***TRUPLIEN perjantaikuulumiset***

Ensiksi kiitos lohduttavista sanoista! Tyttö heräsi yhtäaikaa aamulla,kun itsekin ja näyttää olevan ihan iskussa :D Pää on näköjään melkoisen kestävää sorttia. Meidän 3 vuotias poika putos loppukesällä n. metrin korkeudelta,kun oli kiivennyt lipaston päälle ja yritti sieltä ottaa viereisestä kirjahyllystä kirjaa. Ja silloin tuli päälleen,että mätkähti. Silloin oireet alkoi melko pian,oksentelu ja hirvee väsy. Kaksi päivää vietti sairaalassa tiputuksessa ja vaan nukkui,nukkui ja nukkui. Ja mää istuin siellä sängyn vieressä Eetu sylissä ja voitte uskoa,että siinä oli tunnit pitkiä ja mielessä ehti käydä kaikenlaisia ajatuksia. Sitä mietti miten hirmuisen rakkaita nuo lapset ovat,vaikka niistä monesti onkin paljon vaivaa. Sitten kun poika alkoi siitä virkistyä, niin se katseli sieltä sängystä mua ja Eetua ja kysyi,että pääsenkö mää nyt taivaaseen. Itkuhan multa pääsi,kun sitä olin niin hirmusti pelännytkin,että se meiltä otettais pois. Että siks kai mää niin hirmusti eilenki pelästyin,että jos taas joudumme viemään yhden lapsista sairaalaan.



Ja oli lohduttavaa kuulla,että vaikka sulla Nifkin onkin ollut aivotärähdyksiä pienenä,niin ihan kelpo kansalaiselta vaikutat :D



Leannalle jaksuja lääkekuurin kanssa. Onko se kuinka pitkä?



Ja Katzu pääsee kohta hypistelemään äitiyspakkauksen pieniä ihania vaatteita ;)



Neiti: Hyvä että vauvan masuvaivat alkaneet helpottamaan! Ja sitten,mikä parasta, se VAUVAKUUME :DDD Ihanaa,että mieskin pehmennyt ajatukselle... Sä oot kyl sellainen teräsnainen,että selviät varmasti useammankin lapsen kanssa!



Miitsulle voimia huomiselle päivälle. Hautajaiset ovat aina niin rankkoja juttuja. Ja tuo mitä kerroit siitä pojasta on niin surullista. Kun se ei pysty edes itkemään. :(



Nyt aamupalalle. Palaan tuonnempana

*itkee niagarana Höntän kertomuksesta*

Vitsit nii, täällä sitä sitte vollotetaan ihan sumeena. Muistui tuosta tarinastasi tytön kohtalo kun sai ekan kuumekouristuksen. Sinisenä kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan ja siellä sitte tiputuksessa nukkui, nukkui ja nukkui. Odoteltiin koska virkoo ja onko aivot vielä ok. Tytöllä oli noussu kuume yhtääkkiä nukkuessa ja kuinka kauan lie ehtinyt kouristella kun menin vilkaisemaan sitä nukkuessaan. Onneks menin *huokaa*

Kyllä se säikäytti ja kuinka monet rukoukset sekunnissa heitin taivaaseen...

Seuravaan kerran sitte olikin molemmat lapset kolarin jälkeen sairaala vuotissa tarkkailussa ja taas rukoiltiin niin että rystysnahkat oli vereslihalla :' ((

Kyllä ne niin arvokkaita ovatten vaikka välillä toki on päiviä ettei väsymykseltään sitä muista tai muuten vaan pvät tökkii ;)



Yritän saada aamupalaa alas mutta vaikka puhaltelee ja tsemppaa niin ei meinaan pysyä sisällä millään. *toivoo yhtä täysin kuvotuksetonta pvää*



Näin sitte viimeyönä ekan kerran tulevasta vauvelista unta. Taisi ultra mennä alitajuntaan =) Tai en nähny vauvaa mutta unessa tunsin ekat liikkeet ja huidoin miestä katsomaan ja mies sanoikin et onpa vahva kun jo näin aikaisin näkyy näin selvästi. Itsekkin epäilin unessa et kuinka se nyt näin aikaisin voi jo muka tuntua/näkyä mutta kun muutkin sen huomas niin ei voitu olla väärässäkään ;) Nyt sitte alankin oottelemaan ensimmäisiä liikkeitä ;D Muutama vkko viel menee mutta niitä odotellessa =)



Mutta oikein mukavaa alkavaa vkonloppua kaikille!!!!!!!!! =)



Marieela 7+5

Mulla oli eilen taas Känkkäränkkä-päivä... en sitten jaksanut tulla tännekään vain valittamaan... Viikonloppuna olisi edessä remonttia, remonttia ja vielä kerran remonttia. (niin, ja yleistä järjestelyä unohtamatta;) Meillä on koko kämppä täynnä hiivatin pölyä. Vaikka mies touhuaa siellä kylppärissä suljetuin ovin, niin silti se pöly pääsee kulkeutumaan joistain kynnyksen koloista pitkin kämppää... Arghhh! No, ei se mua oikeesti NIIIIIIIIIIN paljon haittaa - pääasia että saadaan kylppäriremontti pian (joskus?) valmiiksi. Ja kohta kun päästään laatoittamaan uusia laattoja, niin eihän se enää niin pölyistä hommaa ole. Tää vanhan purkaminen taitaa olla ylivoimaisesti sotkuisinta puuhaa...



MARIEELAA en ole tainnut vielä muistaa onnitella hienoista ultrakuulumisista! Ihanaa!!!!!!!!!!!!!!! *sekaisin onnesta Marieelan puolesta* Onkos sun pahoinvointi on alkanut hellittämään yhtään?



Ja mä olen niiiiiiiiiiiiiin onneton kaikissa kädentaitoihin liittyvissä jutuissa, että todella nostan hattua SERPUN kädentaidoille. Mä aina kadehdin (siis positiivisesti kadehdin) sellaisia ihmisiä, jotka saavat käsillään jotain aikaan :)



Hienoa NEITI ettei mies tyrmännyt ajatusta kolmannesta vauvelista! Mäkin olen vakaasti sitä mieltä, että sä jos joku olet sellainen supernainen, että pärjäät useammankin pienen kanssa.



AXEN testausta odottelen kuumeisena ;) Eiköhän sovita, että kyllä se plussa sieltä pamahtaa, vai mitä?!



Jokos TALVIKIN tilanteeseen tuli selvyyttä?? Siis niiden insuliinien suhteen??



Mitäs muuta mulla olikaan? Nyt on taas pää tyhjä... Hiippailen tästä aamukaffelle ja palaan myöhemmin jossain pelin välissä asiaan. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

hönttä!

hyvä ettei tyttö loukannut pahemmin.kun mun tyttö(nro 3)sai aivotärähdyksen oli oireet kovin selvät ja nopeasti tulivat.isot siskot olivat keksineet laittaa 1,5v pikkusiskon nuken rattaisiin ja sieltä se kaatui suoraan takaraivolleen lattialle.ensin itki raivoisasti sylissä,sitten rauhottui ja tuli uneliaaksi kunnes pian alkoi oksentaminen.

yön sitten herättelimme häntä,en nyt ihan muista mutta olisiko ollut 2h välein.

säikähdyksellä selvisimme.

isossa perheessä ehtii sattua ja tapahtua ja kun lapsista herkästi tulee kovin omatoimisia,tekevät asioita ennen kun ehdin edes huomata,on riskitekijät suuret=)





tytär(nro2)kerran 2v onnistui kaatamaan pöydän päälleen,kun oli siinä roikkunut kuin apina.toiseen huoneeseen kuulin pamahduksen,sitten huudon.löysin mieheni lattialta konttaamasta tyttören perässä joka pyristeli verisenä vastaan.pöydän reuna oli avannut otsan niin että kallon luu loisti kuin avonaisesta kidasta.

mä olin aivan varma että tyttö kuolee tai ainakin saa vakavan kallovamman.

ambulanssin tulo joka oli noin 10 min tuntui tunneilta kun puristin rimpuilevaa lasta sylissäni ja yritin estää häntä haparoimasta otsaansa.

tikit sai.ei aivotärähdystäkään!!!!

mutta kyllä pelästytti ja komea arpi otsassa on ikuisena muistona!



tytär (nro3)taas onnistui jättämään sormensa ananassäilykepurkin kannen väliin sillä seurauksella että sormen pää irtosi joka sitten tikattiin.sormi on hivenen oudon mallinen,muistona siitä!



poika(nro4)kaatui pihassa,tuolia vasten niin että oli milleistä kiinni ettei osunut silmään.luulin jo silmän puhjennen kun silmäkuoppa täyttyi verestä mutta ambulanssissa todettiin sen osuneen ihan viereen!



ja tätä vois jatkaa vaikka kuinka.



niin ja hönttä,2 viikkoa mun pitäisi tätä lääkettä syödä=(

yöllä olin nukuksissa mutta kuitenkin hereillä ja ihan sekava olo.lääkkeen piikkiin.koko päivä eilen meni sumussa.

mutta en kyllä kuvittelekkaan voivani syödä tätä lääkettä ellei ala tasaantumaan nämä vaikutukset.



jalkaa pakottaa ja polttaa ja öisin kutisee ihan kamalasti!

oikeastaan alkanut hieman pelottamaan mikä mua oikeen pisti=(



anteeksi omanapaisuus!

palaan jos jaksan!

mukavaa perjantaita,naiset!!!

L+5

Kysyit sairaalakassin sisällöstä. Tässä nyt jotain,mitä muistui mieleen.



Synnytyssaliin oon varannut erillisen kassin ja sit loput isä on tuonut sitten osastolle seuraavana päivänä. Saliin mukaan omat eväät ja kamera. Vaikka itelle eväät ei maistuiskaan,niin isukille voi tulla nälkä :D



*Vauvan kotiintulovaatteet

*omat kotiintulovaatteet

*imetysliivit+liivinsuojat

*Hygieniatarvikkeet

*Kamera

*känny+laturi

*huulirasva

*korvatulpat



Jaahas,nyt en äkkiseltään muista muuta,lisätkäähän vinkkejänne muutkin.

Marieelan ja Leannan kertomuksia lukiessa oikein kylmänväreet hiipi pitkin selkää! Onneksi kaikissa kuitenkin onnellinen loppu!!!

Kyllä oon tainnut päästä helpolla! Meillä pahimmat kommervenkit on vaan jotain pieniä kaatumisia mustelmineen... Mut oon aina ollutkin sitä mieltä että tuo tyttö on ihan rauhallisimmasta päästä olevaa sorttia ;)



[b]Neiti[/b] - Ois kyllä hurjaa jos sä olisit jo kolmatta tehtailemassa meidän kans samoihin aikoihin :I Hyvä ettei mies tyrmännyt sitä ideaa kolmannesta!



Emmasanna - Sairaalakassi! Niin mulla ei mitään ihmeellistä ollutkaan mukana. Ainakin voisin lisätä..



* Sukkia - sairaalan sukat ei oo mitään parhainta laatua - niin ite kaipasin ainakin omia sukkia ;)

* Koroston vielä imetysliivien ja suojuksien tärkeyttä!

* Jos syöt rautalääkkeitä - niin ne mukaan

* Äitiyskortti!

* Ehkä jotain purtavaa - suklaata, hedelmiä, miehelle eväät..



Aika hyvinhän se mieskin voi noita kaikkia toimittaa jälkikäteen! Esim. omat ja vauvan kotiintulovaatteet, syömiset/herkut, lukemista..



Joo, mut täytyy taas palailla.. :)

Mulla tulee mieleen muiden ehdottamien lisäksi OMAT tossut. Musta ne sairaalan tossut on kamalat -> muovikumia ja hiostaa hirveesti jalassa ja ällöttävän hajuiset ku miljoona immeistä niitä käyttäny ;)

Ja jos pitkät hiukset niin hiuksen sitomisvehkeet mukaan. Poikaa kun ähelsin niin olis ollu ihana saada hiukset kiinni ku kiirees jäi kotiin. MIes sitte sitoi mun hiukset nutturalle sairaalansukalla ;DD Ja kampa, sekin multa jäi ;)



Yritän edelleen saada vatsaan täyettä niin et uskaltaudun apteekkiin ja postiin käymään :/

Ensinnäkin,ne mun " menkkakivut" oli mitä ilmeisemmin oviskipuja, ainakin nyt ois lämmöt " ryöpsähtäneet" ylös ihanku sulla Piipaa, siis se tarkottais,et meillä ois sit aikas samoihin aikoihin jännät paikat eessä, sovitaanhan,et plussataan sit yhtäaikaa ;)



Sit toisekseen,mies ilmotti,että oli pyytänyt ensviikon tiistaista viikon eteenpäin isyyslomaa,siis kun sillä on vielä pitämättä yks viikko...oli aatellut,että tarvitsen ehkä jotain piristystä ja seuraa,kun on niin synkkääkin ja kun se sit taas loppukuusta on siä rakennustalkois. Voi että,kaikkea hauskaa sattuu sitten yhtäaikaa :D



Nyt kun sit viä tulis ykskaks yllättäen lottovoitto... miten niin alan heti vaatia lisää ja lisää :D Ja arskakin alkoi paistamaan kuin pisteenä iin päälle. Me lähdemme nyt ulos...

Huh huh, noita Höntän, Marieelan ja Leannan kertomuksia. ONNEKSI, niistä on selvitty.



Marieelalle vielä onnea mukavista ultrauutisista. On se niin suloista nähdä pikkuinen ultrassa ja vielä parempaa, et kaikki on kunnossa. Tsemppiä vaan pahoinvoinnin kanssa!!



Me käytiin Annin kanssa tänään neuvolassa. Meil oli vähän myöhässä toi 4 kk tarkastus (tyttö syntynyt 30.6.), mut kaikki oli ihan ok. Laitan tähän noi strategiset mitat, jos jotakuta kiinnostaa. Pituus 64 cm (51 cm), paino 6390 g (3525 g) ja päänympärys 41,9 cm (35 cm). Pituus kulkee keskikäyrää, mut paino on miinuskäyrällä, mut kuitenkin tasaisesti, joten ei syytä huoleen. On siro ja hoikka tyttö. Olen itsekin ollut vauvana siro ja hoikka (toisin kuin nyt). Totesinkin miehelleni, että jos paino on silloin kulkenut miinuskäyrällä, niin nyt vanhempana sit mennään pluskäyrällä ja komeesti, heh heh!!!



Fiikuna: Minkäs kokoinen Nooa oli 4 kk neuvolassa? Entäs HÖNTÄN Eetu-poika?



Jaahas, taidanpa vetäytyä hetkeksi sohvalle kera kodin kuvalehden, joka tuli eilen. Mukavaa perjantai-iltapäivän jatkoa!!

Täällä sitä valmistaudutaan töihin lähtöön. Vähän jänskättää, et miten tän pahoinvoinninkanssa nyt siellä tissä sitte pärjää. Kun ei sillai pääse huilimaan kuin täällä kotona. Vaikka huominen aamuhan se vasta varsinainen koitos onkin.



Mä oonkin nyt sen jälkeen kun vein pojun tarhaan vaan levännyt ja kerännyt voimia. Jospa sitä itte paremmin jaksais puurtaa. Onneksi on kiva työpari tänä iltana. Menee aikakin nopsempaan kun on hyvää seuraa.



emmasanna: Mulle tuli mieliin vielä lähinnä synnytystä ajatellen, että kannattaa ottaa jotain mukavaa omaa musiikkia mukaan. Useimmissa saleissa on kuitenkin cd-soittimet. Ja joskus tuttua musiikkia kuunnellessa on helpompi rentoutua ja ottaa supistukset vastaan.



Marieelan ja leannan(?) lapsille on tosiaan sattunut ja tapahtunut paljon. Meilläkin on nooneksi toistaiseksi vältytty pelkillä pintanaarmuilla j kuhmuilla. Toinen etuhammas on painunut hiukan sisäänpäin, kun poika kerran kaatuessaan löi sen kaapin reunaan. Mutta se on varmaan pahin mitä meille on käynyt. Mellä poika on erikoistunut kaiken kielletyn nauttimisen. Kuten joi puoli pullollista d-vitamiinia ja maisteli konetiskainetta. Mutta niistäkin selvittiin vain säikähdyksellä ja soitolla myrkytystietokeskukseen.



hönttä: Onnea nyt sitten vaan tähän kiertoon! Toivotaan pikaista plussaa ja mukavia hetkiä miehen kanssa :)



Nyt meen vähän siisiytymään ja ulkoiluttamaan koiraa. Yritän töistä vielä palata seuraanne. Mutta jos on kovin kiirettä, niin toivottelen teille jo valmiiksi mukavaa lauantaita. Huomenna tuskin konelle ehdin kun on ne pikkujoulut. Mutta sunnuntaina sitten!



mirulii 6+6

Kirjoitin äsken viestini ja se hävis jonnekin avaruuteen, siis murrrr...



No, kirjoitellaanpas uudelleen...



Eli kylläpäs kulki kylmät väreet selkää pitkin, kun luin noita mitä on sattunut Höntän, Leannan ja Marieelan lapsosille. Huh huh!!



Marieelalle onnittelut hyvistä ultrauutisista! On se niin suloista nähdä pikkuinen ultrassa ja vielä, että kaikki on hyvin!! Ihanaa! Ja kovasti tsemppiä sen pahoinvoinnin kanssa!



Käytiin Annin kanssa neuvolassa tänään. Oli hieman myöhässä toi 4 kk- tarkastus (Anni syntyi 30.6.), mut kaikki oli ihan ok! Pituus oli 64 cm (51 cm), paino 6390 cm (3525 g) ja pään ympärys 41,9 cm (35 cm). Pituus kulkee keskikäyrää ja paino on miinuskäyrällä, mutta kuitenkin tasaisesti, niin ei syytä huoleen. On hoikka ja siro lapsonen, aivan kuin minäkin kuulemma vauvana olen ollut. No nyt vanhempana äiti sitten kulkeekin pluskäyrällä ja komeesti, siroudesta ja hoikkuudesta ei tietookaan, heh heh!! * ja mussutan täs samal Fazerin marianne-suklaata, joka on siis toosi hyvää*



Fiikuna: Minkäs kokoinen Nooa oli 4 kk neuvolassa? Entäs HÖNTÄN Eetu-poika?



Taidanpa nyt vetäytyä sohvan nurkkaan kera eilen tulleen kodin kuvalehden, joten heippa ja mukavaa perjantai-iltapäivän jatkoa!!



T. Sanjuska *toivoo, ettei teksti katoa tällä kertaa*

vaan tulihan se tänne palstalle, mitähän mä oikein sekoilen... vai tää koneko se sekoilee...



Antakee anteeksi!! :)

Ohi mennen nopsaan luin tuon syyssäteiden perjantai-otsikon, että perjantaiRIPULIT. Joo aika persoonallinen aloitus, heh heh. Näöntarkastus paikallaan..???



Kestättekö vielä lisää noita lasten tapaturmia..? Älkää lukeko tätä mun viestiä, jos tekee jo heikkoa noi muidenkin kommellukset!



Meillä nimittäin neidille on ehtinyt myös sattua ja tapahtua. 11kk ikäisenä itkuhälytin teki oharit ja tyttö oli herännyt vaunuissa, kaahinut itse pois ja tippuessa oli ylähuulen jänne poikennut. Ei mitään vakavaa siis, mutta säikähdin aikalailla kun löysin maasta täyttä kurkkua parkuvan lapsen, kuraisena ja verisenä :o(

Vuoden vanhana ja juuri juoksemaan oppineena tyttö törmäsi leivinuunin tiiilikulmaan ja otsa " halkesi" . Ei kovin syvä haava, mutta jälleen maallikolle ihan hirvittävän näköinen ja sitä verta tuli taas niin tosi paljon! Muistan varmaan aina ne valkoiset farkkuni, jotka mulla sattui olemaan silloin jalassa.

Sitten viime keväänä tyttö sai sen virusinfektion ja allergiakohtauksen yhteisvaikutuksena hengenahdistuskohtauksen. Ja mentiin 70km matka keskussairaalaan melkoista hoipakkaa. Veren saturaatio-arvo, joka kuvaa siis kuinka paljon veressä on happea oli niin heikko, että mieleeni jäi ikuisiksi ajoiksi arvoa mitanneen hoitajan ilme. Koko yö oltiin lisähapessa ja 20 minuutin välein putket avattiin lääkehöyryllä. Hapen sai pois 12h jälkeen, mutta lääkkeitä hengiteltiin varsin tiiviisti sairaalassa 3vrk. Tiedän tuon Höntän fiiliksen siitä lapsen sairaalavuoteen vierestä :' (



Ei voi kuin todeta kuitenkin miten hyvin kaikki on aina päättynyt. Voi itku ja kurjuus niitä pienten potilaiden äitejä, jotka tälläkin hetkellä esim. lasten syöpäosastolla istuvat omien pientensä vuoteen vierellä :' ( :' ( :' ( Telepaattisia voimasäteitä heille sinne!!!!!





Mutta armahat Trupla-hupulaiset aurinko paistaa ja viikonloppu edessä!!! Piristytääs ja eletään onnellisina :o)



Serppu (huomenna menossa katsoon YÖ:tä JEEEEEEEEEEEEE!!!)

Hui miten hurjia juttuja on ipanoille sattunu. Vaikka kyllä ne kai kuuluu tähän kasvamiseen nekin.

Meilläkin on pari tragediaa koettu esikoisen kanssa.



Hän oli jotain vajaa 5kk, kun mä kaaduin hänen kanssa rapuissa. Oli ollu tarkotus laittaa liukuesteet portaisiin, mutta ei isäntä ollu saanu vielä aikaseks..Tän jälkeen ne siihen sitten ilmesty. No onneks tytöllä oli toppavehkeet päällä, kun olin viemässä ulos nukkumaan. Mutta silti jotain kylkirustoja murtu.

En oo ikinä pelänny niin paljoo, kun soitin ambulanssin. Ne ei ees vieny meitä mihinkään, mutta sitten yksityisen kautta päästiin tyksiin, koska mä olin vakuuttunut että jotaan oli vialla. Pahinta oli, että koko tyttö kuvattiin sen takia, että nähtiin onko muita vammoja. siis, että mä oisin itse aiheuttanu sen lapselle. Onneks he totesivat, että onnettomuus oli vahinko ja että mitään isompaa ei ollu vialla. Kylkirusto parani parissa kuukaudessa, mutta äidin sielua kirvelee vieläkin. Pahinta oli itsesyytös, että miten mä voin päästää kaatuessani irti lapsesta, juopot pitää kyllä pullosta kiinni kaatuessaan, mutta mun ote irtoo lapsesta. Toisaalta ois voinu käydä paljon pahemminkin, jos vauva ois jääny mun alle. No sitähän ei voi tietää, mutta onneks sitä selvittiin.

Toisella kertaa reilu vuoden iässä neiti löysi kaapista (jonka isäntä oli kyllä tutkinu ettei siellä mitään vaarallista ole..) viipaleleikkurin terän jonka väliin sai sormensa. Koko kynsi irti, onneks ei sentään koko sormenpää. Sen jälkeen mä en luottanu miehen tutkimisiin vaan kävin itse joka ikisen mahollisen ja mahottoman paikan kämpästä läpi.



Tän kuopuksen kanssa ollaankin selvitty vielä (*koputtaa puuta*) ilman onnettomuuksia, äiti ainakin oppi omista mokistaan. Tietty vahingoille ei voi mitään, mutta nuo vaan jäi päähän pyörimään, koska ne olis voinu huolellisuudella välttää.

Mä oon ehkä nykyään ihan ylihysteerinen ainakin anopin yms mielestä. Mutta kyllä tää syrjäinen asuinpaikka ja kaukana oleva apu on omiaan pitämään varpaillaan.



Miitsulle kovasti voimia huomiseen! *jaksuhalaus*



Marieela! Ihana vauvauni! =)



Jellonalle jaksamista remontin ja pölyn keskellä! Toi purkaminen just sitä pahinta onkin. Mutta on se lopputulos onneks sitten kaiken vaivan arvosta!



Leanna! Muakin kiinnostas ihan uteliaisuuttani hirveesti tietää mikä ötökkä sua on pistäny, kun tuollasta saa aikaan. Kuulostaa tosi inhottavalta, eikö sulla oo mitään arvausta?



Emmasanna! Yhdyn Marieelan sanoihin omat tossut on kyllä ihanat olemassa. Mä otin vielä oman aamutakinkin, kun en tykkää noista sairaalan " hepenistä" ..

Ja mun molemmissa synnytyksissä mä kärsin koko ajan janosta. Joten seuraavaan otan litran mehua tms mukaan omasta takaa, kun koskaan ei just sillon kun janotti ollu ketään hoitajaa tms lähistöllä.



hönttä! *taputtaa* Plussataan ihmeessä yhtä aikaa! Mä tilasin just niitä aconin erittäin herkkiä testejä ja laskeskelin, että jos on mahdollisuus saada jotain näkyviin jo 7-11 päivää mahdollisesta hedelmöittymisestä niin varmaan jo ens viikonloppuna teen ekan.



Ju, mä en oppinu viime hätäilystä taas mitään vaihteeks.. Mutta testaaminen kun on vaan niin kivaa!



Miruliiille pahoinvoinnitonta työpäivää! =)



Me ollaan oltu tänään jo aamupäivä leikkipuistossa ja nyt pitäs ruveta tilaamaan valokuvia ja päivittelemään vauvakirjoja! Tai sitten istuksia vaan koneella.. Hmm, kumpaakohan sitä tekis vai molempia!



Oikein muksaa viikonloppua kaikille! [color=red]Ja varsinkin Mariposalle jolla on varmaan ihan hirmu ihanat fiilikset miehen kanssa! ♥+♥ ;)[/color]

Yö taas ihan repale... menin sitten päikkäreille 8.30 ja heräsin puoli tuntia sitten. Flunssa vaivaa kovasti, suihkuun on vääntäydyttävä.



Kiitos vaan sairaalakassin sisältöajatuksista. Meidän pitääkin muistaa ottaa ' kaikki' samalla kertaa, kun mennäään todennäköisesti synnyttämään niin pitkän matkan päähän. Näillä näkymin mennään ja tullaan kaikki samaan aikaan pois sieltä.



Suihkuun vaan!



rv 36

Meidän hirviöiden 4kk mittoja



Markus 7470g (3175g) 67,2cm (51cm) pipo 42 (34)

Mika 8515g (3665g) 67,3cm (51cm) pipo 44.4 (37)

Mirella 9425g (3755g) 66cm (50) pipo43 (36)



Neiti on melkoinen jättiläinen Nyt 1½ vuotiaana painoa on huikeat 15kg ja pituutta 85cm joten aikasta moinen tankki ;)



Joku kyseli että onko meillä häät tulossa... Juu onhan meillä suunnitelmissa on helmikuussa vihkiminen maistraatissa ja juhannuksena vietetään häät, siksi kyselin paikkoja, kun mä en oo mikään maailman matkaaja ;)



Mutta takaisin lepäämään, kun neiti valvotti 4 asti aamulla :(



Nansku ja ninnironi 24+2

Heräsin tänään jo aikasin kun mies tuli kotiin, en sitten malttanu uudelleen käydä nukkumaan... illalla sitten aikasemmin jos väsyttää!!



Aika hurjia nuo teidän kertomat jutut lapsien tapaturmista. Onneksi kaikki ovat säästyneet pahemmilta vaurioilta ja pikkuiset ovat arvista huolimatta terveitä!



Kummityttöni jäi 01 kesänä bussin alle (takapyörä lantion yli) oli nousemassa bussissa kun kuski laittoi oven kiinni ja kun ihmiset huusivat että tyttö on oven välissä (reppu sisällä) fiksuna avasi liikkuvan auton oven: lantio murskana ja lääkärit sanoivat et jos ois ollu vanhempi (7v) ois kovemmat luut ja ei ois selvinny: puoli vuotta oli sairaalassa (koko kesä ja alkusyksy) aika kova paikka ekaluokan päättäneelle. Onneksi nyt kaikki hyvin ja tyttö on terve. Myöhemminhän näkee miten paikat kestävät vaikka raskauden ja synnytyksen kun niin pahasti ovat olleet murskana.



Mieskin pelästytti mut sitten kerran.Olin aamuvuorossa töissä ja ruokiksella katoin et mies joka oli kanssa aamuvuorossa oli soittanut 5 kertaa ja laittanut viestin: en oo tänään kotona, enkä ehkä koko viikonloppuna. Mähän ihan inhmeissäni koitan sille soittaa et mitä helvettiä mutta puhelut menee vaan vastaajaan... aattelin et kai sitten akku loppu. Töistä lähtiessäni sitten soitin taas ja edelleen vastaajaan. soitin miehen veljelle kun miehen piti mennä kotonaan käymään töiden jälkeen: sanoi ensin ettei oo nähny. Sitten vaan loppusivulauseesa: et sen pomo toi sen lompakon ja vaatteet sille vissii oli käyny jotain töissä. On kuulemma viety hesaan. Mä sain lähestulkoon sydärin ja aloin sitten soittelemaan hyksiin ja sain lopulta tiedon että juuri on leikkaus päättynyt ja kirurgi tulee puhelimeen jos odotan hetken. Voitte kuvitella miltä tuntui ootaa kun ei ollu harmaata hajua puuttuiko sillä pää vai mikä... No 2 sormea oli jäänyt painokoneen väliin ja pikkurilli oli poissa kokonaan ja nimetön laitettu uudelleen paikoillen. Vasen käsi joten sillai ei työntekoa haitannu: 1kk makasi siellä sairaalassa kun ei saanu " istutuksen" jälkeen liikkua. Tämän takiahan mies on uudelleen koulutuksessa eli siellä koulunpenkillä kun lääkärit katsoivat ettei silloinen työ sovellu kun toinen käsi osittain kuitenkin käyttökelvoton. Tapaturma johtui työnantajan laiminlyönneistä ja pitkällinen oikeusprosessi on siitä takana. onneksi päättyi miehen hyväksi.



Kauhulla ootan millainen kanaemo musta tulee tälle pikkutilliäiselle: ei varmaan saa tehdä mitään kun isäkin on tuommoinen tapaturmaaltis....



tulipas tekstiä...



Kiitos kaikille lämpimistä ajatuksista, varmasti huominen päivä verottaa aika paljon kyyneliä ja toivotaan että tää perhe saa vähän paremmin kriisiapua sitten hautajaisten jälkeen. Ja äidillä on voimia hakea pojalle apua että saa tilanteen laukeamaan.



Marieela: vitsit kun sulla tuntuu ne liikkeet niin aikaisessa vaiheessa! Ite saa varmaan ekakertalaisena mennä sinne 20 viikon tuntumaan ennex tajuaa mitä ne oikein onkaan... pitkä aika vielä!!



Jellonalle jaksuja pölyn keskelle! Toivotaan että remontti on pian valmis!!



Miruliille jaksuja tähän iltaan ja huomiselle!! Toivotaan että pahatolot pysyy poissa!!



Mutta nyt pyykit kuivumaan ja uudet koneeseen niin pääsen täältä anopilta viel poiskin tänään...



Miitsu rv 8+5

[b]Sanjuska[/b] - Mun piti oikein kaivaa Minjan neuvolakortti esiin ja tarkistaa minkä kokinen se oli 4kk. Onhan Anni kyllä hoikka ;) Minja meinaan oli 7140g (3370) ja 61.8cm (49). Eli huomattavasti lyhyempi ja pulskempi :) Pipo oli 4kk 40.8 - aika pieni päinen ollut aina! Noilla muuten on aika lähekkäin synttärit, Minja on syntyny 29. kesäkuuta!



[b]Mirulii[/b] - Tsemppiä töihin ja pikkujouluihin ;)



Tuli tosta sairaalassa olemisesta mieleen.. Kun Minjalla oli atopia pahimmillaan n. 1v9kk. Oltiin Keskussairaalassa viikon ajan hoidettavana - mm. kylvetettiin sellasessa " lääkekylvyssä" ja mätettiin eri kortisoneja, seka histamiineja ym. Vaikka se tilanne ei ollut milläänlailla mukava - niin tuntu silti et ollaan onnekkaita, kun joutu vierestä kattoo niitä pieniä potilaita letkuissa ja vaikka mitä...



[b]Nansku[/b] - No on sulla aikamoisen kokoisia lapsi - melkein tipahdin tuolilta kun luin ;) Ei vaites - oma vaan kun on aina ollut peinimmästä päästä, niin nuo pikkasenkin isommat tuntuu niiin isoilta :) Minjan punnitsin tänään ja se paino [b]14kg[/b] ja on siis kohta [b]4½v[/b]. Mirella on siis iso tuohon verrattuna. Mun siskon poikakin on suht iso ja tuntuu et se ottaa Minjan kiinni painossa ihan just (painaa 13kg) :D



[b]Miitsu[/b] - Huh - ei sitä arvaakaan et tollasta oikeesti tapahtuu jollekkin - niin sitä vaan kulkee vaaleenpunset lasit päässä... :O Tuohon tuttavaperheen(?) suruunkaan en osaa sanoa yhtään mitään - pistää vaan hiljaseks.. Tsemppiä sulle kuitenkin sinne hautajaisiin!!



Kyl muuten menee hurjaa vauhtia nuo teidän kaikkien rviikot :D Vastahan teitä jännäiltiin, tuleeko plussa! (Marieela, Miitsu, Mirulii ja Soffu) Toisaalta pieni haikeus persuuksissa - kun voisin ihan hyvin itekkin olla samassa teidän kanssa :(



Aa - [b]emmasanna[/b] - Niin teillähän on niin paljon enempi matkaa synnyttämään! Kannattaa sit ottaa kaikkee mahollista mukaan, ihan mitä ikinä tulee mieleen! Mullakin muuten oli oma kylpytakki mukana..



Mitäköhän nyt - tekemisen puutetta ilmassa..

Se siskon poika on 1½v, eli saman ikänen kun Mirella.. (unohtu laittaa)