Kun äidinmaito ei riitä
Hei,
nyt kaipaisin muita kohtalotovereita, joilla oma maito ei ole riittänyt ja olet joutunut aloittamaan korvikkoon käytön lisänä. Poikamme on 1kk vanha ja painoa on nyt 4090g, neuvolatäti sanoi, että painoa on tullut 200g/viikko, mikä on melko vähän, mutta ei vielä mitenkään hälyyttävää.
Vaikka ennen syntymää mietin, että jos imetys ei onnistu, niin ei se maailma siihen kaadu, mutta sitten kun se osuu oikeasti omalle kohdalle, niin pahalta tuntuu. En saa ruokittua omaa lastani! Olen koko tämän kuukauden ajan ollut vähän epävarma tuon maidon riittävyydestä, kun välillä tuntuu, että poika kitisee ihan nälkäänsä. Lisäksi minun rinnanpäät ovat olleet tosi kipeinä ja ovat sitä edelleen, eli imetys ei ole ollut mitenkään ihanaa hommaa itselle. Lisäksi poika imee parin tunnin välein ja imetyssessio kestää puolesta tunnista tuntiin, eli mitään muuta elämäämme ei tällä hetkellä edes mahdu. Toki en valita sitä, että ajan takia en haluaisi imettää, vaan huoli on tosiaan ollut kova nimenomaan siitä, etten pysty tarjoamaan omalle lapselleni sitä, mitä hän eniten minulta tällä hetkellä tarvitsee.
Sovimme menevämme vielä ensi viikolla neuvolaan punnitukseen ja katsotaan sitten, josko aloittaisimme osittaisen korvikkeen käytön. Hieman pelottaa myös se, että poika oppii tuttipulloon liiaksi ja alkaa hylkimään rintaani. Onko muilla kokemuksia asiasta?
Olisin niin toivonut, että pystyisin kokonaisimettämään useamman kuukauden, mutta eihän sekään ole kivaa, että poika saa just ja just tarvitsemansa maidon ja kitisee usein nälkäänsä. Pahalta tuntuu...
Kommentit (19)
Ihan aluksi pakko sanoa että kyllä se sinulla näyttää riittävän!!!
Eli 200 g viikossa on ihan hyvä suoritus. Itse kamppailin nuorimmaisen painon nousun kanssa myös alussa ja hänen painon nousu oli jotain 90 g viikossa. Silloin luin netistä ja kirjoista aiheesta vaikka kuinka ja selvisi että hyvä painonnousu on 140-170g viikossa. Eli vasta tämän alle on hieman liian nirkoista. Samoin katsotaan että vauvan painon pitäisi nousta noin 500g kuussa vähintään. Itse pidinkin 200g painonnousua sitten vihdoin viimein kun se alkoin paremmin nousta, oikein hyvänä. Ja niin piti terkkarikin. (Eihän sitä siis joka kerta samanverran paino nouse viikossa joten sitä katsotaan luonnollisesti sitten myös pidemmällä tähtäimellä. )
Joten huoli pois. Itse olen jo ajat sitten lakannut kumartamasta terkkareita...hyvää ne suurin osa tarkoittaa mutta välillä ihan oikeasti niiden suusta tulee sammakoita.
Tsemppiä ja uskoa itseesi!!!!
Olen kohtalontoveri, oma rintamaito ei riittänyt pienelle tytölleni.
Aloitimme korvikkeen syönnin 3viikkoisena, silti imetin 4,5 kuukautiseksi osittain. Siinä vaiheessa tyttö itse "päätti" ettei rintaa enää huoli.
Välillä tietysti neiti hylki rintaa mutta toisena päivänä saattoi hylkiä pulloa.
Meille neuvolatäti antoi tuttipullo vinkiksi, tommee tuppeen pullot, siinä on rinnan muotoinen tutti osa, ja joutuu samalla tavalla imemään kuin rintaakin.
Nyt pikkuinen neiti on n. 7kk iloinen ja tyytyväinen vauva
Äiti ja Edwina
meillä tuollaisessa tilanteessa lypsin osittain maitoa ja annoin (yleensä illalla pullosta) niin nukkui sitten pidemmän pätkän.
Lysäminen ei muuten ole ihan helppoa eikä kannata heti ekan yrityksen eikä muutaman päivänkään jälkeen luovuttaa, jos ei saa maitoa heti herumaan kunnolla.
Meillä jouduttiin turvautumaan lisämaitoon jo 10vrk iässä. En olisi halunnut sen menevän niin, mutta pakko oli kun paino ei noussut tarpeeksi. Silloin se harmitti, mutta nyt jälkeenpäin on harmittanut lähinnä se, kun myöhemmin tajusin että lapseni vietti elämänsä alkumetrit nälissään!
Rintaa poika ei hylkinyt niin kauan kuin maitoa tuli vaikka pullosta saikin, mutta kyllähän tuon pullottelun "syytä" varmaan on, että imetys loppui sitten kokonaan 3kk iässä.
Silti, näen pääasiana sen ettei lapsella ole nälkä. Ihan sama mistä se ravinto tulee siinä vaiheessa.
Niinhän se on, että pääasia on vauvan riittävä ravinnonsaanti, on se sitten äidinmaitoa tai korviketta. Ja tarkoitukseni olisi kuitenkin imettää poikaamme aina ensi sijassa ja antaa korviketta sitten lisäksi mikäli tarve vaatii. Täällä olikin jossain keskustelussa mainintaa tommee tippee-tuttipulloista, mitkä olisi muotoiltu niin, ettei sen imeminen olisi niin erilaista kuin äidin rinnan imeminen. Täytyy käydä ensi viikolla kaupasta ostamassa. Ehkä oma mielikin tästä pikku hiljaa "valostuu". Imetyksen hyvistä puolista on vaan aina puhuttu niin paljon, että hieman tuntuu kuin olisi epäonnistunut vauvan hoidossa kun ei pysty täysimettämään. Mutta eiköhän se tästä... Kiitos kommenteistanne! :)
Minulla nyt kolmas lapsi vauvaikäinen (1kk, isosissaret 3v ja 1½v) eikä maito ole riittänyt kenellekkään kolmesta pelkästään. Esikoista täysimetin kolme viikkoa, mutta paino ei sihen mennessä ollut noussut syntymäpainoon takaisin, joten pikaisesti korviketta. Imetis joka syötöllä molemmista rinnoista ja lopuksi annoin korviketta niin että sai mahan täyteen. Imetystä kesti 5½kk, kunnes oman sairastumisen (tai tarkemmin lääkkeiden) takia piti lopettaa. Toisen kanssa homme meni samalla tavalla, parin viikon jalkeen paino ei ollut syntymäpainossa, joten lisämaitoa kehiin. Nyt kolmannen kohdalla en enää edes elätellyt toiveita täysimetyksestä, joten pettymys ei ollut suuri. Imetän joka kerta molemmista rinnoista ja loput pullosta. Tämä vie hieman enemmän aikaa, mutta haluan kuitenkin imettää.
Petymyksen tunne menee kyllä ohi, kun löydät sopivan tahdin pullon ja imetyksen kanssa. Meillä kukaan lapsista ei ole hylkinyt rintaa vaikka ovat saaneet ihan tavallisista ainun pulloista lisämaidon.
Tiip
Eli paino nousi huonosti ekoina viikkoina, huonoimmillaan vain 85 grammaa viikossa, kun pitäisi nousta yli 120 grammaa viikossa. Poika söi vähän väliä ja imetykset kestivät vähintään 40 minuuttia kun poika nukahteli rinnalle.
Oma terveydenhoitajani oli ihana eikä ehdottanut korviketta vaan imetyksen tehostamista. Eli kannusti opettelemaan ja opettamaan vauvalle oikean imuotteen että imu tehostuisi. Kun vauva sitten harjoittelun ja kasvamisen myötä oppi imemään tehokkaammin lähti myös paino heti nousuun.
Nyt poika on 2kk ja syö ja kasvaa hyvin, mutta ekoina viikkoina meinasi kyllä usko loppua minullakin. Tuntui että elämä on pelkkää nännit kipeänä imettämistä.
Jos imettäminen tuntuu sinusta tärkeältä niin kannustaisin etsimään tietoa oikeasta imuotteesta ja harjoittelemaan. Korvikkeen aloittaminen tarkoittaa helposti imetyksen hiipumista sillä sitten vauva tuskin tulee koskaan oppimaan tehokasta imemistä. 1kk vanha on vielä niin pieni että olette vasta siinä imetyksen opetteluvaiheessa. Vauvakin vasta harjoittelee.
Itse onnistuin imetyksessä vasta tämän kolmannen lapsen kanssa, ja se tunne oli kyllä huikaiseva kun imetys alkoi vihdoin sujua.
Tosin mulla poika on ens viikolla kolme kuukautinen, mutta maito on alkanut vähentyä sen verran ettei se näköjään riitä ja olen siitä ollut enemmän kun harmissani. Just tuo mitä tinja82 sanoit, että tunnen todellaki olevani epäonnistunut. Olisin halunnut täysimettää puolivuotiaaksi asti mutta näköjään se ei näytä onnistuvan tällä menolla. Ku olis joku taikasauva millä sais maitoa tulemaan tarpeeksi ja vähä ylikin! En voi esim. kuvitellakkaan jättäväni vauvaa hoitoon kun sen ajan pitäisi juoda pelkästään korvikkeita, mulle tulisi todella huono omatunto siitä.
Meillä myös imetyksen pari ensimmäistä kuukautta olivat taistelua. Rinnat olivat rikki, vauva tyytmätön, rintatulehduksia oli peräkkäin kolme ja imetys tuntui täyttävän koko elämän. Vauva ei osannut oikein ottaa otetta ja joskun meni parikymmentäkin minuuttia ennen kuin vauva sain rinnasta otteen:-/ Paino ei oikein noussut ja saatiin suositus aloittaa korvike. Ensimmäisen lapsen kanssa mitään ongelmia imetyksen kanssa ei ollut, joten nyt sitten olin ihan shokissa, ettei homma toiminutkaan. Ahdistuin tosi paljon ja imetyksen onnistumisesta tuli jonkinlainen PAKKO!
Annoin siis tietysti vauvalle korviketta aina imetyksen jälkeen mutta silti päässä takoi koko ajan tunne, että olen epäonnistunut ja huono äiti jos en onnistu imetyksessä. Mikälie hormonihuuruinen ajatus tuokin oli, sitä en tiedä vieläkään, sillä olen aina ajatellut järkevästi että tärkeintä on että lapsi saa maitoa ei se mistä ruoka tulee. Joka tapauksessa silloin se tuntui maailmanlopulta (nyt se tuntuu lähinnä naurettavalta miten ahdistunut tuosta asiasta olinkaan!).
Tuloksena kuitenkin oli, että parin kuukauden iässä korviketta ei enää tarvittu. Pikkuinen oli oppinut imemään oikein ja tehokkaasti, syöttämiseen ei mennyt enää koko päivää ja rinnatkin paranivat imuotteen löytymisen myötä. Täysimetin 5kk ikään asti ja sitten aloiteltiin kiinteitä. Lapsi on nyt 8kk ja imetys jatkuu edelleen. Tuttipukkoa sen sijaan ei enää huoli lainkaan kun olin niin fanaattinen pääsemään siitä eroon...
Omasta ahdistuksestani opin kyllä sen että, jos vielä lapsia saan, niin en kyllä ota tuosta imetyksestä noin kamalasti paineita. Menee vain lyhyt vauva-aika ihan pilalle. Korvike ei oikeasti todellakaan ole maailmanloppu ja eikä äitiyttä mitata äidinmaidon määrän mukaan:-)
Meillä on ollut vastaava tilanne molempien lasten kanssa. Suosittelen imetystuen etsimistä. Neuvolasta, Silkkipää ky, imetystuki netissä. Valitettavasti en nyt ehdi noita linkkejä etsiä, vauva heräsi.
Mupsi
Voisin veikata että suurimmalla osalla ( varsinkin esikoisen kanssa) ei todellakaan imetys suju kuten "suunniteltiin" ja kuten on odotukset olleet ( ja monesti ne odotukset tulee muualta kuin itseltään ELI KAIKILTA MUILTA)
Lisäksi imetyksestä jotenkin annetaan sellainen kuva että KAIKKI pienten vauvojen äidit tekevät sitä ja se on niin helppoa.. Tissi suuhun vaan..
No kahden kokemuksen jälkeen voin jo todeta että ei se ollut ihan tissi suuhun touhua ainoastaan:) toki en sano etteikö olisi olemassa naisia joille imetys on kaikkein luonnollisin ja helpoin tapa! ja kaikki on sujunut ongelmitta!
Lapsi saa ruokaa MYÖS pullosta. Voit ostaa sähkökäyttöisen rintapumpun ja kokeilla pumpata maitoa jotta tuotanto lisääntyisi..
Ja antaa lapselle sitten pullosta omaa maitoasi. Huonopuoli tässä on että lapsi helposti alkaa hylkimään rintaa kun pullosta saa niin helposti maidon..
Mutta mitäs pahaa pullossa on??
Eikä korvikkeessakaan, sehän on lapsen ruokaa!
Itse esikoista imetin ( osittain) 3vkoa ja oli yhtä tuskaa!!!! Minua sattui, maitoa ei lähtenyt tulemaan, pumppaaminen ei auttanut, lapsi söi 20-40 min välein yötä päivää eikä paino noussut millään.... Korvike oli loistava ja auttoi paljon.
Toisen kanssa ajattelin että nyt yritän. Alku sujuikin ihan ok. Ainoastaan pieni mutta tuli matkaan.. Lapsi oli niin väsynyt alussa etten saanut tissille hereillä.. Sairaalassa sai jo lastenlääkärin määräyksellä pullosta.
No viikon itkemisen ja pakertamisen jälkeen totesin että KAKAT. Olen ihan yhtä hyvä äiti vaikka vauvani ei rinnalla ole koko aikaa!
Ostin sähkökäyttöisen rintapumpun ja pumppasin maitoani pulloon hänelle.
2kk pumppaamisen jälkeen lopettelin pikku hiljaa.
Vauva sai koko ajan osittain korviketta. Nyt vauva on kohta 4kk erittäin iloinen, nauravainen neiti joka nukkuu 10h yöunet.
Äidinmaito on vauvalle tärkeää, MUTTA mikään ei ole niin tärkeää kuin se että lapsi kasvaa ja saa ravintoa. On se sitten äidinmaitona tai korvikkeena!
eilen annoimme ensimmäisen kerran korviketta pojallemme. Imitin illalla molempia rintoja vuorotellen (aloitin jopa jo uuden "kierreoksen") mutta poika vain itki ja imi. Tuntui tosi pahalta, kun toinen haluaisi kovasti ruokaa, mutta äidinmaito ei mitä ilmeisemmin riittänyt. Mies jäi sitten kotia hyssyttelemään itkevää vauvaa ja minä lähdin kauppaan ostamaan korviketta. Söi illalla sitä 150ml ja yönsä nukkui kyllä hyvin.
Onko muuten Nannin ja Tuttelin välillä jotain eroa? Onko joku todennut toisen näistä jostain syystä paremmaksi?
Ja täytyy vielä sanoa, että itku tuli kun rupesin poikaa tuttipullolla syöttämään. Ihmettelen hieman itsekin omaa reaktiotani, vaikka kuinka olen yrittänyt järkevästi ajatella enkä oikeastaan edes nauti imettämisestä (koska aloitus sattuu minuun edelleen), mutta tyhmäähän se olisi poikaa huudattaa kun selvästi ruokaa tarvitsee enemmän.
Jatkossa ajattelin, että yritän aina ensin kuitenkin imettää ja tarjota sitten korviketta lisänä jos tarve vaatii. Toivottavasti ei tarvittais edes ihan joka päivä. Jouduin eilenkin syöttämään useaan kertaan aina tunnin kerrallaan ja uskon, että loppuajasta poika ei kyllä saanut enää mitään, mutta annoin vaan imeä, että lopulta rauhoittuisi. Nämä pitkät imetyssessiot ovat ehkä osasyynä minun kipeisiin rinnanpäihinikin, koska imuote pitäisi kuitenkin olla kunnossa.
Mutta kiitos kaikille ihanista viesteistä ja rohkaisuista! Tavallaan on kuitenkin ihan hyvä mieli siinä mielessä, kun tietää, että jos oma maito ei riitä, niin kaapista löytyy nyt lisämaitoa hätätapausten varalle.
sen vielä lisään, että heruuko sulla toinen rinta imetyksen aikana? Itse tykkäsin käyttää maidonkerääjää toisessa rinnassa, kun imetin toista (siis ensimmäisen rinnan aikana kun toinenkin oli täysi) ja annoin tarvittaessa päivän aikana kertyneet maidot illalla, niin oma maito ei mennyt hukkaan.
Korvikkeissa on jonkin verran eroja, mikä sopii yhdelle ei sovi jostain syystä toiselle. Meillä esimerkiksi Tutteli tulee pihalle ja Nan sopii (vaikka molemmissa on lehmänmaitoproteiinia eli mistään maitoallergiasta ei pitäisi olla kyse). Ja pulloista sopii vain Aventit (tosin noita Tommee tippeen pulloja ei olla kokeiltu, ne on varmaan hyviä, mutta siis esim. Ainun pullot ei sovi meillä ollenkaan, kun eväs tulee liian nopeasti ja sitten yhtä nopeasti pihalle).
Omasta kokemuksesta vielä sen verran, että meilläkin imetys takkusi alkuun, mutta olen iloinen, että taistelin ne ensimmäiset kuukaudet, koska sen jälkeen homma helpottui. Meillä ei ongelma ollut niinkään maidon riittämättömyys vaan alkuun huono imuote ja myöhemmin satunnaiset kieltäytymiset rinnasta muualla kuin kotona ja joitakin kertoja myös kotona väsyneenä, joten meillä on ollut pullo imetyksen rinnalla 'varmuuden vuoksi'. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, ettei sitä ole tarvittu, mutta se on helpottanut omaa oloa, kun on tiennyt, ettei toinen nälkään kuole jos imetys jostain syystä ei onnistukaan.
Meidän poika syntyi 3 viikkoa etuajassa ja imetys ei alunpitäenkään onnistunut täysin, ts. vauva ei saanut nännistä kunnon otetta (kätilön mukaan tämä melko yleistä ennenaikaisilla??) ilman rintakumia kun maito nousi niin vauhdilla. Noh, kun vauva sitten oppi syömään kumin kanssa ilman ei enää edes yrittänyt vaan lopetti imemisen heti kun yritin vaivihkaa ottaa kumin pois =/
Täysimetin 2 viikkoa, johon asti maitoa tuli ihan hirveitä määriä (vauva ei jaksanut syödä läheskään kaikkea, joten pakastin sitä "tulevaisuuden varalle") Tämä tulevaisuuspa tulikin sitten pikemmin kuin arvattiinkaan, kahden viikon jälkeen maito ei vain enää riittänyt (vauva imi kyllä kovasti, mutta itkusta ja raivoamisesta pääteltiin ettei maha vain kuitenkaan täyttynyt :( ) ja oli kaivettava pullot esille. Seuraavat 2 viikkoa sitten imetin sen mitä rinnoista tuli ja loput meni pumpattua rintamaitoa sekä korvikkeita.
Kuukauden ikäisenä poika ei sitten huolinutkaan tissiä enää lainkaan, kai pullosta sai mahansa täyteen niin paljon helpommalla. Jatkoin pumppaamista vielä parisen viikkoa, mutta sitten maidontulo vain tyrehtyi enää muutamiin tippoihin jolloin päätin itse lopettaa. Tässä vaiheessa aiemmin pumpatutkin rintamaidot oli jo syöty, eli korvike oli ainoa vaihtoehto.
Itsekin olin "suunnitellut" (täys)imettäväni noin 3-4kk ja harmittihan se kovasti ettei homma toiminut (välillä vieläkin meinaa tulla itku pieniä vauvoja imettäviä äitejä nähdessä:), mutta toisaalta olen nyt jo todella tyytyväinen pullotouhuihinkin. Nyt myös isä (mummi, kummi ym.) pystyy osallistumaan syöttöihin enkä ole itse niin sidottu paikallaoloon.
Leo on ihan pian 3kk, eli pari kuukautta on menty pelkillä korvikkeilla ja hyvin on jätkä kasvanut, hän myös nukkuu hyvin yöt (ekat unet 5-7h, sen jälkeen 2-3h)! Viimeiset pari viikkoa on kylläkin puklattu paljon (aiemmin ei juuri ollenkaan) ja ostinkin tänään erimerkkistä korviketta. Tähän mennessä on syöty nania ja semperiä. Tutteliakin kokeiltiin, mutta se tuli heti ylös.. Nyt ostin tutteli omneota, joka on kuulemma paremmin siedettyä kuin "normaali" tutteli. Harmittaa vain kovasti, kun sitä ei ilmeisesti ole "valmiina", vaan pitää itse sekoitella jauheesta..?! Jos jollakulla on parempaa tietoa ja/tai kokemusta omneosta, lukisin siitä mielelläni :)
Piti tulla tuolta taapero-puolelta kommentoimaan että kuten todettua, et ole asian kanssa yksin!
Itsekin aloin ihan itkeä kun piti aina korvikepulloa antaa imetyksen päälle, tunsin itseni tosi epäonnistuneeksi mutta pakko oli kun paino ei vaan noussut pelkällä rinnalla. Tyttöni sai siis korviketta kolmen päivän ikäisestä alkaen.
Suosittelen imuotteen tarkistamista jos vain jaksat, jos rintasi ovat kovin kipeät se voi olla merkki huonosta imuotteesta. Juo paljon ja syö hyvin! Kokeile vaikka Weledan tms, imetysteetä, minulla tuosta oli vähän apua. Ja koeta olla stressaamatta ;) Itselläni imetys muuttui niin paljon helpommaksi n. 5-6kk iässä kun pystyin lopettamaan sen stressaamisen.
Ja jos maito vaan ei riitä niin älä huoli! Voihan olla että sinulla käy kuten minulla, eli tyttöni joka ei päivääkään ollut täysimetyksellä, lutsutti rintaa 1v 3kk ikäiseksi ;) Ja muista että jokainen maitopisara rintamaitoa (ja jokainen imetyshetki) on aina kotiinpäin vaikka ne kalorit sieltä pullosta sitten tulisikin.
Mulla tuli maitoa aluksi ihan hyvin vaikka imetin rintakumin kanssa. Kun vauva oli 2 viikon ikäinen leikattiin liian kireä kielijänne vauvalta että imeminen helpottuisi mutta tuntu että se vaan pahensi tilannetta. Parin päivän päästä siitä vauva huusi koko ajan ja oli jatkuvasti tissillä. Sitten annoin korviketta ja sen jälkeen vauva nukkui hyvin.
Sitten imetin aina molemmista rinnoista vuoronperään kaksikin tuntia ja silti vauva huusi ja korvikkeen jälkeen vasta rauhottu. Vähän aikaa jaksoin tätä ja sitten siirryin kokonaan korvikkeeseen.
Itse huomasin lypsiessä että maitoa tuli 20ml hyvin sit meni kauan ettei tullut yhtään ja sit taas joku 20ml. Neuvolan täti vaan sanoi ettei se lypsäminen kerro mitään mitä se vauva sieltä saa mut kai se nyt jotain kertoo ettei sieltä tule juuri mitään vaikka lypsi käsin tai pumpulla.
Olihan se suuri pettymys ettei oma maito riittänyt mutta ei sille mitään voi. Jostain se vauvan on ruokaa saatava.
Meille syntyi ennenaikainen pienikokoinen vauva pari kuukautta sitten, ja hän vietti elämänsä alun sairaalassa luovutetun äidinmaidon varassa, saaden ravintonsa pääasiassa nenämahaletkusta ja tuttipullosta. Olen ihmetellyt, miten todella kannustava ja hieno asennoituminen hoitohenkilökunnalla on ollut minun imetykseeni, kun sitä vertaa (täysiaikaisen ja normaalikokoisen) esikoisen vauva-aikana koettuun..
Aloin käytännössä heti sektion jälkeen rintapumpulla nostattaa omaa maitoa, ja sitä alkoikin vähitellen tulla, ensin muutamia tippoja ja sitten enempi, viikon sisällä hän söi jo kokonaan mun pumpattua maitoa. Rinnalle pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran parin päivän iässä, viikon iässä alkoi vähän saada tissistä jotain irtikin.
Jotenkin se asenne-ero, mikä tuntuu olevan suhteessa minun keskoselleni viemään muutamaan tippaan ja täysaikaisten vauvojen äitien monen desin päivätahtiin on kyllä ihmeteltävä..
Minua kiiteltiin ja kehuttiin jokaisesta pisarasta, jonka pystyin vauvalle tuomaan, ja kun vauva hieman oppi imemään rinnasta, sitä katsottiin ja ihmeteltiin kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Kun taas täysaikaisten vauvojen äitejä tunnutaan syyllistävän, tai vähintään pahoittelevan, jos maito ei aivan kokonaan riitäkään tai jos imuote on jotenkin hakusessa..
Väittäisin, että paljolti tämän äärimmäisen kannustavan asennoitumisen vuoksi meillä mennään nyt täysimetyksellä, pulloa ja pumppua ei enää juurikaan käytetä kuin silloin kun minulla on joku meno, ja vauvan paino nousee sellaista 150-200 g viikossa (mikä on meidän terkkarin mielestä aivan loistava tahti, ja täysin lastenlääkärin henkilökohtaisen ravintosuunnitelman mukainen - tietty nää kasvusuositukset on vähän eri jos lähtöpainokin on alle 2 kg).
Ehkä se on se, kun lähtökohdat ja oletukset ovat niin erilaisia, mutta itse olen kokenut imetyksen, silloinkin kun vauva sai rinnasta vain 5 ml kerrallaan, todella hienona asiana itsessään, jo pelkästään läheisyyden ja hoivan kannalta. Sitten se, jos vauva saa pullosta korviketta tai pumpattua maitoa välillä, ei niin haittaa. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö erittäin hyvin ymmärtäisi, että vastaavan tilanteen voi kokea myös epäonnistumisena, jos lähtöoletus on ollut erilainen - kuten meillä kävi esikoisen kanssa.
Rintamaito on lapselle tärkeä asia, mutta ei se sen hyvyys ja tärkeys siitä mihinkään lopu, että antaa vähän jotain muuta ruokaa sen lisäksi. Suhtautukaa äidit jokaiseen tuottamaanne pisaraan pienenä ihmeenä, jolla voitte vähän kerrallaan kasvattaa sitä suurta ihmettä, jonka olette tähän maailmaan saattaneet! :-)
Kannustaa,
-zel nimimerkillä kohta se syö jo perunamuusia...
Meidän poika siis ei syö nannia ollenkaan, ei syö vaikka kuinka tarjoaa ja tutteli veti vatsan heti ekalla kokeilkerralla niin kovasti ettei kakka irronnut eli kumpikaan niistä ei käy. Lisämaitona käytän babysempiä, jota poika syö ja sopii lisäksi mahallekkin. Ja äidinmaitohan auttaa myös lisämaidon sulattamisessa vauvan elimistössä.