Nuoria lapsettomia??

Pikkasen olen sua vanhempi vm.-83 ja kaks vuotta ollaan yritetty saada syliin pientä nyyttiä tuloksetta. Tammikuussa ite kävin AVA:lla koska en ollut lämpöjen mittauksen enkä ovistesteillä löytäny ovulaatiota ja kun ennen menkkoja tuhruttele 2-6 pv. " Tuomiokseni" sain ovuloimattomuuen ja clomit. Viime kesänä kävin lääkärissä outojen vatsakipujen vuoksi ja sain endoepäilyn, mutta toimenpiteisiin ei ryhdytty, koska pärjään lääkkeiden avulla. Tammikuussa lääkäri vain vahvisti epäilyä ja totesi endoa olevan kohdun takana.

Minut ainakin ottivat hyvin vastaan ja en ole kertaakaan vielä kuullut lääkäriltä, että aikaa on vielä monta vuotta, nuoriahan me olemme(mieheni vähän vanhempi minua), mutta kuten sanoit lapsettomuus ei katso ikää.



Itse sain ainakin tuon AVA-klinikka käynnin jälkeen huojennuksen, koska tälle kaikelle löytyi syy. Clomeja en aloittanut vielä silloin, koska elämäntilanne oli sekava ja muutto edessä, olisi ultrauksien kanssa ollut ongelmia. Nytten kun olemme asettuneet aloillemme uuteen paikkaan olisi tarkoitus soitella lääkärille, uutta ultrausta jotta clomit voisin alottaa.



Onnea teille matkaan ja soita toki lääkärille jos teistä siltä tuntuu ja pyydä päästä testeihin ja tutkimuksiin.



Kesän lämpöä ja pienen nyytin tuhinoita odotellen..

Suhteellisen nuoria ollaan täälläkin, molemmat vm-81. Yritystä ja turhia toiveita takana 3v. Kummastakaan ei ole mitään varsinaista vikaa löytynyt, mutta jostakin syystä ei vaan natsaa. 3 IUI:ta tehty joista viimeisimmän piinikset meneillään.

Lisäyksenä vielä, että olin 23v kun tutkimuksiin lähdin eikä kukaan hoitohenkilökunnasta koskaan ole kyseenalaistanut tai vähätellyt tutkimusten ja hoitojen tarpeellisuutta. Eiköhän se riitä että yritystä on väh. vuoden verran takana ilman tulosta. Jos sulla on vielä kierrossa häikkää niin uskon että hyvinkin ottavat tosissaan ongelman. Eihän se ikää katso miten ne värkit toimii.

Minä ja mieheni molemmat 25v. Yritystä takana reilut 2v, joista takana yks keskenmeno ja tämänhetkinen raskaus rv7.



Oma tarina menee aika pitkän kaavan kautta: ensin PCO-löydös (kevät 05), kun keskenmenon jälkeen yritystä 8kk ilman tulosta. Clomit otettiin käyttöön neljäksi kuukaudeksi, mutta ne ei saanut aikaan ovulaatiota vaan kolme suklaakystaa munasarjoihin. Syksyllä 05 aloitin metformiinilääkekokeessa, ja pääsin laparoskopiaan jossa kystat pois ja muitakin endopesiä poltettiin. Tammikuussa 06 eka IVF-hoito, josta 10 alkiota, yks siirrettiin muut pakkaseen. Alkio ei tarttunut, ja alettiin odotaa pakastealkiosiirtoa tehtäväksi toukokuussa.

Jotain kuitenkin tapahtui odotellessa, ja toukokuun alussa sain yllätysplussan. Jotenkin se elimistö oli kaikkien näiden hoitojen jälkeen käynnistynyt itse toimimaan ja ovuloimaan. En tajua kyllä mikä tämän voi aiheuttaa. Keskenmenon pelko on koko ajan läsnä, en todellakaan vielä ajattele että olisin selättänyt oman lapsettomuuteni mitenkään. Viikot kuluu niin hitaasti...



Koko hoitosembalon ajan mut otettiin kyllä vakavasti eikä iän takia vähätelty. Sanottiin vaan, että hyvä kun löydettiin näin ajoissa nämä lapsettomuusvaivat, sillä kyllä nuori elimistö sairaanakin toimii paremmin kuin vanhempana.



Haluankin nyt rohkaista jokaista teitä, jotka toivotte omaa nyyttiä. Lapsettomuus ei todellakaan katso ikää, mutta nähkäämme tilanteemme silti hieman valoisana: Kuinka paljon viimeisen 20v aikana lapsettomuushoidot onkaan kehittynyt. Kun seuraavat 20v me vielä voidaan periaatteessa lisääntyä, niin keinot on taas niin toiset 2030 kuin nyt! Lisäksi nuori keho voi yllättäen toimiakin, mistä oma tapaus on hyvä esimerkki.

Joten uskoa vaan parempaan huomiseen!

Toivottelee Aliina

Mekin ollaan miehen kans aika nuoria (minä 24 ja mies26) ja käytiin Jorvissa ekaa kertaa vajaa kk sitten.

Lääkäri oli lähettää kotiin kasvamaan, mutta nostin äläkän et ikä ei ole syy siirtää hoitoja. Saimme avun ja perus-alku-tutkimukset määrättiin.

Pco löytyi heti ultrassa ja kierronkartoitukseen olen nyt menossa.



Suosittelen menemään lääkäriin, meillä ainakin oli iso huojennus saada tutkimuksia ja mahd. hoitoa. Meillä yritystä takana reilu vuosi ja yksi km, ihan alussa.

Jos lääkäri on epäkunnioittava esim. iän takia niin kannattaa aukaista suunsa tai tehdä kirjallinen valitus. lapsettomuus ei todellakaan katso ikää...

uskon että se on minimiosa lääkäreistä jotka eivät ole ammattitaitoisia kohdatessaan ns. nuoria lapsettomia.



Henk. koht. oon sitä mieltä et 20v ja vanhempi on kyl oikeutettu hoitoihin. Ehkä sen kuitenkin ymmärrän ettei alaikäisille niitä anneta.

vielä piti mainita et oli tosi helpottavaa löytää omaikäisiä lapsettomia kun monet täällä vaikuttavat olevan ( omaa harhaa?) vanhempia.

Sama ongelma vaikka ikä onkin eri ja mukava on ollut kaikkien iästä riippumatta keskustella aiheesta ja ohikin.

Joku kuitenkin huojensi oloani kun tajusin etten ole ainut alle 25 vuotias ja tahattomasti lapseton.

Eniten mua ärsyttää kun ihmiset toitottaa et " sä oot viel nuori, kyl te ehditte" . Ei se asiaa auta kun toive on jo olemassa ja paha mieli päällä.



No joo menipäs taas pitkäks tää lisäys.. kp 4 menossa ja mieli sen mukainen...

18 v ja vanhempi.. ei siis 20 v

Hoidoissa ollaan oltu nyt 4,5-vuotta, ja ainakin me ollaan aina saatu VL:llä todella ihanaa ja hyvää palvelua, ikinä ei ole katsottu pitkään koska olemme nuoria.



Minulla siis ennenaikaiset vaihdevuodet, miehessä ei mitään vikaa.

Nyt 24 ja 25 v ja kärsitään sekundääristä lapsettomuudesta. Ensimmäisen lapsenkin alulle saattaminen kesti, vaikka yrittämään aloitettiin ennen kuin olin täyttänyt edes 19v. Niin, olimme varmaan kaikkein nuorimpia sen lapsettomuusklinikan asiakkaita. Olin 19 v. ja mieheni 20 v. kun aloitimme tutkimukset ja hoidot. Nyt esikoinen on 3 v. ja toinen lapsi toiveissa. Yhtä hankalaa tästä näyttää nytkin tulevan:(. Uudet hoidot aloitettiin parisen viikkoa sitten.



Meidät otettiin todella hyvin vastaan yksityisellä klinikalla, vaikka olimme ensimmäisellä kerralla niin nuoria. Ja hyvin meidät otettiin nytkin julkisella puolella. Vika meillä on nyt todenn. mun hormonitoiminta ja ovuloimattomuus. Ekalla kerralla ei ollut näin selkeää, mutta ovuloimattomuutta silloinkin välillä esiintyi.

kanssa sisarille kiitoksia paljon vastauksista ja omista tarinoistanne! On tämä lapsettomuus kyllä semmosta, että ei haluaisi kenenkään kohdalle sattuvan! Mutta lohduttaahan se kun tietää että ei ole yksin.. Ja että hoidoilla on niin hyvät onnistumis mahdollisuudet tänäpäivänä! Saati myöhemmin..



No keskiviikkona kävin sitten omalääkärin luona kroonisen selkäkivun ja väsymyksen vuoksi ja samalla pyysin lähetettä lapsettomuus tutkimuksiin. Oikeen mukava lääkäri oli ja passittikin heti verikokeisiin, että ne olisi sitten jo valmiina. Mutta halusi ennen lähetettä katsoa veri kokeet, jos siellä olisikin vain jotain pientä häikkää. Johon en kylläkään usko kun mulla on niin selvät endon oireet, että niitä olisi vaikka muille jakaa.. Taidan olla vähän liian pessimistinen..=)



*Kesän jatkoja*

Minä 23.v, mies vuosi enemmän. Olin 21v4kk kun kävin ensimmäisen kerran gynellä pyytämässä lähetettä lapsettomuustutkimuksiin. Kun olin asiani esittänyt, sanoi heti, että kirjoittaa lähetteen.

Ainut asia, mikä silloin hieman pisti sydämeen, oli kun gyne melkein alussa muistutti, että adoptiokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Tietenkin on vaihtoehto, eikä lääkäri sillä varmasti mitään pahaa tarkoittanut, mutta täytyy kyllä sanoa, että siihen mennessä adoptio ei ollut tullut pieneen mieleenkään. 21-vuotiaalle " tytönhupakolle" ;)

Tämän jälkeen kukaan ei ole ikinä maininnut adoptiosta.

Ensimmäinen hoito, ICSI, oli nyt toukokuussa. Negahan siitä...

Mutta onneksi nuori ikä tässä asiassa on vahvuus =)

Ja aivan kuten joku sanoi, hoitomenetelmät menee eteenpäin hurjaa vauhtia, joten hyvät mahdollisuudet omaan vauvaan meillä kaikilla on.



Näin jälkeenpäin ajateltuna emme olisi olleet edes valmiita lapseen silloin muutama vuosi sitten. Vaikka tämä lapsettomuus onkin ollut raskaimpia asioita elämässäni, niin olemme kyllä mieheni kanssa kasvaneet aivan mielettömästi tässä ajassa; mennä naimisiin, matkustella, valmistua ammattiin ja työlllistyä hyvin+hankkia oma asunto.

Tällainenkin näkökanta nuorella lapsettomalla...

Mutta raskasta tämä on, ei tosiaan kenellekään toivoisi.

Meitä rasittaa vielä jatkuvat utelut ja odotukset. Anoppi on aivan hulluna, appi VAATII tekemään lapsia, että miehen iäkäs isoisä ehtisi nähdä neljännen polven... (suvussa on jo peräti viisi polvea ennestään???!!!!)



Mutta voimia kaikille! Ja onnea hoitoihin! Olisiko huono idea oma pino jossain vaiheessa vaikka alle 25:lle?

Tosi hyvä idea tuo oman pinon pystyyn pistäminen! Ehdottomasti! Jos joku vaan osaa/viitsii. Meitä on täällä varmasti enemmänkin..



Tao_tao: Aika jännä että ensimmäisellä kerralla adoptiosta puhetta..varmaan tarkoitti vaan hyvää. Sitä vaan ottaa kaikki asiat tämmösessä tilassa niin raskaasti! Itellä kävi vähän toisin päin.. lääkäri totesi että: vika voi olla esim. vääränlaisessa ruokavaliossa ja sen takia elimistö on sekaisin. Katsotaan jos verikokeista löytyy jotain häikkää niin korjataan asia ja sitten teille syntyykin 9 kuukauden kuluttua vauva ja hymyili maireasti.. Siinä en sitten tienny pitäiskö itkeä, nauraa vai huutaa naama punaisena, että ei se ole vain niin helppoo! No yritti vain kannustaa..=)

Täällä kanssa yks lapseton " nuoripari" :) Ikää mulla 22 ja mies vuotta vanhempi ja yli 3 vuotta odoteltu vauvaa,mutta ei!

Tutkimukset aloitettu,mutta kylläkin nyt kesäksi pysähtyivät. Multa katottu hormonit,jotka ok. Ultrassa ei mitään poikkeavaa,mutta tuubaultrassa oikeessa munatorvessa tukos,joka samalla aukesi. Miestä ei vielä tutkittu.

Mua on kyllä kohdeltu vähän tyyliin " mee kotiis kasvaan" ja " ootte niin nuoriakin" ..

Tässä silti vaan koitetaan kierrosta toiseen saada vauva alulle.Oon kyllä alkanu totutteleen ajatukseen että lasta meille ei suoda,näyttää vähä huonolta..

En tiiä...tuntuu kummalle että parikymppisenäkin joutuu myöntämään että lapsia ei ehkä tule ikinä,vaikka pitäs olla hedelmällisimmillään tässä iässä,jostain luin tuon.

Saapa nähä,mitä tämä kierto tuo tullessaan,joka on vasta alussa vasta.



On ihana huomata ettei ole yksin tämän asian kanssa.Muitakin nuoria lapsettomia siis on. :)

Me ollaan kanssa lapseton nuoripari vuosimallia -83.. ollaan jonossa hoitoihin jotka päästään alottamaan aikaisintaan viikolla 50 näillä näkymin.. Vika on mussa.. Synnynnäisestä rakkosairaudesta johtuen mua on jouduttu leikkelemään paljon alavatsan seudulta ja nää leikkaukset on sit osittain aiheuttanu ilmeisesti jotain kiinnikkeita, eli mulla on putket tukossa.. pitäis siis saada koeputkihedelmöityksellä ohitettua tukos.. muuta vikaa ei pitäis olla.. luomusti ollaan yritetty pari vuotta ilman tulosta.. kun yritystä oli takana vähän reilu vuosi hakeuduin yksityisellä puolella tutkimuksiin josta sain lähetteen kunnalliselle puolelle.. nyt sit jonotellaan ja odotellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaa. Ilmeisesti ei pitäis olla mitään hormonaalista häikkää sillä kiertoni on erittäin säännöllinen.. ovulaation aikaan tuntuu kuin työnnettäisiin kananmunaa neulansilmän läpi.. ehkä siitä vois jo päätellä että vaikka kierto on ok, niin reitin varrella on esteitä..



Onnea ja jaksamista kaikille.. meillä voi olla vielä monta pitkää vuotta edessä.. itse ainakin haluaisin enemmän kun yhden lapsen.. vaikka siihen yhteenkin olisin nyt enemmän kuin tyytyväinen..

[color=darkviolet] [size=5]Nuoret lapsettomat[/color][/size]



[color=darklateblue]Zafiri[/color] [color=chartreuse]Ite olen 18 ja mies 32. Yli vuosi tässä on piinattu ja aina petytty. Kierrot epäsäännölliset ja varmaan muutakin häikkää..[/color]

[color=darklateblue]käärö[/color] [color=darkturquoise]Olen vm.-83 ja kaks vuotta ollaan yritetty saada syliin pientä nyyttiä tuloksetta.[/color]

[color=darklateblue]minäx81[/color] [color=chartreuse]Molemmat vm-81. Yritystä ja turhia toiveita takana 3v.[/color]

[color=darklateblue]AliinaK[/color] [color=darkturquoise]Minä ja mieheni molemmat 25v. Yritystä takana reilut 2v, joista takana yks keskenmeno ja tämänhetkinen raskaus rv7.[/color]

[color=darklateblue]ki-ra[/color] [color=chartreuse]minä 24 ja mies26[/color]

[color=darklateblue]Vekkuliina[/color] [color=darkturquoise]Minä vm.-82 ja mies -77. Hoidoissa ollaan oltu nyt 4,5-vuotta[/color]

[color=darklateblue]tinkywinky[/color] [color=chartreuse]Nyt 24 ja 25 v ja kärsitään sekundääristä lapsettomuudesta. Nyt esikoinen on 3 v. ja toinen lapsi toiveissa.[/color]

[color=darklateblue]Tao_tao[/color] [color=darkturquoise]Minä 23.v, mies vuosi enemmän.[/color]

[color=darklateblue]Önnimönni[/color] [color=chartreuse]Ikää mulla 22 ja mies vuotta vanhempi ja yli 3 vuotta odoteltu vauvaa,mutta ei![/color]

[color=darklateblue]Nunnu83[/color] [color=darkturquoise]Me ollaan kanssa lapseton nuoripari vuosimallia -83.. ollaan jonossa hoitoihin jotka päästään alottamaan aikaisintaan viikolla 50[/color]

[color=darklateblue]Kristiin@82[/color] [color=chartreuse]Minä 24v, mies 28v, pillerit pois 10/04, jonka jälkeen ei kuukautisia -> Primolut-kuureja. 8/05 todettu pco -> clomit+terot. Tehty laparoskopia. Nyt kesänajan clomit käytössä.[/color]

Eli täällä olisi yksi nuori lapseton lisää...

Ikää 24 ja mies 28v. Pilleri jätetty pois yli puolitoistavuotta sitten, jonka jälkeen hakeuduin lääkäriin koska kuukautisia ei kuulunut, kp oli jo yli 160. Tähän lääkkeeksi Primolut-kuureja ja ohjattiin naistenpolille. 8/05 todettu pco, johon lääkkeeksi, jolloin aloitin syömään clomeja+teroja. Tämän jälkeen ollaan oltu luomukierroilla. Miehen sperma tutkittu ja minulle tehty laparoskopia. Nyt syön kesäajan clomeja ja syksymmällä aloitetaan piikitykset...

Aluksi minua ei meinattu ottaa lääkäriin vastaan, mutta kuukautisten pois jäämisen vuoksi pääsin ja sain yhden lääkekuurin. Lääkäri kuvitteli pääsevänsä sillä minusta, mutta kuurin jälkeen otin saman ongelman vuoksi yhteyttä nyt kp:n ollessa kuitenkin huomattavasti pienempi. Tämän jälkeen olenkin aktiivisesti käynyt lääkärillä.





Tein alustavan listan pinoon kirjoittaneista. Poimisin kaikkien nimimerkin ja jotain kirjoituksistanne. Voin päivitellä kohtaanne, mutta toiveena on lyhyt yhtimekäs esittely itsestä ja tilanteesta. Mikäli joku haluaa listasta pois tai itsensä siihen lisättävän niin voin senkin tehdä!

Nyt vaan sitten pinoutumaan!



Päivitystä minulle siis: Ikä 23.v, mies 24.v. yritystä 2/04 lähtien. Takana yksi ICSI 5/06 ->nega. Elo-syyskuussa ensimmäinen PAS



Viime päivinä on ahdistanut aivan suunnattomasti tämä lapsettomuus. Mies tekee pitkää päivää töissä ja olen paljon yksin kotona. Yksinään joutaa pyörittelemään kaikenmaailman typeriä ajatuksia :( Suuta vetää mutrulleen myös kaverini vastasyntynyt vauva; olemme yrittäneet vauvaa kauemmin, kun hän on seurustellut miehensä kanssa. Olen siis onnellinen heidän puolestaan kyllä, mutta tämä maailma on niin arrrrgg, epäreilu. Kuten varmasti itsekin tiedätte...



No, ei auta ei...

Moikka. Meilläkin yritystä takana reilu vuosi. Minä oon 21v ja mies 23. Elokuulle varasin nyt ekan lääkärikäynnin asian tiimoilta. Toivottavasti saadaan asiat rullaamaan ja jotakin faktaa mahd. pian :) Yritän nyt heinäkuun ottaa ihan rauhallisesti ja ajatella kaikkea muuta et saa vähän lepoa tästä asiasta, syksyllä sit toiv. alkaa tapahtua.

Mukavaa ja rentottavaa kesää kaikille. :)

Minnekäs kaikki on kadonnut? Kesälaitumille vai?



Itse olen positiivisin mielin kesäsään vuoksi sekä siksi että viimeviikolla tein ovistestissä positiivisen tuloksen! Eipä siihen testiäkään olisi tarvinnut oli sen verran suuret kivut, että tiesi missä mennään. Tässä kierrossa ei ainakaan yrityksen puutteesta jää kiinni ;)



Päivittelen listaamme myöhemmin, mikäli pinoamme kannattaa pystyssä pitää?! Mitäs mieltä olette?

Tälle listalle niin ikään. Kai mekin vielä " nuoria" ollaan. Minä 24, mies 25. Yritystä (tavallaan) muutama vuosi takana. Ollaan oltu periaatteella, tulee, jos on tullakseen. Eipä ole näkynyt. Nyt tänä kesänä saapastelin gynelle ja pco -diagnoosi napsahti (ei mikään yllätys, jos vuodessa on kolmet menkat...). Alkuun sain pelkkiä teroja, joulun jälkeen lisätään clomit jos ei mitään ole tapahtunut. Ja keväällä sitten lähetettä julkiselle puolelle tarkempiin tutkimuksiin, jos ei tärppiä. Ja laihtuakin pitäisi. Gyne kovasti suositteli...



On vielä aika uusi asia tämä lapsettomuus. Nyt kun siihen on syytäkin tiedossa. Vaatii totuttelua ajatukseen jonkin verran. Varsinkin kun ystäväpiiri senkun ilmoittelee raskausuutisiaan...