sen kummemmin mitään negatiivista, se vauva olisi ihan hyvin voinut olla vaikka minun sylissä ja me olisi kaaduttu.
En missään vaiheessa ole ajatellut, että se oli mummon syytä.
Päinvastoin otan kiitollisena jatkossakin kaiken hoitoavun vastaan. He käyvät meillä kerran pari viikossa, ja itse pääsen vaikka ruokakauppaan " hengähtämään" .
Vahinkoja vaan sattuu... kun vahinko tulisikin kello kaulassa!
Vahinkojahan sattuu ja aina vaan enemmän ja enemmän kun lapset alkavat liikkua ja touhuta. Onneksi teillä oli suojelusenkeli matkassa, olisi nimittäin voinut sattua todella pahasti.
Minustakaan tuosta ei oikein voi mummoa syyttää, koska kuten ap sanoi, vauva olisi voinut olla kenen tahansa sylissä ja sama käydä silti. Ei sitä aina osaa varoa. Sitäpaitsi eiköhän mummolle tullut aikamoiset tunnontuskat muutenkin. Ainakin minun äitini oli ihan kauhuissaan ja tosi pahoillaan kun " pudotti" meidän esikoisen 1-vuotiaana keinusta. Ei kyllä tullut mieleenkään suuttua kun ihan sama olisi voinut käydä, vaikka olisin itse seissyt vieressä vahtimassa. Ainoastaan silloin suuttuisin ja kunnolla jos vahinko olisi johtunut selvästä laiminlyönnistä esim. talossa olisi portaat, turvaportti olisi jätetty auki ja vauva tipahtaisi.
Ensinnäkin, IHANAA ettei käynyt pahemmin. Mutta uteliaisuuteni heräsi.. Miten suhtauduit mummoon tapahtuman jälkeen? Siis olitko vihainen tms? Itse pelkään joka kerta, että jotain sattuu, kun jätän lapseni edes vähäksi aikaa isovanhemmille. Ei niinkään, että he olisivat jotenkin epäluotettavia, vahinkojahan voi sattua itsellenikin, mutta miten voisin enää jättää lastani heidän hoitoonsa, JOS jotain kävisi?