Tallukoiden marraskuu

olipas tämä kerennyt kadota jo kauas pois melkein unholaan...

Joo, poika on sitten ollut jo pitkään virallisesti kaksi vuotta ja tänään oli neuvolakin. Ihan hyvin oli asiat, poika on pitkä ikäisekseen ja painoa täytyy seurata kun on hieman laihansorttinen kuulema, vaikka yksi kaverini läskiksi poikaani haukkuikin... Mutta lienee siis katsojan silmässä vikaa.

Meinaako tämä meidän keskustelu kuihtua ihan kokonaan, kun ei täällä enää paljoa kirjoitella? Itse olen ollut vähän maissa, kun ei töitä ole löytynyt vaikka kuinka on hakemuksia laitellut sinne ja tänne ja ukko painostaa vaan töihin... Muutenkin on taas parisuhde " hieman" tiukalla, mies niin kauheen kannustavia kertoo mm. minun vartalostani ja olemattomasta seksielämästä...

Että eipä ole kauheesti ollut innostusta kirjoitteluun. Mutta josko minä nyt tästä virkistyisin, kun ei ole ukkokaan taas onneksi kotona viikkoon eikä siis varaa konetta omiin tiirailutarkoituksiinsa...



Mitäs teille muille kuuluu?? Onko tentit menny hyvin ja joko on työsopparit kirjoitettu? Niin ja joululahjoista Tuiskutukka jo ennätti sanomaan, oletko ajatellut itse tehdä kaikki vai ostatko? Itselläni ei ole mitään havaintoa, että mitä ostaa tai tehdä ja kenelle mitäkin keksisi... Isäinpäiväkin lähestyy, mutta ei ole onneksi juhlakalu paikalla, että saan siis vähän lisäaikaa...

Nyt täytyy lähteä katsomaan isoa poikaani, taitaa ulkona jo heräillä!

Minäkin olen sitä miettinyt, että kuihtuuko tämä meidän kirjoittelu ihan tyystin.

Tentti meni jotenkin, luento-osuus luultavasti läpi, mutta kirjatentistä en tiedä vielä. Seuraava tentti onkin jo taas pian, joten lukutaukoa ei ole. Nytkin pitäisi palailla kirjan ääreen ja tähän tenttiin niitä on taas neljä...



Miehet ne ei todellakaan tunnu välillä tajuavan yhtään mitään, tuskin siinä ainakaan seksihalut lisääntyy jos toisen kropasta ei osata sanoa kaunista. Kyllä minä ainakin siitä lämpenen jos vähän ensin imarrellaan. Tosin meikäläisen miehellä ei taida olla motivaatiota siihen imarteluun. Minä hänelle aina jotain vihjailen, mutta useimmiten turhaan. Nyt tosin taitaa opiskelut viedä molempien mehut ja muutenkin eletään ihan eri rytmissä ja lisäksi tuo tyttökin pyörii meidän lakanoiden välissä.



Tänään tapeltiin vain vähän tytön kanssa. Aamulla oli kränää purkasta ja tyttö suuttui ihan tosissaan, puri, potki ja löi minua. Sitten kun sanoin hänelle, etten tahtoisi lähteä ulos tuollaisen kiukkupussin kanssa, rupesi tyttö takomaan päätään seinää. Sopu saatiin aikaiseksi ja uloskin päästiin, loppupäivä sujui sitten ihan mukavasti. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet ;)



-piilari-

laittanut otsikoksi Tallukat 2005-2006. :)



Mitäh, en siis taidakaan olla ainoa ihminen maan päällä, joka elää ilman imarteluja (paitsi joskus kännipäissään höpisee ja sekös se vasta ottaa päähän) ja sen seuraamuksia? Minä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että mieheni ei ymmärrä naisista mitään, enkä näin ollen tajua, miten olen hänen kanssaan joskus hynttyyt yhteen lyönyt! Siis ihan kiva mies muuten kyllä.



En nyt tähän aikaan yöstä taas jaksa tämän kummoisempia. Ilmoittelinpahan vain elossaolostani. Tyttö kasvaa ja voi hyvin. Kakkaa pottaan melkein joka kakan ja on kehittänyt kummallisen m-kielen. Siitä myöhemmin.



Koittakaahan jaksaa, kohta on joulu! Jos se nyt yhtään lohduttaa. Enkä todellakaan tee kaikkia lahjoja itse, ehkä muutaman. :)



-tuiskis-

Mites tehdään jatketaanko vielä kirjoittelua?



Meikäläinen lukee tentteihin ja odottelee joulukuun saapumista, tyttö menee silloin hoitoon!!! Jee!



Joululahjojakin ajattelin itse väsätä, sellaisia kestohedelmäpusseja. En ole mitenkään erityisesti jouluihminen, mutta jotain kuitenkin. Saas nähdä, jos saataisiin tytön kanssa korttejakin tehtyä. Tehtiin isänpäiväkortti sormiväreillä, painettiin käden kuva korttipohjalle ja tyttö teki myös sormen päällä pilkkuja sinne sun tänne. Tykkäsi touhusta todella paljon.



Lunta odotellessa, piilari

Olen ollut hieman maassa kaiken ympärillä olevan kanssa ja on jäänyt aikasta vähälle täällä koneellakin käynti. Sähköposteihin en saa vastattua enkä mitään. Kun ei yksinkertaisesti enää huvita mikään... Ukko patistaa töihin yhtenä hetkenä ja kohta muutaman minuutin kuluttua kehuu kuinka ihanaa on kun voin olla kotona pojan kanssa... Ja että tämä rassaa minua ihan sikana! Menee into ihan kaikkeen kun ei enää nykyään tiedä että miten päin sitä olisi kun aina tuntuu tekevän vääriä valintoja muiden mielestä...

Kävin työhaastattelussa viime viikolla ja olisin saanut työpaikan, mutta itse en sellaisella palkkauksella lähde töihin, johon olisi pitänyt ajaa noin 100km päivässä. Ei ollu mitään takeita, että saako rahoja tehdystä työstä vai ei ja jos saa niin milloin? En tässäkään sitten tuntunut tekevän oikeaa ratkaisua... Mutta se pomo olisi ollut ensinnäkin epäpätevä minun pomokseni, sekään ei kauheasti luonut mitään kovin kummoista luottamusta asiaan.

Ajattelin, että tällä viikolla soittaisin lähipaikkakuntien isompiin kauppoihin ja kysyisin töitä. Ja olen kyllä päättäny, että ukolle en sano enää mitään yhtään mistään työkuvioista tai niiden puuttumisesta, kun ei hänelle tunnu mikään kelpaavan sitten lopullisesti... Isänsä ja äitinsä on ihan samanlaisia, haihattelijoita koko suku täynnänsä!!!

Mutta kiva olisi kirjoitella, vaikka edes kerran viikossa, elämä menee muuten aika tylsäksi.

Ilmoitelkaahan, että otetaanko joku tietty päivä jolloin käytäisiin kaikki kirjoittamassa edes vähän, niin ei lopu ihan kokonaan Tallukat!

Niin ja joululahjoista, huomenna ajattelin lähteä jotain katselemaan ja etsimään. Ja kartonkia yms. askartelu-juttuja ajattelin myös ostaa, saisi jotain kivaa joulujuttua pojan kanssa tehtyä. Hän tykkää myös kovasti " tyntä" " piihrtää" (ei osaa r-kirjainta kunnolla, sanoo sen jotenkin h:lla ja kynä on vain tyntä)...