Keinohedelmöitys sinkulle?

Hieno juttu. Tämä oli juuri sitä mitä kaipasinkin :) Kiitos oikein paljon kaikesta infosta! Nyt minä jään itseni kanssa viellä pohtimaan asiaa. Siis lähinnä sitä että, olenko viellä itse valmis. Lapsi on kuitenkin niin iso asia ja sitten on kuitenkin täysin yksin vastuussa kaikesta. Mutta kiitos viellä <3

mutta hedelmöityshoitolakihan senkin kohta kieltää. Missäs päin asustelet? Kysyt vaan asiasta itseäsi lähimmältä klinikalta. Tiedän, että ainakin Tampereen AVA:ssa ja Helsingin Fertinovassa on hoidettu sinkkunaisia menestyksekkäästi.

Mm. Väestöliitto ja Fertinova Helsingissä hoitavat, varmasti monet muutkin. Mutta kuten varmaan tiedät, lainsäädäntö saattaa muuttua.



Itse olen vuoden alusta yrittänyt sinkkuäidiksi hedelmöityshoidoissa!

Sääli jos lain säädäntö muuttuu koska en ole kuitenkaan ajatellut pitää kiirettä asian kanssa. Lapsi on NIIN isoa asia ja varsinkin sitten viellä kun siihen yksin ryhtyy.



Mitä kaikkea tehtiin ennen kuin keinohedelmöitystä ensimmäisen kerran yritettiin?



Siis kun enhän minä tiedä voinko saada lapsia vai en. En ole koskaan ollut raskaana, en ottanut katumus pillereitä jne. E-pillereitä olen syönnyt ja itse asiassa syön tälläkin hetkellä.

Ihan kokreettisesti siis mitä tehtiin kun ensimmäisen kerran menit/menitte lääkärille asiasta puhumaan?

voit seurata sitä esim. lukemalla aktivistisivustoa www.toivottulapsi.com johon hedelmöityshoitolain käsittelyn uutisia päivitetään



jos laista tulee rajoittava, jäljelle jää tietenkin ulkomaille hakeutuminen, mutta se on tietenkin hankalampaa eikä esim. kaikista työpaikoista käsin onnistu (pitäisi olla aika joustavat työajat)



t. Ana

suunnittelukäynnille jollekin klinikalle ja siellä kartoitetaan omaa elämäntilannetta. Terveydentilasta mun piti jo etukäteen täyttää aika laaja lomake, jossa kysytään fyysisesta ja henkisestä terveydestä, päihteidenkäytöstä, kuukautisista ja sen sellaisesta.



Sitten infektiotautien testit, jotain hormonitestejä ym ja väh. 2 psykologin haastattelua. Psykologi suosittaa tai ei suosita hoitoihin hakeutumista. Mutta se ei ole mitään lainvoimaista - voi vaihtaa klinikkaa jos törmää kurjaan psykologiin.



Sitten kierronkartoitus, jonka aikana mulle tehtiin jo eka inseminaatio (koska jos ei ole koskaan yrittänyt raskautta, voi olla että " tuurilla" tulee heti raskaaksi - hetskupariskunnillahan takana on jo tuloksetonta yrittämistä jolloin heti aletaan tutkia). Kahden tuloksettoman inseminaation jälkeen mulle tehtiin munanjohtimien tutkimus. Muutakin voi tarvita tutkia: esim. endometrioosin tutkiminen - se on kai isompi tutkimus.



Yksilöllisestä tilanteesta ja klinikasta riippuu milloin tarjotaan hormonihoitoa tai tehdään koeputkihedelmöitys.



Mutta kuten mainittua, lainsäädäntö saattaa kieltää hoidot kokonaan sinkuilta ja naispareilta. Sinkkuja hoidetaan ainakin Virossa ja Hollannissa.

Fertinovassa tilanne taas menee niin, että varaat ajan maksuttomalle ensikäynnille, jossa lääkärin kanssa jutellaan toiveista ja taustoista. Hän sitten määrää tutkimukset (verikokeet: hormonikokeet kuten prolaktiini, kilpirauhanen, hiv ja olikohan muutakin, on niin kauan etten muista). Käydään juttelemassa lisäksi hoitajan/kätilön vastaanotolla, mutta sen voi hoitaa näytteenoton yhteydessä.



Jatkossa tehdään tavallinen ultraääni/sisätutkimus, jossa katotaan että ainakin päällisin puolin kaikki näyttää nätiltä ja tarpeen mukaan tehdään vielä munatorvien aukiolotutkimus. Sitten edetään hoitoihin sillä tapaa kuin tarpeen on.



Huomattavasti vähemmän byrokraattinen ja muodollinen homma siellä siis, Väestöliiton kanssa voi joutua törmäämään vaikka mihin ja siellä on enemmän sellainen " testattavana" olon tunne. Mulle muunmuassa Väestöliiton psykologi luonnehti että Vl toimii tässä kuin " vastuullisena isänä" ja siksi pitää tarkoin pohtia olenko sopiva vanhemmaksi. Ei kuitenkaan tullut tarjousta että tämä " vastuullinen isä" tulisi hoitamaan sairastunutta lasta tai maksaisi elatusmaksuja tai osallistuisi kasvatukseen... Fertiksellä linja on kai ollut enemmän jokaisen naisen itsemääräämisoikeutta ja lisääntymisoikeuksia kunnioittava. Lisäksi jos selviää kevyillä hoidoilla tulee lopulta halvemmaksi kun ei tartte maksaa ylimääräisistä.

olen kuullut vähän vastaavaa juttua kummallisista psykologeista VL:ssa... Mulla oli kyllä todella mahtava tyyppi jonka mielestä tää projekti on hyvä juttu. Eli tyyppi varmaan vaihtunut.



Olen funtsinut että mikä fiilis mulla siellä klintsulla on, että tuntuuko että syrjitään, niin pakko myöntää että tossa Kela-korvauspolitiikassa esimerkiksi välillä tulee suuttumus ja itku et eiks ne oikeesti haluakaan että meikäläiset pystyy näissä hoidoissa käymään... Mutta kyllä palvelu on muuten tosi asiallista ollut.



Fertinovaa mullekin on kehuttu mutta jostain syystä aloittaessani hoidot oletin, että vain Väestöliitto tekee sinkuille - en muista mistä sain sen päähäni.



Tiuhtiainen: mikä sun tilanne olikaan, oletko sinkku tai naisen kanssa kimpassa?

Olen kuullut, että Väestöliitolla joutuu itse maksamaan kaikki hoidot, jos ei ole heterosuhteessa. Fertiksellä taas kaikki kalliimmat hoidot menee Kelan suorakorvauksella, oli parisuhde mikä tahansa tai sitä ei ole lainkaan. Fertis on myös niin pieni paikka, että siellä tietää aina saavansa asiantuntevaa ja kannustavaa kohtelua, kun taas Vl on niin pal iso, että kaiken maailman mielipiteitä voi joutua kohtaamaan.



Olen rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa. En sitä ole täällä puolella kauheasti mainostanut, kun joitain vuosia sitten kohtasin aika ikävää tuomitsemista kun asiasta eri nimimerkillä kerroin, tyyliin " v-täkö täällä lapsettomuuttasi itket, hanki mies" tai " mä en kyllä pysty mitenkään kannustamaan sun tilanteessa, musta se vaan on väärin että tehdään tahallaan isättömiä lapsia" . Toivottavasti aika on jo ajanut tällaisten mielipiteiden ohi :-)

saa joo varautua kun uhmaa heteroydinperheideaalia... Mä olen tosi vähän törmännyt ennakkoluuloihin, mutta johtuu ehkä mun kaveripiiristä. Kaikki joille olen kertonut, pitävät projektia hyvänä ja isättömyyttä (jos sitä edes esille nostetaan) asiana, joka ei sitä lasta kokonaan määritä vaan on yksi asia, josta pitää puhua lapselle avoimesti ja sitten vaan rakastaa kauheasti.



Sullakaan varmaan tietysti kaveripiiriin ei kuulu konssuja.



Mutta täällä vauva-lehdessäkin meillä on aivan tosi ihana pino löytynyt, se " kevyesti lapsettomat" (vaikka yksi kerrallaan sielläkin siirrytään hormonihoitoihin kuten meikä...). Kaikki ovat kannustaneet mua ja myötäeläneet lainodotuksen pelossa.



Pelkään kyllä vieraiden ihmisten ja duunikavereiden reaktioita jos ja kun projekti onnistuu. Itse kun on niin herkkänä asian kanssa... yritän valmentaa itseäni ennakkoon kestämään myös ne ymmärtämättömät, tuomitsevat ja julmatkin kommentit. Sillä kyllä mä olen (tuhannen muuan asian muassa:) ihan hirveästi pohtinut tuota isättömyyttä: että entä jos siitä tuleekin sille lapselle ongelma teini-iässä ja se alkaa vihata mua... Olen yrittänyt löytää tutkimuksia aiheesta, niitä on vähän ja useimmat ei suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta vaikuttaisi siltä että avoimuus on se avainsana. Eli isättömyys voi lasta itkettää ja suututtaa, mutta näillekin tunteille on annettava tila.



Oma juttunsa on sitten kans vanhemmille kertominen... mä olen siinä asiassa vielä kaapissa.



Kela-asiasta: niinpä! Väestöliitto todellakin on hinuri tässä asiassa! He vetoavat tiukasti " lääketieteellisiin perusteisiin" ja minulla ei heidän mielestään sellaisia ole kun en ole 12 kk vielä yrittänyt.



Mutta Fertissäkin tietääkseni mm. sperma maksetaan kokonaan itse. Ja VL:ssa on naisparit kuulemma saaneet korvauksia ivf:stä kun ovat ensin 12 kk insiksillä yrittäneet.



Voi olla että itsekin vaihdan klintsua.

että ihan kamalia noi kommentit ovat joita olet saanut kuulla! Ne laukoneet ihmiset hävetkööt ahdasmielisyyttään. Heidän lapsilleen ei ole hyväksi, että vanhempansa tuomitsevat muut eivätkä näe elämän monimuotoisuuden rikkautta.



Mutta kuten sanoit, aika alkaa ajaa pahimpien konssujen ohi. Muistaakseni jo tämän kuuluisan lakiesityksen ensimmäisen käsittelyn aikoihin tehtiin gallup suomalaisille hoitojen sallimisesta. Ellen väärin muista, reilu puolet kannatti sinkkunaisten hoitoja. Vähän pienempi oli kyllä prossa naisparien kohdalla, mutta suuntahan on selvä minnepäin uusien sukupolvien mielipiteet menee.



Ei ole oikeutta ilman taistelua! :)

Näillä sivuilla on kaikenlaista hiihtäjää. Älkää luovuttako, naiset. Vastustetaan hedelmöityshoitolakia yhdessä - niin me heterot kuin te sinkut/bit/lesbotkin.



Onnelliseen lapsuuteen riittää kyllä yksi täysjärkinen ja täysemotionaalinen vanhempi (ja kukapa ei haluaisi kahta äitiä?). Onnea hoitoihin!

.. siis tietoisesti klinikan avulla (AVA) lapsen yksin saanut.



Vähän tuntuu että tuo isäasia on jotenkin nostettu elämää suuremmaksi jutuksi viime aikoina, ja kertoo varmaan enempi meidän aikuisten maailman käymistilasta kuin muusta. Totta kai lapsi kyselee missä mun isi on kun se on vallitseva malli jota näkee päivittäin. Mutta samoin vaikka ainoa lapsi voisi kaivata sisarusta, tai vammainen liikuntakykyä jne.



Ratkaisevaa on minusta miten siihen suhtaudutaan: olenko isättömänä surkuteltava poikkeustapaus, vai onko niin että on luonnollista että perheitä ja ihmisiä on monenlaisia eikä mitään oikeastaan voi nostaa toista paremmaksi. Joillakin on isä ja äiti ja kaksi mummoa ja vaaria ja veljet ja siskot ja viisi tätiä ja kuusi enoa ja seitsemän setää - joillakin vain äiti, joillakin isä ja sisko jne. Oli muuten ihana kommentti jollain että kukapa ei haluaisi että olisi kaksi äitiä! Tuli lämmin olo, sellaisen perheen minäkin olisin halunnut pienenä!



Tässä ei ole tosiaan mitään uutta mutta yritän vain sanoa että kun olen pohtinut asiaa meidän kohdalla, niin yhä enemmän alkaa tuntua että vanhemmathan kuitenkin eniten vaikuttavat siihen miten lapsi asiaan kun asiaan oppii suhtautumaan. Ei ainoa kulttuuri ole tuo valtakulttuuri ydinperheineen. Myös vaikka sinkkuäidin perhe voi luoda oman verkostonsa ja sen mallin kautta vaikuttaa lapsen ajatusmaailmaan. Minulla suurin osa ystävistä on aina ollut sinkkuja ja osalla on lapsia, ja vietämme paljon aikaa yhdessä. On mukavaa kun perhe on " kevyt liikuteltava" , ei tarvitse joka asiasta sopia saati riidellä (ja erota katkerasti lapsista taistellen?)

Minä en myöskään millään tavalla usko siihen, että isän olemassaolo tai olemattomuus vaikuttaisi sinällään lapsen onnellisuuteen. Todellakin nostettu ihme möröksi kun samaan aikaan on oikeita ongelmia (nyt hirveästi mediassa taas) kuten (heteroydin)perheiden väkivalta- ja päihdeongelmat!



Funtsin vaan just sitä (kun kaikesta pitää olla huolissaan...) että miten se lapsi (jos sellaisen joskus synnytän) itse saattaisi isompana (erityisesti murrosiässä) asiaan suhtautua juurikin yhteiskunnassamme vallitsevien mallien pohjalta. Mutta mullakin on monenlaista perhemallia lähipiirissä ja sehän on just noin miten mäkin tekisin eli oltaisiin ylpeitä omasta perheestä ja näyttäisin lapselle, että perhemalleja/tilanteita on yhtä monta erilaista kuin on perhettäkin.



Minkä ikäinen sun lapsi on?

Hei!



Mun lapsi on vielä alle parivuotias. Laitoin Sateenkaaripuolelle sulle viestiä, jos haluat kirjotella.



Terkuin

Murppe