MARRASMUKSUJEN viikko 17

Heipä hei!



Kai se nyt on viimeistään uskottava, että meille on vauva tulossa! :) Ultrassa näkyi oikein liikkuvainen ja hurjasti kasvanut vaavi, jolla kaikki elimet ja niskaturvotukset oli kuten pitikin. Tosi tarkkaa ultrakuvaa kyllä saatiin ja taitaa vaavilla olla iskänsä nenä ;) Sormet ja varpaat tuli laskettua ja kovasti " Otsolainen" siellä venytti itselleen lisää tilaa sekä myös poseerasi kauniisti, kun niskaturvotusta mitattiin. Olo on kyllä tosi onnellinen ja nyt aionkin häätää kaikki pelkopeikot pois olkapäitä ja nauttia vaan tästä vauvan odotuksesta sekä tietysti kasvatella ahkerasti mahaa ;)



Mites Niinaniin ultra? Minua myös taas hirvitti sinne ultraan meno ja kädet oli ihan hikiset eikä päiväruoka maistunut. Niinpä siitä taas selvittiin ja nyt on kuitenkin riskialttein odotusaika takana. Mielestäni myös Karelialla pitäisi olla tänään ultra, joten tulehan sinäkin kertomaan kuulumisiasi :) Välillä meinaa olla vähän hiljaista tässä meidän pinossa ja toivonkin, että pysyttäisiin itseni mukaan lukien aktiivisina ja yhtenäisenä porukkana. Teidän kanssa olisi mukavaa jatkaa tätä odotuksen matkaa :)



Onnesta omenaisena,



Mörötin ja " Otso" rv12+3 (ultran mukaan 12+6)

Uusi marrasvauvan toivossa elävä liittyy joukkoonne. Takana on viiden vuoden jokseenkin tulokseton yrittäminen, 2 keskenmenoa, hieman epäonnisia hoitoja ja paljon itkua. Maaliskuussa plussasin aivan yllättäen luomusti. Edellisestä " raskaudesta" olikin ehtinyt kulua jo kaksi vuotta, joten olimme niin sanotusti heittämässä pyyhettä kehään. On ihanaa lukea, että joku muukin on yhtä ihmeissään masussa kasvavasta ihmeestä ja kantaa samanlaista järjetöntä huolta kaiken aikaa. Olen pysytellyt mielenterveyteni säilyttääkseni poissa vauvapalstoilta kohta 3 vuotta, mutta yllätysraskaus sai kaipaamaan vertaistukea.



Meillä on alkuraskauden pahimmat " karikot" kohta takana, syke (176)bongattu ultrassa ja kuultu neuvolassa. Viikkoja on kasassa 10+1. Ensi viikolla on np-ultra. Keskenmenot ovat osuneet kutakuinkin viikolle 6, joten näin pitkälle ei olla ennen päästy. Hienolta tuntuu ja uskaltaa vähitellen alkaa nauttimaan tästä raskaudesta. Hienoa, että on tällainen palsta!



Waimoke 10+1 (!!!)

Ihania uutisia on ollut monella marrasmuksun odottajalla. Itse edelleen odottelen kutsua np-ultraan, aika viime tippaan sen vissiin jättävät, koska minulla pian 12. viikkoa täynnä.



Olen ollut hiljaiselolla, koska vointi on ollut koko alkuraskauden aika kehno. Kun viikko toisen perään vaan oksentaa, oksentaa ja oksentaa, niin ei tässä oikein jaksa palstoille kirjoitella. Välillä saatan nopeasti vaan kurkkaista. Saisi kyllä loppua jo tämä ja np-ultraankin haluaisin piakkoin. Miehelle juuri sanoin, että muistelen ihmetellen niitä aamuja, kun virkeänä heräsin kuuden jälkeen ja aloitin aamut paahtoleivällä ja kahvilla. Nyt en siedä kumpaakaan! Ja virkeys, mitä se on.. ;-)



Keväisiä päiviä ja mukavaa vappua kaikille..

Pikmin

Onnea Mörötin ihanista masunäkymistä :) Kyllä se vaan on niin huikeaa nähdä se oma pieni ruudulla heiluttamassa käsiään! Voi kunpa itsekin pääsisin pian kurkistamaan masuun :o)



Waimoke, tervetuloa joukkoon! Me mennään aika samoissa, minulla on tänään rv. 10+0.



Minulla piti olla tänään eka neuvola, mutta terkkari oli sairaan lapsen kanssa kotona, joten pääsen neuvolakäynnille vasta perjantaina. Toivottavasti täti saa paperit pian eteenpäin ja minäkin saisin nopsasti ajan np-ultraan.

Olotila raskausoireiden suhteen alkaa pikkuhiljaa hellittämään, mutta suussa on edelleen jatkuvasti paha maku :/ Koko ajan saisi olla jotain napsimassa sen poistamiseksi. Viime viikolla minulla oli myös järkyttäviä vatsakipuja (luulin melkein kuolevani), mutta niitä ei onneksi ole lauantain jälkeen ollut. Minullahan kasvaa oikeassa munasarjassa yli 9cm:n kysta ja se varmaankin siellä vihoittelee. Toivottavasti siitä ei ole haittaa raskauden edetessä!



Iloista kevätviikkoa kaikille!



-Myyry ja Anselmi 10+0

Itse vielä odotan kutsua Kättärille. Launtaina alkaa rv12 joten kaipa se kohta tulee. Jos ei, niin vapun jälkeen soitan ja kysyn.



Olo edelleen hyvä. Ainoa oire parin päivän aikana metallin maku suussa. Olen onnellinen siitäkin, kun koko ajan pelko ettei siellä olla hengissä. Torstaina eka neuvolalääkäri ja sitten yritetään kuunnella sydänääniä. Jännittää jo ihan hirveesti. Tai mieliala menee koko ajan hyvästä huonoon. Kuinka hölmö sitä pitää olla, kun mäkin menin lukeen Pesun palstalta keskenmenotarinoita (vaikka alunperin menin ko. sivuille ihan muita juttuja varten). Todella idioottimaista!



Oletteko huomanneet, että " normaalisti" raskautuneet eivät ole ollenkaan niin huolissaan kuin me (tai sitten se on minä vaan)? Kaipa sitä tiedostaa asiat eri lailla, on lukenut " liikaa" ja pelko menetyksestä ja siitä että joutuis aloittaan taas kaikki alusta on hirveä. No, mä olen kyllä muutenkin vähän murehtija -tyyppiä, tylsää.

Niinanii kyselit ed. viikolla onko muilla masu pömpöllään. Kyllä on ja näyttää juuri sellaiselta läskiltä. Vauva työntää pelastusrengasta vähän eteenpäin. Eipä se mitään, onneksi itse tiedän mistä se ihana pyöristyminen johtuu. Pahaa luettavaa nuo keskenmenotarinat. Itse tein periaatepäätöksen etten niitä lue, mitä nyt alussa otin asioista selvää, mutta sittemmin olen vältellyt. Kun on pelottanut muutenkin kovin.



Mörötin onnea sulle hyvin menneestä ultrasta! On se niin upeaa kun kaikki menee hyvin. Oli ihana lukea ultrakuulumisesi. Jos terkkari oli sitä mieltä että voit kipeänä käydä neuvolassa, niin siitä vaan, jätetään kummalliset kommentit omaan arvoonsa ;-) Kai sitä jokainen odottaja sentään tajuaa huolehtia hyvästä käsihygieniasta ettei altistu pöpöille edes neuvolassa. Sitä kun voi saada viruksen vaikka kaupan ovenkahvasta...



Waimoke onnea turvallisesti edenneestä raskaudesta ja tervetuloa joukkoomme.



Kutris kirjoitti " Ajattelin jo että kävisin tällä viikolla neuvolassa kuunteluttamassa sydänääniä/ultrassa, mutta taitaa olla ylireagointia. "

Minäkin mietin että nolottaa jos haluan ylimääräisiä sydänäänten kuunteluaikoja, mutta neuvolan terkkari rohkaisi ja sanoi että aina voi tulla jos huolettaa. Koska siitä tulee itselle parempi olo ja se on neuvolan puolesta ihan ookoo, miksei siellä kävisi.



Annimaari, meillä on miehen kanssa aivan samanlaiset ajatukset. Ensin ajateltiin, että kerrotaan ihmisille kun 12 viikkoa on täynnä, mutta ei kuitenkaan olla uskallettu. Aina vaan tekee mieli lykätä sitä sellaiseen hetkeen, että on ihan varma ettei mitään pahaa enää voi tapahtua. Periaatteessahan aina voi, että pitäisi vaan rohkeasti kertoa. Ehkä siihen alkaisi enemmän luottaa kun siitä voisi jutella muiden kanssa eikä se olisi enää oma pikku salaisuus.



-------------------------



Meillä oli eilen NP-ultra ja kaikki on hienosti! Meidän vauva on niin ihana :-) Neuvolassa on myös jo kuultu kauniit sydänäänet. Olen jo uskaltanut hyväillä masua ja " paijata vauvaa" . Alan nauttia varovasti lisääntyvästä varmuudesta ja uskallan jo heittäytyä ajoittain kunnolla nauttimaan tästä onnesta. Vauva on ajatuksissa ihan koko ajan :-)



Hyvää vointia kaikille!



karelia jolla jo ihana luku 13+0

Pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittelen tänne palstalle. Olen kyllä lukenut juttujanne, mutta olo on ollut niin karmea koko ajan, etten ole kotona jaksanut tehdä muuta kuin levätä ja nukkua. Noin kahdeksan viikkoa olin tosi huonovointinen, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on ollut siedettävämmät, kunhan vaan on muistanut syödä muutaman tunnin välein jotain. Tästä raskaudestakaan en ole voinut/jaksanut iloita kuin ihan viime päivinä, kun on alkanut olo olla hieman reippaampi ja pirteämpi. On tuntunutkin niin oudolle, että kun ensin tätä raskautta odoteltiin 3,5 vuotta ja kun sitten onneksi tärppäsi, niin ei ole voinut muuta kuin tuskailla olotilaansa, eikä ole voinut nauttia, mutta kai se tästä elämä voittaa.



Neuvolassa olen käynyt jo kerran, neuvolalääkärissä kerran, jossa kuunneltiin sydänääniä ja oli kyllä ihanaa, kun ne kuuluivat. Silloin osasi taas vähän aikaa nauttia ja ajatella, että totta tämä on!!! Np-ultra oli viiko sitten. Siellähän se meidän vauveli iloisesti huitoi ja imi peukaloaan. Sanoin nauraen ääneen, että toihan näyttää ihan apinanpoikaselle, niin kas kummaa, niin se vaan alkoi molemmin käsin rapsuttaa päätään! :) Että kaipa se pikkunen apina on! Sen np-ultran jälkeen on olo ollut todella mukava ja raskaana oleva.



Me olemme kyllä sanoneet jo muutamille ystäville ja sukulaisille vauvan tulosta ja ovathan ne olleet aika positiivisen hämmästyneitä ja onnesta soikeina meidän puolesta, koska kaikki ovat varmasti tienneet, että kauan ollaan jouduttu yrittämään, mutta hoidoista ei tiedä kovinkaan moni.



Ei kai tässä tällä kertaa kummosempia, pitää alkaa nauttia vapaapäivästä ja huomenna taas töihin.



Kirjoittelemisiin, Hessunen ja " pikku-apina" 13+6

Aurinko paistaa taas, ihanaa :) Kyllä sitä valoa ja lämpöä onkin jo odotettu!



Waimokkeelle tervetuloa marrasmuksujen kerhoon! Teille on ollut takana kivikkoinen tie, mutta nyt olet jo päässyt pitkälle. Onnellista odotusta! :)



Pikmin: Mulla on myös vieläkin sitä pahoinvointia ja kyllä se nyt jäi edelleen epäselväksi, mistä se minun " tyhjennysharjoitus" johtui. Miehelleni sanoin viikonloppuna, että odottaa jo sitä hetkeä, että voisi syödä suht normaalisti. Toivottavasti se ruoka ei sitten jossain vaiheessa maistu liiankin kanssa ;) Niin ja kyselehän sen np-ultran perään. Muutamilla on ollut jotain sotkuja ainakin kättärin ja naistenklinikan kanssa niin että sieltä ei ole tullut aikoja. Se kun on kuitenkin niin rajoitettu aika, jolloin sen niskaturvotuksen voi mitata luotettavasti.



Myyry: Ystävälläni oli myös kysta odotusaikana, eikä hänellä siitä muuta haittaa ollut kuin välillä tosi kovat kivut vatsassa.



Agra: Olen myös huomannut, että nämä hieman helpommin raskautuneet suhtautuvat meitä luottavaisemmin raskauteensa. Meidän taustoilla se huolehtiminen on ihan ymmärrettävää ja varmaan tässä kaikki odottavat sen 12 raskausviikon täyteen tulemista. Toivoisin kuitenkin niin itselle kuin teille kaikille muillekin marrasmuksujen odottajille, että osattaisiin myös nauttia tästä raskaudesta. Mikään ei ole ikinä takuuvarmaa, mutta prosentit ovat meidän puolellamme! Tässä vaiheessa on huomattavasti todennäköisempää, että raskaus sujuu mallikkaasti loppuun asti, kuin että jokin menisi pieleen. Muistetaanhan tämä ja iloitaan kasvavasta masustamme ja siitä, että saamme kokea uuden elämän ihmeen sisällämme :) Niin ja pysykää nyt poissa niiltä keskenmenosivuilta! ;)



Karelia77: Loistavia ultrakuulumisia, onnittelut siitä! Kyllä sitä itsekin tulee jo siliteltyä massua ja vauva on kyllä koko ajan ajatuksissa. Itse suosittelen kyllä sitä läheisille kertomista. On ihanaa, kun niin moni ihminen jo odottaa innolla tätä vauvaa ja heidän kanssaan saa jakaa tätä odotuksen ihmettä. Mulla tosiaan seuraava virallinen neuvola vasta rv22, joten käyn kyllä kuunteluttamassa sitä ennen sydänäänet. Reippaasti vaan sinne neuvolaan, jos yhtään sille tuntuu. Sitä vartenhan he siellä ovat.



Se Nikkeli joka kovasti soimasi minua siitä neuvolassa käymisestä sairaana sai kyllä minun päivän silloin pilalle lopullisesti. Puolustuksekseni sanon vielä, että en tosiaan tiennyt itsekään olinko sairas vai en, koska olin oksennellut sillä viikolla aiemminkin. Ja pysyin kyllä muista odottajista (vauvoja siellä ei ollutkaan) kaukana, sen lisäksi että huolehdin käsihygieniasta. Jos tavallisia sairauksia pelkää, niin ei kai sitä voisi mennä sitten mihinkään. Mutta jos Nikkeli nyt tätä sattuu lukemaan, niin otin neuvostasi opikseni ja pysyttelen tästä lähin sairautta vähänkään epäillessäni kotona.



Hessusella oli myös mukavia np-ultrakuulumisia. Onnittelut pikku-apinasta ;)



(.) Mahan pumpsahtaminen esiin on vähän hämmästyttänyt ja tietysti ilostuttanut. Luultavasti tuo kohtu on tullut vähän ylemmäksi, koska se ei enää niin paina virtsarakkoakaan ja siksi se näkyy paremmin. Laihtunut olen ennen raskautta-lukemista reilut 3kg, joten lihomista tuo maha ei ole eikä oikein turvotustakaan, kun se näkyy jo heti aamusta ja on sellainen kiinteä. Kävinkin tänään ostamassa h&m:ltä kaksi vähän kesäisempää äitiyspaitaa ja ensi viikolla todennäköisesti shoppailen vaatteita lisää. Omiin housuihin ei enää tarvitse yrittääkään ahtautua ;) Olen kyllä lyhyt ja muutenkin pienikokoinen ja aika hoikka, joten kai se sitten alkaa tosiaan näkyä jo nyt. Aika ihanaa kyllä ja kyllä se vaan tekee entistä todemmaksi tätä odotusta :)



Meillä tuo kertomispolitiikka on mennyt niin, että ensin sai tietää isukin jälkeen tietysti kaikkein läheisimmät ystävät, sitten vanhemmat ja sisarukset ja eilisen jälkeen tulevilla mummoilla on ollut lupa kertoa vauvasta sukulaisille ja eilen kerroin tosiaan työnantajalleni tästä raskaudesta. Tänään sitten töissä muutama työkaveri kysyikin odotanko vauvaa, enkä minä sitä tietenkään kieltämään mennyt ;)



Nyt päikkäreille!



Terkuin,



Mörötin ja " Otso" 12+4

Meillä oli eilen np-ultra ja kaikki oli kunnossa. Vauva on elossa ja pää-perämitta on 7 cm. Niskapoimu oli 1,8 - 2.1 mm, eli ihan normaaleissa rajoissa.



En saanut edellisenä yönä nukuttua ja kun lopulta siellä ultrassa syke näkyi, pääsi kamala parku. Pyyhin siinä vaan ripsareita naamalta ja nyyhkytin ja katselin kun meidän pikkuotus heilutteli käsiään, vei niitä kasvojen eteen ja löi kantapäitään yhteen! Ihanaa ja ihmeellistä oli se kaikki. Mahaotus myös näytti meille peukkua. Me arveltiin sen tarkoittavan että " älkää siellä huolehtiko, hyvin täällä voidaan!"



Paha olo jatkuu yhä, ja läskiltä näyttävä maha pömpöttää. = )

Kerrankin lihominen on kivaa!

Waimokkeelle tervetuloa !



Täällä onkin paljon NP-ultralaisia, onnea kaikille ! Olen iloinen, että kaikilla tuntu olevan kaikki hyvin.



NP-ultra oli tänään meilläkin ja kaikki ok. Niskaturvotus 1,6 mm ja paikoillaan niin kuin pitääkin. Pienokainen ei vaan millään meinannut näyttää niskaansa (1/2 tuntia jahdattiin välillä mahan päältä ja välillä vaginaalisesti). Eli aika mukavuudenhaluinen kaveri tulossa ;)



Toivottavasti se huoli alkaa nyt kaikilla jo hellittää.



Anno

Oli hauskannäköistä kun vauveli ponnisteli ja venytteli jalat suoraksi, ei voinut nauramatta katsoa ! Ja ultra tehtiin jo mahanpäältä mikä on aina mukavampaa kuin tappi jalkovälissä.

Np oli 0.81 mm, sikiön koko 5,25 cm, paino 54 g ja sydämensyke 168.

Otettiin vielä tuo seerumiseula, toivotaan että sekin ok.

Nähtiin jopa 3/4D-ultrakuvaa pikkuisesta ja kohdun sisuksista, on se uskomatonta mitä kaikkea nykyvehkeillä voidaan nähdä ! Rakenneultran saisi jo ensi kerralla DVD-tallenteelle jos haluaa.



Ja nähtiin vielä meitä hoitanut lääkäri käytävällä, oli mukava vaihtaa sananen ja kertoa että kaikki hyvin !

Kunpa vaan kaikki jatkuisi yhtä hyvin.



Oikein hauskaa vappua, täällä skoolataan kera Pommacin !



t, Kutris 11+6

Hätähousu hermoilija täällä taas... Eilen neuvolalääkäri ja johan ne sydänäänet saatiin kuuluville - ihanaa! Ja samaan aikaa oli postiluukusta tullu kutsu ekaan ultraan kättärille (ens torstaina). Tänä viikonloppuna aiotaan jo uskaltaa kertoa asiasta vanhemmille ja muulle perheelle... Hyvää vappua kaikille!!

Olen ollut vähän arka pinoutumaan tänne, ilmeisesti en oikein ole vieläkään uskonut, että meille tulee marraskuussa vauva... no nyt se on uskottava, eilen oli np-ultra ja siellä oli söpöläinen, pituutta 5,5 cm ja niskapoimu 0,9-1,1 mm, eli oikein nätti. Pitkät kädet ja jalat. Eikä sitten millään halunnut herätä liikkumaan, vaikka lääkäri tökki ultrakepillä. Lopulta ärtyneenä vilautti kerran niskaansa, lopulta lääkäri mittaili siitä, mistä pystyi mutta vakuutti, että mitään ongelmaa ei niskapoimun kanssa ole. Eikä sillä niin väliä, eniten mua pelotti, että jos vaikka kehitys olis pysähtynyt. Vaan kaikki on niin hyvin kuin voi!



Nyt pitäis sitten vaan luottaa neuvolan väkeen. TAYSiin päästävät seuraavan kerran synnyttämään ja kuulema synnytyksestä vuoden päästä saa sit tulla uutta hoitoa aloittamaan. (Ai miten niin oon pitkällä ajatuksissani??) Pyysivät lähettämään vauvasta kuvan, ja ihan varmasti lähetetäänkin!



Sain myös käskyn mennä sokerirasitukseen mahd. pian, vaikka neuvolasta olisivat lähettäneet vasta parin kuukauden päästä. Minähän oon syönyt metformiinia jo keväästä 2003, joten varmaan on ihan tarpeeseen tehdä rasitus jo nyt.



Hauskaa vappua kaikille!



-Osse ja Santeri 12+2

Tänään oli tosiaan eka neuvolavisiitti. Terkkari suostui kuuntelemaan sydänääniä ja pienen hakemisen jälkeen ne kuuluivat! Vauva oli aika alhaalla ja sydän hakkasi 147krt/min. Ihanaa oli kuunnella sitä jumputusta :) Nyt tarvii sittten vaan uskoa, että kaikki on mallillaan.



Ainaiseen väsymykseen löytyi yksi selitys hiukan alhaisesta hemoglobiinista, joka oli 112. Terkkari suositteli lisärautaa rv. 12 eteenpäin.

Lääkärineuvola on sitten 18.5 ja sitä ennen on toivottavasti kättärillä np-ultra.



Oikein iloista Vappua minun puolestani kaikille marrasmuksujen odottajille! :)



-Myyry 10+4